Päiväretki Kurjenrahkalla 28.12.2019

Talviset päivät ovat olleet vielä vähissä etelässä, mutta yksi sellainen oli viime lauantaina. Käytimme sen kiertämällä Kurjenrahkalla kahdeksan asteen pakkasessa Savojärven kierroksen. Kaksivuotiaskin jaksoi jo yli puolet kuuden kilometrin lenkistä ennen kuin otin hänet kantoreppuun.

Aika suosittu kierros tuo nykyään, kun saa melkein jatkuvasti väistellä muita ihmisiä... Muutama vuosi mennyt edellisestä kiertämisestä ja ainakin sillä kertaa oli hiljaisempaa. Savojärvi oli kokonaan jäässä, mutta saattaapa tuo ohut jää vielä sulaakin, kun on lauhaa ja tuulista.

Hirvilamminsuolla pöllöretkellä 24-25.2.2018

Kaksi varmaa pöllöhavaintoa.

Pöllöretkeilykausi alkaa käynnistyä, vaikka pakkasilmat kenties hieman rajoittavatkin pöllöjen parasta huhuiluintoa eikä kevättä ole vielä niinkään yölinnuilla rinnassa. Kaksi pöllöhavaintoa oli plakkarissa tänä vuonna ennen tämän postauksen reissua. Ensimmäinen oli huuhkaja madepilkillä heti helmikuun alussa ja toinen oli viikko sitten kilometrin päässä kotoa perheen kanssa hiihtolenkillä, kun kuulimme lehtopöllön. Ei ole Tiiran perusteella lainkaan tavatonta, että kehäkolmosen sisäpuolellakin saa pöllöhavaintoja, mutta itselleni se oli ensimmäinen siellä. Äänen perusteella vaan nuo tunnistin. Edellisestä minkään pöllön näköhavainnosta onkin jo aikaa.

akpojan retkivuosi 2016

Vietin viime vuoden aikana maastossa öitä 23 kappaletta. Virkistääkseni sekä omaa että lukijoideni muistia, selasin vähintään yhden yön kestäneiden retkireissujeni kuvat läpi ja valikoin tähän juttuun joka päivältä yhden kuvan. Siitä koostuikin itseasiassa aika kiva kokoelma erilaisia paikkoja, tilanteita ja olosuhteita, joihin jokaiseen liittyy omat muistonsa. Jokaisen kuvan yhteyteen kirjoitin lyhyen kuvauksen ja laitoin linkin varsinaiseen kertomukseen.

Tehkää hyvin!

Pukkipalo, Kurjenrahkan kansallispuisto 4-5.12.2016: Kierros aarniometsässä

Onko? No ei se mitään... Klikkaa tästä ja lue ensimmäinenkin osa.

Pukkipalo, Kurjenrahkan kansallispuisto 4-5.12.2016: Illan hämärässä Lakjärvelle

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa lukijoille! Aloittelen tällä postauksella Pukkipalon reissun kertomusta ja klikkaapa tästä vaikka päivään sopivaa musiikkia soimaan taustalle. 

Lakjärvenrahkaa 5.12.2016.

Reissupostaus: Illanviettoa kodassa Kurjenrahkalla

Ei hassumpaa.

Maha täynnä nuotiolla kokkailtuja lettuja. Hyvin upposi mustikkahillon kera. Ei puistattanut yhtään. Lapsi nukahti juuri 20. yöunilleen metsässä ja sitä piti vähän juhlistaa. Aika hyvä määrä viisivuotiaalle... Itsellä 22. tänä vuonna. Taidan jäädä yli kymmenen viime vuodesta, mutta eipä nämä vuodet ole veljeksiä ennenkään olleet.

Plussan puolelle meni, vaikka viime yö oli ollut täällä -16 ja lunta tippuu nyt kodan kattoon. Aamusella lähdetään Pukkipalon metsiä koluamaan ja sellainen 6-10 km kertynee kävelyä. Tänään tuli kolme otsalamppujen valossa pisteltyä.

