Tainionvirran melontaretki 13-14.8.2016: Rouvassaaresta Sysmään

Tästä linkistä pääset melontaretken alkuun.

Sillä sieni.

Kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen herätys oli seitsemältä aamulla. Ylös nousin ehkä puoli kahdeksalta, kun tovi meni pötkötellessä. Laitoimme leirin pakettiin ennen aamupalaa ja yhdeksän aikaan oli kanootit liikkeellä. Heittelin muutaman heiton virvelillä rantakiviltä, mutta en saanut saalista. Ei ollut nyt ohuempi siima tarttunut mukaan ja lippa tuskin kelpaa ahvenille, jos vieheen edessä on pitkä peruke. Aina voi kuitenkin yrittää.

Iltakävelyllä Porkkalanniemessä 23.6.2016

Saniaismetsä.

Porkkalanniemi on ollut käymättömien vierailun arvoisten kohteiden listallani jo pitkään, mutta tämän keväisen muuton myötä matka sinne lyheni niin paljon, että niemeen saattoi suunnata perheen voimin näin juhannusaatonaaton valoisana iltana ihan vain iltakävelyllekin. Vantaalta Suomenlahden kapeimmassa kohdassa sijaitsevaan Porkkalanniemeen tulee matkaa viitisenkymmentä kilometriä ja mutkaisen tien ajamiseen kuluu vajaa tunti. Porkkalanniemellä on mielenkiintoinen historia, kun se oli vuokrattuna venäläisille edellisen sodan jälkeen reilut kymmenen vuotta. Oikea laina-aika olisi päättynyt vasta vuonna 1995, mutta se päätettiinkin palauttaa wikipedian mukaan jo -56. Varsinaisia merkkejä tuosta ajasta emme kuitenkaan maastossa havainneet.

Nurmes, 20-22.5.2016: Saunomista ja punkkien nyppimistä

Lue stoori alusta alkaen klikkaamalla tästä linkistä.

Punkinnyppääminen on tarkkaa puuhaa. (kuva kaverin albumista)

Loppuilta kuluikin sitten saunoessa, syödessä ja punkkeja nyppiessä. Tai no, pari vaan löysin tuossa vaiheessa kiinnittyneenä ja yhden sitten myöhemmin kotona. Huikea punkkitiheys noissa länsirannikon saarissa. Olennaista on saada punkit mahdollisimman nopeasti irti, koska se pienentää todennäköisyyttä saada niiden levittämiä tauteja.

Nurmes, 20-22.5.2016: Lemmenpuhti ja Nurmeksennokka

 Lue stoori alusta alkaen klikkaamalla tästä linkistä.

Saniaiset ovat venähtäneet jo melko pitkiksi.

Uinti ulkomeren vesissä viilensi menoa ja teki olon mukavaksi pitkäksi aikaa. Yritimme oikaista Pihluksensäikältä kapeasta kohdasta Takalahden (karttalinkki) ohi Suukarin puolelle, mutta eipä auttanut. Kierrättävä se lahti oli, kun ei uudestaan viitsitty uida. Vastapainona matkan pitenemiselle näimme koukkauksella harmaahaikaran ja kurjen.