lauantai 28. helmikuuta 2015

Pirkan hiihto huomenna!

Nyt on sitten Pirkanhiihtotreenit treenattu. Tänään on vapaapäivä. Myöhään eilen illalla kävin vielä viimeisellä kevyellä kympin lenkillä Kaupin ja Niihaman nurkilla. Mahtavasti toimii nanogrip näillä plussakeleilläkin! Niin mainiosti on suksi toiminut viime viikkoina, että uskallan hyvin lähteä noilla voitelua kaipaamattomilla suksilla ladulle. Mielenkiintoista laittaa ne Peltoset (kuin myös itsensä) kunnon pitkäkestoiseen testiin. 

Tilastoja eilisillalta...
Tulee aikainen herätys huomisaamuna. Paikallisbussiin olisi noustava jo neljän maissa ja kuljetus lähtöpaikkaan Niinisalon varuskuntaan lähtee Keskustorilta 4.40. Täytyy ladata kahvipannu illalla valmiiksi... Seitsemältä on sitten startti 90 kilometrin reitille, jonka järjestäjä ilmoitti eilen olevan mukavasti hiihdettävässä kunnossa.


Racemapin seurannasta menoani voi seurata numerolla 2213 ja nimimerkillä akpoika. Toivottavasti väkeä ilmaantuu myös ladun varteen...

tiistai 24. helmikuuta 2015

Pirkan hiihto lähestyy!

Rintanumero.
Eilen napsahtivat postiluukusta rintanumero, hiihto-ohjeet ja vihreät tarrat suksiin Pirkan hiihtoja varten. Tarroja tuli vain yhden väriset, mutta väri osuu omaan arviooni matkavauhdista jota voisin lähteä yrittämään. Vihreä suksitarra merkkaa perinteisen hiihtotavan lähdössä alle 8,5 tunnin loppuaikatavoitetta. Tarrat taitavat olla viime vuotista perua, kun niissä lukee 2014. Eilen myös järjestäjät lupailivat, että koko reitti on sunnuntaina hiihdettävissä. Toivotaan... Tällä hetkellä keli ei ole kovin talvinen. Nyt on 2 astetta lämmintä Tampereella ja tihkua ilmassa. Toivottavasti lunta piisaa vielä loppuviikollekin.

Eilen kävin kevyellä 6 kilometrin hiihtolenkillä. Yritin hiihdellä hissukseen enkä ollut lenkin jälkeen edes havaittavasti hengästynyt, mutta keli oli niin luistava, että keskinopeus oli lopulta sama kuin viime viikonkin lenkeillä, 12 km/h.


Rintanumeroni Pirkassa on siis 2213. Sillä numerolla tai nimellä akpoika menoani voi katsella viralliselta Pirkan hiihdon seurantasivulta. Osallistun tapahtumaan "Pirkka 90km CT", joka pitäisi näkyä nyt ensimmäisenä seurantasivun listalla.

Sunnuntaita odotellessa!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Yö laavussa 21-22.2.2015

Istuskelua iltanuotiolla.

Viikonloppuna tuli toinen yö helmikuulle ulkoilmassa. Testasin isän noin vuosi sitten rakentamaa laavua lapsen kanssa. Mukava paikka yöpymiseen ja nuotiolla istumiseen! Joku tarkkasilmäinen ehkä huomaakin myös kankaan laavun oviaukon reunassa. Kangas liikkuu kiskoilla ja sen voi vetää oviaukon suulle tuulelta ja/tai hyttysiltä suojaamaan tarvittaessa. Sellainenhan voisi olla kaikissa laavuissa!

Muhjua ynnä muuta sellaista metson hakomismännyn alla.
Päivällä tuli käytyä metsässä kävelemässä. Uutena tuttavuutena kotipaikkani lähettyville on viime vuosina pesiytynyt metsoja uudestaan. Kahtena tai kolmena edellisenä syksynä olen metsästäessäkin nähnyt metson tai pari, parhaimmillaan jopa haulikkohollilla. Olen kuitenkin jättänyt ampumatta, koska toivoisin suuresti kannan vahvistuvan, vaikka metsolle suotuisat metsät onkin pirstaloitu täysin avohakkuilla. Ehkäpä metso pikkuhiljaa tottuu uusiin elinympäristöihinsä, kun on pakko. Minä en avohakkuisiin totu.