Palaillaan kertomuksen parissa sitten ensi viikon puolella.

Kannattaa muuten kaivaa samalta istumalta esiin viime vuoden Kaukaloisen reissukertomus! Olin tämän saman 4-5.12 silloinkin metsässä, muistaakseni.

#twonights -haasteen yöt 2015

Viime vuoden alussa Korpijaakko aloitti haasteen, jossa kunkin osallistujan tuli viettää kaksi yötä maastossa jokaisen kuukauden aikana koko kalenterivuoden ajan. Osaltani haastetta vastaava tahti oli alkanut jo vuoden 2014 elokuussa, mutta päätin joka tapauksessa osallistua. Ja onnistuin! Lisäkseni ainakin Tapani Kunnas suoriutui myös haasteessa, mutta muita en tiedä.

Päätin tehdä lyhyen tiivistelmän jokaisesta haasteen yöstä kuukausittain, liittää yhden kuvan ja laittaa lisäksi linkin varsinaiseen retkikertomukseen. Haasteeseen liittyviä öitä kertyi siis kaikkiaan 24 kappaletta. Muutamana kuukautena öitä kertyi enemmänkin, mutta valitsin niistä aina kaksi. Vuoden 2015 aikana vietin kaikkiaan 35 yötä ulkosalla.

Luettavaa löytyy linkkien takaa paljon, mutta lueskelin retkikertomukset itsekin läpi ja olipas se kertakaikkiaan mukava tapa palauttaa retket mieleen! Monenlaista sitä vuoden aikana ehtii tekemään ja kokemaan luonnon helmassa! Nyt tammikuussa aion katkaista tämän puolitoistavuotisen putken.

Tammikuu

Haasteen aloituskuukausi. En tosin tiennyt vielä olevani mukana, koska huomasin haasteen vasta retken jälkeen, mutta mitäpä siitä. Vietin viikonlopun Seitsemisen kansallispuistossa juuri cubenfiberistä tekemässäni Paulitarpissa Kirkas-Soljasella. Ensimmäisen yön olin tulipaikan vieressä ja toisen järven jäällä.

Leiri Kirkas-Soljasen jäällä.

Linkki retkikertomukseen: Seitseminen 9-11.1.2015 

 Helmikuu

 

Helmikuun ensimmäisen #twonights -haasteen yön vietin 14-15.2.2015 lapseni kanssa -16 asteessa Ammejärven laavulla Tampereen kupeessa. 

Linkki retkikertomukseen: Pakkasyö Ammejärvellä 14-15.2.2015

Helmikuun toinenkin yö meni taas lapsen kanssa nukkuen. Tällä kertaa isäni rakentamassa laavussa.

Lapsi nukkuu jo, mutta minä vielä istuskelen tulilla.

Linkki retkikertomukseen: Yö laavussa 21-22.2.2015

Maaliskuu

 

Maaliskuun ensimmäinen yö tuli nukuttua Siikanevalla. Tehtiin kahden tamperelaiskavereiden kanssa teemaretki teemalla pöllöjen huhuilujen bongailu. Tällainen retki täytyy pyrkiä tekemään uudestaan ja ottaa keväiseksi perinteeksi!

Pöllöretkiyön revontulet.

 Linkki retkikertomukseen:  Pöllöretki Siikanevalla 13-14.3.2015

Maaliskuulle osui myös ensimmäinen vuoden kolmesta Lapinreissusta, joka suuntautui Muotka-tuntureille. Vietin kolme yötä maastossa, mutta haasteeseen liitin ensimmäisen, jonka nukuin yksin omassa silloisessa ennätyspakkasessa Riekonpyytäjän kammin edustalla Paulitarpissa. Ikimuistoinen retkiyö!

JEEE!!!!

