Ylä-Lapin hirvijahtia lumisessa kelissä lokakuussa 2024

Repolaisia erämaaleirissä.

Sattuipa kerrassaan talvinen viikko vuoden 2024 lokakuun alun hirvenmetsästykseen!

Ylä-Lapin hirvijahti 2023

akpoika hirvisavotalla.

Tässä kuvaus vuoden 2023 hirvijahdista.

Seuraavaa jahtia odotellessa on hyvä hetkeksi istahtaa muistelemaan ja kirjoittamaan ylös viime vuoden tapahtumia hirvimetsältä. Tämän kirjoittamista aloittaessa Ylä-Lapin hirvijahti onkin juuri tänään alkanut, kun on ensimmäinen päivä syyskuuta 2024. 

Kuumia piippuja ja turvallista jahtia vaan kaikille metsämiehille!

Oma reissu tulee tapahtumaan vasta myöhemmin lokakuun aikana, mutta sen sijaan viime vuonna kävimme kokeilemassa ensimmäisen kerran jo tätä kauden avausviikkoa syyskuun alussa. Muina vuosina olemme olleet siellä enemmän tai vähemmän myöhemmin. 

Maastoon lähdimme kuukauden 2. päivä, joka sattui lauantaille. Perjantain ja lauantain välinen yö oli matkustamista Lappiin. Keli oli vielä kovasti lämmin ja lehti puussa. Se aina pikkusen haittaa näkemistä ja laskee todennäköisyyksiä havaita hirviä ajoissa, kun menee ruska-aikaan, vaikka onhan se komeaa sitä värikästä maisemaa katsella ja silloin tunturien syrjiä hiippailla. 

Houkuttelun kannalta oli mielenkiintoista nähdä minkälainen jakso se tuossa vaiheessa olisi ja selkeä käsitys viikon aikana siitä muodostuikin, jonka jokainen lukija osaa itse päätellä jutusta sen luettuaan. Porojen kiima-ajan takia vuosia sitten aloitetun kauden keskelle sijoittuvan hirven rauhoittamisen jälkeen ajankohta ei hirveästi huonompikaan voisi olla muihin verrattuna, joten sopihan tuo kokeilla. Harmittavasti lainsäätäjä on kieltänyt kaiken hirven metsästyksen sen takia, ettei koirat häiritsisi porojen kiimaa, mutta mitä niiden Helsingin päässä voisi kuvitellakaan ymmärtävän kaikista perinteisistä ja eniten taitoa vaativista jahtimuodoista. Jos joku niistä tätä sattuu lukemaan niin voin sen verran sanoa, että hirven houkuttelu ei häiritse porojen kiimaa.

Hirvijahtia Ylä-Lapissa, 30.9-10.10.2021

Kiimarauhoitus lyheni viikolla pohjoisessa, joten lähdimme kokeilemaan heti lokakuun alkua, jos se olisi hirvien houkuttelun kannalta parempi kuin reissut, joita olemme tehneet sen jälkeen, kun hirvestys ei ole enää alkanut syyskuun viimeisenä lauantaina. Toinen hirvestysjakso kahden viikon kiimarauhoitusajan jälkeen alkoi lauantaina 2.10.

Ruskaretkeilyä kiväärin kanssa, 11-18.9.2020

 

Tämän vuoden (ensimmäiseltä?) hirvestysreissulta palattiin kotiin useita kokemuksia rikkaampana, mutta sen sijaan pakastimen täytettä ei tullut. Oltiin harvinaisen pienellä porukalla kolmen ampujan ja neljän lapsen voimin tunturissa. Reissussa vierähti viikko otsikossa mainittuna ajankohtana ja ruska oli tietysti syyskuun puolivälin paikkeilla parhaimmillaan Ylä-Lapissa ja keli mukavan vilpoinen, joten hyvä oli kuljeskella. Kuusi päivää ulkoruokintaa, viisi yötä maastossa, joista neljä kaminateltalla ja yksi autiotuvassa. 

Hirvijahdin varustelista 2020

Varustelista syyskuun 2020 Ylä-Lapin hirvijahtiin päivittyy tämän linkin taakse.

Toinen retki sorsajärville, 1.9.2020

Piti käydä Hartolassa ja hakea yksi pakastin, että saa isomman 300 litraisen vapautettua hirvijahtireissulle. Samaan syssyyn poikkesin lähijärvet soutamassa ympäri.

