Pyörälenkki Övikissä, 11.5.2022

 

Oma pyörä mukana työmatkalla. Kätevä tapa käydä tutustumassa lähiympäristöön hieman kauempana kuin mihin kävellen tai juosten ehtii/jaksaa. Kiertelin mukavassa kevätkelissä reilun 20 kilometrin iltalenkin hotellilta Lakasundiin, Bodumiin ja Dekarsönin sillalle. Sieltä meren rantaa pitkin Järvedin kautta Örnsköldsvikin keskustaan.

Täytyy myöntää, että Ruotsistakin löytyy ihan mukavia maisemia. Näytteitä alla.

Skeppsmalen, Örnsköldsvik, 10.5.2022

 

Aika vähän on tullut julkaistua juttuja viime aikoina vähintään osittain siitä syystä, että olen viettänyt reilut 30 päivää länsinaapurissa, tarkemmin Örnsköldsvikissä, työmaan LVI-poliisina eli valvojana viimeisten 3 kuukauden aikana. Useinkin iltaisin on mukava kierrellä lähiseutuja hahmottaakseen missä sitä oikein onkaan. Aikaa ei pitkien työpäivien jälkeen juuri tarvitse hotellilla tappaa, mutta happihyppely muuallakin kuin teollisuusympäristössä on ihmiselle hyväksi ja sille täytyy tietysti oma aikansa ottaa, vaikka 10 tuhatta askelta tai enemmän tulee kyllä helposti jo työmaallakin. 

Övik sijaitsee jokseenkin Vaasan korkeudella ja ensimmäisenä tänne tullessa hämmästyy maastonmuotoja. Aluetta (ja paikallista olutta) nimitetään Höga Kusteniksi eli korkeaksi rannikoksi ja sellaista tämä onkin, varsinkin verratessa samoille leveysasteille Suomen puolella eli Pohjanmaalla, suorastaan vuoristoa.

Uudenkaupungin Harmaaletolla, 6.11.2021

 

Viime syksy taisi jäädä välistä, ettei tullut Harmaaletolla käytyä vesilintuja katsomassa, mutta nyt taas innostuin käymään päiväseltään. Piti lähteä jo puoli kuuden aikaan aamusella ajelemaan länsirannikkoa kohden, että ehti rantaan auringonnousun kieppeillä vähän kahdeksan jälkeen. Sain veljen kaveriksi puolivälin paikkeilta autoon. 

Toinen retki sorsajärville, 1.9.2020

Piti käydä Hartolassa ja hakea yksi pakastin, että saa isomman 300 litraisen vapautettua hirvijahtireissulle. Samaan syssyyn poikkesin lähijärvet soutamassa ympäri.

Aamukalassa erämaajoella, 19.7.2020

Keskikesällä Lapissa on surkeaa yrittää nukkua, jos on ajatellut aamulla lähteä kalaan. Illalla pyörii sängyssä ja ei millään lampaiden laskemisella voi välttyä ajatukselta, että miksi en menisi heti, kun ei siellä pimeä tule kuitenkaan.

Sain kuin sainkin nukahdettua ja aamulla kolmelta olin pirteä.

Ensimmäinen retki Erämerellä, 12.7.2020

Olin etukäteen tutkinut Inarijärven kartan läpikotaisin ja haaveilin reissusta johonkin kauemmas; milloin jääluolalle, milloin Nellimiin tai Suolistaipaleeseen tai jotain muuta. Ensimmäisen reissuun lähdettiin kuitenkin Väylästä Paloniemen veneenlaskupaikalta ilman tarkempaa suunnitelmaa tai matkatavoitetta. Karkea ajatus oli kiertää Viimassaari, joskin sen ympäristö vaikutti paikoin kovin kiviseltä (kuten koko Inarijärvi on) ja jännitin moottorin puolesta, kun jo yhden koneen olin ajanut kiville aiemmin Uudessakaupungissa. Inari ei ole mikään pikkujärvi, josta tarvittaessa soudellaan kotisatamaan. Selät ovat isompia kuin saaristossa merellä. Tämäkin melko pieneltä kartalla näyttävä kierros on kuitenkin 40 kilometriä. Reittikartasta on kuva jutun lopussa.

Muutama kuva Ailigas-tunturilta, 11.7.2020

Huiputettiin Karigasniemen Ailikkaan korkein huippu, Lánká eräänä kauniina päivänä. Huipulle pääsee hyvin ylös mastolle menevän tien puomin tienoilta. Kävelymatkaa jää pari kilometriä ja nousuakin on siitä vielä riittävästi. Kolmevuotiaskin tämän hyvin jaksoi omin jaloin edestakaisin.