Linkki retkikertomukseen: Muotkalla maaliskuussa 2015

Huhtikuu

Kuukauden molemmat yöt viikonloppuretkellä Pirkanmaalla teeren soidinpaikkoja etsiskelemässä ja tutustumassa maakunnan hienoimpiin vanhoihin metsiin.

Linkki retkikertomukseen: Aarniometsässä ja teerisuolla 24-26.4.2015

Toukokuu

Viikko edellisestä retkestä ja lähdin lapseni kanssa tutustumaan Teiskon metsiin. Retki Kaulamoiselle 2-3.5.2015.

Käsi kädessä metsäautotiellä.

Linkki retkikertomukseen: Kaulamoinen 2-3.5.2015


Toinen yö toukokuulle vietettiin koko perheen voimin samaisessa laavussa kuin yksi helmikuinenkin yö.

Linkki retkikertomukseen: Yö laavussa perheen kanssa 23-24.5.2015

 

Kesäkuu

 

Kuukauden ensimmäinen yö keskikesän juhlan aikaan mökin pihamaalla kangaslaavussa ja siitä viikon päästä polkaisin vanhalla pyörälläni Tampereelta 190 kilometrisen matkan Uuteenkaupunkiin. Yövyin matkan varrella Kuninkaanmännyn juurella jossain Eurassa tai mikä paikkakunta siinä kohdalla lieneekään.

Leiripaikka Kuninkaanmännyn juurella.

Linkit retkikertomuksiin: Juhannusyö ulkomajoituksessa 19-20.6.2015
ja
Pyörällä Tampereelta Uuteenkaupunkiin 25-26.6.2015

Heinäkuu

Heinäkuussa öitä tuli enemmänkin. Peräti kuusi Vätsärissä viikon mittaisella vaelluksella. Valitsin reissulta #twonights -öiksi ensimmäisen ja kolmannen, joista jälkimmäisen vietimme Harrijärvellä ja kuukkelit kävivät moikkaamassa leirissä keskellä yötä.

Vätsärin Niagaralla.

Linkki retkikertomukseen: Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 1.päivä

Elokuu

 

Olin luvannut lapselleni, että menemme pyöräretkelle yön yli sitten, kun hän oppii ajamaan ilman apupyöriä. Elokuun loppupuolella tarjoutui viimein vapaa viikonloppu lunastaa tuo lupaus. Kävimme Niihamassa "tasaisella paikalla".

Pieni ja iso pyörä.

Linkki retkikertomukseen: Pyöräretki yöksi tasaiselle paikalle 22-23.8.2015


Toisen yön ehdin viettämään vielä kuun lopussa Uudenkaupungin tienoilla Kärkkistensuolla. Yritin houkutella hirviä, mutta en onnistunut. Täysikuu ja revontulet olivat mahtavat yöllä! Eväskassi unohtui matkasta ja retki menikin ihan luonnon antimilla, mutta eihän se ole syksyllä ongelma eikä mikään. Noh, kahvia oli sentään mukana.

Kantarelleja risukeittimellä.

Linkki retkikertomukseen: Yö Kärkkistensuolla 28-29.8.2015 

Syyskuu

 

Syyskuu ja perinteinen Ylä-Lapin hirvenmetsästysreissu! Vuoden odotetuin viikko ja nyt napsahti ruskakin niin kohdilleen, että en ole aiemmin vastaavaa nähnytkään. Vuonna 2015 se tarkoitti kolmea yötä maastossa. Aina ei hirvet kaadu yhtä nopeasti. Pisimmillään olen viettänyt samaisella retkellä 7 yötä tunturissa. Se tapahtui vuonna 2012.

Jahtiporukka iltanuotiolla.

Linkki retkikertomukseen: Ylä-Lapin hirvijahdissa 11-17.9.2015

Lokakuu

 

Kuun puolivälin paikkeilla yövyin Kurjenrahkan kansallispuistossa apen ja lapseni kanssa. Kiersimme myös Savojärven kierroksen. Loppukuusta retkeilin vielä Kurun kuusikoissakin parin retkikaverini kanssa.