Erään männyn alla oli runsaasti neulasia, metson jätöksiä ja oksan pätkiä. Kyseessä on melko nuori petäjä, jonka metso on kelpuuttanut hakomishongakseen. Muotkalla olen myös muutaman kerran törmännyt vastaaviin jälkiin, mutta kotiseudullani tämä oli ensimmäinen kerta.

Kuusen parta.

 

Kalan ruoto.

Aiemmat #twonights -haasteen jutut:

Pakkasyö Ammejärvellä 14-15.2.2015
Seitseminen 9-11.1.2015

lauantai 21. helmikuuta 2015

Paulitarpin pystytys lumeen

Tein aiemmin ohjeen Paulitarpin peruspystytyksestä. Tässä postauksessa on kuvia pystytyksistä, kun lunta on paljon. Jos lunta on vähänlaisesti niin silloin pystytys ei juurikaan eroa kesäisistä muuten kuin, että vaarnojen tunkeminen jäiseen maahan on haastavampaa. Vähästäkin lumesta on kuitenkin jo apua reunojen tilkitsemisessä tuulen puolelta.

Viime talvena kävin talvivaelluksella Riisitunturilla. Tampereella ei tuona ajankohtana helmikuun lopussa ollut lunta lainkaan, mutta tuolla eteläisessä Lapissa sitä oli metrin verran. Majoitteena oli liepeetön Paulitarppi, paitsi yhtenä yönä lumisen kuusen alunen.


Riisitunturin eteläreunalla linssit huurussa.

Kolmannen yön vietimme Karitunturin huipulla. Yöllä oli kova tuuli, puuskat olivat yli 20 metriä sekunnissa ja tykyt saivat kyytiä puiden oksilta. Tarppi oli kiinnitetty lumihankeen klapeilla nurkkanaruistaan. Reunojen päälle laitoimme lisäksi lunta. Alla saikin nukuttua varsin tietämättömänä kovasta tuulesta.


Karitunturin huipulla. Lunta voi kinostaa haluamiinsa kohtiin estämään tuulen puhaltamista oviaukosta sisään.

Tarppi ja Karit.

Neljäntenä yönä pystytimme suojakankaan lumen pinnalle ja tilkitsimme reunat taas lumella. Tämän jälkeen kaivoimme lumet tarpin alta pois. Korkeutta oli hurjasti, kun loi metrisen hangen melkein kokonaan pois majoitteen kohdalta. Sauvat piti teipata toisiinsa, jotta pituuden sai riittämään. Nurkat tuli kiinnitettyä muun muassa lumikengillä ja suksilla, kun vaarnat eivät oikein hangessa pidä. Tietenkin jotain lumiankkureita voisi myös hyödyntää niin kuin muidenkin majoitteiden pystytyksessä lumeen.


Korkea maja.

Lumikengät ja sukset nurkissa.



Myöhemmin laittelen juttua tarpin jäälle pystyttämisestä. Siitä onkin viime aikoina tullut minun suosikkini, jos jäät vaan ovat olleet kyllin vahvat... Jäältä löytyy ainakin varmasti tasainen alusta selälle, eikä pystyttäminenkään ole liian vaikeaa!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hiihdä, poika, hiihdä!

Puolitoista viikkoa enää Pirkan hiihtoihin!
Hiihtämään mänössä.