Lompololla kalassa, 9.7.2020

Kieltämättä hinku päästä kalastelemaan pohjoisen pikkujoille oli kova. Isommat joet ei niinkään minua kiinnosta, mutta pienempiä erämaisten jokien varsia on mukava kuljeskella. Ensimmäisen kalaretken tein vanhimman lapsen kanssa keskiyön aikaan paikkaan, jonne pääsee kävellen aika nopeasti. Hauskaa puuhaa, kun aurinko paistaa läpi yön.

Aamulenkki pyörällä Hiulle ja Kemiran sillalle, 10.4.2020

20 yötä mökillä riitti nyt alkuun. Tultiin välillä kotiin.

Viherin koskilla, 18.2.2020

Leivonmäen reissun jälkeen aloin perheen kanssa viettämään hiihtolomaa Joutsassa minun vanhempien mökillä. Tiistaina ajelimme katsomaan Viherinkoskea ja Myllykoskea.

Päiväretki Kurjenrahkalla 28.12.2019

Talviset päivät ovat olleet vielä vähissä etelässä, mutta yksi sellainen oli viime lauantaina. Käytimme sen kiertämällä Kurjenrahkalla kahdeksan asteen pakkasessa Savojärven kierroksen. Kaksivuotiaskin jaksoi jo yli puolet kuuden kilometrin lenkistä ennen kuin otin hänet kantoreppuun.

Aika suosittu kierros tuo nykyään, kun saa melkein jatkuvasti väistellä muita ihmisiä... Muutama vuosi mennyt edellisestä kiertämisestä ja ainakin sillä kertaa oli hiljaisempaa. Savojärvi oli kokonaan jäässä, mutta saattaapa tuo ohut jää vielä sulaakin, kun on lauhaa ja tuulista.

10 kilometrin kävely Hiunjärven ympäri

Santtion polkua meren rannassa.

Tuli tuossa tepasteltua toissailtana 8 vuotiaan kanssa Hiunjärven ympäri. Kierrettiin järvi sen verran kaukaa, että tuli kierroksesta yli kymmenen kilometrin mittainen. Itse asiassa lähemmäs 11 kilometriä. Sikälikin hyvä lähiretki, että tämän pystyi toteuttamaan työpäivän jälkeen ja ihan kotoa lähtemällä eikä tarvinnut mitään siirtymiä muuten tehdä. Oltaisiin kyllä pitemmällekin kumpikin vielä jaksettu. Pari 10 minuutin eväs- ja huilitaukoa tuli pidettyä ja kokonaisaika jäi reilusti alle kolmeen tuntiin. 

Pärkänvuorella 2.6.2019

Uudenkaupungin Pinipajusta löytyi eilen hämmentävän huikea retkikohde, Pärkänvuori (karttalinkki). En odottanut oikeastaan muuta kuin mukavaa aurinkoisen päivän eväsretkeä, kun vaimo ehdotti, että käytäisiin katsomassa kukkulaa, joka kohoaa kolmisenkymmentä metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kohde on sellainen, että mäen ympärykset kannattaa tutkia jopa huippua tarkemmin, koska sekä itä- että länsipuolelta löytyy korkeat kalliojyrkänteet, vaikka karttalinkistä voisi päätellä, että jyrkänteet olisivat vain länsipuolella. Pari isoa luolaakin löytyi ja lukuisia pienempiä. Länsipuolen isoon pimeään luolaan en päässyt peremmälle, kun nuorimmainen häkeltyi selkärepussa luolan suulla ja pisti vastaan huutamalla useampaan otteeseen "EI!". En ihmettele, että alkoi hieman pelottamaan, kun olihan tuo vaikuttava paikka lohkareineen ja jyrkänteineen. Toisen kerran sitten peremmälle ja taskulamppu mukaan...

Liesluoto, 9.3.2019

Poikettiin tänään Liesluodolla koko porukalla. Lunta oli sen verran vähän, että kulkeminen jalan oli jo helppoa, muutamaa runsaslumisempaa kohtaa lukuun ottamatta. Lumi ei ainakaan minua kantanut, kun selässä oli 15 kiloa lisäpainoa kantorepussa. Olosuhteet oli siis oikeastaan samat kuin edellisellä päiväretkellä paikalle pari vuotta sitten, josta myös tarina blogista löytyy.

Ikäväkseni huomasin metsässä, että kamerasta unohtui muistikortti kotiin. Nappasin sitten puhelimella muutaman kuvan.

Hirvien jäljillä

Jokivartta hiihtelemässä.