Savojärven heijastuksia.

Kota valmistui ennen Kurun retkeä ja oli ensimmäisen kerran siellä käytössä.

Linkit retkikertomuksiin: Savojärven kierros Kurjenrahkalla 11-12.10.2015
ja
Kurkistus Kurun kuusikoihin 23-24.10.2015 

Marraskuu

 

12.11.2015 tapasin uuden puolalaistuttuni Kurjenrahkalla. Sovimme näkevämme toisemme Kurjenpesän luona ja siellä sitä sitten törmättiinkin pimeässä metsikössä. Juteltiin pitkälle yöhön ja jatkettiin aamulla siitä mihin jäätiin ennen kuin minun piti jo lähteä pois. Mahtava tyyppi! Toivottavasti nähdään uudestaankin. Samana viikonloppuna tuli ajettua se hirvikolari...

Bloggaajat Kurjenrahkalla.

Linkki retkikertomukseen: Kurjenrahkalla puolalaisen kaverina 12-13.11.2015


Kolarista riittävästi toivuttuani suuntasin heti saamaan muuta ajateltavaa ja palasin mahdollisimman pian takaisin normaaleihin harrastuksiin. Tein lapseni kanssa pyöräretken läheiselle Ojalan alueelle, jonne Tampereen kaupunki suunnittelee uutta asuinaluetta. Lähiretkeilyä vielä kun voi.

Pyörä ysitien alla.

Linkki retkikertomukseen: Pyöräretki Ojalan kaupunginosaan 27-28.11.2015

Joulukuu

 

Vuoden viimeisenä kuukautena kertyi retkiöitä 5 kappaletta. Valitsin haasteöiksi näistä kuun alun retken Kaukaloiselle ja uuden kylmyysennätykseni makuupussissa Hossassa.

Teiskolainen petäjä.

Joku alkuasukas Värikalliolla.

Linkit retkikertomuksiin: Kaukaloinen 4-5.2015
ja
Hossa 27-31.12.2015

Kurjenrahkalla puolalaisen kaverina 12-13.11.2015

Vajaat pari kuukautta sitten tein untuvatilauksen suoraan Cumuluksen tehtaalle Puolaan, koska projektiini piti saada vettähylkivää untuvaa. Tilauksen jälkeen sain yllättävän viestin Cumuluksen asiakaspalvelun osoitteesta.

Vapaa käännös keskustelunavauksesta:

- Minkälainen projekti sinulla on menossa? Olisimme kiinnostuneita näkemään kuvia lopputuloksesta.

- Minulla on quilt-projekti menossa ja tarvitsin siihen vettähylkivää untuvaa. Voinhan minä kuvia lähettää. Sillä ehdolla, että en tule näkemään samanlaista tuotetta teidän valikoimissanne sen jälkeen ;-) Käyppä katsomassa blogistani millaisen quiltin tein jo aiemmin: akpojan retkiblogi. Tästä tulee nimittäin aika samanlainen. Onnea suomenkielisen tekstin kanssa ;-)

- Sori, sanoin hieman väärin. Tarkoitin, että MINÄ olen kiinnostunut näkemään mitä teet. Ei ME. Harrastan itsekin varusteiden tekemistä ja siksi olin kiinnostunut. Tässä linkki minun blogiini: Wciaz w drodze. Onnea puolankielisen tekstin kanssa ;-) Hei muuten, olen tulossa Suomeen marraskuun puolivälissä. Osaisitko antaa vinkkiä hyvistä retkeilypaikoista Turun lähellä?

Tutkailin kaverin blogia (lue: katselin kuvia, kun en sanaakaan ymmärtänyt. Tunne oli varmasti molemminpuolinen) ja totesin, että meillä taitaa olla aika paljon yhteistä. Hänkin oli juuri tehnyt itselleen cubenfiberista tarpin yms ja jakanut projekteja sekä reissukuvauksia blogissaan. Vähän niin kuin Puolan minä.

