maanantai 5. helmikuuta 2024

Kommenttikentän virheellinen asetus

Tässä oli pitemmän aikaa näköjään kommenteissa valvonta päällä, enkä ole saanut ilmoituksia kommenteista, joten kaikki on mennyt ohi, mutta oli onneksi tallessa. Pahoittelut siitä. Ja kiitos, niitä oli paljon. 

Vastailen lähipäivinä kaikkiin.

 

Ps. Harjoiteltiin pojan kanssa jousiammuntaa viikonloppuna hänen vastakaarijousella. Alkoi jo melkein osua, kun sai jousen tähtäimen sinne päin ja tekniikkaa hieman korjattua. 

 

 




lauantai 3. helmikuuta 2024

Vaellusteltalle lisää käyttöikää

Sain asiakkaalta korjattavaksi noin 15 vuotta vanhan Haltin vaelluskupoliteltan. Teltta oli kankaan puolesta hyvässä kunnossa, mutta saumateippaukset olivat päässeet osittain irtoamaan ja vetoketjun viereen liimatut kangassoirot olivat irti kokonaan. Luottoa teltan vedenpitävyyteen ei ollut.

Kankaan ollessa hyväkuntoinen ei tämä ole kuitenkaan suurensuuri ongelma, vaan pienellä huoltamisella teltalle saa vuosia lisää käyttöikää monille reissuille eikä tarvitse ostaa heti uutta telttaa. Teltan tai tarpin voi minulle lähettää ja edullisesti laitan sen kuntoon.

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Kanalintukauden tilanteita ja kuvia kaudelta 2023-24

 


Osaltani kanalinnustuskausi päättyi latvalinnustukseen Lieksassa pari päivää sitten. Kuusi päivää ehdin tällä kertaa tammikuussa hiihdellä tätä metsästyksen kuninkuuslajia harjoittaen lintujen perässä erittäin vaihtelevissa keleissä. Ensimmäisellä reissulla Lieksaan oli -28 astetta ja liki metri pehmeää puuteria, jossa 1,5 kilometrin eteneminen tunnissa keskimäärin oli työn takana. Valoisassa ei paljon yli kymmentä kilometriä suksilla ehtinyt. Toisella reissulla, joka suuntautui Juukaan, oli mahdoton myräkkä kokoajan ja toisena päivänä sellainen suoja, että suksenpohjiin tarttui lumi, joka hidasti menoa entisestään eikä linnutkaan pysyneet latvoissa siinä tuulessa. Viimeiselle parin päivän reissulle sitten keli muuttuikin ihan täydelliseksi; oli pakkaset kovettanut lumen pinnan kuin keväthangeksi ja lämpötilakin pysyi enintään -15 asteessa. Vietin reissulla laatuaikaa suksilla vanhimman poikani kanssa ja onnistuminenkin tuli. Jutun aloituskuva on tuolta viimeiseltä reissulta.

maanantai 15. tammikuuta 2024

Pakkasviikon ulkoiluja ja ilveshavainto


Vuoden ensimmäinen viikko meni mukavasti mummolareissulla lasten kanssa Hartolassa ja kelithän oli ihan talviset. Lämpötila ei ollut käytännössä -20 asteen lämpimämmällä puolella ollenkaan koko viikolla. Muutama aamu oli yli -30 pakkasta myös. Hieman se rajoitti tekemistä tai kenties lyhensi ulkona kerrallaan vietettyä aikaa, mutta ei tietysti niin, etteikö ulkona olisi ollenkaan tullut oltua. 

keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Kanalinnustuksen kausiluvan tilanteita ja kuvia kaudelta 2022-23