Hiihtotreeniä on tullut tehtyä sen minkä tässä nyt on ehtinyt. Eli ei kovin paljon. Kokonaiskilometrit ovat sentään jo yli itse Pirkan hiihdon kilometrien... Noin 120 kilometriä on nyt hiihtotreeniä takana. Siihen päälle paljon reipasta koulumatkakävelyä ja muuta ulkoilua. Kaipa se peruskestävyys on ihan kunnossa. Joku pitempi, vaikka kolmetuntinen, harjoitus pitäisi yrittää saada aikaiseksi, että näkisi tarkemmin minkälaista keskinopeutta voisi yrittää pitää. Mutta näkeepä tuon sitten paikan päälläkin miten se homma lähtee etenemään ja sekä aikaa että matkaa on ihan omiksi tarpeiksi kokeilla monenmoista menoa. Osallistujalistalta löysin myös oman nimeni eli on ainakin mennyt viesti perille.

Huomasin tuolta Pirkan hiihdon sivuilta, että Racemap tarjoaa ilmaisen reaaliaikaisen seurannan hiihtäjille. Latailin eilen sovelluksen puhelimeen ja kokeilin, että se toimii älykännykässäni. Laitan myöhemmin linkin seurantasivulle ja nimen ja osallistujanumeron millä minut sieltä löytää, kun kaikki tietenkin haluavat tietää missä olen menossa taipaleella! Otan virtapankin mukaan niin eiköhän sillä keinolla virtanen riitä koko päiväksi.


Tässä on 90 kilometrisen hiihtoreitin latuprofiili tutkittavaksi ja alla pari tilastoa viimeisimmistä harjoituksistani, jotka olen vetänyt pertsalla Kaupin suksibaanoilla.




Tilastot tältä illalta.


Oruxmapsin tallentama tilasto maanantai-illan lenkiltä.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Pakkasyö Ammejärvellä 14-15.2.2015


Mikään ei ole parempaa kuin retkeillä oman jälkikasvun kanssa! Vietin 14-15.2 hyytävän yön kolme vuotiaan lapsen kanssa Ammejärven laavulla.  

Lähdimme paikalle pikkupakkasessa lauantai-iltana ja kävelimme pimeässä hyvin lumeen tallaantunutta (ja liukasta) polkua pitkin yöpaikkaamme. Minulla oli rinkassa käytännössä kaikki tarvitsemamme varusteet ja pelkästään yhden yön takia rinkan paino nousi 17 kiloon. Eihän se tunnu missään, mutta pakkaaminen oli tilaa vievien makuupussien ja alustojen takia haastavaa 65 litraiseen.

Oli luvattu kylmä yö ja siksi otinkin kaikki liikenevät makuupussit matkaan ja runsaasti vaatteita parhaalle retkikaverilleni. Olisi tosin ollut hyvä pitää huolta myös omien varusteiden riittävyydestä... Kotipihalta lähtiessä ja retkeilypolun parkkipaikalla varmistin lapselta, että haluaako hän varmasti yöksi metsään. On tärkeää varmistua, että lapsi on lähtiessä innostunut retkestä. Muuten on parempi jäädä kotiin, koska varsinkaan tässä asiassa pakottaminen ei hyödytä ketään.

Polkureitillä oli pari kapeaa avonaisen puron ylittävää kaiteetonta pitkospuusiltaa, jotka karmivat minua aina, kun on lapsi mukana. Kädestä ei pysty pitämään kapealla reitillä vaarantamatta molempien tasapainoa. Käskin olla hyvin tarkkana ylityksen kanssa, että ei käy vahinkoja. Se kai se on isän velvollisuus siinä kohdassa... Ne ovat minulle näiden reissujen jännittävämpiä hetkiä, joten olen suunnitellut toimintatavan mahdollisen putoamisen varalta; lapsi kiireesti pois vedestä keinolla millä hyvänsä, kuivat vaatteet ylle molemmille, lapsi makuupussiin ja juoksujalkaa lähimpään lämpimään paikkaan. Muut varusteet jättäisin polun varteen ja hakisin myöhemmin. Kai ihan perusjuttuja, mutta on hyvä olla joku toimintasuunnitelma, kun tiedostaa jonkun riskipaikan etukäteen. Lapseni ottaa ne kohdat kyllä rennon rauhallisesti sanoen "no en mä tästä isi nyt mihinkään tipahda, mähän meen ihan varovaisesti"...