Hirvijahti 2019

Aikaisen aamun usva, suurten metsien tuoksu

Huomen väreillä leikkii, valo vielä odottaa

Pian taivaanrannan takaa suuri aurinko nousee

Kalmat varjojen yön taakse jää, herää maa

 On uuden alun ihme, puro kirkkaana virtaa

On pysähtynyt aika vielä hetken odottaa

On ikuinen monumentti, jota horjumaan ei saa

Sen luokse kaikki päättyy ja sen luota alkaa

Eränovelli

Löysin talvella 2011-2012 pöytälaatikkoon kirjoittamani tarinan ja päätin julkaista sen näin uuden jahtireissun alla. Vasan olin kaatanut jo aiemminkin, mutta tarina kuvaa sellaisenaan minun ensimmäisen aikuisen hirven kaatamiseen päättyneen tilanteen. 

Hirvijahdin varustelista 2019

Hirvien jäljillä

Jokivartta hiihtelemässä.

Hartolassa kotitalon nurkista on tullut hirvien talvehtimisalue. Kilometrin säteellä kotitalostani metsissä näkyy runsaasti lumessa ja puissa jälkiä merkkinä hirvien oleilusta.  Joku vanha talvehtimisalue lienee muuttunut tai nämä seudut muuttuneet jostain muusta syystä nyt sopivimmaksi alueeksi oleilla talvikaudella.

Viime perjantaina kävin keskimmäisen kanssa hiihtoretkellä ilahduttavasti jo näin helmikuussa kantavaksi muuttuneilla hangilla ja törmäisimme ensimmäisen kerran tuoreille hirven jäljille pienen joen varressa järven rannassa.

Jänisjahtia Jääsjärvellä 6-7.10.2018

Venettä odottelemassa Kurenlahdessa. 

Jo viime vuonna olin aikeissa osallistua Pöyryn metsästyskerhon jänisjahtiin, kun sellaista on perinteisesti järjestetty synnyinpaikkakunnallani Hartolassa Jääsjärven saarissa. Ajankohta olisi ollut kuukautta myöhemmin, mutta reissu peruuntui, kun järvi oli selkää myöten jo tuuman paksuisessa jäässä eikä liikkuminen veneellä tai oikein muullakaan keinolla olisi onnistunut.

Varmuuden vuoksi tämän vuoden retki vaihdettiin jo lokakuun alkuun ennen etelän hirvestyksen alkamista, jolloin jahtimiehetkin paremmin joutavat jänön pyyntiin eikä jääpeite häiritse liikkumista. Olin innostunut. En ollut noissa saarissa käynyt, vaikka olenkin Hartolan alkuasukas. Toisaalta jahtipäiviäkään ei tälle vuodelle ollut liiemmin tullut, kun Ylä-Lapin hirvijahtikin jäi välistä, joten mukava niitäkin vähän kerryttää. Yhtään jänistäkään en ollut vielä koskaan päässyt kaatamaan, joten jänispaistin makuun pääseminenkin houkutti.

Isyysvapaan aloittelua

Viimeiset pari viikkoa meni vähän sillä tavalla, että en ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä. Ensimmäinen Ruotsissa paperitehtaalla mittakeikalla ja toinen kertausharjoituksessa. Ensimmäiset metsäaamutkin sitten juhannuksen tuli armeijan vihreissä. Eipä ollut kertaus mitään makkaranpaistoa vaan ihan kunnon menoa ja unet jäi noin kolmeen tuntiin per yö maastossa ollessa. Ollos huoleton. Vakuutuin kyllä kuinka nopeasti pystyttäisiin lähtemään jos (tai skapparien sanoin "kun") pitäisi oikeasti lähteä. Ollaan me aika hyviä. 

Sen sijaan nyt saakin sitten olla kotona senkin edestä. Kuuden viikon isävapaa alkoi maanantaina ja aion sitä jatkaa hoitovapaan muodossa näillä näkymin ainakin vuodenvaihteeseen asti. Aivan mahtava alku ollut. Kiva olla lasten kanssa koko päivä ja heti sen jälkeen toiseksi parhaana asiana tulee se, että saa olla paljon ulkona.

