Lumonite Compass R

Alkaa olla jo juttutulvaa kerrakseen, kun naputtelen pari jorinaa yhteen iltaan.

Nukuin toissayön todella huonosti ja se tuli kalliiksi. Kahden jälkeen herättyäni aloin pohtimaan, että mitäköhän lamppuja Google tyrkyttäisi, jos pyöräänsä yrittäisi näin syksyn pimettyä laittaa oikeasti valaisevan valaisimen.

MSR PocketRocket 2

Uusi kaasukeitin muovikotelossaan 100 gramman kaasupullon vieressä.

Utön reissussa minulta meni tukkoon kymmenisen vuotta vanha letkullinen kaasukeitin. Myöhemmin sain sen korjattua, mutta olin jo ehtinyt innostumaan myös tällaisesta keittimen päälle ruuvattavasta mallista, kun Kunnaksen Tapani ehdotti MSR:n PocketRocketia. Päätin hankkia keittimen uuden painoksen, TaskuRaketti kakkosen!

Talvinen syysretki Teijossa 4-6.11.2016: Jäätävä ensimmäinen yö

Vietin tämän vuoden 20. ja 21. retkiyöni Teijon kansallispuistossa 4-6.11.2016. Poikkesin puistossa yhden yön verran kotaretkellä jo heinäkuussa lasten kanssa ja vakuuttelin tuolloin palaavani maisemiin uudestaan. Sain kavereikseni tutut sällit Tampereelta, joiden kanssa onkin jo jokunen retki tullut heitettyä viime vuosina. Viimeksi oltiin Nurmeksen saaressa ja olipa toinen Tainionvirran melonnassakin mukana. Ehkä minun muuton jälkeen aavistuksen harvemmin on yhteisretkeilty kuin sitä ennen, mutta ei se siihen loppunut ja uudet suunnitelmat ovat jo heti edellisen jälkeen mielessä.

Huurteiset heinät Punassuolla 5.11.2016.

Teijoon jouduimme etäisyyksien vuoksi siirtymään kotiseuduiltamme kahdella autolla, joten suunnittelin alku- ja loppupisteet puiston eri päihin, jotta voisimme kulkea siksakkia alueen halki ja nähdä kerralla mahdollisimman paljon. Rengasreitillä olisi jostain pitänyt tinkiä tai sitten pinkoa hirmuiset päivämatkat. Osittain omilla poluilla kulkiessa olimme liki upota suohon, mutta saimmepa sen lisäksi hallintaan myös alueen syrjäisempiä kolkkia, jotka ovat vähän kuljettuja ja välttyneet massaretkeilyltä. Alla oleva reittiviivalla varustettu Teijon kartta löytyy zoomattavana versiona tästä linkistä.

Siksakkia Teijossa.

Sääennuste lupaili viikonvaihteeksi allekirjoittanutta ilahduttavasti jo lokakuun puolella alkaneen pakkasjakson jatkumista ja myös alkuviikolla satanut ensilumi oli siksi jäämässä harvinaisen pitkäksi ajaksi maahan. Eihän se ensilumi kai niin usein ole vielä pysyvä lumipeite, eikä toki ole sitä välttämättä tänäkään vuonna. Pitäisi tietenkin määrittää ensiksi myös kuinka pitkän aikaa lumen pitää sinnitellä maan pinnalla ollakseen "pysyvä". Ensimmäiselle yölle oli luvassa kylmimmillään 6-8 astetta pakkasta ja toiselle aavistuksen sitä lämpimämpää, joten uskalsin kuin uskalsinkin lähteä viltin kanssa liikkeelle haistelemaan sen mukavuuslämpötilaa. Kylmin yö tähän asti pelkällä viltillä oli ollut vain pari astetta pakkasen puolella. Koko varustelista löytyy tästä linkistä klikkaamalla.

Uhkarohkeaa? Ehkä.

Toki mielessä kävi ja selvää oli, että selkeillä alueilla voisi olla jo tähän aikaan vuodesta huomattavasti enemmänkin pakkasta, mutta en antanut senkään ajatuksen nyt takoa järkeä päähäni, sillä oltiinhan tässä retkellä etelärannikolla eli keskimääräisten talvi-ilmasto-olosuhteiden perusteella määriteltynä jossain siinä Loska- ja Räntä-Suomen rajamaastossa. Miinuskymppi meni lopulta kirkkaasti rikki, mutta mennäänpä tästä varsinaiseen kertomukseen ennen kuin keulin enempää asioiden edelle. Katsotaan kertomuksen edetessä tarkemmin kuinka lopulta kävi, nukuinko öisin ja miltä se Teijon reissu tällä kertaa näytti ja tuntui...

Tavarat ulos ja reissuun.

Flexitron micro fleece -hanskat

Flexitron micro fleece -hanskat.

Samalla kerralla, kun tilailin Heinolasta ns. trofeenvalkaisuainetta (klikkaamalla tästä ja tästä voit lueskella tuon tuotteen kokeiluista) ostin myös jotkin Flexitronin fleecehanskat ehkä lähinnä siksi, kun halvalla sattui saamaan ja jonkinlainen hanskatarve oli jopa perusteltavissakin. 

Therm-a-Restin painonhallintaa

Olen useaan otteeseen vetänyt herneen nenään ostaessani uusia retkeilyvarusteita, kun pakkauksessa tai verkkosivuilla ilmoitettu paino ei ole ollutkaan oikea. Viime kesänä ostin pilkkahintaan thermarin Neoair All Season Regularin (postaus) ja tein havainnon törkeästä valehtelusta, jossa ilmoitettu paino oli kymmenen prosenttia todellista alhaisempi. Näin suuri virhe ei ole mielestäni mitenkään mahdollista vahingossa. En välittäisi, jos kyse olisi muutamasta grammasta, mutta noin räikeä ero menee jo periaatteiden puolelle. Otin sitten härkää sarvista ja kokeilin voiko yksittäisen kuluttajan yhteydenotolla olla vaikutusta suuren valmistajan koneistossa.

Lähetin siis sähköpostia valmistajalle ja tiedustelin miksi paino heittää niin paljon. Luulin jo, että ei sieltä kukaan vastaa, mutta viimein kolmen viikon päästä sähköpostiini kilahti viesti ja sain ilmoituksen, että "we are currently in the process of updating the website and packagins to accomodate the slight increase in weight". Tuo prosessi kesti rapiat kaksi kuukautta, mutta viimein huomasin nettisivuilta oikean painon. Olin aika tyytyväinen itseeni ja luotto valmistajaan sekä omiin vaikutusmahdollisuuksiin palasi.

Miksi tämä kertaus?

No, painonhallinta sai kummallisia piirteitä muutama viikko sitten, kun lukijani kommentoi alkuperäiseen painohuijauspostaukseen (tämän postauksen ensimmäinen linkki), että hänenkin ostamassa, mutta eri mallin thermarissa paino oli todellisuudessa kymmenisen prosenttia ilmoitettua korkeampi. Kävin samalla katsomassa uudestaan oman alustani painon valmistajan sivuilta myös ja hämmästyin suuresti: paino oli muutettu uudestaan vääräksi myös oman alustani kohdalla! Mitä ihmettä?