Matkaa parkkipaikalta leiriin tuli noin kilometri. Loppumatkasta vastaan tuli mies kahden lapsen kanssa ja he sanoivat, että laavulla pitäisi olla vielä hiillos kuumana. Siellähän se vielä kyti ja sain helposti ilman tulitikkuja tulet uudestaan syttymään. Asetuimme taloksi pohjoisempaan laavuun ja aloin paistelemaan iltapalaa nuotiolla alumiinisessa paistinpannussa. En ole aiemmin tehnyt lettuja tulilla alumiinipannulla, mutta hyvinhän se onnistui. Ei edes tarttunut kiinni, kun oli tippa öljyä pohjalla. Sokeria vähän pintaan ja kyllä maistuivat räiskäleet metsässä hyviltä!

Lettuja iltapalaksi.
Iltapalan jälkeen kello oli yli yhdeksän ja väsymyksestä päätellen oli nukkumaanmenoaika. Iltatoimien jälkeen menimme molemmat makuupusseihimme. Lapsi oli niin väsynyt, että nukahti pian, kun juttelin hänelle jotain retkijuttuja rauhalliseen ääneen. Minulla meni hieman kauemmin saada unen päästä kiinni, mutta ennen yhtätoista vetelimme jo varmasti molemmat sikeitä.


Kersantti Ihanajärvi.
Yöllä heräsin kolmen aikaan kummallisiin ääniin. Epätasaisin väliajoin kuului tikittävä ääni rytmiltään vähän niin kuin joku vetäisi keppiä hitaasti hirsiseinää pitkin ylös alas. Kuulostelin aikani ääntä ja kävin sitten pihalla asioilla kuusen juuressa. Samalla tutkailin laavun ympäristöä yrittäen päätellä mikä äänen piti. Epäilin jotakin pientä eläintä, esimerkiksi oravaa. Todella omituinen ääni. Kun hiippailin ulkosalla, ääntä ei kuulunut, mutta se jatkui sitten, kun ajastaan pääsin takaisin makuupussiini ja olin ollut hetken paikallani. Aloin vain jälkikäteen pohtimaan, että asustaakohan laavun hirsissä kuolemankello...?

Ulkona kävellessä pakkanen oli kiristynyt illasta todella tuntuvasti, joten päätin hakea vajasta sylillisen klapeja ja sytyttää nuotion luomaan edes lämmintä valoa laavun kattoon. Lämmitystarkoitukseen olisi tarvittu huomattavasti isompi nuotio tuollaisella laavulla. Tarpin tai kangaslaavun kanssa riittäisi paljon pienempi, kun tulet saa lähemmäs ja kankaan pintakin on sisäpuolelta lämpösäteilyä heijastavaa käyttämissäni majoitteissa. Yöllä oli upea selkeä tähtitaivas! Kun tuli loimusi laavujen välissä ja olin kömpimässä takaisin makuupussiini, lapsikin heräsi ja nousi istumaan. Hän sanoi, että "Onpa tosi hieno nuotio!" ja köllähti takaisin nukkumaan mennessä "hirmuisen pehmeäksi" kuvaillelleen solumuoville. En tiedä mahtoiko hän oikeasti olla hereillä vai puhuiko unissaan... Jotain hourailua se solumuovin kehuminen pehmeäksi oli vissiin jo illallakin.

Viiden aikaan heräsin uudestaan ja heittelin vierestäni kosteita valmiiksi pilkottuja puun pätkiä hiipuneelle hiillokselle. Hetken päästä välähti ja tuli leimahti uudelleen. Sen verran kuuma oli tulipadan pohja vieläkin. Tässä vaiheessa alkoi varpaissa tuntua viileältä ja siitä herääminen varmaan johtuikin. Olin unohtanut ottaa itselleni villasukat mukaan ja kiristyvä pakkanen alkoi purra jo jalkopäädystä. Muuten oli kyllä mukavan lämmin. Pitäisi muistaa huomioida myös oma tarkenemisensa eikä pelkästään miettiä mitä lapsi tarvitsee päälleen taretakseen yön yli! Pian nukahdin uudestaan ja heräsin vasta puoli kahdeksalta lisäämään jälleen puita pesään. Samalla nousin pois makuupussista.

