Talviretki Leivonmäen kansallispuistossa, 14-16.2.2020

Aamu Soimalammen laavulla.

Talviretkeily Tampereen kavereiden kanssa on ollut tietysti perinne jo vuosikausia, mutta viime vuosina perinteeksi on alkanut muodostua toteuttaa se hawu-teltassa kaminassa puita hölväten. Olen käynyt Leivonmäellä ennenkin (tässä linkki juttuun), mutta nyt päätettiin valita se talviretkenkin kohteeksi, kun näytti ensinnäkin siltä, että siellä olisi lunta. Eteläisimpiä lumisia seutuja tänä talvena, kohtuullisen matkan päässä rannikolta. Toiseksi se oli kavereille käymätön kohde, vaikka sijaitsee kiikun kaakun jopa päiväretkietäisyydellä Tampereelta. Lapsista kolme vanhinta vein pariksi yöksi mummolan hoitoon Hartolaan.

Latvalinnustamassa Kuhmossa 23-26.1.2020

akpoika latvalinnustamassa.

Mustan teeren talvimetsästys tammikuussa eli latvalinnustus mahdollistui itäisessä Suomessa ensimmäistä kertaa 40 vuoteen, joten varasimme luvat Etelä-Kuhmon alueelle jo hyvissä ajoin, kun niitä vielä saatavana oli. Lähtijöitä oli aluksi 5, mutta yhden peruttua lopullinen vahvuus oli 4 metsämiestä. Etelä-Kuhmo oli eteläisin alue, jossa ukkoteeren metsästys oli sallittua ja osaltaan siksi se valikoitui meille mehtästyspaikaksi.

Kun kerran Kuhmoon ja itärajan tuntumaan oltiin menossa, aloin mielenkiinnosta tutkimaan miten talvisota alueella eteni. Kuhmon taistelut jäävät usein kenties Raatteentien, Lemetin mottien ja kannaksen taisteluiden varjoon, mutta tiukka paikka se on ollut Kuhmossakin, josta kerron alla lyhyesti sen mukaan mitä ennen reissua lueskelin.

---

Hirvijahti 2019

Aikaisen aamun usva, suurten metsien tuoksu

Huomen väreillä leikkii, valo vielä odottaa

Pian taivaanrannan takaa suuri aurinko nousee

Kalmat varjojen yön taakse jää, herää maa

 On uuden alun ihme, puro kirkkaana virtaa

On pysähtynyt aika vielä hetken odottaa

On ikuinen monumentti, jota horjumaan ei saa

Sen luokse kaikki päättyy ja sen luota alkaa

Mökkiviikonloppu Pirkanmaalla, 15-17.3.2019

Tuli kaminassa. 

Viime viikonloppu kului jälkikasvun, appiukon ja Tampereen porukan kanssa Juupajoen suunnalla mökkihommissa. Pelattiin lautapelejä, seurattiin lintulaudan elämää, putsattiin ja laiteltiin linnunpönttöjä, saunottiin kynttilän valossa, pöllöretkeiltiin, lapset rakenteli lumieläintä ja sen semmoista. Tuollaisella sähköttömällä tuvalla saisi kyllä aikansa kulumaan pitempäänkin. Ei ole liikaa mukavuuksia ja härpäkkeitä häiritsemässä pienempien eikä isompienkaan tekemisenkeksimisluovuutta.

Hirvien jäljillä

Jokivartta hiihtelemässä.

Hartolassa kotitalon nurkista on tullut hirvien talvehtimisalue. Kilometrin säteellä kotitalostani metsissä näkyy runsaasti lumessa ja puissa jälkiä merkkinä hirvien oleilusta.  Joku vanha talvehtimisalue lienee muuttunut tai nämä seudut muuttuneet jostain muusta syystä nyt sopivimmaksi alueeksi oleilla talvikaudella.

Viime perjantaina kävin keskimmäisen kanssa hiihtoretkellä ilahduttavasti jo näin helmikuussa kantavaksi muuttuneilla hangilla ja törmäisimme ensimmäisen kerran tuoreille hirven jäljille pienen joen varressa järven rannassa.