Hartolassa kotitalon nurkista on tullut hirvien talvehtimisalue. Kilometrin säteellä kotitalostani metsissä näkyy runsaasti lumessa ja puissa jälkiä merkkinä hirvien oleilusta.  Joku vanha talvehtimisalue lienee muuttunut tai nämä seudut muuttuneet jostain muusta syystä nyt sopivimmaksi alueeksi oleilla talvikaudella.

Viime perjantaina kävin keskimmäisen kanssa hiihtoretkellä ilahduttavasti jo näin helmikuussa kantavaksi muuttuneilla hangilla ja törmäisimme ensimmäisen kerran tuoreille hirven jäljille pienen joen varressa järven rannassa.

Pöllöretki kuutamossa Kingon kivikovilla hangilla, 17.2.2019

Sunnuntai-illan ratoksi lähdin kuuden maissa käymään hiihtelemässä Kingon peltoaukeilla pysähdellen samalla pöllöjen kuulemisen toivossa (karttalinkki). Liikkeellä ollessa ei mitään olisi kuullutkaan johtuen kovan lumen pinnan aiheuttamasta rapinasta. Pinta oli jäätynyt kivikovaksi lämpötilan pudottua nopeasti päivän suojakelistä viiden pakkasasteen tienoille. 

Mikäpä oli siinä lykkiessä eteenpäin. Juuri minkäänlaista liikettä vastustavaa voimaa ei ollut suksen ja lumen rajapinnassa havaittavissa ja tasatyönnöllä pistelin suurimman osan reilun neljän kilometrin kierroksestani. Pellon pintaa olisi hätäisempi voinut liitää vaikka luistelusuksilla, mutta minulla oli Peltosen mehtäsukset. Otsalamppua ei missään vaiheessa tarvinnut laittaa päälle, kun lähes täydeksi kasvanut "oikea uusi enenevä" kuu loisti taivaalla. 

Pari tuntia käytin hiihtokierrokseeni. 

Päiväretki Pamprinniemessä, 16.2.2019

Aurinkoisena helmikuun päivänä käytiin poikkeamassa Pamprinniemessä. Kolme vuotta sitten olen käynyt siellä aiemminkin. Tällä kertaa menimme koko perheen voimin.

Kaislamajan rakentelua ja muuta merenrantahommaa

Se on mennyt muutama viikko pääkaupunkiseudun tomuja karistellessa jalkapohjista. Lihasmuistissa on vielä se tavaran roudaus ja muutaman peräkärryllisen ja yhden 15 kuution pakullisen tavaransiirto-operaatio kolmen tunnin ajomatkan päähän edellisestä kodista.

Vaan voipa sen todeta jo olleen kannattava siirto. Ei pääkaupunkiseudulle kannata täyttää, jos sen voi vaan jotenkin välttää. Viihtyihän sielläkin, mutta pois lähdettyään vain huomaa, että mitään ei jää sieltä ikävöimään, kun vain tutut perheenjäsenet pysyy ympärillä. Reilun viikon verran tässä on jo saanut rauhoittua uuteen kotiin ja viettää jokusen mukavan hoitovapaapäivän lasten kanssa touhutessa.

Meren rannasta on keksitty runsaasti puuhaa. On tehty kaislamajaa ja heitelty kiviä heikoille jäille. Pieni kivi hyppii leipiä pinnalla, mutta isompi molskahtaa läpi. Vielä, jos olisi oikein nopea, ehtisi appivanhempien autotallista noutamaan virvelit ja heittämään muutaman heiton uistinta pitkältä laiturilta ennen kuin ranta jäätyy pitemmälle.

Koskeljärven Latosaaressa 19.10.2018

Koskeljärvi on kiinnostanut minua kohteena jo pitkään ja olenkin kartalta sitä katsellut. Alue soveltuu erinomaisesti mantereen puolella tapahtuvan päiväretkeilyn ohella yön-parin melontaretkelle. Läheltä saa kanootit vuokrattuakin. Ympäristössä on myös isoja soita sellaisella etäisyydellä toisistaan, että keväthangilla voisi mukavasti jonkun viikonlopun hiihdellä. Mainitsinkin paikasta jo aiemmin tänä vuonna, kun kävin läheisellä Hirvilamminsuolla lapsen kanssa pöllöretkellä kevätpuolella hiihtelemässä. 

Nyt oli päiväretken vuoro.

Mustikanpoimintaa Lajalammen kierroksella 25.7.2018

Kesäloman ensimmäiset 9 päivää meni jonkun sitkeän kurkkuun pesiytyneen ameeban takia kuumeisena. Kun se lopulta talttui, oli aika lähteä perheen kanssa Nuuksion puolelle etsimään mustikoita ja patikoimaankin hieman.