Jo muutaman vuoden ajan on minulla ollut kausilupa Pohjois-Karjalan kanalintumailla. Itärajan tuntumassa on pyssyjen kanssa tullut heiluttua ja hankittua paikallistuntemusta tutkimalla samaa lupa-aluetta tarkemmin. Taktiikka on sillä tavalla muuttunut, ettei ole niin paljon tullut koluttua joka reissulla uusia alueita, kuten joskus oli enemmän retkeilymielessä kiertää samalla eri lupa-alueilla. Se kuitenkin on saaliin saamisessa oleellista opetella missä riista on ja minkälaisesta maastosta sen todennäköisimmin voi onnistua yllättämään. Pikkuhiljaa oikeita maastotyyppejä oppii näkemään jo kartalta ja ilmakuvista ja siinä vähenee hukkareissut huomattavasti. Maastokilometrejä ja havainnointia se toki vaatii, mutta ohessa kertyy tietoon sellaisia paikkoja, joista voi olettaa lintuja löytävänsä (melkein) joka kerta. Tietysti ne siivekkäät välillä häviää, että tuntuu kuin niitä ei missään olisi, mutta paljon perustuu myös todennäköisyyksiin... 

Tarkkojen reissujuttujen teko jäi väliin yli vuoden ajalta, joten sen korvikkeeksi ajattelin koota tähän kuvia, tunnelmia ja lyhyet kuvaukset kauden 2022-23 jahtitilanteista kanalinnustuksen parissa.

lauantai 30. joulukuuta 2023

Kuhapilkillä toistamiseen, 30.12.2023

 


Kerhon tapoihin on kuulunut, että reissuilta myös saadaan saalista, joten läksimme vielä toistamiseen kokeilemaan kuhaa Porvoon edustalle merelle lauantaina uudenvuoden aatonaattona. 

torstai 28. joulukuuta 2023

Torstai Torronsuolla, 28.12.2023

akpojan lounastunti Torronsuolla.


Pertsaa on päässyt latusuksilla sivakoimaan koneladulla jo marraskuun loppupuolelta ja kilometrejä on tällä erää sillä keinolla kertynyt noin 120 kappaletta, mutta nyt iski hinku päästä välillä metsäsuksilla maastoon. 

Ensimmäinen kuhanpilkintäyritys, 27.12.2023

torstai 14. joulukuuta 2023

torstai 12. toukokuuta 2022

Pyörälenkki Övikissä, 11.5.2022

 

Oma pyörä mukana työmatkalla. Kätevä tapa käydä tutustumassa lähiympäristöön hieman kauempana kuin mihin kävellen tai juosten ehtii/jaksaa. Kiertelin mukavassa kevätkelissä reilun 20 kilometrin iltalenkin hotellilta Lakasundiin, Bodumiin ja Dekarsönin sillalle. Sieltä meren rantaa pitkin Järvedin kautta Örnsköldsvikin keskustaan.

Täytyy myöntää, että Ruotsistakin löytyy ihan mukavia maisemia. Näytteitä alla.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Skeppsmalen, Örnsköldsvik, 10.5.2022

 


Aika vähän on tullut julkaistua juttuja viime aikoina vähintään osittain siitä syystä, että olen viettänyt reilut 30 päivää länsinaapurissa, tarkemmin Örnsköldsvikissä, työmaan LVI-poliisina eli valvojana viimeisten 3 kuukauden aikana. Useinkin iltaisin on mukava kierrellä lähiseutuja hahmottaakseen missä sitä oikein onkaan. Aikaa ei pitkien työpäivien jälkeen juuri tarvitse hotellilla tappaa, mutta happihyppely muuallakin kuin teollisuusympäristössä on ihmiselle hyväksi ja sille täytyy tietysti oma aikansa ottaa, vaikka 10 tuhatta askelta tai enemmän tulee kyllä helposti jo työmaallakin. 

