Tästä linkistä vaelluskertomuksen ensimmäiseen osaan.
Nirvajoen penkalle oli sulanut sopiva lumeton ura, jossa oli helppo kävellä alavirtaan aivan virran vieressä. Olisi tehnyt mieli kuvata koko ajan. Mahtava seurailla tuollaista jokiuomaa. Kevään verkkainen tuleminen vaikutti tarvitsevan jonkun apua, joten potkin välillä rantaviivaan jääneitä jääkannen palasia virran vietäväksi.
Nirvajoen penkalle oli sulanut sopiva lumeton ura, jossa oli helppo kävellä alavirtaan aivan virran vieressä. Olisi tehnyt mieli kuvata koko ajan. Mahtava seurailla tuollaista jokiuomaa. Kevään verkkainen tuleminen vaikutti tarvitsevan jonkun apua, joten potkin välillä rantaviivaan jääneitä jääkannen palasia virran vietäväksi.