Kaivoin vanhan sähköpostiketjun gmailistani ja kirjoitin uuden viestin samalle henkilölle, joka minulle aiemminkin oli vastannut. Vapaasti suomennettuna kyselin muun muassa onko alustastani tullut uusi kevyempi malli, kun paino on muutettu kevyemmäksi ja miksi blogini lukijan mainitseman alustamallin paino on niin ikään kymmenen prosenttia virheellinen. Tämä alkoi tuntua jo järjestäytyneeltä toiminnalta ja systemaattiselta grammanviilaajan linssin viilaamiselta.

Henkilö sähköpostin päässä otti tämän kiitettävästi asiakseen ja lupasi selvittää miksi näin on päässyt käymään. Lopulta sieltä taas vastaus tulikin, että painot on päivitetty oikeiksi ja toivottavasti 10 prosentin heittoja ei enää tavata. Syyksi mainittiin virhe verkkosivuilla, joka päivitti vanhat painot jostain toisesta järjestelmästä, kun varusteen tietoihin teki muita muutoksia. Tämä vika on vastauksen mukaan nyt korjattu.

Oli miten oli... Joka tapauksessa on hienoa, että painot ovat jälleen likimäärin oikein ainakin verkkosivuilla. Kuinkahan pitkän aikaa tällä kertaa?

Viltin lämpökamerakuvat

Otin viime viikonlopuksi koulun labrasta lainaan lämpökameran Kaukaloisten metsäretkelle. Tässä postauksessa julkaisen joitakin tuolla kameralla ottamiani kuvia. Kyseessä on pieni ja näppärä, jotakuinkin älypuhelimen kokoinen lämpökamera. Hinnat noissa on tullutkin rutkasti alas, kun tämä maksaa "vain" reilut 700 euroa. Toki käyttämäni lämpökamera häviää resoluutiossa arvokkaammille yksilöille ollen kuitenkin moneen asiaan riittävä. Minua ilahdutti havainto siitä, että tuo kapiste on valmistettu eteläsuomessa, eli Virossa. Ei missään Kiinassa tai Taiwanissa.

Kaverit tulilla. Halvan lämpökameran heikkous näkyy. Lämpötila ei ollut pakkasella, mutta kamera näyttää kylmimmissä kohdissa lukemia alle nollan. Tässä tutkimuksessa muutaman asteen virhe ei kuitenkaan ollut merkittävä.

Varusmiespalveluksen ajoilta minulla on kokemuksia todella tarkasta useiden kymmenien tuhansien eurojen hintaisesta lämpökamerasta, jolla tähtäilimme pääasiassa lentäviä esineitä taivaalta. Usein sitä hyödynnettiin myös pintavihollisen etsimiseen metsästä sotaharjoituksissa. Olihan se koomista, kun joku luuli hiipivänsä hämärissä näkymättömänä asemiin ja hänet oli havaittu metsästä hehkuvana hahmona jo aikoja aiemmin. Ei tarvinnut kuin ampua räkäpäällä tai poskilaukauksella.

Et enää nykypäivänä pääse piiloon, ellet satu olemaan vaihtolämpöinen.

Tämän näköinen härveli.

Siviilipuolella lämpökameraa käytetään usein rakennusten kuvaamisessa. Lämpökameralla voidaan kätevästi tutkia varsinkin lämpövuotoja, mutta myös kosteusvahinkoja ja esimerkiksi sähkövikoja. Kosteusvahingon kohtaan muodostuu ns. märkälämpötila haihtumisen vuoksi ja siksi märkä kohta esimerkiksi seinässä näkyy lämpökamerakuvissa viileämpänä alueena. Toki kosteusongelmien tutkimiseen on olemassa omat laitteensakin. Lämpökamerakuvatessa olennaista on tietää mitä kuvista yritetään löytää. Esimerkiksi, jos kuvataan seiniä rakennuksen sisäpuolelta, kuvista etsitään kylmempiä kohtia. Ulkoseinän puolella vastaava asia taas näkyy muuta osaa lämpimämpänä kohtana. Nuo paikat vaatisivat mahdollisesti tiivistystä tai lisäeristystä.

Mennäänpä sitten niihin varsinaisiin kuviin. Olin kiinnostunut näkemään mistä viltistäni tulee eniten lämpöä harakoille ja tällä tavalla asia olikin helppoa selvittää. Kota on valitettavasti sen verran pieni, että yhteen kuvaan ei nukkujaa kerralla saanut mahtumaan, mutta ei anneta sen häiritä. Kuvia analysoidaan vastaavaan tapaan kuin rakennusta kuvatessa ulkopuolelta. Mitä lämpimämmäksi kohta kuvassa piirtyy, sitä heikompi eristys kyseisessä kohdassa on. Värien/pintalämpötilan vertailupalkki on lämpökamerakuvan oikeassa reunassa.

Jalkopäädystä otetusta kuvasta näkee selvästi  pohjakappaleen sauman, joka piirtyy kuvaan vihreänä muun osan jalkopäädystä ollessa sininen. Sauma on mahdotonta tehdä siten, ettei se ollenkaan näkyisi lämpökamerakuvassa. Se on aina heikoin kohta. Mutta kuten oikean reunan väripalkista on nähtävissä, vihreä ei merkitse vielä kovin lämmintä eli sauma on toteutettu ihan hyvin.  Tilannetta voisi parantaa pienellä eristetyllä kaistaleella, jonka ompelisi sauman väliin sisäpuolelle.

Makaan kuvassa selälläni, jolloin varpaat ovat pystyssä ylös päin. En normaalisti nuku selälläni. Viltti painuu varpaita vasten ja eriste menee siltä kohdalta kasaan. Se tietenkin lisää lämpöhäviötä varpaiden kohdalla ja se on helposti tunnettavissakin viileänä "suihkuna" varpaille. Sama toistuu sekä tällä viltillä että kuvatuilla kahdella makuupussilla. Myös ne kohdat piirtyvät kuvaan lämpimämpinä alueina, joihin tulee jyrkkä taitos. Siitä voi vetää johtopäätöksen, että jalkopääty pysyy paremmin lämpimänä kyljellään nukkuessa, jolloin taitoksilta vältytään eikä varpaat paina eristeitä kasaan.

Noin polven kohdalla on nähtävissä punainen piste. Siitä kohdalta viltin reuna ei ole kunnolla laitettu jalkojen alle ja se aiheuttaa heti suuremman lämpöhäviön.

Yksi mielenkiintoinen havainto on lisäksi se, että väri muuttuu lämpimämpään suuntaan päätä kohti mennessä. Oletan tämän johtuvan siitä, että niissä kohdissa peiton alla on lämmittävää aluetta(ihon pinta-ala)/lämpötehoa on enemmän, koska teoriassa untuvaa on saman verran joka kohdassa.

Kuva viltin jalkopäädystä:

Viltin jalkopääty.

Sama kuva normaalina valokuvana.

Kuva viltin pään puoleisesta päädystä:

Sama kuva kuin yläpuolella normaalina valokuvana.

Loppuun parit kuvat kaverien makuupusseista. Toinen on Cumuluksen Panyam 600 (limit -13 astetta, paino 1000 g) ja toinen Marmot Never Winter Long (limit 0 astetta, paino 1100 g). Molemmissa on untuvatäyte. Melkoisen selkeä ero eristävyydessä nähtävissä niiden jalkopäädyistä otetuista kuvista. Toki Panyam on huomattavasti vilpoisampiin keleihin tehty, mutta silti.

Cumulus Panyam 600

Jalkopäädyt. Alempi makuupussi Cumulus Panyam 600 ja ylempi Marmot Never Winter Long. Molemmat untuvamakuupusseja. Onkohan tuossa jotain vikaa Marmotin jalkopäädyn eristyksissä? Untuvat valuneet reunoihin tms?

