Reppuprojekti: Muokkaus aseenkantorepuksi

Aseen kantamisen mahdollistaminen reppuun kiinnitettynä on ollut jossain määrin asialistalla pitempäänkin, mutta vasta tässä latvalintureissun alla sain aikaiseksi alkaa asiaa paremmin pohtimaan.

Metsästäjän ensiapupakkaus ja varustekorjaussetti

Päivitin ensiapupakkauksen. Kurkistetaan mitä se nyt sisältää.

Tavallista näppärämpi rinkan solki

Pikalaukaisusolki

Reppuprojekti: Pari päivitystä

Suuaukon päivitys.

Tein pari pientä päivitystä puolisen vuotta hyvin palvelleeseen reppuun.

Heijastimia reppuun

Vapaa-aika on ollut viimeisinä viikkoina melko vähissä. Viimeistelen parhaillaan opparia ja jostain pitäisi repiä aikaa myös työnhakuun. Kohtapuoliin tuo opinnäyte pääsee kansitukseen ja toivon mukaan tärppää myös työpaikan kanssa. Onpa tässä kuitenkin vielä muutama kuukausi valmistumiseen, jotain varsinaista hätää ei asian kanssa ole. Nähtäväksi jää onko kotipaikka Tampere vielä kuinka pitkään vai joku muu paikkakunta. 

Yhden pienen homman tein äskettäin ompelukoneen kanssa. Sain reppua pyörän tarakalle sommiteltuani vinkin tehdä pohjaan irrotettavat tai käännettävät heijastimet, jotka voi laittaa paikoilleen, kun reppu on tarakalla. Heijastimet ovat irrotettavat, jotta ne eivät ajan kanssa mutaannu reppukäytössä, kun nyssäkkä tulee kuitenkin laskettua maahan selästä usein.

Reppu pakattuna ja ylipakattuna

Vaihtelevaa keliä. Viime viikolla ajelin testiajoa reppu tarakalla kylmimmillään -25 asteessa ja eilen oli pari astetta plussaa ja vesisade. Kokeilin pakata viime vuoden Vätsärin reissun (postaus: Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 1. päivä) varusteet uuteen reppuuni (Vätsärin varustelista täältä) ja hämmästykseni oli suuri, kun ne menivätkin heittämällä ilman tarvetta "ylipakata" ollenkaan. Helposti olisi viikon eväät mahtunut lisäksi. 

Simppeli radiopuhelinpidike repun olkaimeen

Seuruemetsästyksessä hyvä apuväline on radiopuhelin. Ylä-Lapin hirvijahti on yhdistetyllä naakimis- ja houkuttelutyylillä suhteellisen itsenäistä toimintaa, mutta yhteisistä nuotiopausseista, eläinhavainnoista ja varsinkin kaadoista on todella kätevää ilmoittaa radioaaltojen välityksellä. Muun muassa viimeisen luvan jahtaaminen on huomattavasti helpompaa, kun pysytellään kantamalla ja voidaan esimerkiksi käskeä muut lopettamaan metsästys siksi ajaksi heti, kun jollain on tilanne päällä. Toki tuo on myös todennäköisesti toimivin ja nopein tapa hälyttää apuun jossain muutaman kilometrin säteellä olevat jahtikaverit, jos sattuisi jokin onnettomuus. Kännykän kuuluvuuteen ei Lapin erämaassa uskalla luottaa.

Repun ominaisuuksia ja yksityiskohtia

Reppu alkaa olemaan sen verran valmis (heijastimia lukuunottamatta), että napsin kuvia sen yksityiskohdista. Jaan niitä tässä postauksessa ja lisäksi listaan joitakin teknisiä tietoja. Pyytäkää lisää, jos en keksi sanoa jotain ja hyvin mielelläni otan vastaan ideoita miten tätä vielä voisi parantaa! Jatkan projektia sivulaukkujen tekemisellä.

Testiajo reppu tarakalla

Messukylänkadun suoraa reppu tarakalla.

Repun kiinnitysharjoitus pyörän tarakkaan

Viikko sitten reppusuunnitelmista puhuessani mainitsin, että tämän repun olisi tarkoitus helpottaa yhdistettyjen pyörä- ja patikkaretkien suunnittelua ja toteuttamista. Se toisaalta hieman rajoitti repun/rinkan kokoa, koska se piti mahduttaa tarakan päälle. Kolmen vuodenajan varustukseni on kuitenkin niin vähän tilaa vaativa, että se ei ole ongelma, vaan oikeastaan olisin tarvinnut pienemmän rinkan jo pitkään.

Repun ensimmäinen ulkoilutus

Käytiin iltapäivällä pulkkamäessä ja kävelyllä mukavassa -16 asteen lämpötilassa talvisessa Tampereen maisemassa. Täydellinen ulkoilukeli! Viimeöinen parin sentin pakkaslumikerros oli jäänyt tyynessä säässä puiden oksille. Lunta lienee tässä meidän nurkilla reilut 15 senttiä. 