Laavun pihamaata.
Jälkikasvukin heräili pikkuhiljaa ja toimitin hänelle aamupalan makuupussiin. Tein isot tulet ja nostin lapsen lähemmäs laavun reunaa ja nuotiota, että hän pysyisi lämpimänä aamupalan ajan. Pakkasta oli 16 astetta. Pillimehun pilli jäätyi umpeen aina juomisten välissä ja jäät piti puristella pois ennen seuraavaa imaisua. Itsellä oli muuten lämmin, mutta makuupussissa jäähtyneet varpaat ottivat aikansa lämmetä kylmässä kengässä. Aamupalan jälkeen pistimme leirin pakettiin ja lähdimme paluumarssille.

Ammejärvestä Kortejärveen laskeva puro.




Kortejärvi. Panoraamasta puuttuu osa, koska kameran akut loppuivat.
Oli mahtavan hieno aurinkoinen aamu. Olisi ollut paljon valokuvattavaa, mutta pikakuvaaminen matkalla täytyi keskeyttää, kun kameran akut loppuivat.. Unohtui ladata ne ennen reissua. Mutta jäipä sieltä nyt jotain talteen, niin kuin yläpuolelta näkyy.

Kotiin palasimme kymmenen maissa aamupäivällä. Sellainen oli lapseni kahdeksas metsäaamu. Uudestaan pitäisi kuulemma päästä taas joskus. Eiköhän se järjesty. Uskomatonta verrata esimerkiksi varusmiespalveluksen aikaisiin leireilyihin näitä lapsen kanssa tehtyjä. Intissä joku valitti aina, mutta lapsi ei ole vielä valittanut kertaakaan. Hyvin se pienikin siellä reissussa pärjäilee, kun asiat etenevät mahdollisimman paljon lapsen ehdoilla.


Muutama simppeli pointti pienen lapsen kanssa (talvi)retkeilyyn:


- Varmista sekä itsesi (!) että varsinkin lapsen lämpimänä pysyminen
- Toimi täysin lapsen ehdoilla ja unohda kiireet (kiirehän pitää metsässä unohtaa muutenkin)
- Ole kärsivällinen ja auta lasta kaikissa asioissa
- Pysy itse rauhallisena vaikka lapsi heräisi yöllä itkuisena. Usein ongelma on hyvin pieni, mutta hän ei välttämättä osaa sitä itse kertoa. Esimerkiksi valuminen makuupussin suuaukolta pois aiheuttaa useimmiten hätääntymisen herätessä, kun ei näe mitään. Siihen auttaa lapsen siirtäminen oikeaan kohtaan ja muistuttaminen missä ollaan.
- Pysy myös muissa tilanteissa itse rauhallisena ja puhu rauhallisesti. Omalla äänenpainolla on suuri merkitys lapsen mielialaan.
- Paikaksi kannattaa valita sellainen, että reissun voi keskeyttää ja jaksaisi itse vaikka kantaa pienen lapsen pois maastosta.
- Varmista, että lapsi haluaa lähteä mukaan. Ei kannata pakottaa.
- Ota sellaiset eväät mukaan mistä lapsi varmasti tykkää.



Tämä retki liittyy osaltaan Korpijaakon #twonights -haasteeseen. Toinen yö pitäisi vielä tälle kuulle yrittää järjestää. Maaliskuulle on jo metsäöitä riittävästi luvassa (pöllöretki ja Muotkan reissu ainakin, toivottavasti), mutta tämä kuu on nyt hieman ongelmallinen... Katsotaan riittääkö aika. Tammikuun kaksi yötä maastossa vietin Seitsemisessä.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Uutta kuvauskalustoon

18-135 millinen.