Sama kuva kuin yläpuolella tavallisena valokuvana.

Marmot Never Winter.

Sama kuva kuin yläpuolella.

Varustepainolla huijaaminen on nyt lopetettu

Kesäkuussa urputin pilkkahintaan hankkimastani Thermarestin alustasta (postaus: Thermarest Neoair All Season Regular), kun ilmoitettu paino ei pitänyt alkuunkaan kutiaan. Eihän tämä toki ollut laisinkaan ainoa omistamani "tehdasvalmisteinen" varuste, jonka painospekseillä yritettiin viilata linssiin. Eikä edes yritetty, vaan onnistuttiinkin aivan täysillä. Ilmeisesti varustevalmistajien mielestä on parempi myydä sitä tavaraa keinolla millä hyvänsä ja on aivan sama, vaikka ostaja joutuisikin pettymään myöhemmin tarkistaessaan painon. Esitin kysymyksen "tuntuuko rinkka kevyemmältä selässä, jos kuvittelee sen olevan kevyempi?" ja luettelin muutaman esimerkin varusteistani, joiden ilmoitetut painot ovat menneet metsään.

Mutta oikeastaan, tämän postauksen piti olla kuitenkin äänenpainoltaan positiivissävytteinen, sillä olen saanut miellyttävän kokemuksen siitä, että siellä "contact@varustetehdas.cn" -sähköpostiosoitteessa vastaakin ihan oikea ja ymmärtävä ihminen, johon yhteyttä ottamalla voi saada muutoksen aikaan. (Joskus sieltä saattaa saada kaverinkin, mutta tulen siihen asiaan myöhemmin...)

Nimittäin, he todellakin päivittivät painon sivuilleen! Hurraa! Valmistajan sivuilla lukee nykyään tuon ilmatäytteisen patjan painona 610 g vanhan 540 g:n sijaan.

Kesäkuussa lähetin viestin tuosta virheellisestä painosta ja sain seuraavanlaisen vastauksen:

"Hello Aki,

Thank you for your email.

We are currently in the process of updating our website and packaging to accommodate the slight increase in weight.

If I can be of any further assistance, please do not hesitate to contact me again." Linkki googlen käännökseen.

Kävin kesän aikana muutaman kerran katsomassa sivuilla, mutta nyt tässä taisi olla ainakin kuukauden tauko, joten en tarkkaa päivää osaa sanoa milloin luku on oikaistu. Muutaman kuukauden tuo "prosessi" kesti, mutta mikä tärkeintä; viimein siellä komeilee varusteen oikea paino.

Ylä-Lapin hirvestysreissun varustekokemuksia

Onko hirvenmetsästysreissun kertomus lukematta ja kuvat katsomatta? Tarinan ensimmäiseen osaan pääset klikkaamalla tästä linkistä.

Tarpit.

Käyttämättä jääneet varusteet

Tein metsästysreissulle varustelistan, kuten jo useampana vuotena aiemminkin olen tehnyt. Varustelista on luettavissa Driven puolella klikkaamalla tästä. Onnistuin keventämään edellisestä vuodesta 2,3 kiloa, jolloin painoa kaikille mukana kuljettamilleni romuille jäi 21 kiloa. Silti käyttämättömäksi jäi rutkasti tavaraa, peräti yli 1,6 kiloa. Merkitsin käyttämättömäksi jääneet varustelistaan, mutta listaan ne myös tähän alle.

- Villasukat 165 g

- Kommandopipo 15 g

- Varasytkäri 23 g

- 8 x AA-akkuparisto 224 g

- AA-laturi+4x AA-akku 173 g

- Aurinkopaneeli 464 g

- Radiopuhelimen patterikotelo 34 g

- Antenni 16 g

- Varusteiden korjaussetti 50 g

- Boresnake 26 g

- Öljypullo 30 g

- 10 x patruunat 279 g

Yhteensä 1649 g

Patruunoille ja sitä kautta myöskään aseenhuoltotarvikkeille ei (valitettavasti) tullut tarvetta. Ne kuitenkin olivat metsästysretkellä välttämättömiä. Samoin välttämättöminä pidän villasukkia ja kommandopipoa, koska syyskuussa Lapissa voisi olla paljon kylmempääkin kuin tällä reissulla oli.

Täysin turhaksi tällä kertaa jäi aurinkopaneeli. Ongelma ei ollut auringonvalon puute, päinvastoin. Olin ladannut AA-akut valmiiksi etukäteen ja käytin neljää niistä otsalampussa. Loput olivat varalla radiopuhelinta tai kännykän lataamista varten. Lämpimistä keleistä johtuen elektronisissa laitteissani akut riittivät mainiosti, eikä muille kuin otsalampun sisällä olleille paristoille tullut tarvetta. Käytän elektroniikkaa retkilläni todella vähän. Puhelinkin oli lentotilassa melkein aina muulloin kuin silloin, kun tiesin kenttää olevan, eli tunturien huipuilla tai joskus maston puoleisilla korkeilla rinteillä. Melkein koko maastossa viettämäni ajan olin kännykkäverkon katvealueella.

Vaikuttaa siltä, että aurinkopaneeli on lyhyillä retkillä turha, kun valmiiksi auringosta ladatuilla akuillakin pärjäilee. Toisaalta tämän reissun pituus ei ollut metsään mennessä selvää, varauduin nimittäin seitsemään peräkkäiseen maastoyöhön ja sain vain kolme. Jos niin pitkään olisi hirvijahtihommissa mennyt, varmaan paneelikin olisi tullut käyttöön. Radiopuhelimeen olisin seuraavaksi tarvinnut paristovirtaa, kun vara-akkukin oli jo tyhjenemässä. Lopputulos on joka tapauksessa se, että ensi vuonna jätän aurinkopaneelin kotiin ja otan pelkät akut.

Kirjoittaja pistelee pitkin jänkää.

Retkipeitto eli quilt

Odottelin kylmiä pakkasöitä. Jopa niin kylmiä, että olisin saanut vihdoin määritettyä untuvapeittoni todellisen mukavuuslämpötilan. Haaveeksi ne kuitenkin vielä jäivät. Kylmin yö oli 2 astetta plussan puolella eli uusi ennätys sentään tuli. Viime vuonna samaan ajankohtaan kylmin yö oli -4 eli aika paljon lämpimämpää oli vuoden 2015 retkellä. Yritin pitää kommandopipoa päässä, mutta vartin jälkeen olin niin kuumissani, että otin sen pois ja nukuin loppuyön. Ihmettelen mihin olen aiemmin tarvinnut makuupussin huppua. Se tuntuu tällä hetkellä täysin turhalta. Peiton kanssa kaikki (erityisesti lämpötilan säätäminen ja peiton alle meneminen verrattuna makuupussiin) on moninverroin helpompaa.

Pertex Quantum toimii loistavasti sekä sisä- että ulkopinnan kankaana. Se ei hiosta paljastakaan ihoa ja hengityshöyryistä peiton kauluksen päälle tulleet pari tippaa vierähtivät kangasta pitkin alas. Kangas hylkii vettä, eikä ime tippoja itseensä.

Kolmen vuodenajan peittona tekelettä voidaan kuitenkin pitää, sillä nyt on syksy. Ja jos se toimii syksyllä, niin se toimii keväälläkin. Se on yhteensä kolme vuodenaikaa. Talvikäyttöön odotan siitä lisälämmikettä ahkioreissuille talvimakuupussin päälle tai sisälle. Tuskin maltan odottaa paukkupakkasia metsässä! Toivottavasti tulee kunnon talvi.