Innostuin kovasti ja ajattelin, että tämä tyyppi täytyy tavata, kun siihen nyt tarjoutuu näin hyvä mahdollisuus. Siitä se sitten lähti ja muutaman kymmenen sähköpostiviestin jälkeen olimme tilanteessa, jossa onnistuin järjestämään itseni metsään hänen kaverikseen yhdeksi yöksi torstaista perjantaihin. Piti aluksi mennä pitemmäksikin ajaksi, mutta viikonlopulle osui muuta pakollista menoa.

Aamukahvit ja -teet Kurjenpesän tulipaikalla Puolan kaverin kanssa 13.11.2015.

Tänä vuonna päivitetty Kuhankuonon kartta.

Tuli torstai 12.11. Aamulla oli ollut pakkasta ja päätin vaihtaa talvirenkaat autooni ennen lähtöä. Mutta renkaidenvaihdosta ei tullutkaan mitään, kun keväällä ostettuun käytettyyn autoon oli myyjä antanut mukaan yhden väärän kokoisen renkaan ja enhän minä sitä älynnyt tarkistaa, kun myyjä hyvää hyvyyttään kantoi itse talvirenkaat takakonttiin. Kolme oli kokoa 185/60 ja yksi 195/65. Sappi meinasi kiehahtaa, kun soitin auton kaupanneelle yrittäjälle. Minulla oli kuulemma ollut puoli vuotta aikaa tarkistaa renkaiden oikea koko. Mitähän se sitten olisi vaikuttanut, jos olisin tarkistanut aiemmin, kun kauppakirja oli jo tehty? Olisin varmasti saanut saman vastauksen milloin hyvänsä. Sanoin vain, että senhän minähän käyn harva se viikko tarkistamassa, että säilytyksessäni on varmasti oikean kokoiset renkaat. Kunpa vain ei tarvitsisi olla missään tekemisissä yhdenkään auton tai varsinkaan autokauppiaan kanssa. Mutta ei siitä tässä sen enempää.

Pakkailin kamat reppuun. Repun painoksi tuli vaivaiset 4,7 kiloa, vaikka mukana olivat ylimääräisenä kaasupönttö (lentokoneen käsimatkatavaroissa ei saa sellaista kuljettaa) ja Kuhankuonon retkeilyalueen kartta, jotka lupasin kaverille toimittaa. Päivällä piti vielä kuitenkin koululla ja työpaikallakin käydä ja olin valmis lähtöön vasta illansuussa kuuden aikaan.

Ajokeli oli surkea. Sumuista ja pimeää. Ei oikein tiennyt käyttäisikö pitkiä valoja vai ei, kun tuntui, että pitkät vain valaisevat sumun pahentaen tilannetta. Matka kuitenkin joutui. Huittisista hain eväät reissuun ohimennen. Naureskelin itsekseni viimeistä metsätien pätkää Kurjenpesän parkkipaikalle ajellessa, että on tämä hieno aloitus puolalaisen reissulle tulla bussilla keskelle metsäaluetta ja käppäillä soratietä pitkin otsalampun valossa leiripaikalle.

Löysin otsalamppupäisen henkilön Kurjenpesän pihalta ja huutelin englanninkielisiä tervehdyksiä tullessani. Kohta valossa näkyi näkemieni kuvien perusteella tutun oloinen hahmo. Paiskasimme kättä tervehdykseksi ja naureskelimme, että täälläpä sitä nyt sitten ollaan. Oli kuulemma tietä pitkin kävellessä nostanut katseensa katsomaan kuinka korkeita puita siinä onkaan ja sattumalta nähnyt pöllön puun oksalla. Hauska aloitus retkelle.