Kuvauskalusto päivittyi tänään uudella (=käytetyllä, mutta uudenveroisella) Canuunan linssillä ja yhdellä suotimella. Ensivaikutelma tuosta 18-135 millisestä on tosi hyvä, mutta katsotaan mitä sillä saa aikaan... Hämmentävää, kun en ole aiemmin kuvannut kuvanvakaajan kanssa. Ero on aika huomattava. Sen saa kytkettyä kyllä poiskin päältä tarvittaessa. Runkona käytössäni on EOS400D ja jalustana pieni kolmijalka, jonka voi esimerkiksi tukea rintaan tai kiveen. Täytyy lähteä heti pihalle testailemaan.


Ennestään minulla oli aikanaan paketin mukana tullut 18-55 millinen, joka jää varmaan nyt kaappiin lojumaan. Lisäksi on 60 millinen Canonin lasi, joka on erinomainen. Saattaa tosin olla, että retkelle lähtiessä tulee grammattua tuo 60 millinenkin kotiin uuden lasin myötä... Se olisi kyllä sääli.. Noh, aika näyttää uskaltaako sitä jättää matkasta.

Canonin 60 millinen lasi.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Anorakki valmis! (Osa 4)

Tunnisteella "Anorakkiprojekti" kaikki anorakkijutut...

Jee!

Tänään iltapäivällä pääsin ulkoiluttamaan valmista anorakkia ensimmäisen kerran.


Anorakki edestä.

Anorakki takaa.

(Ulkoa otetut kuvat ovat vaimon ottamia...)

Tuntuupa takki todella hyvältä päällä!  Samaan mallistoonhan voisi periaatteessa tehdä housut ja hanskatkin joskus...

Hyvin tarkeni käydä päiväkävelyllä -6 asteessa ohut paita takin alla. Kankaan tuulenpitävyys on hyvä. Pysyy liikkeessä lämpimänä vähemmillä alle puettavilla kerroksilla. Painoa takilla on vajaat 400 grammaa.


Hihan suun kiristyslärpyke.

Hihan suu kireällä.

Hihojen suut saa suppuun tarranauhakiristeisillä lärpykkeillä. Ranteen kohdalla on fleecekangasta parinkymmenen sentin matkalla ja se tuntui olevan hyvä lämmike koeajolla. Varmistuu, ettei ranteeseen pääse kylmä viima.

Vyötärön kiristys hoituu yhdellä kuminauhalla ja kiristimellä, kun alareuna on vain yksi yhtenäinen sauma. Ompelin kiristyksen takin sisäpuolelle ja läpiviennit hoituvat 5 mm purjerenkailla.


Vyötärökiristys.


Hihassa ylempänä näkyvään saumaan asti on fleeceä. Hupun alla keskimmäinen suora fleecekerros on toisin päin, jotta hupun alapuoli ei ole kokonaan musta. Sillä ei ole vaikutusta muuhun kuin ulkonäköön hieman.

Joka tyypin kaavakirjan kaava oli mitoiltaan ok. Hyvin istuva takki siitä tuli, kun laski kokotaulukon mukaan osat omille todellisille vyötärön- ja rinnanympäryksille. Kokoni menee osittain S:n ja M:n puolelle, mutta hihojen pituus on luokkaa XL. Tuli aika paljon tehtyä muokkauksia. Isotöisin muokkauksista oli hupun ja kauluksen suunnittelu, johon meni monta tuntia, että sai sen kunnolla kohdilleen. Kokonaisaika anorakin tekemiseen oli kymmenisen tuntia. Ei tullut ihan tarkasti katsottua työaikoja ylös.

Ei muuta kuin takki kovaan ajoon sitten..

lauantai 14. helmikuuta 2015

Anorakki, Osa 3

Anorakkiprojektin ykkösosa. Ja kakkososa.


On tullut eilen ja tänään puuhasteltua enemmän tai vähemmän aktiivisesti anorakin parissa. Ehkä 5-7 työtuntia takana. Vaikeimmat kohdat on onneksi selätetty eli huppu, vetoketju ja kengurutasku ovat jo kiinni ja torso alkaa olemaan kunnossa. Seuraavaksi jatkan hihojen ompelulla.