Katso vaikka, reissulla oli syksyn värit!

Majoitteet

Kuten jo tarinassakin sanoin, majoitteita porukalla oli monenlaisia. Minun molemmat Paulitarpit (cubenista teipattu ja liepeellinen malli), Haltin wing, Haltin kangaslaavu, Savotan Penalaavu ja yksi itse tehty suora laavukangas. Yhtään sisäteltallista katosta ei siis porukallamme ollut käytössä. Turhahan se sisäteltta onkin, varsinkin, kun ötökät eivät kylmässä öisin edes lentäneet ja häirinneet nukkujaa. Päivisin kyllä polttiaisia, mäkäräisiä ja itikoitakin oli vielä havaittavissa ajoittain melko runsaastikin.

Nukuin yksin cubentarpissa kaksi yötä ja kolmannen tuvassa. Jonkin verran kirkkaat yöt ja kostea maa ja kankaan alla puhissut nukkuja aiheuttivat kondenssia kankaan sisäpinnalle, mutta se valui kankaan pintaa pitkin alas eikä kastellut. Eihän kondensoimatonta tasaista pintaa ole olemassakaan, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Mainio majoite se on ja cubenin valoisuus on iloinen asia.

Tikka T3 Hunter

Kiväärini ei nyt tällä kerralla muuten käyttöön tullut kuin kiikarointitarkoituksessa tunturien rinteiltä hirviä etsiessä. Tähtäinkiikari korvaa minulla katselukiikarit. Toki muutaman kerran pääsin kiväärini lataamaan, kun näin hirven, mutta en vielä tiennyt millaisesta eläimestä on kysymys tai hain ampumalinjaa. Omistan seurassani pienikaliiperisimman pyssyn. Minulla on .308 ja muilla .338 tai suurempi.

Yksi pienehkö murhe tuossa muuten niin hyvässä tuliluikussa on. Nimittäin joka syksy pitemmällä metsäreissulla puinen tukki turpoaa hyvin öljyttynäkin sen verran, että puu jumittaa painikkeen, josta painamalla lukon saa irti. Muuten sillä ei ole suurempaa väliä, mutta kuljetuksen ajaksi lukko olisi hyvä saada helposti aseesta erilleen muualle jemmaan. Laillista kuljettaminen (Ampuma-aselaki; Aseen kuljettaminen) on joka tapauksessa, mutta mieluiten kuskaan pyssyäni siten, että ainakin kaksi ampumiseen vaadittavaa osaa (yleensä lukko ja patruunat) ovat eri paikoissa kuin asepussissa oleva ase, jos se jostain syystä joutuisi vääriin käsiin. Tuo pienimuotoinen ongelma ajaa siihen, että rautoja on löysättävä tukista ja sitten vasta irroitettava lukko.

Tikka T3 Hunter .308 + Leupold VXII 3-9x40

 Mitä muuta voisi olla mukana?

Seuraavalle vuodelle hankintaan menee oikea nylkypuukko. Taittoteräinen, esimerkiksi EKA Sweden -valmistajalta. On se vaan niin paljon kätevämpi hirven nutun avaamisessa, kun pääsin sellaista nyt kokeilemaan. Sissipuukon terä on turhan pitkä ja ronski niissä hommissa. Muuten varusteet pelittivät oikein hyvin eikä välttämättömiä tarpeita tullut vastaan.

Tämän vuoden hirvijahdin käsittely onkin sitten minun osaltani paketissa jo ennen kuin se etelässä ehti alkaakaan. Blogissa vaihdan muihin aiheisiin. Polkupyöräjuttuja on luvassa ja uusia varusteprojektejakin on käynnistymässä ja on jo käynnissäkin. Tarppeja ja retkipeitto on nyt alkajaisiksi pyydetty tekemään ennen kuin omia juttuja ehtii taas puuhastelemaan... Opiskeluun liittyvistä asioista mainittakoon, että alan tekemään opinnäytetyötä lähiaikoina ja se homma saattaa välillä hieman nipistää retkijuttujen kirjoittamiseen käytettävissä olevaa aikaa, mutta päivityksiä on kyllä tulossa.


Jos varustelistalta löytyy jotain mistä haluaisit kuulla lisää niin älä epäröi kysyä. Kerron kyllä.

Varustekokemuksia Vätsärin vaellukselta

Jos et vielä ole lukenut Vätsärin reissun vaelluskertomusta, voit korjata asian klikkaamalla tästä linkistä.

Kiviä Routasenkurun jyrkänteen päällä.

Käyttämättämättä jääneet varusteet

Päivitin reissulle tekemäni varustelistan (Postaus: Vätsärin varustelista) tiedoilla mitä käytin ja mitä jäi käyttämättä. Tämä auttaa seuraavan vastaavissa oloissa tehtävän vaelluksen varustelistan miettimisessä. Useiden vuosien vaellus- ja retkeilykokemuksella käyttämättömiä varusteita ei jää kovin paljon, koska turhat on jo karsittu. Käyttämättömistä voi harkita onko kyseessä pakollinen hätävara vai turha varuste. Jos sama varuste näyttää olevan useammallakin reissulla turha, voi sen jättää pois matkasta. Mitään sellaista ei viikon vaelluksen aikana tullut vastaan, että olisin kaivannut jotain varustetta lisäksi tai tilalle. Paitsi ehkä uuden lusikan katkenneen muovisporkin tilalle, mutta se olikin vain huono materiaalivalinta. Seuraavalle reissulle lähtee taas metallinen syömäväline.

Käyttämättä jääneet varusteet:

- 60 mm Canonin objektiivi (358 grammaa)

- Apinannyrkki (25 grammaa)

- Retkisaha (94 grammaa)

- Pitkät kalsarit (178 grammaa)

- Pipo ja kaulaliina (35 grammaa)

- Lompakko ja kortit (22 grammaa)

Yhteispaino: 712 grammaa

Kannoin siis mukana 712 grammaa varusteita, joita en käyttänyt kertaakaan.

Todennäköisesti jätän seuraavasta reissusta tuon Canuunan lasin pois, vaikka se onkin todella laadukas. 18-135 millistä ei näköjään tule vaihdettua nokalta toiseen kuljeskelun ja kalastelun lomassa, kun siinäkin on se 60 milliä sisäänrakennettuna. Tavallaan objektiivin vaihtaminen retkioloissa onkin aina riski. Olisi sääli mikäli jotain likaa pääsisi kameran sisään ja puhdistus ei onnistuisikaan metsässä. Sen jälkeen koko järkkäri olisi turha varuste. Laadukkaan yleisobjektiivin käyttö onkin mielestäni perusteltua yhdistetyllä vaellus- ja kalareissulla. Ymmärrän toki heitäkin, jotka panostavat kuvaamiseen minua enemmän ja saatan olla itsekin ajautumassa sitä kohti pikkuhiljaa.

Retkisahakin jäänee kotiin, koska tulen sytyttämisessä tarvittavien lastujen tekemiseen ei tarvitse muuta kuin mukana olleen sissipuukon. Se vastaa pikkukirvestä tai vesuria, kun sillä kaataa ohuemman puun tai pilkkoo halon hakkaamalla toisella klapilla terän päätä. Apinannyrkki monipuolistaa tarpin pystytystapoja ja voi olla hyödyllinen muutenkin narun saamisessa johonkin korkealle tai vaakasuunnassa pitkälle enkä siksi aio sitä jättää pois, vaikka en nyt sitä tarvinnutkaan. Vaatepuolella pitkät kalsarit, ohuet pipo ja kaulaliina ovat mielestäni hyvä pitää mukana myös kesällä Lapin vaelluksella.