Övik sijaitsee jokseenkin Vaasan korkeudella ja ensimmäisenä tänne tullessa hämmästyy maastonmuotoja. Aluetta (ja paikallista olutta) nimitetään Höga Kusteniksi eli korkeaksi rannikoksi ja sellaista tämä onkin, varsinkin verratessa samoille leveysasteille Suomen puolella eli Pohjanmaalla, suorastaan vuoristoa.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Vätsärissä harripilkillä, kevät 2022

 


Viime vuonna käytiin keväällä Vätsärissä isommalla porukalla, mutta tällä kertaa päädyin menemään yksin. Moni asia muuttuu yllättäenkin, mutta Vätsäri sentään pysyy ennallaan ja siellä on riittävästi tilaa ja aikaa selvitellä pääkoppaansa omissa oloissaan. Vajaan viikon nautiskelin erämaassa Pääsiäisen aikaan ja sain pääosin oleskella lämpimissä keleissä. Vain yhtenä yönä pakkasta oli reilummin ja muuten ilmeisesti koko ajan öitä myöten suojan puolella. 

Toisaalta lämpö pehmitti hanget ja parhaille rautuvesille asti en lähtenyt yrittämään, koska olisi homma mennyt liikaa pelkäksi hiihtämiseksi ja halusin pääpainon pysyvän pilkkimisessä. Kolusin alle 150 metriä merenpinnasta olevia järviä noin 15 kilometriä Sevettijärven tieltä itään. Rautuvedet ovat parhaimmillaan Vätsärissä sen 150 metrin yläpuolella ja niille päästäkseen olisi vielä kymmenkunta kilometriä pitänyt työntyä pitemmälle kohti itää. Toki poikkeuksiakin on ja rautua löytyy myös lähempää ja alempana olevista järvistä, mutta ei kuulemma niistä mitkä laskee Inariin.

Varustelista tästä linkistä.

Toisinaan Semekurtantien päähän on päässyt autolla, mutta tällä kertaa tieuralla oli vain kelkkajälki, joten siitä tuli se kuutisen kilometriä lisää hiihtomatkaa mennen tullen, kun sekin oli suksilla lykittävä. On siis varauduttava puolentoista tunnin lisähiihtoon, jos Semekurtasta mielii lähteä. Toki kelkkaura menee kevyesti ahkion kanssa, että sillä ei suurempaa merkitystä ole. Siihen voinee joka tapauksessa luottaa, että kelkkarallia on ja kova ura hiihdettäväksi olemassa. 

Ensimmäisenä päivänä lähdin liikkeelle aamupäivällä kymmenen aikaan ja ehdin Kantapääjärven itäreunan maastoon hyvissä ajoin iltapäivällä. Hiihtomatka 15 kilometriä. Kaivoin tarpille lumesta puhtaan alueen järven rantaan ja leiri sai pysyä siinä useamman yön ajan. Tein tästä leiristä käsin päiväretkiä kevyellä ahkiolla ympäristössä oleville lukemattomille järville. 

Kantapääjärvi osoittautui haastavaksi pilkkiä ja lopulta ensimmäisen illan vajaan kilon jänkäkoira jäi ainoaksi kalaksi siitä järvestä. Kalaa siinä on, mutta en vaan löytänyt kunnon ottipaikkoja isohkosta jorpakosta. Siinä mielessä leiripaikan valinta ei ollut optimaalinen, kun ottipaikkaa ei leirin tuntumassa ollutkaan, mutta väliäkö sillä. Saarijärvestä sain mukavasti harjusta ja pienemmistä lompoloista löytyi jopa oma ennätysahven, yli puolikiloinen.

Sain ajan erinomaisesti kulumaan yksikseen. Mukavahan se on touhuta yksinkertaisia juttuja henkensä pitimiksi ihan omaan tahtiin. Nukkua hyvin, keitellä trangialla kahvia ja hyviä retkiruokia, pilkkiä, miettiä mahdollisia ottipaikkoja tai ihan vaan niitä näitä, hiihdellä lähiympäristössä, kairata reikiä ja kuunnella lintuja. Kuulin yhtenä yönä hiiripöllön soidinääntelyä pitkän aikaa. Vuosia olen odottanut sen kuulevani. Myös riekot ja teeret olivat innokkaasti äänessä aamuisin.

