Itsestään kiristyvä tarpin/teltan nyöri

Useiden retkeilymajoitekankaiden ominaisuus on, että ne venyvät kostuessaan ja ollessaan löysällä ne paukkuvat tuulen voimasta. Kaadettuani kodan keskisalon Utön myrskyisässä yössä, aloin pohtimaan kuinka tuon kireyden voisi säilyttää luotettavasti läpi sateisenkin yön korjailematta kesken unien majoitteensa haruksia. Olin aiemmin ulkomaisilla foorumeilla lueskellut itsensä kiristävistä kiinnitysnaruista (esimerkiksi hakusana: "self-tensioning guyline") ja ajattelin laittaa kokeiluun sellaisen. 

Vaakkoin teerireissu ja tutkimusretki 22-23.4.2016, ilta

Huurteiset kanervat.

Muutaman vuoden ajan olen käynyt katselemassa keväistä teeren soidinta. Jossain aiemmassa postauksessa harmittelin pääkaupunkiseudun ja lähiympäristön soiden vähyyttä verrattuna Pirkanmaahan, josta juuri muutin pois. Karttasulkeisten jälkeen totesin, että ei tilanne aivan niin toivoton olekaan, vaan soidinpaikoiksi kelpaavia soita löytyy noin puolen tunnin ajomatkan sisältä jopa melko runsaasti. Hyvä jos ei melkein enemmän kuin Tampereelta katsottuna samalla säteellä.

Tulkoon tässä mainituksi, että ennen muuttoa en ollut käynyt missään pääkaupunkiseudun retkikohteessa ja sen korjaamisessa riittääkin lähitulevaisuudessa työsarkaa. Vaakkoin alue oli käyntilistallani ensimmäisten joukossa ja siellä suunnalla tai ulkoilualueen lähistöllä kyseisen tyyppisiä soita on useita. Valikoin siis Vaakkoista ensimmäisen soidinreissun kohteen. Hakuammuntaahan se aina uusilla paikoilla on ja selviää ainoastaan menemällä itse paikalle keväisenä ja selkeänä aamuna. Joskus voi onnistaa syksylläkin. Useinkaan ei kuitenkaan osu kerralla oikeaan soidinpaikkaan. Paikalla pitää varsinkin kevätaikaan olla jo pimeässä, ennen teeriä. Missään tapauksessa käynnistä ei saa aiheutua häiriötä soidinmenoille, vaan siellä ollaan vain katselijoina niin kuin ei oltaisikaan. Periaatteisiini kuuluu lisäksi olla huutelematta soidinpaikoista julkisesti ja siksi tarkan katselupaikan jätän tässäkin postauksessa epäselväksi.

Otin vanhemman lapseni mukaan ja ajelimme Vaakkoin parkkipaikalle (karttalinkki) seitsemän aikaan perjantai-iltana. Ennusteesta poiketen paikalle kurvatessa räntää tuli taivaan täydeltä. Yöksi oli luvattu kuitenkin selkeää ja tyyntä, joten elättelin toiveita jopa yöstä taivasalla suon laidalla. Odottelimme autossa pahimman myräkän ohi, jonka jälkeen kääriydyin tarppiin ja suuntasimme sitten leveää polkua pohjoiseen valkoisten märkien rättien edelleen tipahdellessa tasaiseen tahtiin taivaalta. Tarpin avulla sain pidettyä itseni kuivana ja lapsella oli muutenkin päällään sadevarusteet.

Parkkipaikalta lähtevä polku.

Outo mörkö Väärä-Mustalla.

Kallioisia kumpareita ja mäntymetsää matkalla Saaren Mustalle.

Levein polku kapeni pian ja kuljimme Väärä-Mustan ohi kallioita pitkin Saaren Mustalle. Polkuja tuntui menevän ristiin rastiin, mutta muuten maisema oli erämaisen tuntuinen. Nautiskelin suunnattomasti, kun pilvet kaikkosivat hämmentävän nopeasti ja ilta-aurinko paistoi Saaren Mustan itärannan korkeille kallioille. Todella kaunista!

