Pöllöretki Pirttimäessä, 6.3.2024

akpoika pimeässä metsässä otsalampun epäsuorassa valossa.

Viime kesänä juoksin työpaikan joukkueessa pitkään haaveilemani Jukolan viestin ensimmäisen kerran. Minulla oli kolmas osuus Epoossa Porvoossa ja selviydyin kolmessa tunnissa noin 15 kilometrin suunnistusradasta. Kivaa oli... Sen jälkeen, kun ensimmäisen rastin pummista oli selvinnyt. Tälle vuodelle otin vastuulleni koota joukkueen ja hoidella käytännön järjestelyjä muutenkin, joten Lakia-Jukolassa juostaan taas. Joukkueen suunnistusjärjestystä en vielä tiedä, mutta toiveissa on joku yöosuus ja sitä varten lähdin työpäivän jälkeen illan pimettyä Pirttimäkeen hiihtelemään, harjoittelemaan yösuunnistusta ja testaamaan samalla meidän joukkueen suunnistukseen tarkoitettua otsalamppua, että kauanko siinä mahtaa kestää valjailla selässä tukevasti oleva akku, kun lamppua pitää täydellä teholla. Hyvä oli samalla välillä pysähdellä kuulostelemaan pöllöjä ja hoitaa tämän kevään pöllöretki.

Veneellä Ukin saaristossa ja mökillä, 6-8.3.2020

2017 hiihdettiin Putsaareen maaliskuun puolivälissä ja joku meni autollakin. Tänä vuonna päästiin veneellä ja vietettiin viikonloppu saaressa mökillä. Ajeltiinpa ihan Vekaralla asti.

Kylmiä värejä saaristossa lauantaiaamuna.

Elämäni pöllöviikko ja yö laavussa, 28-29.2.2020

Nyt on kääntynyt jo kevään puolelle. Sen huomaa kahdesta asiasta;

Arkiyö pöllöretkellä Nuuksiossa, 24-25.2.2020

Vaihdoin takaisin vanhoihin hommiin LVI-suunnittelijaksi nykyiseltä nimeltään AFRYlle Vantaalle ja työmatkalla tarjoutui mahdollisuus viettää yö ulkona ja sattuipa vielä niin hyvin, että ajankohtaan osui täydellinen pöllöretki-ilma. Suomessa on niin hyvät jokamiehenoikeudet, että olen jo moneen kertaan todennut hotellit turhiksi ja tylsiksi paikoiksi.

Mökkiviikonloppu Pirkanmaalla, 15-17.3.2019

Tuli kaminassa. 

Viime viikonloppu kului jälkikasvun, appiukon ja Tampereen porukan kanssa Juupajoen suunnalla mökkihommissa. Pelattiin lautapelejä, seurattiin lintulaudan elämää, putsattiin ja laiteltiin linnunpönttöjä, saunottiin kynttilän valossa, pöllöretkeiltiin, lapset rakenteli lumieläintä ja sen semmoista. Tuollaisella sähköttömällä tuvalla saisi kyllä aikansa kulumaan pitempäänkin. Ei ole liikaa mukavuuksia ja härpäkkeitä häiritsemässä pienempien eikä isompienkaan tekemisenkeksimisluovuutta.

Hirvien jäljillä

Jokivartta hiihtelemässä.

Hartolassa kotitalon nurkista on tullut hirvien talvehtimisalue. Kilometrin säteellä kotitalostani metsissä näkyy runsaasti lumessa ja puissa jälkiä merkkinä hirvien oleilusta.  Joku vanha talvehtimisalue lienee muuttunut tai nämä seudut muuttuneet jostain muusta syystä nyt sopivimmaksi alueeksi oleilla talvikaudella.

Viime perjantaina kävin keskimmäisen kanssa hiihtoretkellä ilahduttavasti jo näin helmikuussa kantavaksi muuttuneilla hangilla ja törmäisimme ensimmäisen kerran tuoreille hirven jäljille pienen joen varressa järven rannassa.

Pöllöretki kuutamossa Kingon kivikovilla hangilla, 17.2.2019

Sunnuntai-illan ratoksi lähdin kuuden maissa käymään hiihtelemässä Kingon peltoaukeilla pysähdellen samalla pöllöjen kuulemisen toivossa (karttalinkki). Liikkeellä ollessa ei mitään olisi kuullutkaan johtuen kovan lumen pinnan aiheuttamasta rapinasta. Pinta oli jäätynyt kivikovaksi lämpötilan pudottua nopeasti päivän suojakelistä viiden pakkasasteen tienoille. 