Kaikki on hyvin yksinkertaista silloin, kun asiat menee hyvin. Yksin on kuitenkin valppaana oltava, koska varaa virheille ei niinkään ole tai voisi reissu muuttua äkkiä hyvin hankalaksi. Virtapaikat kannattaa kiertää mieluummin vähintään riittävän kaukaa. 

Riittävä varustus on pidettävä mukana, että tulien tekeminen ja leiriytyminen on mahdollista koska vaan myös asioiden mennessä pieleen, vaikka joku innokkaampi grammojen viilaaja voisi ajatella osan kamppeista olevan perusleiristä tehtävillä päiväretkillä ylimääräistä painoa. Varautumalla siihen, ettei koskaan löydä perusleiriinsä päivän päätteeksi yksin retkeilemisen riskit alenee merkittävästi. Silloin äkillisellä kelin muuttumisella, kastumisella tai eksymiselläkään ei aiheudu välitöntä hengenvaaraa.

Jonain päivänä jo aiemminkin murheenkryyninä olleet Polar Ski Arctic -siteet hajosi uudesta kohtaa. Muoviosa kannan takaa halkesi. Nuo siteet on kyllä maailman huonoimmat ja olen niitä parsinut sieltä täältä ennenkin. Valmistaminen on kai jo ymmärretty lopettaa, mutta käyttämästä minä en ole ymmärtänyt lakata. Tälläkin kertaa sain ne kuitenkin hiihtokuntoon jekkulangalla ja irtohihnoilla eikä vahingosta lopulta reissun onnistumisen kannalta ollut suurempaa haittaa. Jokohan olisi kohta aika sijoittaa johonkin muihin siteisiin...

Pienemmistä järvistä sain lähinnä juuri ja juuri mitallista harjusta, mutta paluumatkalla löytyi isompaakin. Viimeisen yön olin Sollomusjärven rannassa ja erään karin vierestä nousi mukavaa 45 senttistä harjusta. Yli puolen kilon kaloja. Yksi sattui olemaan mätikala ja paistelin mädit leivän päälle. Ripaus tai pari suolaa ja voita riittävästi. Oli kyllä herkkua!

Viimeinen leiri olikin sitten jo sulan maan kohdalla. Ihan hauska juttu pystytellä leiri lumettomaan paikkaan ensimmäisen kerran tänä vuonna. Alkaa kevät voittaa Vätsärissäkin pikkuhiljaa, vaikka lunta ja jäätä keskimäärin se 60-70 senttiä vielä reissullani olikin ja hiihtokausi jatkunee hyvinkin toukokuun puolelle.

Viimeinen reissulla kairaamani reikä jäi mieleen. Heti sohjoa kauhottuani näin, että vain puolen metrin vedessä jään alla vilahti harjus. Tarjosin morrin syötäväksi ja pian oli kala kiinni, heti perään toinen. Yhdestä reiästä sain kymmenen harjusta eikä ne ollut loppumassa ollenkaan. Tosin koko oli pientä ja suurin osa oli laskettava takaisin, mutta hauska oli siinä testailla eri vieheiden tehoa. Osa vieheistä mitä olin aiemmin käyttänyt runsaasti suorastaan karkotti harjukset näkyvistä ja yksikin pieni morri mistä ajattelin liki koko reissun, ettei sillä tule ikinä mitään niin osoittautui erinomaiseksi ainakin tässä paikassa. Maisemakin tällä reiällä oli niin erinomainen, että pelkästään se riittää syyksi lähteä Vätsäriin ja ajaa Suomi päästä päähän uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen. Tuo kuva on heti tämän jutun alussa ensimmäisenä.

Muutama kilo kalaa tuli kylmälaukussa kotiin tuliaisena ja tätä juttua viimeistellessä pannulla paistuu ruodoton harjusfile. 

Ei liene keskimäärin espoolaisilla keittiössään harrifilettä juuri tarjolla, mutta minullapa on.