Saaren Musta.

Tippoja ja usvaa sateen jäljiltä.

Saaren Mustan saari.

Saaren Mustalla kuulostelimme noin kymmenen sekunnin välein toistunutta erikoista rääkyvää ja välillä jotenkin haukahtelevaakin ääntä, joka tuntui tulevan järven vastarannalta. Teeren pulinakin alkoi ilta-auringon innostamana kuulua jostakin, mutta tämä toinen... Jotenkin tutulta se kuulosti, mutta en keksinyt mikä eläin tai lintu sellaisen äänen pitää. Viimein havaitsin saaren vieressä väreitä vedessä ja onnistuin 135 millisellä linssillä ottamaan tunnistusta varten riittävän kuvan reilun sadan metrin päästä. Kaakkurihan se (ääni täältä). Sitten muistin, että tosiaan kuulin tätä samaa ääntä esikoiseni ensimmäisenä maastoyönä muutama vuosi sitten Hämeenlinnan syrjäisellä lammella ja ehkä joskus kauan sitten Repovedelläkin. Siellä ainakin muistan myös nähneeni kyseisen linnun. Eipä siihen kovin usein törmää.

Kuakkur.

Ennen yhdeksää olimme suon laidassa. Löysimme sopivan suojaisan kalliontasanteen, josta kallio tippui kolmisen metriä melko jyrkästi avosuolle. Tarkistin iltapalaa syödessämme ennustetta ja yöksi luvattiin selkeää tai puolipilvistä keliä. Uskaltauduin siis valmistelemaan yöpuumme taivasalle. Varmuuden vuoksi virittelin tarpin jalkopäätyyn siten, että mahdollisen ropinan sattuessa sen olisi siitä saattanut heittää yli sateensuojaksi. Lapsi nukahti alta aikayksikön ja minä pidättelin itseäni hereillä odotellen tähtitaivasta ja sattumoisin samalle päivälle osunutta täysikuuta nousemaan (Taas sopisi kuunnella "Vähän valoo" ;-). Hieno ilta. Perjantai-ilta ei taida tuosta paremmaksi muuttua. Tähtitaivasta katsellessa huomasin myös muutaman tähdenlennon ja lehtokurpan mainio soidinääni kuului suolla. Eipä siinä kuitenkaan kummempia osannut toivoa kuin teeriä aamuiselle suolle.

Yösija. Soita ja tilaa.

Oi kuu, oi kuu, oi uu-lu-luu!

Näkyy tähtiä.

Öinen suo valosaasteineen.

Teeriretken aamun juttuun tästä linkistä...

Kuvia uusimmasta liepeellisestä Paulitarpista

Laavukankaan kipinänreikien paikkaaminen

Polyuretaanipinnoitettu nailonkangas, taffeta ("laavukangas"), on yleisesti käytetty materiaali kangaslaavuissa ja tarpeissa. Materiaali soveltuu hyvin käytettäväksi nuotion lähellä, koska kangas kestää kipinöitä melko hyvin. Kipinänkesto on aika tarkasti suhteessa materiaalin painoon ja laavukangas on sieltä kevyimmästä päästä (70 g/m^2) mitä itse käytän avotulen lähellä.

Paulitarpin rankinen, osa 3

Paulitarpin rankinen, osa 1

Paulitarpin rankinen, osa 2

Kävin koepystyttämässä tarppia rankisen kanssa pihalla ja testailin eri pystytystapojen toimivuutta. Ihan hyvin tuntuu pelittävän.

Rankinen. Leveys riittää kahdelle yöpyjälle ja rinkat voi jättää rankisen ulkopuolelle kuitenkin tarpin alle.

Nurkan kiinnityslenkki.

Nurkka sisäpuolelta. Rankisessa on kiinnityskohdan alapuolella 20 senttinen lieve, joka myötäilee maanpinnan muotoja.

Keskitolpan saa helposti jätettyä joko rankisen sisä- tai ulkopuolelle. Tässä huippu on kiristetty keskitolppaan ja tolppa on pystyssä sisäpuolella.