Reppuprojektin tilannepäivitys ja koepakkaus

Projekti on edennyt sen verran pitkälle, että kaikki pääosat viimeisiä yksityiskohtia vaille ovat vähintään nuppineuloilla kiinnitettynä ja se mahdollisti repun koepakkaamisen. Laitoin 8 kiloa retkitavaraa sisään ja tuntuuhan se ihan repulta selässä! Vielä selän takaa puuttuu myös rakennetta jäykistävä polyeteenilevy, joka oletettavasti parantaa kanto-ominaisuuksia entisestään. Ja jos ei paranna, niin sitä varten jäykisteelle on oma velcrolla suljettava kujansa, jotta levyn saa sieltä myös pois. Epäilen, että alle 10 kg painolla se ei ole välttämätön, mutta onpas mielenkiintoista päästä testailemaan!

Mollea reppuun

Molle-yhteensopiva järjestelmä on käytössä niin monella armeijalla, että tältä pallolta löytyy varmasti lukematon määrä ihmisiä joiden päätyötehtäviin kuuluu ainoastaan tuon verkotuksen ompelua päivästä toiseen. Minä kokeilin sen verran, että ompelin repun jokaiseen kylkeen nauhoja Molle-jaotuksella neljä riviä.

Kantolaitteen ompelua

Hain laatikollisen ompelutarvikkeita eilen postista ja aloittelin muutaman tunnin repun tekemistä. En ole koskaan aiemmin tehnyt reppua ja löihän se haastavuudellaan kasvoille heti kättelyssä varsinkin, kun aloittelin myöhään illalla, kun olin jo aika väsynyt. Pohtimiseen menee paljon aikaa, kun työ pitää aloittaa kantosysteemin tekemisestä mikä lienee projektin haastavin ja hitain näpräilyosuus ja työvaiheiden järjestys on siinä tarkkaa. 

Ei viitsisi ratkoa kuitenkaan ihan jatkuvasti. 

Esimerkkeinä selkäkappaleeseen tulevat pehmusteet on ommeltava ennen kuin tekee repun sisäpuolelle jäävän onkalon polyeteenilevylle, jonka tarkoitus on jäykistää runko ja olkaimiin on ommeltava kaikki rensselit ja muistaa laittaa niihin myös tarvittavat kiristystä varten tulevat osat oikeisiin väleihin jo ennen kuin pehmusteelle tehtävä onkalo käännetään oikein päin ja sullotaan täyteen vaahtomuovia...

Mutta sehän on on pelkästään mukavaa, että haasteita riittää! Olisi tylsää vain surauttaa nyssäkkä kasaan ja se olisi sitten siinä. Toisaalta ompeluprojekteissa usein parasta on saada jotain valmiiksi. Siihen menee nyt aikaa. Entinen työkaveri sanoi usein, että "ei oo helppoo, mut vaikeeta on." Hyvin sanottu.

Tässä muutamia kuvia ensimmäisen kolmen-neljän tunnin työtuloksesta:

Selkäosaan tein kujat ja sulloin sinne soirot kaksitiheyksistä solumuovia pehmikkeeksi. Pohjakankaana 1000D cordura ja kujissa venyvänä kankaana Mokka Lycraa. Reunat sivistelty kanttinauhoilla.

Olkaimet ommeltuna ja samat solumuovit jo melkein sullottuna sisään.

Lantiovyön, olkaimien yms härpäkkeiden sovitus ennen ompelua.

Valmiiksi ommeltu kantolaite. Vasemmassa olkaimessa on paikka radiopuhelimelle. Vasen siksi, että oikea jää vapaaksi aseen perää varten.

Lisää repputöherryksiä

Eilen jaoin ensimmäisen hahmotelman repusta ja tässä tulevat toiset. Nyt piirtelin kuvaa vähän joka kantilta. Lisäsin alaosaan vetoketjun, josta pääsee tonkimaan pohjalle sullottuja varusteita. Lisäksi hahmottelin kantoviillekkeiden oletetut mitat ja muita yksityiskohtia. Sulkumekanismin muutin saamani vinkin pohjalta rullattavaksi. Se sallii aina helposti ylipakkaamisen niin paljon kuin löysää kehtaa laittaa pussin suuhun ja on läppään verraten vähintään yhtä vesitiivis. Alustavasti laitan 30 cm ylimääräistä, mutta miksi ei enemmänkin, jos kangasta riittää. Mollea laitan näillä näkymin neljä riviä sekä kylkiin että takaosaan. Selkäosan jäykisteeksi tulee todennäköisesti oikeaan kokoon leikattu parimillinen polyeteenilevy. Se vaatii tietenkin oman lokeronsa selkämykseen...

Reppusuunnitelmia

Harjoittelen kirjoittamaan blogiviestiä uudella älypuhelimellani, joka soveltuu tarkoitukseen paremmin kuin edellinen luurini. Sijoitin muutama päivä sitten Sonyn Xperia M4 aqua -kännykkään ja tällä tuo toimenpide ja kuvienkin napsiminen tuntuu jotenkuten onnistuvan. Mitään suurempaa ajatusta ei kuitenkaan ollut hankinnan taustalla bloggailla puhelimen välityksellä esimerkiksi suoraan reissusta tms, mutta on se ihan kiva ominaisuus. Retkellä olen jatkossakin nauttimassa luonnosta ja retkikertomuksen joutaa kirjoittaa sitten jälkikäteen täällä kerrostalossa. Tai miksi ei joskus voisi jotain laittaakin.. Katsotaan.