Yksi tavallaan turha varuste oli myös aurinkopaneeli (Postaus: Goal Zero Guide 10 Adventure Kit). Olisin hyvin voinut korvata älykännykkäni vanhemmalla matkapuhelimella, jonka akku kestää helposti yli viikon lataamatta. Kännykkä oli ainoa sähkövirtaa vaatinut laitteeni tällä reissulla, kun Lapin kesän valoisassa yössä ei tarvita edes otsalamppua. Aurinkopaneeli oli kuitenkin käytössä ja onnistuin sillä helposti ylläpitämään puhelimeni akkuvirran täytenä (mikä onkin mahdollisen hätätilanteen takia erinomaisen hyvä asia), vaikka suurimman osan reissusta oli pilvistä. Käytin puhelinta päivittäin tekstiviestien lähettämiseen, muutamana päivänä myös soittamiseen ja reissukuvien lähettämiseen whatsappilla. Elisan verkko on Vätsärin alueella yllättävän kattava. Jokaisessa leiripaikassa oli jossain kohdassa kenttää sen verran, että ainakin viestin sai lähtemään ja korkeammalla tunturin rinteessä pystyi soittamaankin. DNA toimi huomattavasti huonommin.

Aurinkopaneeli töissään Taimenjärven rannalla.

 

Asiaa varusteista

 

Quilt eli retkipeitto

 

Täysin uusi aluevaltaus retkeilyvarusteiden osalla oli juuri ennen reissua ompelemani untuvatäytteinen quilt eli retkipeitto (Quilt-projekti). Testasin peittoa nukkumalla jokaisen yön pelkät alushousut päällä. Tällä tavalla aion testiä jatkaakin, kunnes kylmäntunne pakottaa lisäämään vaatteita, vaikka aiemmin makuupussia käyttäessä nukuin tuossa varustuksessa vain hyvin harvoin. Tarkoitus on nyt selvittää viltin mukavuuslämpötila, jotta tiedän mihin olosuhteisiin uskallan lähteä pelkällä peitolla ja sen mukaan voin myös päivittää quilt-projektin postauksesta löytyvän untuvalaskurin kaavan tarkemmaksi.

Teoriassa mukavuuslämpötila pitäisi olla muutaman asteen pakkasen puolella, mutta tämän heinäkuisen reissun kylmin yö (+7 astetta) ei vielä riittänyt tarkempaan määrittämiseen. Olin kylmimpänäkin yönä kuumissani peiton alla, enkä tarvinnut pipoa tai kaulaliinaa huputtoman peiton alla lämmikkeeksi. En vielä myöskään sulkenut kaulan kohdalla olevaa kiristysnyöriä. Tästä voi jo vetää johtopäätöksen, että mukavuuslämpötila on useita asteita alhaisempi.

Hyvä peitto! Eikä yöpaikan maisemissakaan valittamista... Iso-Rovijärvellä toisena iltana. Digitaalimittarilla mittasin jokaisen yön kylmimmän lämpötilan tarpin sisältä ja ulkoa. Sisällä oli yleensä pari asteen kymmenystä lämpimämpää.

Thermarestin ilmatäytteisen makuualustan (Postaus: Thermarest neoair all season regular) pinta on mukavan pehmeän tuntuinen paljaallakin iholla, mutta solumuovi on hiostava. Nukuin kokeeksi yhden yön pelkän solumuovin päällä ja nihkeältähän se tuntui. Solumuovi vaatisi lakanamaisen kankaan väliin ollakseen mukava. Ilmatäytteisen päällä vastaavaa ongelmaa ei ollut. Solumuovi oli kuitenkin leveämpänä hyvä pohja ilmatäytteisen alla suojaamassa puhkeamiselta. Toinen vaihtoehto olisi käyttää ilma-alustan alla esimerkiksi avaruuslakanaa, mutta tykkään enemmän tästä solumuovista, koska tällöin tarpin pohjan suurin ala on maata. Pidän siitä, että olen lähellä luontoa, enkä halua metsäreissuillani siihen väliin mitään ylimääräistä. Solumuovi myös parantaa makuualustayhdistelmän R-arvoa enemmän kuin avaruuslakana, vaikka se ei kesäkäytössä niin merkityksellinen seikka olekaan.

Peitolla on runsaasti hyviä puolia verrattuna makuupussiin enkä tällä reissulla keksinyt yhtään huonompaa puolta, vaikka yritinkin ajatella kriittisesti uusia varusteitani kohtaan koko viikon. Makuupussiakin voi käyttää peittona, mutta tällöin huppu tuntuu usein olevan tiellä ja vetoketjukin voi painattaa selän alla, jos nukkuu reunan päällä. Myöskään makuupussin muoto ei välttämättä täsmää peittokäytössä. Voihan jo olettaakin, että peittona käytettäväksi nimenomaan siihen tarkoitukseen suunniteltu peitto on parempi kuin erilaiseen käyttöön suunniteltu makuupussi.

Tekemäni retkipeiton saa pituutensa puolesta helposti vedettyä tarvittaessa vaikka pään yli. Käytännössä pidin sitä suurin piirtein korvan päällä, kun nukuin kyljelläni. Riittävä pituus on tärkeää, että ei mene vedosta niska jumiin yön aikana. Tarvittaessa lisätään kaulaliina ja pipo.

Peiton yksi mukavimmista puolista on se, että sen sisään on helppoa mennä ja tulla pois. Paljon helpompaa kuin makuupussin käyttö, eikä tunnelma ole niin "umpinainen", vaikka jalat ovatkin pussinpätkän sisällä. Myös pukeutuminen aamulla riittävän leveän täkin alla käy kätevästi tulematta kylmään ulkoilmaan. Yön aikana lämpötilan säätö on näppärää, kun reunan alta voi esimerkiksi ujuttaa toisen kätensä tai jalkansa ulos ja jatkaa unia tai pölläyttää viileää ilmaa sisälle ja laittaa peiton takaisin päälleen. Tällä peitolla on toki myös molemmat normaalit untuvatäytteisen edut verrattuna kuitupusseihin; pieni pakkauskoko ja keveys.

Peitto kuivuu nopeasti ylösalaisin auringossa, kun sisäpinta on musta.

Jo viikon käyttökokemuksella voin todeta tämän retkipeiton olevan minulle huomattavasti parempi yöajan lämmike kuin makuupussi, ainakin kesäaikana. Seuraavaksi selvitän kuinka aikaisesta keväästä ja myöhäiseen syksyyn tämän alla tarkenee... Syksyn mittaan saan siitä lisää kokemuksia jaettavaksi.

Paulitarpin ötökkäverkko

 

Hyttysverkolla suojattu Paulitarppi Kärsilän Tuulijärven pitkässä niemessä.