Eilen jo tuntui, että tuli käveltyä kohtalaisesti. Ensin kouluun, sitten keskimmäinen kerhoon, nuorimmaisen kanssa muskariin ja kotiin lounaalle. Sitten keskimmäinen pois kerhosta puolilta päivin ja iltapäivällä vastaan, kun vanhin oli kaverinsa luona koulun jälkeen noin kolmen kilometrin päässä kotoa. Mittailin kartalta, että rattaiden perässä kävelyä kertyi reilut 11 kilometriä ja illalla käytiin vielä koko perheen voimin pikku iltakävelyllä, niin varmaan lähempänä 15 kilometriä oli koko päivän kävely.

Isävapaa tekee toimistotyöläiselle tosi hyvää.

Metsästyskausi on aluillaan ja sorsastuksen aloituspäivä meni itsellä rynnäkkökiväärin kanssa metsässä. Varmaan vielä sorsastamaan kuitenkin ehdin myöhemmin. Hirvijahti alkaa kohta myös, mutta sen tulen tänä syksynä jättämään välistä, kun keskityn nyt täysillä lasten kanssa olemiseen. Uusia syksyjä tulee harrastaa niitä asioita, mutta lapset on pieniä vain vähän aikaa, joten se on hyödynnettävä nyt. Blogin kannalta se voi toki olla tylsää, mutta vähät siitä. Pitemmiltä reissuilta ei näin ollen uusia juttuja ole tulossa, mutta lyhyemmiltä varmaan kyllä. 

Aamukahvit peuroja tarkkaillen 31.7.2018

Vietettiin muutama päivä Putsaaren mökillä lomaillen. Eilen aamulla heräsin viiden aikaan ja avasin mökin ovet, että saisi läpivedolla hieman laskettua 30 asteen sisälämpötilaa. Pistin samalla aamukahvit tulemaan ja menin pötkölleni levitetylle sohvalle, josta on suora näkymä keittonurkan ovesta ulos.

Kissa vaikutti jotenkin levottomalta ja lähti portaille. Katsahdin, että mitähän se siellä näkee ja epäilin heti peuroja, kun edellisenä aamuna keskimmäinen sanoi nähneensä niitä aamulla huussissa pyörähtäessään.

No, peurojapa hyvinkin. Yksi oli juuri tulossa avoimeen heinikkoon ruokailemaan, kun meikäläisen pannukahvit tekeytyivät valmiiksi. Otin kupin ja liikuin kissan viereen portaalle istumaan. Otin askeleet varovasti aina, kun elukan pää oli maassa ja eihän tuo minua tajunnut.

Nauku ja peura. 

Ensimmäinen peura lipui pikkuhiljaa huussin taakse ja kaveri seurasi perässä. Aloin tätä jälkimmäistä kiusaamaan pienillä köhimisillä ja naputuksilla. Samat hämmentymisen merkit olivat näilläkin havaittavissa kuin olen hirvillä houkutellessa huomannut olevan, jos eläimet ovat epäluuloisia. Alkoi peuralla ankara huulien lipominen, korvien heilutus ja pää tietenkin kääntyi äänen suuntaan. Ruokailu keskeytyi pitkältä tuntuvaksi toviksi. Istuin kuitenkin täysin paikoillaan eikä pakoreaktiota valkohäntäpeuralle tullut.

Usein ainakin hirvi vaatii kahden aistin havainnon ennen pakenemista. Ihmisen se tunnistaisi näköaistillaan lähinnä poikittaissuuntaisesta liikkeestä. Vartalon edessä käsiä voi liikuttaa aika vapaasti. Nyt elukka sai vain kuuloaistillaan havainnon, joten peuran aamuruokailu jatkui kaverin vanavedessä kohti huussin takana olevaa metsää ja pientä niittyä tuijottelutuokion jälkeen.

Mukava rauhallinen luontokokemus tuli siinä heti aamusta.

Jälkimmäinen peura. 

Hirvijahtia Ylä-Lapin tuntureilla 8-12.9.2017, Osa 3

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Eilen aloitin ja nyt jo jahdataan viimeistä lupaa?!? Johan nyt on markkinat. 

Hirvijahtia Ylä-Lapin tuntureilla 8-12.9.2017, Osa 2

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Aamuinen näkymä joelle vaaran laelta.

Hirvijahtia Ylä-Lapin tuntureilla 8-12.9.2017, Osa 1

Tästä postauksesta alkaen tarinaa hirvijahdista tuntureilla kolmannen kerran tässä blogissa! 

Nuorehko hirvisonni ziigarissa.

Hirvijahtiviikon varustelista 2017

Tästä linkistä pääset silmäilemään tämän vuoden hirvestyksen varustelistaa. Lähtö reissuun tulee olemaan tulevana perjantaina aamulla noin klo 4.00.