Käynti sisään on tässä mallissa reunan ali. Voisihan sen vetoketjullakin toteuttaa...

Keskitolppa vinossa rankisen ulkopuolella.

Korkeussäädöllä varustettu roikotusnaru.

Muotkan reissun reittikartta ja asiaa varusteista

Vaeltelin Muotkatuntureilla 21-24.3.2015. Varsinaiseen reissukertomukseen pääset tästä linkistä.

Varusteet sikin sokin Riekonpyytäjän kammin edustalla

Reitti

 

Muistelin tuossa kuljetun reitin viivaksi kartalle ja laitoin päivämatkat eri väreillä. Ensimmäinen päivä on sinisellä viivalla, toinen punaisella ja kolmas jälleen sinisellä. Kokonaismatkaa kolmessa vuorokaudessa kertyi noin 62 kilometriä. Mittailin matkan retkikartasta, joka on mielestäni näppärä karttapalvelu. Hanki kantoi sopivasti ja tuollaisen parin kymmenen kilometrin päivämatkan sivakoi kevyesti. Mitään virallista polkureittiä ei tuossa mennyt (niin kuin ei muuallakaan Muotkalla mene), joten suunnistustaitoa täytyy olla mikäli Muotkan suuntaan lähtee tarpomaan.

Laitoin reittikartan myös Driveen (siellä on parempi zoomailla tarkemmin) ja kansio toimii tästä linkistä. Samassa kansiossa on reissun varustelista.

Goal Zero -aurinkopaneeli

Aurinkopaneelista kirjoittelin jo aiemminkin ja lupasin ottaa sen kokeeksi matkaan Muotkalle. Auringonpaistetta riitti ensimmäisenä päivänä koko päivän ja toisena päivänä aamupäivän oli kirkas taivas, kunnes meni pilveen loppupäiväksi. Kolmas aamu oli jälleen kirkas, mutta ei ollut silloin mitään mitä olisi ladannut, kun kaikki akut olivat täynnä. Onnistuin siis tuona alun aurinkoisena aikana lataamaan AA-akut täyteen ja latasin niillä kännykkäni ja käytin otsalampussa samoja virtasia. Radiopuhelimen ja kameran oma akku ei ehtinyt reissulla vielä tyhjenemään, joten niihin en varavirtaa tarvinnut, mutta sitä olisi ollut tarvittaessa. 

Paneeli kulki vaivattomasti ahkion päällä hiihdellessä ja toimitti virkaansa siinä. Aurinkopaneeli on ihan hauska tapa tuottaa tarvitsemansa sähkö reissussa. Tämä paneeli on 7 watin tehoinen ja tuntuu olevan tuohon omaan vähäiseen metsässä mukana kulkevaan elektroniikan määrään varsin sopiva.

OAC WAP 127 -lumikenkäsukset

OAC WAP 127 -lumikenkäsukset

Reissussa minulla oli vuokralla suomalaisen OAC:n valmistamat WAP 127 senttiset lumikenkäsukset uusilla EA siteillä. Viime talvena minulla oli Riisitunturin reissulla vuokralla saman firman valmistamat KARit vanhemmalla X-Trace siteellä. KARit ovat parikymmentä senttiä pitemmät kuin WAPit. Muita lumikenkäsuksia en ole käyttänyt, joten vertailuni pohjautuu noihin kahteen malliin.

Pituudesta en huomannut eroa käytännössä. Peruskulkeminen oli aivan samanlaista WAPeilla kuin KAReillakin. Kantavuus riitti minulle hyvin, tosin olen melko kevyt (n. 72 kg). Ehkä painavammalle tai rinkan kanssa kulkevalle tuo pitempi malli sopisi paremmin.