Toinen uusi itse suunniteltu ja tehty varuste reissulla oli Paulitarpin oviaukkoon laitettava hyttysverkko (Postaus: Ötökkäverkko Paulitarppiin). Hyttysiä olikin parhaimmillaan niin runsaasti, että reissussa sain varsin hyvän koeponnistuksen tälle uudelle ajatukselle toteuttaa ötökkäsuoja. Ensimmäisenä päivänä päiväunilla tuli muutama itikka sisään, kun toinen nurkka oli jäänyt kunnolla kiinnittämättä maahan, mutta tuosta oppineena yhtenäkään yönä hyttysistä ei aiheutunut häiriötä. Läpinäkyvyys verkolla tuossa käytössä on niin hyvä, että tarpin paras puoli nähdä maisema tuulen- ja sateensuojastakin ei verkon vuoksi liiaksi rajoittunut. Mahtavaa oli leiriytyä tuollaisessa majoitteessa Vätsärin kauniiden järvien rantaviivalla!

Pieniä viilauksia voisi tehdä parantelemalla kiinnittämistä maahan kulmakohdissa ja alareunaan voisi ommella 10-15 senttiä lisää löysää kangasta, jotta reuna painuu maata vasten riittävän tiiviisti helpommin. Muutamana yönä laitoin painoa verkon reunan päälle (esim. sandaalit), että verkko painui maata vasten joka kohdasta. Se erinomainen etu tällä ötökkäsuojalla on, että tarpin koko sisätila jää hyttysettömäksi ja vieläpä todella kevyellä, yksinkertaisella ja mitättömän pienen tilan rinkasta vaativalla ratkaisulla! Yleensä paras ratkaisu onkin todella yksinkertainen. Joskus jopa niin yksinkertainen, ettei se tule ensimmäisenä mieleen.

Ötökkäverkko, patjat ja peitto paikallaan Iso-Rovijärven rannalla.

Tarpin reunoja en yleensä jaksanut painattaa kivillä maata vasten, mutta eipä sieltä pienistä raoista tuntunut hyttyset löytävän majoitteen sisälle. En missään tapauksessa voi väittää, etteikö Vätsäristä noita kiviä olisi löytynyt... Cuben-tarppi pelittää moitteettomasti ja on keveyteensä (222 g) ja yksinkertaisuuteensa nähden hämmentävän vakaa ja tyyni kovassakin tuulessa. Vettäkin tuli rankasti muutaman kerran, mutta hyvin se pysyi ulkopuolella. Tosin niin se pysyi ulkona kymmenisen vuotta vanhasta laavukankaisesta Vihen kangaslaavustanikin, joka meillä oli toisena majoitteena sisällään myös Vihen valmistama rankinen.

Verkko limittyy tarpin reunan päälle ulkopuolella viitisentoista senttiä. Tästä kuvasta hahmottuu myös cubenin läpinäkyvyys. Iso-Rovijärvi.

Näkymä tarpista Pahtareikäjärvelle reissun viimeisenä iltana.

 Säänkestävä kartta

Cuben päästää valon erinomaisesti lävitseen. Kuva Kärsilän Tuulijärveltä kolmelta yöllä. Aurinko jo korkealla. Kangas vielä märkänä alkuyön kovista sateista.

Yllä olevassa kuvassa näkyy kankaalle tulostamani vaellusalueen kartta (Postaus: Pesunkestävä kartta, 2. painos). Linkistä löytyy parempiakin kuvia kartan tarkkuudesta. Tuolla hoidin suunnistajan virkaa seitsemän päivää poluttomassa maastossa ongelmitta. Mittakaava (noin 1:50000) oli siis ok. Muutenkin tykkäsin kangaskartasta niin paljon, että teen sellaisia jatkossakin pitempiin reissuihin. Etuja paperisiin tai laminoituihin oli sen helppo taiteltavuus ilman pelkoa saumakohtien ratkeamisesta tai kastumisesta. Eri karttalehtien väli oli myös riittävä (noin 1-2 cm), että reunat eivät lähteneet irtoamaan kankaasta taitosten kohdalta. Tuon saattoi sulloa taskuunsa ihan miten vain, käyttää jalkojen kuivatusrättinä kahlauksien jälkeen tai vaikka lakanana "tyynyn" päällä. Huoleton kartta.

Anorakki

Vielä voisin kirjoittaa muutaman sanan talvella ompelemastani anorakista (Anorakkiprojekti). Tuo takki onkin ollut minulla ainoana takkina käytössä nyt puoli vuotta.

Tälle vaellukselle en ottanut varsinaisia sadevarusteita mukaan ollenkaan. Syitä ratkaisuuni olivat muun muassa vaelluksen väljä aikataulu, valmius ottaa nopeasti kuivuvat ja hyvin hengittävät tuulenpitävät kamppeet ja se, että koskaan ei ole ennenkään vaelluksillani (tai muulloinkaan) satanut viikkoa putkeen. Kuluvaa kesää on luonnehdittu ja naristu sateiseksi, mutta käytännössä sateet ovat oikeasti jääneet vain ennustekarttojen animaatioihin tai ne ovat olleet kuuroluonteisia, kuten kesällä yleensäkin. Kesä tuppaa kuivaamaan sen minkä kastelee. Väljä aikataulu ja kiireetön meininki olisi mahdollistanut leiriytymisen sateen ajaksi nopeasti pystytettävän tarpin alle. Pieni kastuminenkaan ei ole vaarallista, varsinkin, kun vedenpitävien vaatteiden alla tuntuu olevan yhtä märkä hien vuoksi kuin olisi sateen vaikutuksesta vedenpitämättömillä kamppeilla.

Sadetta tulikin melkein joka päivä, mutta ilta- ja yöpainotteisesti. Kerran pystytin tarpin keskellä päivää sateensuojaksi, mutta sade ei yltynyt tihkusta kummemmaksi ja työ jäi turhaksi. Toiseksi viimeisenä iltana en ajoittain kovistakin kuuroista huolimatta malttanut lopettaa kalastamista Kärsilän Tuulijärvellä ja olin välinpitämätön kastumisen suhteen. Hämmästyin kuinka nopeasti tuo anorakin kangas kuivui nuotion loisteessa tikkuharria paistellessa ja maistellessa. Seuraava aamu olikin aurinkoinen ja auringonsäteet kuivattivat loputkin kosteudet nutustani. Olisi se päälläkin kuivunut.

Tuulenpitävyys on mielenkiintoinen asia. Esimerkki: nyt kolmantena vaelluspäivänä kiipesimme Rovipään huipulle ja lämpötila oli noin 15 astetta plussan puolella. Tarkenin täsmälleen samassa varustuksessa huipulla kuin talvivaelluksella Muotkalla maaliskuussakin (Postaus: Muotkalla maaliskuussa 2015). Päälläni oli anorakki ja sen alla intistä tuttu poolopaita. Lämpötilaeroa talviseen huiputukseen oli noin 25-30 astetta, mutta tuo lämpötilaero ei näytä olevan kovinkaan merkittävä operatiivisessa lämpötilassa, kun tuulen vaikutus otetaan pois. Tuuli oli talvireissun Avzegasoaivin (karttalinkki) huiputuksessa vielä huomattavasti voimakkaampi kuin nyt Rovipäällä. Toisaalta syke oli ahkion Avzegasoaivin huipulle vedettyäni huomattavasti korkeammalla kuin nyt rinkan kanssa Rovipäälle kavuttuani eli eroa oli myös omassa lämmöntuotannossa. Tällä reissulla matkavauhtimme olikin niin hidas (noin 2-2,5 km/h tauot mukaanlukien), että olin mainittavasti hengästynyt alle viisi kertaa viikon aikana. Peruskunto on hyvällä tasolla ja aion sen sellaisena pitääkin niin pitkään kuin mahdollista.