Kauluksen muokkaaminen kaavaan ei ollut kovin helppo homma ja vaati pari koehuppua kaavapaperista teipattuna. Lipasta tuli ensin vähän huvittava, kun se oli 11 senttiä pitkä. Vaimo nauroi, että no onpahan ainakin lippaa :-D Sivuprofiili meni jo sen verran koomiseksi, että otin melkein puolet pois. Tässä pari kuvaa hupusta ennen kiinnitystä... Pohdin vielä tarvitaanko hupun suuhun kiristystä vai ei. Senhän saa jälkikäteenkin tehtyä. Kai se olisi ihan hyvä olla...?




Nyt on kengurutasku paikallaan ja hihojen ja kylkien ompelut on seuraavat pitemmän saumat. Piti olla tarkkana taskun asettelussa, että olisi myös suorassa :-) Äkkiä tulisi hölmön näköinen, jos tasku olisi vinossa.

Tasku suljetaan tarranauhalla.



Vetoketjuksi tilasin 35 senttisen, jotta sain kauluksen ylettymään leuan yläpuolelle asti. Aluksi tuli siis 18 senttinen ohjeen mukaan, mutta se tuntui aika lyhyeltä. Onneksi toimitus oli taas niin nopea, että vuorokausi tilaamisen jälkeen kirje kolahti postiluukusta. Ehti ennen viikonloppua :-)

Tästä on hyvä jatkaa :-) Tosin ulkoilutauko on nyt paikallaan, ettei mene ihan sisällä kyhjöttämiseksi..

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Anorakin kankaat tuli! (Osa 2)

Tästä linkistä anorakkiprojektin ykkösosaan.


Hurjan nopea toimitus. Nyt on jo kankaat :-)

Anorakin materiaalit.
Harmaa kangas on tämän takin pääraaka-aine. Siitä tulee siis melkein koko takki. Mustasta fleecekankaasta tulee lämmikkeet huppuun, ranteisiin ja ehkä johonkin muuallekin, jos keksin tarvetta. Pikkusälänä on 20mm leveää tarranauhaa, vetoketju, kuminyöriä yms.


Neuloja, lankaa ja purjerenkaita.
Ensimmäisenä täytyy laittaa kankaat pesukoneeseen. En tiedä kuinka pesussakutistuvia kankaita nuo ovat, mutta niin on hyvä vaateprojekteissa tehdä. Olisi kurja huomata aluksi sopivan takin kutistuneen pesussa mitoistaan johonkin suuntaan valmistumisen jälkeen...

Sillä aikaa voisi aloitella kaavojen leikkaamisen. :-)

maanantai 9. helmikuuta 2015

Anorakki, Osa 1

Olen himoinnut kunnollista anorakkia pitkään. Jo vuosia sitten kävin sovittelemassa Sastan anorakkia lahtelaisessa eräilyliikkeessä ja tuntuihan se hyvältä päällä... Mutta jostain syystä jäi kauppaan. Oli kai liian kallis omaan budjettiini.

Viime kuukausina ajatus on tullut voimakkaampana takaisin ja nyt se on viimein vireillä! Teen sen itse. :-)

Äsken nimittäin klikkailin itselleni suomalaisesta ulkoilu- ja varustemateriaalien erikoisliikkeestä anorakkikankaat ja siihen liittyvät muut kilkkeet tulemaan. :-) Mukava tilata suomalaisesta liikkeestä vaikka vaihtoehtoisia kankaita olisi ollut kyllä muuallakin. Ehkäpä juuri se ratkaisi lopulta kangasvalinnan tällä kertaa. 

Tilaamani kangas on melkein tuulenpitävää (n. 90 %) nopeasti kuivuvaa 100 % polyamidikangasta. Ei mitään kalvoja tms, vaan pitäisi olla myös hengittävää matskua. Huppuun ja kaulan kohdalle tulee sisälle kankaaksi fleeceä. Samoin ranteiden kohdalle. Ehkä muuallekin, olisikohan tuolla alaselän paikkeilla tarvetta sellaiselle? Neliöpainoltaan vain 115 grammaista tuo pääraaka-aine, joten aika kevyt anoTakki tästä on tulossa.