Pito suksessa on aivan huikea. En muista vaihtaneeni kuin kahdessa kohdassa haarakäynnille ylämäkiä kavutessani, vaikka Kyyry oli taakkana perässäni. Keventää ja nopeuttaa ylöspäin menemistä kummasti, kun saa pitää sukset menosuuntaan eikä tarvitse nostella. Pitokarva on pohjassa kiinteästi, joten toki jarruttavaa vaikutusta on sitten alamäessäkin, mutta ainakin ahkiota vetäessä on ihan hyvä, että vauhti ei nouse liian kovaksi. Mukavasti löytyi mäkiä, jotka sai tulla ihan lasketellen alas, vaikka loivemmissa joutui vielä lykkimään sauvoilla vauhtia.

Mielestäni suksen kärki saisi nousta hieman enemmän ylös. Hangen upottaessa suksen kärki jäi muutaman kerran kovan kuoren alle ja suksi oli vaikea nostaa taas pinnalle. Epäilen, että korkeammalle nouseva kärki nousisi sieltä itsekseen ylös paremmin.

Nyt vuokralla olleissa WAPeissa ei ole teräskanttia. Se olikin vakava puute paljakkaan nousemisen jälkeen. Avotunturissa lumi oli muuttunut pinnaltaan hyvin kovaksi, jopa jäiseksi. Ilman teräskanttia oli huomattavia ongelmia hiihtää rennosti sivurinteessä, kun suksi tahtoi liukua suoraan rinteen suuntaisesti alaspäin. Lisäksi jäisissä alamäissä ei pystynyt jarruttamaan, mutta onneksi Muotkatunturit ovat pääosin muodoiltaan loivapiirteisiä, eikä tästä aiheutunut vaurioita kalustoon eikä itselle. Muutaman kerran tosin vähän pelotti tulla täydellä kaasulla alas ennen kuin löytyi taas pehmeämpää hankea kovan kuoren päältä. Pari kertaa jouduin ottamaan sukset pois jyrkemmässä rinteessä, kun en uskaltanut laskea. Jos ostaisin lumikenkäsukset itselle omaksi, päätyisin teräskantin vuoksi KAReihin.

Sitten vielä siteistä. Kiinnitysmekanismi uusissa EA siteissä vaikutti vastaavalta kuin X-Tracessakin. Side on helppo kiinnittää ja avata syvässäkin lumessa ja tuntuu toimivan luotettavasti. EA siteen pituuden säätö on muutettu helpommaksi käyttää kuin mitä se X-Tracessa oli. Tosin sitä pituuttahan ei tarvitse kokoajan edes muutella. Yhdellä kengällä nytkin hiihtelin jolloin riitti, kun alussa sääti siteen pituuden kohdilleen. EA siteeseen on lisänä tullut paksu kuminauha kengän alle jäävään levyyn, joka antaa periksi, jos siteen pituus pitäisi muuttua hiihtäessä esimerkiksi kengän taipumisen vuoksi. Joku vertasi sitä kumia auton tasauspyörästöön. En kuitenkaan aivan päässyt kärryille, mikä tuon kumin hyöty lopulta on. Loppumatkasta Nuhppirille kiivetessä alkoi suoraan sanottuna ärsyttämään, kun jokaisella askeleella tuo kumi venyi muutaman sentin ja kenkä valui taaksepäin siteessä ennen kuin seuraavalla askeleella kumi taas palautui ja siirsi kengän vanhaan paikkaansa. Liekö tuo joku markkinointikikka, että tällaista ei muilla valmistajilla ole. En ainakaan sellaista X-Tracella hiihtäessä osannut kaivata, joten pidän sitä turhana kunnes joku todistaa sen hyödyt. Henkilökohtaisesti pidän X-Trace -siteestä enemmän, vaikka suuria eroja ei olekaan.

Paulitarppi

Itse tehty liepeellinen Paulitarppi pelitti taas niin kuin ainakin ja toimii minulla jatkossakin ympärivuotisena majoitteena. 

Yö -25 asteessa Riekonpyytäjän kammin edustalla.