Kaverilla oli mukana firmastaan prototyyppivaiheessa oleva kaverin itse suunnittelemansa riippumattosysteemi ja hän viritteli sen puiden väliin samalla, kun minä pystyttelin tarppini muutaman metrin päähän. Siitä siirryimme illanviettoon nuotion ääreen, jossa istuimmekin ainakin puolille öin. Juttua riitti. Aivan kuin olisin tuntenut kaverin jo vaikka kuinka pitkään.

Yöllä lämpötila käväisi hieman pakkasen puolella, mutta ei tullut uusia ennätyslukemia viltin alla. Kaverini luetteli muutamia kohtia prototyyppiriippumatostaan mitä täytyy kehittää, kun palaa sorvin ääreen kotimaahansa. Vilkuilin päivän valossa tarkemmin tuota viritystä ja annoin ideani tarpin kiristämiseen siten, että ei tarvitse tulla riippumatosta pois. Saapa nähdä näkyykö ideani joskus Cumuluksen lopputuotoksessa, kun se markkinoille tulee... Tarppi oli silnylonia ja sillä on taipumus venyä kastuessaan, kuten monilla muillakin kankailla. Tuota ongelmaa hän itsekin valitteli ja siitä keksin ehdottaa tuota sisäpuolista kiristysmahdollisuutta. Vaikka nyt ei satanut, niin koko yön puista ropisi noin sataprosenttisesta ilmankosteudesta tiivistyneitä vesitippoja tarppiemme katoille. Valitettavasti unohdin ottaa kuvan riippumatosta sen vielä ollessa kiinni puiden välissä.

Kolmisen tuntia ehdin aamulla olemaan uuden ystäväni kanssa ennen kuin minun piti lähteä ajelemaan kotiin päin. Joimme aamukahvit, jonka aikana tutkailimme karttaa ja annoin muutaman vinkin missä kannattaisi käydä. Pukkipalo olisi ainakin sellainen paikka, mutta eiköhän lopulta kuljettu reitti selviä hänen blogistaan... Kahvin jälkeen kävelimme pienen lenkin mäen alla katselemassa utuista Savojärveä. Matkalta noukin miekkoselle muutaman karpalon maistiaisiksi, kun hän ei ollut aiemmin sellaisia syönytkään. Kapusimme takaisin ylös, poikkesimme tuvassa ja sitten olikin jo aika hyvästellä. Todellakin, parempi oli nähdä nyt vähän kuin ei ollenkaan. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi tapaamiseksemme.

Risukeitin palaa nyt paljon paremmin, kun virittelin siihen korotuspalat. (postaus: keittotaso risukeittimen päälle)

Tehokkaan oloinen kaasukeitin ;-)

Olipa kerran suomalainen ja puolalainen.

Kurjenpesän piha-aluetta.

Kaverin riippumattosetti oikealta vasemmalle: tarppi, peitto, alapeitto ja itse riippumatto.

Sumuinen Savojärvi.

Kanootinkäyttäjiä on tässä laiturissa ajateltu.

Tippoja.

Heijastuksien kuvaamista.

Noukin maasta muutaman karpalon maistiaisiksi. Ei ollut puolalainen kuulemma aiemmin niitä syönyt.

Vielä kerran linkki kaverin blogiin: Wciaz w drodze. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hänen bloginsa nimi tarkoittaa, mutta käykää tutustumassa. Hienoja reissukuvia ja projekteja löytyy hänen postauksia klikkailemalla, vaikka ei juuri teksteistä ymmärrä!

Liitän tähän vielä suoran linkin kaverin ensimmäisen Suomen reissun postaukseen, kunhan hän kotiutuu ja saa jutun valmiiksi.

Muokkaus: Linkki kaverin juttuun Kurjenrahkalta (englanniksi).