Takin kengurupussissa pidin nyt yleensä karttaa ja kompassia. Joskus illan kalareissulle laitoin sinne evästäkin, kun olin pitemmän aikaa pois leiristä. Tosi kätevä tuollainen isompikin tasku. Sen ja reisitaskujen kanssa pärjää päiväretkenkin ilman reppua.

Anorakki päällä Sollomusjärven kämpän seinustalla.

Pääosan reissusta kuljin anorakki päällä, vaikka tyynissä ja metsäisissä olosuhteissa lämpötilan puolesta olisi pärjännyt ilmankin. Hyttysiä oli niin runsaasti, että siitä syystä pidin hupullista ja hyttysenpitävää kangasta olevaa vaatetta. Hengittävyytensä ansiosta hiostunutkin selkäpuoli kuivahti tauon aikana.



Jos haluat kuulla lisää näistä tai jostain muista mukana olleesta varusteesta, niin älä ihmeessä epäröi kysyä! Kommenttikenttä on vapaa ja vastaan kaikkiin viesteihin. Innostun aina selittämään itse tehdyistä kamoista, mutta toki voin muistakin jaaritella...

Varustevauriot vaelluksella

Sandaalit

Reissulla tapahtui muutama pieni varusterikko. Kävelin kaksi viimeistä päivää kokeeksi sandaaleilla kivikkoisessa Vätsärin erämaassa ja se ainoa rikko, joka aiheutti toimenpiteitä reissun aikana oli sandaalin takaremmin kiinnityksen irtoaminen toiseksi viimeisenä päivänä. Karhulangalla ja neulalla sain tuon kuitenkin helposti parsittu. Ompeluvehkeet onkin syytä pitää aina reissussa mukana.

Sandaalin ompelu on materiaalien paksuuden vuoksi melko hankalaa. Neulan painaminen läpi onnistuu helpoiten jollain kovalla ja tasaisella esineellä. Minä käytin puukon terän syrjää. Myös suutarilta tuttu koukun muotoinen neula olisi varmasti hyvä.

Takaremmi irti.

Irronnut takaremmi ja kiinnitysvälineet. Karhulankaa ja kolme erilaista neulaa.

Parsittu sandaali. Taas mennään.

Paulitarppi (Cuben)

Cubenista teipattuun Paulitarppiin täytyy miettiä myös vahvistuksia pariin kohtaan. Nimittäin kuivatusnarujen roikotuslenkit vaikuttavat olevan huterat, kun ovat vain lyhyellä teipinpätkällä kankaan sisäpintaan kiinnitetty. Teippi on todella vahvaa ja pitävää, mutta saattaa olla, että ne kuitenkin irtoaa, jos on enemmän kuivatettavaa.

Märkiä kamppeita kuivatusnarulla.

Toinen heikko kohta tuli vastaan, kun Kärsilän Tuulijärven kovassa tuulessa teipattu huipun ulkokiinnike irtosi toisesta päästään pystytettyäni tarpin ilman keskitolppaa narulla puiden väliin. Olin jo aiemminkin epäillyt, että näinköhän se kestää kovaa tuulta ja niinhän se antoikin periksi. Täytynee teippaamisen lisäksi vahvistaa kiinnitys ompelemalla läpi tai teippaamalla enemmän. Tuo vaurio ei kuitenkaan reissussa haitannut, kun laitoin keskitolpan paikalleen kahtena viimeisenä yönä. Se onkin kovaan tuuleen muutenkin tukevin ratkaisu.

Tarpin erilaisten pystytysvaihtoehtojen suoma etu näkyi myös tässä pienessä varusterikossa. Ei tarvittu korjaustoimenpiteitä, kun vaihtoehtoinen tapa oli heti käytettävissä.

Iso-Rovijärvellä leiriä purkaessa huipun ulkokiinnike oli vielä ehjä.

Nuo kaksi mainittua heikkoa kohtaa koskevat vain Cuben -kankaasta tehtyä Paulitarppia, jollainen on tällä hetkellä käytössä tällä pallolla ainoastaan minulla. Laavukankaisessa (joita onkin maailmalla jo runsaammin) nuo kohdat ovat olleet helpompia ratkaista riittävän vahvasti.

Juhannusyö ulkomajoituksessa, 19-20.6.2015

Kuusen vuosikasvut.

 

Vietettiin juhannus Joutsassa mökillä. Vaikka perjantaiaamu  pahaenteisesti tihkusateinen, puolen päivän aikaan keli alkoi selkenemään ja loppuillan oli ajoittain jopa varsin aurinkoista ja lämmintä. Savusauna lämpeni ja kuikat huutelivat järvenselällä. Mukavaa oleskelua. Järvivesi oli viitisentoista astetta lämmintä ja siellä tuli useampaan otteeseen käytyä jäähyllä.

Kielot kukkivat.

Puolukan kukkia ja pienten kuusten vuosikasvuja. Hyvä marjasato taitaa olla tulossa... Toivottavasti ainakin.

Pystytin Vihen kangaslaavun mökin pihamaalle ja yövyimme koko nelihenkisen perheen kanssa siinä, kun hyttysiä oli runsain mitoin ja laavuun on jo olemassa iso rankinen. Lapset ovat vielä sen verran lyhkäisiä, että mahtuvat peräkkäin samalle makuualustalle. Muuten olisi ahdasta. Muutaman vuoden sisällä täytyy varmaankin siirtyä kahden tarpin taktiikkaan. Sitä perhekäyttöä ajatellen Paulitarppiinkin pitäisi tehdä isompi hyttysverkko. Suunnitteilla sellainen jo on ja piirustuksetkin takaraivossa, mutta tulostamatta vielä sieltä paperille...

Laavu pystytettynä.

Muutama viikko sitten ostamani Therm-a-rest NeoAir AllSeason -makuualustat olivat nyt ensimmäistä kertaa yön yli testissä. Kyseisestä alustasta olen kirjoittanut yleisesti jo aiemminkin ja urputtanut muun muassa niiden painosta, mutta mukavuudessa niiden päällä pötkötellessä ei ole valittamista.

Kuuden sentin paksuisella ilmapatjalla ei tarvinnut kertaakaan herätä yöllä siihen, että jotain paikkaa olisi kolottanut tai jalka/käsi olisi puuduksissa. Siihen puutumiseen ja siitä aiheutuviin kyljen kääntämisiin olin jo tottunut ohuilla solumuoveilla aiemmin yöpyessäni, joten kokemus oli täysin uusi retkeilyn saralla. Rapina, joka sisätiloissa testatessa kuulostaa jopa kovalta, ei häirinnyt oikeassa käytössä. Puhkeaminen pelottaa kuitenkin sen verran, että täytyy miettiä käyttö millaisille reissuille otan tuon ilma-alustan mukaan. Kesällä varmaan uskaltaa pelkällä ilmapatjallakin mennä, mutta kylmän maan aikaan ahkioon ainakin lähtee solumuovia kaveriksi varmuuden vuoksi.

Kaksi thermaria vierekkäin.

Kokko saaressa.

Tippojen aikaansaamia täydellisen pyöreitä ympyröitä.

Kuikan tapaa varsin usein tuolla karulla ja kirkasvetisellä järvellä.

Tuntuuko rinkka kevyemmältä selässä, jos luulee varusteidensa olevan kevyempiä?