Aion soveltaa projektissa "Joka tyypin kaavakirjan" -ohjetta ja mittoja soveltuvilta osin. Ainakin hupun, kengurutaskun, hihan suut ja vyötärön kiristykset aion tehdä hyvin erilailla ja varmaan muitakin osia joutuu säätämään, mutta hyvä aihio siinä kirjassa näyttäisi olevan.

Samaan tilaukseen tuli muitakin kankaita (mm. vireillä olevaan rankisen tekoon), mutta tämän takin materiaalien hinta on vajaat 70 euroa toimituskuluineen.


Tilatut materiaalit:

- QuickDry light, 100 % polyamidikangas, 115 g/m^2
- Tuulenpitävä fleece, 325 g/m^2
- Purjerenkaita 5 mm sisähalkaisijalla
- 18 cm 6mm vetoketju
- 20 mm tarranauha
- 3 mm kuminyöri
- Lankaa ja neuloja

Nyörinkiristimiä oli jo ennestään, joten niitä ei nyt tarvinnut tilata.


Tulis vaan ne kankaat.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tarpin tuulitestaus Laina-myrskyssä

Uudenkaupungin tuulivoimalat. Lisää on kuulemma tulossa ja siitäkös U:gin sanomien tekstaripalstalla kohistaan.

Tänään on ollut melkoinen puhuri varsinkin rannikkoseudulla. Olin viikonlopun käymässä Uudessakaupungissa ja käytin tilaisuuden hyväkseni testata taas Paulitarpin tuuliominaisuuksia.

Keskitolppa nostamatta

Testipaikaksi etsin merenrannasta sellaisen paikan mihin tuuli pääsi kunnolla puhaltamaan. Isokarin mittauspisteellä oli tuona hetkenä 21 m/s keskituuli (10 min keskiarvo) ja 26 m/s puuskissa (10 s keskiarvo) (lähde: fmi). Olin toki 15 kilometrin päässä Isokarista, mutta melkolailla samaa luokkaa tuulen voimakkuus oli myös pystytyspaikalla. Ainakin näppituntumalta voin sanoa, että kyseessä olivat kovimmat puuskat missä tähän asti mitään majoitetta pystyttelin. Tuntui kovemmalta kuin viime talvena Riisitunturin reissussa Karitunturin huipulla leiriytyessä, jossa puuskat olivat myös yli 20 m/s ja tykyt saivat kyytiä kuusien oksilta tuona yönä.

Melkoisen vakuuttavasti tarppi seisoo kovassa tuulessa! :-) Ei mitään ongelmaa. Majoitteen muoto on aika hyvä tuulenhalkoja.






Viikon kuva: Viikko 6

Viikon kuva: Viikko 6

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tasatyöntöä Sorvakossa

Kävin aamulla vajaan parin tunnin hiihtoharjoituksella Sorvakon hiihtobaanalla. Mukavat ulkoilureitit Uudessakaupungissa. Kiertää osittain meren rannasta. Kiersin 4,6 kilometrin lenkin viisi kertaa perinteisellä aikaan 1 tuntia 52 minuuttia. Oli Oruxmaps puhelimessa tallentamassa reittiä ja muuta dataa. Matkaa kertyi gepsiin 22,8 kilometriä. Korkeusmittaukset eivät taida pitää ihan paikkaansa, vaikka melko mäkinen tuo reitti onkin. Jäiset oli ladut, joten tasatyöntöharjoitukseksihan se melkein meni, kun ei potku juuri pitänyt.

Tosi mukava hiihtolenkki. Tuo matka sitten vajaat neljä kertaa kolmen viikon päästä, niin on 90 kilometriä takana :-) Oruxmapsin tallentama mittausdata löytyy tuosta alapuolelta.