Savojärven kierros Kurjenrahkalla 11-12.10.2015

Kävin Kurjenrahkan kansallispuistossa tutustumassa Savojärven kiertävään polkuun. Muutamia vuosia aiemmin kuljin pääosin saman reitin, mutta suurelta osin jäitä myöten eli talviaikana. Silloin virallista polkua ei vielä ollutkaan. Nyt järven kiertää kuutisen kilometriä pitkä lenkki seuraillen pohjoispuolella järven rantoja soisissa maastoissa ja poiketen eteläisillä osillaan etäämmälle rantaviivasta. Koko kierros on mäetön ja pitkospuiden ansiosta verrattain helppokulkuinen.

Reissu alkoi automatkalla Uudenkaupungin suunnasta sunnuntai-iltana, kun viimein kahdeksan aikaan pääsimme liikkeelle. Kavereiksi mukaani lähtivät lapseni ja appi. Tämä olikin nelivuotiaan ensimmäinen reissu vaarinsa kanssa ja järjestyksessään neljästoista metsäaamu tämän blogin kirjoittajan kanssa saman retkikatteen alla. Tuttua juttua tämä yön yli retkeily jo pikkuihmiselle. 

En ehtinyt saamaan kotaa (postaukset tunnisteella kotaprojekti) pystytyskuntoon ennen lähtöä, joten otimme apen Hawuteltan ja Sawukaminan matkaan. Illalla kymmenen aikaan oli leiri pystyssä (karttalinkki) ja paistelimme kaminalla räiskäleet iltapalaksi ennen nukkumaanmenoa. Odottelin kylmää yötä peittotestiä (postaukset tunnisteella Quilt-projekti) varten, kun ulkosalla sädehti kirkas tähtitaivas ja pakkasöitä oli ollut useita peräkkäin muutenkin. Jo nukkumaan mennessä oli kylmempää kuin yhdelläkään retkipeiton kanssa tekemälläni reissulla, kun digitaalimittarini näytti ulkopuolella alle yhtä plusastetta. Sisällä oli kuitenkin vielä kaminan hehkuessa mansikkana reippaasti parikymmentä Celsiusta enemmän, mutta pian tuo tulen hiipuessa viileni, kun emme kipinävartiota aikoneet yölle järjestää.

Teltassa oli illalla lämmintä kaminan ansiosta.

 

Aamulla heräsin puoli kahdeksan aikaan. Yön aikana oli ollut kylmimmillään reilu aste pakkasta ja edelleen tarkenin peiton alla kalsarisillani. Keittelimme aamukahvia kaminan kannella, kun sain murheellisen puhelun kotopuolesta. Isoäitini oli kuollut sairaalassa paria tuntia aiemmin. Kokosin tovin itseäni ja kerroin sitten asiasta parhaani mukaan myös lapselleni. 

Pikkuhiljaa siirryimme päivälle alunperin suunniteltuihin askareisiin. En voi väittää, etteikö asia olisi kuitenkin pitkin päivää myöhemminkin mielessä kaihertanut.

Hawuteltta ulkopuolelta auringonnousun aikaan.

Oikein mukavasti sisätilaa tuossa teltassa, vaikka pituiselleni ei aivan seisomakorkeutta löydykään.

 Vietettyämme yön Kurjenpesän telttailualueella menimme käymään ensimmäisenä luontotuvassa. Rakennuksessa alkoi soimaan suomainen äänimaisema, kun kulkija sisälle astui ja katon läpi mulkoili suurtakin suurempi kurjen pää. Kolmimetriset kurjen kintutkin olivat saatu mahtumaan tuvan nurkkaan. Lapsi oli paikasta niin mielissään, että pyysi käymään siellä vielä lenkin jälkeen uudestaan.

Polkureitti laskeutui soille ja ilma tuntui muutamia metrejä leiripaikkaamme alempana huomattavasti kylmemmältä. Aamuauringossa suolla huurre hohti harmahtavan sävyissä ja kallellaan olevat petäjät peilaantuivat tyynen Savojärven pintaan. Laulujoutsenpari uiskenteli järvellä ja joitakin teeren suhauksia kuului pulputussäestyksen päälle jostain Lammenrahkan (karttalinkki) suunnalta tai jopa sen takaa. Lisäksi muutamia tikkoja kopsutteli päitään kuivia männyn koppuroita vasten matkan varrella. 