Pöllöretki kuutamossa Kingon kivikovilla hangilla, 17.2.2019

Sunnuntai-illan ratoksi lähdin kuuden maissa käymään hiihtelemässä Kingon peltoaukeilla pysähdellen samalla pöllöjen kuulemisen toivossa (karttalinkki). Liikkeellä ollessa ei mitään olisi kuullutkaan johtuen kovan lumen pinnan aiheuttamasta rapinasta. Pinta oli jäätynyt kivikovaksi lämpötilan pudottua nopeasti päivän suojakelistä viiden pakkasasteen tienoille. 

Mikäpä oli siinä lykkiessä eteenpäin. Juuri minkäänlaista liikettä vastustavaa voimaa ei ollut suksen ja lumen rajapinnassa havaittavissa ja tasatyönnöllä pistelin suurimman osan reilun neljän kilometrin kierroksestani. Pellon pintaa olisi hätäisempi voinut liitää vaikka luistelusuksilla, mutta minulla oli Peltosen mehtäsukset. Otsalamppua ei missään vaiheessa tarvinnut laittaa päälle, kun lähes täydeksi kasvanut "oikea uusi enenevä" kuu loisti taivaalla. 

Pari tuntia käytin hiihtokierrokseeni. 

Yö lumikiepissä, 2-3.2.2019

Lumitalvi on äitynyt Ukissa liki poikkeuksellisen upeaksi. Taitaa olla jo ainakin lähemmäs 50 senttiä valkoista, paikoin enemmänkin. Kaiken otan ilomielin vastaan mitä tarjotaan, vaikka vähän matkan päässä naapuri osoittikin jo höynähtämisen merkkejä, kun näin hänen eilen kuljettavan pienellä auton peräkärryllä lunta pois pihaltaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan. 

Tällaisena talvena on mukava, kun voi myös kokeilla lumimajoitteessa nukkumista vähemmälläkin lapioimisella tai kolaamisella, kun ei tarvitse kaikkia lumia hehtaarilta hakea läjään. Lauantai-iltana menin yöretkelle jo kolmantena viikonloppuna peräkkäin.

Halusin rakentaa itselleni yöksi lumikiepin.

Muutakin oli mielessä. Ajattelin kokeilla uuden mahdollisen madeapajan ennen kieppiin vetäytymistä.

Umpihankihiihtoa Vaskijärvellä 25-27.1.2019

Kätevä pakata ahkiota kunnon lumivallin päällä.

Tammikuun viimeisen viikonlopun ulkoilmaelämää lähdin viettämään Tampereen kavereiden kanssa Vaskijärven luonnonpuistoon. Kohteeksi oltiin kenties jo päätettykin Liesluoto Ukissa, mutta tulimme päivää ennen reissua siihen tulokseen, että mennään kuitenkin suolle hiihtelemään, ettei jää hiihtokilometrit liian vähäisiksi. Olinhan juuri muutama päivä aiemmin saanut itsellenikin oikeat mehtäsukset, Peltosen sellaiset. Liesluoto on viikonloppureissulle pienehkö, kun meren puolella jäätilannekin oli vielä sellainen, ettei reissua sinne olisi ollut mahdollista laajentaa.

Meren jäätymisen seurantaa, 23.12.2018

Ukissa on pidellyt tämän päivän reilun kymmenen asteen pakkasta. Se riitti pikkupakkasjakson jälkeen muodostamaan riitteen viime yönä muutamille isommille selille mantereelta katsottuna.

Kävin päiväkävelyllä Hiunaukon rantoja tallustelemassa ja kuvailin hienoa pakkaspäivän maisemaa. Tapasin myös joutsenpesueen jäätyneen meren viimeisillä sulilla, mitä ilmeisimmin talviunillaan. Jotenkin aika karun näköistä touhua, mutta varmasti tietävät mitä tekevät. Eihän terve joutsen jäähän kiinni jäädy, eihän.

Toivottavasti pakkaset ja lumikelit jatkuu. Mukavaa joulua lukijoille!

Alla muutama kuva.