Tuntuu olevan valitettavan yleistä, että valmistajat viilaavat grammanviilaajia linssiin ilmoittamalla tuotteiden painot todellista alhaisemmiksi. En lue itseäni fanaattisimpien grammanviilaajien joukkoon, mutta tapannai on tarkistaa varusteen paino omalla vaa'alla ostamisen jälkeen. Ongelma onkin se, että painon tarkistus onnistuu vasta ostamisen jälkeen, ellei ota vaakaansa mukaan kauppaan. Usein ostokset ovat kuitenkin pakattu pahviin tai muuhun sellaiseen, jolloin ennen ostamista tarkistettu paino ei olisi muutenkaan todellinen, kun pakkausta ei saa purkaa.

Harvoin tulee ostettua varusteita, kun pyrin tekemään niistä mahdollisimman suuren osan itse, mutta viimeisimmän esimerkin tästä painohuijauksesta sain, kun ostin kolmisen viikkoa sitten Therm-a-rest NeoAir All Season Regular -makuualustan. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin postauksessa, johon edelliseen lauseeseen piilotettu linkki johtaa. Pelkkä makuualusta painaa 602 grammaa ilmoitetun 540 gramman sijaan. Ero on yli +10 prosenttia ja tämä on mielestäni jo törkeää huijausta.

Lähetin asiasta sähköpostia suoraan valmistajalle 3. kesäkuuta ja pyysin uudelleen vastausta viestiini 18. kesäkuuta, kun mitään ei ollut siihen mennessä kuulunut. Kysyin sähköpostissa mistä johtuu, että pahvilaatikon kyljessä ilmoitettu massa on niin paljon todellista alhaisempi. 19. kesäkuuta tuli viimein vastaus, joka on alla suoraan kopioituna:

"Hello Aki,

Thank you for your email.

We are currently in the process of updating our website and packaging to accommodate the slight increase in weight.

If I can be of any further assistance, please do not hesitate to contact me again." Linkki googlen käännökseen.

Melkein vakuuttava vastaus. Käytännössä luulen, ettei mikään muutu, mutta täytyy seurata valmistajan nettisivua. Muidenkin varmaan kannattaisi pommittaa valmistajia vastaavilla viesteillä, jos tähän painojen järjestelmälliseen valehtelemiseen kuluttajille haluaisi tulevan jotain muutosta tulevaisuudessa.

Toinen esimerkki tulee Vihen suunnasta, jonka laavu painaa yli 1,4 kg ilmoitetun 1,2 kg:n sijaan. Lisäksi Haglöfs Trek Lite -makuupussille on ilmoitettu painoksi 1600 g, todellinen paino on 1735 g. Ajungilak Tyin Winter -talvimakuupussista ilmoitettu 2600 g ja todellinen paino on 2915 g... Listaa voisi jatkaa niin pitkälle kuin "tehdasvalmisteisia" varusteita omassa hyllyssä riittää. Vastatakseni itse otsikon kysymykseen, valitettavasti rinkka painaa selässä sen todellisen massan mukaan.

Oletko törmännyt vastaaviin virheellisesti ilmoitettuihin painoihin?

Thermarest NeoAir All Season Regular

Olen ollut tähän asti solumuovimakuualustan käyttäjä, mutta nyt sattui sen verran hyvä tarjous kohdalle, että päätin ostaa kokeeksi ilmatäytteisen. Paikallisessa liikkeessä myytiin Thermarest NeoAir All Season regularia 35 euron hintaan. Käsittämätön tarjous normaalihinnaltaan 169 euron tuotteesta.

Kyseessä on kuutisen senttiä paksu 183x51 senttinen ympärivuotiseen käyttöön tehty ilma-alusta. Yllättäen R-arvo on jopa 4,9, vaikka sisällä ei ole eristettä vaan ainoastaan kanavia, jotka ohjaavat ilman liikehdintää. Markkinoilla on myös joitakin esimerkiksi untuvilla täytettyjä alustoja, joilla päästään vielä parempaan eristävyyteen. Aiemmin vakituisessa käytössäni ollut selänalunen oli R-arvoltaan 2,8, joten aika iso harppaus tuli eristävyydessä parempaan suuntaan, vaikkei senkään kanssa koskaan mitään ongelmia ole ollut. -25 asteessa olen nukkunut 2,8 R-arvon solumuovin päällä ilman, että kylmän hohkaaminen olisi tuntunut läpi. Se on siis toistaiseksi kylmin ilma ylipäätään missä olen nukkunut ilman lämmitettävää majoitetta.

Tuotteen teknisiä tietoja.

Ensivaikutelma tuotteen laadusta on tosi hyvä. Materiaalit vaikuttavat kestäviltä eikä päälle kömpiessä ole sellainen olo, että alusta olisi heti hajoamassa (vaikka en kyllä aivan täysin vielä ilmatäytteiseen luotakaan...). Mukana on sitä ennemmin tai myöhemmin tulevaisuudessa väistämättä odottavaa alustan puhkeamista varten paikkasarja (11 grammaa). Positiivinen asia on myös huomattavasti solumuovia pienempi pakkauskoko.

Pari asiaa kuitenkin pistää silmään, tai toinen niistä paremminkin korvaan.

Tietenkin nappasin tuotteen heti vaa'alle varmistaakseni pakkauksen kyljessä olevan painon (540 grammaa, pelkkä alusta). 

Tulos: 602 grammaa. 

Miksi taas? Minkä ihmeen takia valmistajien on joka kerta huijattava tuotteidensa painossa? Tämäkin painaa taas kymmenen prosenttia enemmän kuin valmistaja väittää. Jonkun tarvitsisi käydä kalibroimassa varustevalmistajien vaa'at. Ilmeisesti tämä grammanviilauskulttuuri retkeilyssä laittaa valmistajat valehtelulinjalle, ja se on väärin. Noh, kevyempi alusta on joka tapauksessa kuin edellinen solumuovinen, joka painaa noin 700 grammaa eli suunta on jopa grammausmielessä oikea.

Pelkän alustan paino.

Paino suojapussin ja korjaussarjan kanssa.

Mattress only, 540 g. Niinpä niin.

Se toinen harmittava asia alustassa on sen kova ääni ainakin näin sisätiloissa kokeillessa. Alustan sisällä oleva materiaali pitää kovaa rapinaa, kun patjan päällä pyörähtää. Kuulin vinkin, että täysin täyteen puhaltamalla rapina olisi jonkin verran vaimeampi ja kokeillessa niin olikin. Täytyy muutama yö testata maastossa pystyykö sen rapinan kanssa elämään vai jääkö patja vaatehuoneeseen säilöön metsään mennessä.

Venttiili.

Alustan mukana tuli myös kahdella AAA-paristolla toimiva pieni puhallin, jota voi hyödyntää patjan täyttämisessä ja näin säästää omia keuhkojaan. Puhisijan paino on paristojen kanssa 73 grammaa. Sille oli luvattu parin-kolmen minuutin täyttöaika patjalle, mutta oikeasti en sillä viidessä minuutissa vielä saanut patjaa täytettyä... Taitaa jäädä kotiin se lisävaruste, kun kyseessä on vielä eristeetön alusta, jonka sisällä hengitetty kosteuskaan ei ole varmaan niin haitallista. Varmaan mukana pitäisi olla varaparistotkin, jotka taas lisäisivät painoa.

Puhallin.

Joka tapauksessa patjan päällä on sen verran mukavaa köllötellä, että kyllä se maastotestiin pääsee kesän reissuilla, joten lisää varusteen arviointia on luvassa jo lähitulevaisuudessa.