Savojärvi.

Kierrokselle oli rakenneltu muutama V:n muotoinen pöytäryhmä maisemapaikoille ja eräällä pysähdyimme keittämään risukeitinkahvit ja syömään "käsjyy"pähkinöitä. Hauskan muotoiset pöydät. En ollut aiemmin nähnytkään moisia. Hyvin pelitti risukeitin. Oli hämmentävää, kun matkan varrella oli melkein joka kyltissä eri aikamerkintä Lammenrahkan liikkumiskiellosta. Oli 15.1, 15.2 ja 15.4 alkaen. Pitää varmistaa asia mehtähallitukselta, jos saisi yksiselitteiset kyltit alueelle...

Pöytä maisemapaikalla.

Laulujoutsenpariskunta.

Risukeitinkahvit tekeytymässä.

Lamminrahka.

Leppis.

Puun kuvajainen.

Jatkoimme pätkän Rantapihan tulipaikalle ja jatkoimme siellä syömistä lounaan merkeissä. Lapsi oli silminnähden ilahtunut, kun paikalta löytyi keinu ja kiikkulauta. Kävimme toki ne koeajamassa muutamaankin kertaan tauon aikana. Kiersimme myös rannassa, jossa sijaitsi sauna ja käsipumpulla varustettu kaivo.

"Oja suon keskellä on valitettavan tavallinen näky." Allekirjoitan.

Rantapihan leikkikenttää.

Matka jatkui rengasreitin eteläosaan ja varsinainen uusi reitti oli siinä vaiheessa jo kuljettu ja käppäilimme siitä eteenpäin vanhalla polulla. Poikkesimme Savojärven padolla (karttalinkki) ja sieltä matka jatkui pitkiä suoria pitkosbaanoja Kuhankuonoa kohden. Parijonoon asetettujen lankkujen viereen oli ajoittain sijoitettu kolmas ja neljäskin. Ilmeisesti ne olivat ohituskaistoja, mutta pienempi retkiseuralaiseni vaati niillä kohdilla marssimaan jalat uloimpia pitkoksia tallaten. Nelirivisellä alkoi lyhyempijalkaisella olemaan jo hankaluuksia toteuttaa tuo määräys. 

Pato.

Putous.

Levennetty pitkosviritys upottavan suon yli.

Savojärven kierros on merkitty puihin naulatuilla punaisilla puupalikoilla.

Haavan lehdet ovat jo tämän kesän havinansa havisseet.

Pitkospuut koottuna pinoiksi polun varteen.

Kuhankuonolla.

Risteys.

Rajakivi.

 Pikkuhiljaa päivän edetessä sekä vastaan- että takaatulijoita alkoi olemaan reilummin. Kurjenrahkan kanssallispuisto yllättikin minut suosittuudellaan loppumatkalla. Telttailualueella olimme olleet yöllä ainoita majoittuneita ja Savojärven poihjoisosatkin saimme kiertää keskenämme, mutta reitille olikin sittemmin ilmestynyt useita kymmeniä reppuretkeläisiä. Iltapäivällä kahden aikaan Kurjenpesän parkkipaikalle palattuamme pihamaa oli liki täynnä autoja. Suuntasimme purkamaan leirin ja poikkesimme luontotuvassa uudemman kerran ennen kuin lähdimme ajelemaan pois päin.

Savojärven kierros on mukava päiväretken kohde ja soveltuu helppokulkuisuutensa vuoksi myös (melkein) perheen pienimmille. Varsinkin pitkoksilla kulkemisesta nauttivalle kohde on erinomainen. Riittääpä tuolla Kurjenrahkalla ja Vaskijärvellä kulkemista toki tarvittaessa helposti useammaksikin päiväksi.