Yhtä uudenlaista pystytystapaakin tuli kokeiltua Stuorraäytsin lammella, kun unohdin kirveen kämpälle enkä saanut nauloja hakattua jäähän. Levitin tarpin jäälle ja lapioin reilusti lunta kolmen reunan päälle. Sitten nostin keskitolpan sopivan kireäksi siten, että lumet eivät valuneet reunan päältä pois. Tämän jälkeen nostin oviaukon normaalisti teleskooppisauvalla ja vedin narun lumeen tökättyyn lumilapioon. Hyvin pysyi niinkin pystyssä, vaikka oli melko tuulista. Tosin aivan niin kireä ei pystytys ollut kuin normaalisti ja oviaukon reunat vähän heiluivat tuulessa.

Pystytys jäällä Stuorraäytsin lammella.

Yö -18 asteessa Pisto-ojan tienoilla. Nuotiota ei pidetty yöllä.

 

Deerhunter Blizzard -metsästyshanskat

Deerhunter Blizzard.

En ehtinyt ennen Muotkalle lähtemistä tekemään itselleni tuulenpitäviä hanskoja ja päädyin ostamaan sellaiset. Omistan Deerhunter Montana -metsästyspuvun ja lähinnä katselin Deerhunterin hanskavalikoimaakin. Hanskojen piti olla sellaiset, että ne kädessä pystyy käyttämään myös asetta. Huomasin ostettuani, että myös kameran käyttö onnistuu tuollaisilla metsästykseen suunnitelluilla hanskoilla, joissa liipaisinsormi on jätetty erikseen. Se oli siis hyvä ominaisuus tällä reissulla, jonne otin vain kameran ja jätin haulikon asekaappiin.

Tuulenpitävyyttä hanskoilla sitten olikin todella. Minkäänlaista vetoa ei ollut havaittavissa edes Avzegasoaivilla, jossa tuuli oli hyvin kovissa lukemissa. Samalla hanskojen hengittävyys oli surkea. Kädet hikoili jopa -20 asteessa hiihtäessä. Siinä mielessä hanska toimisi varmaan paremmin jossain passihommissa, jossa liikkua ei tarvitse tai liike on hyvin verkkaista. Hanskat kastuivat hiihtohommissa sisäpuolelta ja kuivattaminen oli hankalaa, koska tumppuja ei pysty kääntämään kokonaan ympäri. Toisaalta, Blizzardit tuntuivat lämpimiltä kosteanakin, joten varsinaista ongelmaa ei kosteuden kertymisestä vielä noin lyhyellä reissulla aiheutunut. Parempi kääntömahdollisuus pitäisi kuitenkin olla, jotta kuivattaminen olisi helpompaa. Täytyy katsoa pystyisikö sitä parantamaan jollain pienellä muokkauksella.

Anorakki

Tein itselleni anorakin muutama viikko sitten.  Käytin takkia hiihtämisen aikana Muotkalla. Tuulenpitävyytensä ansiosta takin alla ei tarvinnut pitää kuin maksimissaan kahta ohutta paitaa edes Avzegasoaivin huipulla, jossa tuuli oli hirmuinen ja lunta pöllysi vaakatasossa! Aika mainiota. Takilla on painoa vain 400 grammaa, joten kevyellä varustuksella pystyy olemaan liikkeellä. Kengurutaskuun sai käden ulottuville kartan ja kännykän lämpimään. Kompassi oli ranteessa. Tosi hyvä takki!

Aamukahvin keittelyä kaasulla -22 asteessa.

Siinä muutamia ajatuksia eräistä varusteista. Kaikki varusteet olivat käytössä reissun aikana mitä on varustelistallakin. Toisaalta puutteitakaan ei ilmennyt. Hyvät talvivarusteet muuten paitsi esimerkiksi Trangia olisi varmempi keitin. Aika iso osa varusteistani on jo itse tehtyjä. Mukaan lukien ahkio (JR-27, Kyyry nimeltään). Sekin pelitti jälleen kerran moitteetta ja liukui perässä kevyesti. Kerran irtosi aisa, kun sähkösuojaputkena toimivan aisan joustavaan kasteluletkun pätkään kiristävä klemmari ei ollut riittävän kireällä, mutta se oli helppo kiinnittää takaisin.