Mikäpä oli siinä lykkiessä eteenpäin. Juuri minkäänlaista liikettä vastustavaa voimaa ei ollut suksen ja lumen rajapinnassa havaittavissa ja tasatyönnöllä pistelin suurimman osan reilun neljän kilometrin kierroksestani. Pellon pintaa olisi hätäisempi voinut liitää vaikka luistelusuksilla, mutta minulla oli Peltosen mehtäsukset. Otsalamppua ei missään vaiheessa tarvinnut laittaa päälle, kun lähes täydeksi kasvanut "oikea uusi enenevä" kuu loisti taivaalla. 

Pari tuntia käytin hiihtokierrokseeni. 

Päiväretki Pamprinniemessä, 16.2.2019

Aurinkoisena helmikuun päivänä käytiin poikkeamassa Pamprinniemessä. Kolme vuotta sitten olen käynyt siellä aiemminkin. Tällä kertaa menimme koko perheen voimin.

Vuoden ensimmäinen pöllöhavainto, 15.2.2019

Huomasin Tiirasta, että Kalannin Rohijärven luona oli kuultu lehtopöllö, kuten usein aikaisempinakin vuosina. Käytiin äsken koko perheen voimin kuulostelemassa ja jo vain, siellähän se harvakseltaan äänteli jossain järven takana noin kello 20.30-20.40.

Mukava alku pöllöretkeilykaudelle, kun heti onnistuu kuulemaan. Työkaverilta sain myös vinkin, että toisaalla on kuultu huuhkaja.. Toisena iltana sitten sinne.

Hartolan kevään viimeinen pöllöretki, 7.4.2018

Tein tänään järjestyksessään kolmannen ja tämän kevään osalta viimeisen pöllöretkeni Hartolassa kotipaikan nurkissa. Lähdin matkaan kahdeksan jälkeen ja palailin kymmenen jälkeen takaisin. Kävin kuulostelemassa edellisvuoden helmipöllöpaikoilla. Vaan kovin hiljaiselta vaikutti tienoo, jos ei huomioi Pohjolan pelloilla kailottaneita joutsenia ja naapurien haukkuvia koiria.

Palokosken ulkoilualueelta teeriä etsimässä 31.3-1.4.2018

Isoniitulla linturetkeilemisen jälkeen katselin sääennusteesta, että maanantaille oli luvattu reipasta kymmentä senttiä lunta, joten pääsiäisen aikaan suunniteltu ensimmäinen teerireissu oli parempi suorittaa jo lauantain ja sunnuntain aikana. Parempi mennä soitimelle kirkkaana kuin sateisena aamuna. Unohtamatta pöllöjä, jotka tavanomaisen vilpoisen, mutta huhuilun saralla hiljaisen maaliskuun lopussa lauhtuneilla keleillä kenties olisivat äänekkäämpiä.

Hiihtoretki Putsaareen 10-11.3.2018

Jäille lähdössä sumuisena maaliskuun aamuna.

Hiihtoretket saaristossa ovat kieltämättä mukavia kokemuksia, mutta kohtalaisen harvinaista herkkua. Maisemassa on samaa avaruutta kuin on avotunturissakin liikkuessa, mutta retken onnistuminen on muutaman tekijän summa. Olosuhteet asettavat sellaisten toteuttamiselle ehtoja ja varmojen jääkelien pitäisi osua vielä ajankohtaan, jolloin itsellä on mahdollisuus lähteä.

Pöllöretkiä kuutamossa hiihtäen 2. ja 3.3.2018

Viikonlopun Hartolan reissulla kävin vaimon kanssa molempina kuutamoiltoina hiihtelemässä alkuyön valoisassa pimeydessä umpihankea. Yksi matkusti mukana myös kantorepussa. Ajankohta oli sattumoisin sama kuin vuosi takaperin, jolloin tein pari reissua otsikolla Parin tunnin pöllöretki. Edellistä linkkiä klikkaamalla pääset ensimmäiseen niistä. Vuodentakaiselta reissulta jäi pöllöhavaintoina helmipöllöt molemmilta illoilta ja toiselta illalta lisäksi sekä koiras- että naaraslehtopöllön äänihavainnot aivan kotinurkissa takapihan laavussa yöpyessä. Vanhemmat olivat nyt kuluvalla viikolla myös nähneet pöllön, joten sekin osaltaan nosti odotuksia, että jotain kuuluisikin.

Hirvilamminsuolla pöllöretkellä 24-25.2.2018

Kaksi varmaa pöllöhavaintoa.

Pöllöretkeilykausi alkaa käynnistyä, vaikka pakkasilmat kenties hieman rajoittavatkin pöllöjen parasta huhuiluintoa eikä kevättä ole vielä niinkään yölinnuilla rinnassa. Kaksi pöllöhavaintoa oli plakkarissa tänä vuonna ennen tämän postauksen reissua. Ensimmäinen oli huuhkaja madepilkillä heti helmikuun alussa ja toinen oli viikko sitten kilometrin päässä kotoa perheen kanssa hiihtolenkillä, kun kuulimme lehtopöllön. Ei ole Tiiran perusteella lainkaan tavatonta, että kehäkolmosen sisäpuolellakin saa pöllöhavaintoja, mutta itselleni se oli ensimmäinen siellä. Äänen perusteella vaan nuo tunnistin. Edellisestä minkään pöllön näköhavainnosta onkin jo aikaa.