Suurimpia muutoksia varusteissa ovat, että tällä kertaa otan majoitteeksi cuben tarpin ja parin vuoden tauon jälkeen ajattelin sipaista myös Deerhunterin metsästyspuvun päälle. Puku on jäänyt melko vähälle käytölle sen jälkeen, kun olen ommellut itselleni päällysvaatteet. 

Uusia varusteita ei hirveästi ole, mutta muutama kuitenkin. Väliasuun on tullut merinovillaa ja mukaan on lähdössä ensimmäistä kertaa myös katselukiikarit, jotka helpottavat hirvien kiikaroimista tunturien syrjistä. Aiemmin olen käyttänyt siihen tarkoitukseen aseen tähtäinkiikari. 

Helvetinjärven reissun jälkeen valittelin, että Vikingin vaelluskumpparit pitää korvata toisilla saappailla, koska viikinkeihin tulee ikävä taitos, joka kuluttaa pitkällä matkalla sääret auki. Eilen illalla Porista työmatkalta palaamisen jälkeen poikkesin siis Jumbon Sievi shopista uudet ja kotimaiset polyuretaanisaappaat. Kyseiset buutsit ovat noin 250 grammaa kevyemmät kappaleelta kuin vanhat. 

Muutama sata grammaa on taas varustus kevyempi kuin viime vuonna. Yli kilon saisin vielä pois käyttämällä itse tekemiäni ulkoiluvaatteita. Merkittävin painonvähennys tullee kuitenkin ruokapuolesta, koska tällä kertaa otan itse kuivattuja muonia mukaan. Edellisen vuoden hirven jauhelihaa ja perunasipulisekoitusta jne. Aiemmin hirvireissuilla ei ole juuri tullut eväiden painoa pohdittua, eikä varmaan nytkään sen tarkemmin, mutta väkisin kuivamuonia hyödyntämällä saa lähtiessä nostaa kevyemmän repun selkään. 

Sievin saappaat.

Ylä-Lapin hirvijahti taulukoituna

Välillä on kiva tehdä exceleitä.

Lueskelin Ylä-Lapin hirvijahdin vanhat tarinani ja laittelin samalla hieman lukuja ylös kootakseni tilastoja nähtäville, josta voi päätellä kuinka suuren tai pienen työn takana hirven näkeminen saati kaataminen onkaan tunturissa. Tarkat päiväkohtaiset reitti- ja tapahtumakuvaukset löytyvät itseltä jokaiselta seitsemältä syksyltä, mutta blogia olen pitänyt vain sen aikaa, että täältä löytyy julkaistuna vain vuosien 2015 ja 2016 jutut. 

Taulua puhkomassa 30.7.2017

Metsästyskausi on taas jo yllättävän lähellä. Viiden viikon päästä on lähtö Muotkan hirvijahtiinkin. Muutama pala on vielä lihaa pakkasessa viime vuoden huippusaaliista, mutta eiköhän ne köntit sieltä häviä parempiin suihin vielä ennen uutta kautta.

Kävin sunnuntaina valmistautumassa kauteen ja ammuin hirvikiväärillä Nuoramoisten ampumaradalla 50 laakia. Melko nopeaan tahtiin tuli ammuttua. Ammuin pääosin ratapanoksilla, mutta varmistin myös metsäpanoksina käyttämieni Sakon Super Hammerheadien kohdistuksen. 75 metristä täräytin kolme kertaa minuutin sarjat. Noin kahdeksan laukausta taisin keskimäärin siinä ajassa saada laukaistua, kun en pitempään jäänyt tähtäilemään. Lisäksi ammuin 50 metristä pari kymmentä kertaa polvelta.

Jokainen laaki onnistui siinä määrin, että saatoin todeta hirvellä olevan tänäkin vuonna ongelman, jos sattuu näytille...

Osumat post-it -lapulla. Minuutin sarja 75 metristä. 

Hirvien kiima-ajan jälkiä vuoden 2016 jahdista

Tästä linkistä hirviretken ensimmäiseen osaan, jos se on vielä lukematta.

Katajat saaneet kyytiä hirvisonnin käsittelyssä. Tässä kohdin uroshirvi vastaili koivikosta, mutta ei tullut näytille. Olimme juuri kävelemässä leiriin ensimmäisen päivän kaadoltani.