Rantapolku

Koskeljärven Latosaaressa 19.10.2018

Koskeljärvi on kiinnostanut minua kohteena jo pitkään ja olenkin kartalta sitä katsellut. Alue soveltuu erinomaisesti mantereen puolella tapahtuvan päiväretkeilyn ohella yön-parin melontaretkelle. Läheltä saa kanootit vuokrattuakin. Ympäristössä on myös isoja soita sellaisella etäisyydellä toisistaan, että keväthangilla voisi mukavasti jonkun viikonlopun hiihdellä. Mainitsinkin paikasta jo aiemmin tänä vuonna, kun kävin läheisellä Hirvilamminsuolla lapsen kanssa pöllöretkellä kevätpuolella hiihtelemässä. 

Nyt oli päiväretken vuoro.

Ruskaretki Iso-Melkuttimella 13-14.10.2018

Muutama viikko sitten eräs lueskelija kehotti muun sähköpostiviestin ohessa minua käymään Iso-Melkuttimella Lopella. Täysin käymätön kohde se ei minulle ollutkaan, mutta blogissa en vain ole paikasta maininnut halaistua sanaa. 

Elämää on ollut myös ennen blogin aloittamista. Voisihan niitä vanhoja muistella tänne tietysti enemmänkin. 

Jänisjahtia Jääsjärvellä 6-7.10.2018

Venettä odottelemassa Kurenlahdessa. 

Jo viime vuonna olin aikeissa osallistua Pöyryn metsästyskerhon jänisjahtiin, kun sellaista on perinteisesti järjestetty synnyinpaikkakunnallani Hartolassa Jääsjärven saarissa. Ajankohta olisi ollut kuukautta myöhemmin, mutta reissu peruuntui, kun järvi oli selkää myöten jo tuuman paksuisessa jäässä eikä liikkuminen veneellä tai oikein muullakaan keinolla olisi onnistunut.

Varmuuden vuoksi tämän vuoden retki vaihdettiin jo lokakuun alkuun ennen etelän hirvestyksen alkamista, jolloin jahtimiehetkin paremmin joutavat jänön pyyntiin eikä jääpeite häiritse liikkumista. Olin innostunut. En ollut noissa saarissa käynyt, vaikka olenkin Hartolan alkuasukas. Toisaalta jahtipäiviäkään ei tälle vuodelle ollut liiemmin tullut, kun Ylä-Lapin hirvijahtikin jäi välistä, joten mukava niitäkin vähän kerryttää. Yhtään jänistäkään en ollut vielä koskaan päässyt kaatamaan, joten jänispaistin makuun pääseminenkin houkutti.

Pyöräretki yöksi Pitkäjärven rantaan 9-10.6.2018

Pitkäjärven rantapolkua.

Vajaat kolme vuotta edellisestä pääsin viemään noin neljävuotiaan lapsen ensimmäiselle pyöräretkelleen yöksi maastoon. Edellinen vastaava oli elokuussa 2015 ja blogin fanaattisimmat lukijat muistavat jutun kirkkaasti kuin eilisen päivän. Voit tarvittaessa virkistää muistiasi klikkaamalla tästä linkistä. Meillä viedään kyllä lapsukaisia metsään ihan muutenkin, mutta sen lisäksi on joitakin leikkimielisiä tavoitteellisia juttuja, jotka saavutettuaan mennään myös. 

Pyöräilyn oppiminen on yksi sellainen. Kun oppii pyöräilyn, pääsee pyöräretkelle. Yksi seuraavista tavoitteista on uiminen. Kun osaa uida, pääsee melontaretkelle. Perheen pienin harjoittelee parhaillaan kovasti, että oppisi kävelemään. Seisominen onnistuu jo hienosti ja neljä jämäkkää askelta on ennätys. Se ei vielä ihan riitä, mutta pikkuisen lisää opittuaan pääsee isin kanssa patikoimaan ja eihän ole oman isin kanssa retkeilyn voittanutta! 

Siinä on tavoite, jonka vuoksi kannattaa harjoitella. 

Brännbergsbacken, Espoo 27.12.2017

Pitkäjärvi.