Madepilkillä Kirkkonummen merialueella, 8.2.2018

Torstai-illan aktiviteetiksi järjestyi madepilkintää, kun Pöyryn metsästys- ja kalastuskerho kutsui jäsenensä viettämään iltaa Kirkkonummen maankuululle madeapajalle (karttalinkki). En ollutkaan vielä parin vuoden aikana ehtinyt kunnolla kerhon mukaan, vaikka jos jonkinlaista toimintaa kerho nimensä mukaisista aiheista kiinnostuneille tarjoaakin ympäri vuoden. Tällä kertaa iltapainotteinen reissu oli järjestettävissä ja ilmoitin itseni mukaan.

Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia 18-20.8.2017, 1. osa

Palanutta Helvetinjärven metsää.

Moni lukija on varmaan ääneen äimistellyt näyttöpäätteidensä edustalla, että eikö se akpoika saa enää ollenkaan juttuja aikaiseksi, kun postaustaajuus on harventunut totutusta lähes olemattomiin. Hyvä, jos kerran viikossa on joku jutunpätkä ilmestynyt lukijoiden verkkokalvoille. Ei tässä kummemmin jaksa selitellä, mutta onhan tässä ollut asuntoasiaa, yli 50 tuntista työviikkoa, yms, jolloin retkeilyyn liittyvät toimet ovat jääneet vähemmälle ja/tai en ole jaksanut vääntää tikusta asiaa esimerkiksi sieni- ja/tai marjareissuilta. 

Nyt tätä postauksien puutosta korjaan ehkä kahden tai kolmen osan mittaisella jorinalla, jonka tapahtumat sijoittuvat elokuiseen viikonloppuun Helvetinjärven kansallispuistossa tamperelaiskaverien kanssa.

Pöllöretkeilyä Nuuksiossa ja viikonlopun muita lintuhavaintoja, 18-19.3.2017

Menin lauantai-iltana Nuuksioon yöksi kuuntelemaan pöllöjä ja aamuksi suon laitaan katsomaan joko teerien soidin olisi alkanut. Sääennuste lupaili kirkasta ja tyyntä pakkasyötä vielä perjantaina, mutta siitä se ennuste vaihtui viime hetkillä pilviseksi ja aamulle luvattiin jopa lumisadetta.

MSR PocketRocket 2

Uusi kaasukeitin muovikotelossaan 100 gramman kaasupullon vieressä.

Utön reissussa minulta meni tukkoon kymmenisen vuotta vanha letkullinen kaasukeitin. Myöhemmin sain sen korjattua, mutta olin jo ehtinyt innostumaan myös tällaisesta keittimen päälle ruuvattavasta mallista, kun Kunnaksen Tapani ehdotti MSR:n PocketRocketia. Päätin hankkia keittimen uuden painoksen, TaskuRaketti kakkosen!

Vantaankosken koskikara

Muutamana päivänä olen käynyt katsomassa löytyykö Vantaankosken kuohuista koskikara. Aiemmin tällä viikolla löysin koskikaran jo Sipoonkorven eteläpuolelta pikkupurosta (karttalinkki), kun kävin lapsen hiihtokoulun aikaan siellä suunnalla kävelyllä, mutta tänään tärppäsi myös Vantaankoskella (karttalinkki). Hauska lintu. Tämän viikon havaintoja ennen olin nähnyt kyseisen linnun viimeksi Äkäslompolossa helmikuussa 2009.

Parin tunnin pöllöretki, Vol 2

Sumea kuutamonäkymä pellolle.

Onnistuneen pöllöilyillan jälkeen oli helppo päätös lähteä heti seuraavana iltana uudelleen. Olin aikeissa nukkua taas isän tekemässä laavussa joka tapauksessa pihan perällä ja ajattelin käydä vähän kävelyllä ennen sinne kömpimistä, jotta veri kiertäisi viltin alle mennessä ja olisi heti lämmin olo. Laitoin lapset nukkumaan ja kello 21.20 lähdin ulos raikkaaseen pakastuvaan tähtikirkkaaseen kuutamoiltaan kävelemään. Pakkasta oli kahdeksan astetta. Puolikkaan kuun valo riitti sellaisenaan kulkemiseen eikä otsalla ollut Fenix mennyt päälle koko pöllöretkellä. Hollantilaiskaverille heitin alkutaipaleelta vapaasti suomennettuna viestin, että "on niin karmiva kuun valo käppäillä, että minua pelottaisi, jos karhut eivät olisi edelleen talviunilla ;-)"