Joulun aika on mennyt perheen osalta enemmän tai vähemmän tautien kourissa, mutta tänään oli parilla lapsella ja itsellä sen verran hyvä meininki, että poikkesimme katsomaan Brännbergsbackenilla  aluetta (karttalinkki) Pitkäjärven rantamailla Espoossa. Alueella piti olla myös luolia jyrkänteitä. Kiintoisaa!

Pikavisiitti Oinassaaren laavulle, 7.12.2017

Oinassaaren laavu

Aurinkoisena itsenäisyyspäivänä tuli ulkoiltua Männäistenkoskella käymisen lisäksi myös huiputtamassa koko perheen voimalla Hiun erämaan jopa 20 metriin merenpinnasta kurottava huippu, Hiunkallio (karttalinkki), mutta en siitä taida sen kummempaa juttua julkaista. Eväät syötiin maastossa ja mukavan talvinen oli maisema, kun parisen senttiä lunta värjäsi pinnat valkoiseksi.

Seuraavana päivänä oli taas päiväretkeilyn aika, kun lähdimme tutustumaan Oinassaaren laavuun (karttalinkki), jonka olemassaolosta olin saanut vihiä ja halusin sen tarkistaa oikeastaan mahdollista tulevaa reissua ajatellen. Tai jopa reissuja... Riippuen keleistä. Tällä kyseisellä reissulla sateli lunta, mutta kyllä se siitä vesisateeksi myöhemmin muuttui ja vaihtoi ympäristön värin taas siihen mustaan, mihin tässä on ollut etelänmiehen tyytyminen.

Saarilammella makkaranpaistossa, 25.11.2017

Vaahtoja!

Tänään kävimme perheen voimin ulkoilemassa Nuuksion kansallispuiston läntisimpään osaan sijoittuvan Saarilammen reiteillä. Kuljeskelimme parkkipaikalta (karttalinkki) Klassarinkierrosta Tikankolon (karttalinkki) ohi nuotiopaikalle (karttalinkki) ja samaa reittiä takaisin.

Sateinen syysyö kansallispuistossa, jossa vesilinnutkin ovat pullasorsia, 7-8.10.2017

Vesisänky.

Kävin ihmettelemässä Nuuksion eteläisempää osaa. Lapset saivat päättää kohteen ja sellaiseksi valikoitui Holma-Saarijärven saari (karttalinkki). Hauska huomata jälkikasvussa tuttuja piirteitä, kun jo pari päivää aiemmin sovittu kohde aiheutti runsasta kartan silmäilyä ja mahdollisten reittien pohdintaa. Samaa harrastan itsekin. Sillä ei juuri ole väliä toteuttaako lopulta kohteessa yhtäkään niistä etukäteen pohdituista poluttomista reiteistä tai polku-urista, mutta mukava on karttaa kuitenkin silmäillä.

Hirvijahtia Ylä-Lapin tuntureilla 8-12.9.2017, Osa 3

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Eilen aloitin ja nyt jo jahdataan viimeistä lupaa?!? Johan nyt on markkinat. 

Hirvijahtia Ylä-Lapin tuntureilla 8-12.9.2017, Osa 1

Tästä postauksesta alkaen tarinaa hirvijahdista tuntureilla kolmannen kerran tässä blogissa! 

Nuorehko hirvisonni ziigarissa.

Saariselän maisemissa 28.6.2017

Kun päätös Saariselällä käymisestä tehtiin, oli takana jo ulkoilua reissun aiempina päivinä Karvion järvimaisemissa, Kylmäluoman männikköisillä harjuilla ja soilla sekä Riisitunturin kuusikoissa ja avarissa tunturimaisemissa. Saariselällä oli tähän tarjota vielä lisäksi muun muassa helposti pienten lasten kanssa saavutettavissa oleva täysin puuton avotunturi, Kaunispää, ja tunturikoivikkoa, johon aioimme suunnata Kiilopäältä. 

Kaunispäällä kävimme kahvilla ja hieman kävelemässä avotunturissa sen jälkeen, kun olimme tulomatkalla poikenneet Tankavaaran luontokeskuksessa katsomassa vanhimman lapsen toivomaa petolintunäyttelyä ja kierrettyämme luontokeskuksen takametsässä lyhyen urpiaispolun.

Luontopolkujen alkupää Tankavaarassa.