Stuorraäytsi

Paulitarpin pystytys lumeen

Tein aiemmin ohjeen Paulitarpin peruspystytyksestä. Tässä postauksessa on kuvia pystytyksistä, kun lunta on paljon. Jos lunta on vähänlaisesti niin silloin pystytys ei juurikaan eroa kesäisistä muuten kuin, että vaarnojen tunkeminen jäiseen maahan on haastavampaa. Vähästäkin lumesta on kuitenkin jo apua reunojen tilkitsemisessä tuulen puolelta.

Viime talvena kävin talvivaelluksella Riisitunturilla. Tampereella ei tuona ajankohtana helmikuun lopussa ollut lunta lainkaan, mutta tuolla eteläisessä Lapissa sitä oli metrin verran. Majoitteena oli liepeetön Paulitarppi, paitsi yhtenä yönä lumisen kuusen alunen.

Riisitunturin eteläreunalla linssit huurussa.

Kolmannen yön vietimme Karitunturin huipulla. Yöllä oli kova tuuli, puuskat olivat yli 20 metriä sekunnissa ja tykyt saivat kyytiä puiden oksilta. Tarppi oli kiinnitetty lumihankeen klapeilla nurkkanaruistaan. Reunojen päälle laitoimme lisäksi lunta. Alla saikin nukuttua varsin tietämättömänä kovasta tuulesta.

Karitunturin huipulla. Lunta voi kinostaa haluamiinsa kohtiin estämään tuulen puhaltamista oviaukosta sisään.

Tarppi ja Karit.

Neljäntenä yönä pystytimme suojakankaan lumen pinnalle ja tilkitsimme reunat taas lumella. Tämän jälkeen kaivoimme lumet tarpin alta pois. Korkeutta oli hurjasti, kun loi metrisen hangen melkein kokonaan pois majoitteen kohdalta. Sauvat piti teipata toisiinsa, jotta pituuden sai riittämään. Nurkat tuli kiinnitettyä muun muassa lumikengillä ja suksilla, kun vaarnat eivät oikein hangessa pidä. Tietenkin jotain lumiankkureita voisi myös hyödyntää niin kuin muidenkin majoitteiden pystytyksessä lumeen.

Korkea maja.

Lumikengät ja sukset nurkissa.

Myöhemmin laittelen juttua tarpin jäälle pystyttämisestä. Siitä onkin viime aikoina tullut minun suosikkini, jos jäät vaan ovat olleet kyllin vahvat... Jäältä löytyy ainakin varmasti tasainen alusta selälle, eikä pystyttäminenkään ole liian vaikeaa!

Pohjan kiinnittäminen Paulitarppiin

Tämä on koko Paulitarpin pohjan alalle tulevan maavaatteen käyttöohje.

Olen kehittänyt oman standardini lisävarusteiden kiinnittämiseen Paulitarppiin. Hyvin yksinkertaista. Tarpin jokaisen kiinnikkeen on pieni kuminyörilenkki, jonka vastinpari löytyy lisävarusteen vastaavasta kohdasta. On tullut tehtyä muutamalle pohja Paulitarppeihin ja tämä on ohje sellaisen käyttämiseen. Käyttökokemuksia ja mahdollisia kehitysideoita saa mielellään lisäillä kommenttikenttään, koska itse en tällaista (ainakaan tätä kirjoittaessa) omista enkä näin ollen myöskään testaa.

Nurkan lenkit.

Kanttinauhalla vahvistettu "ura", joka mahdollistaa tolpan asettamisen vinoon.

Etureunan tunnistaa punaisesta säädettävästä narusta.

Yläpuolen kuvissa näkyvät kiinnikkeet. Nurkissa on kuminyörit, joista pohja kiinnitetään tarppiin. Kireyttä voi muualla kuin oviaukossa säätää pallonmuotoisilla nyörinkiristimillä. Lisäksi on lenkit, joista voi varmistaa vaarnalla tai tikulla pohjansa pysymään paikallaan ja muodossaan. Pohja on niin sanottu "bathtub floor" eli kylpyammepohja, osittain. Etureunasta oviaukon kohdalta pohjan reuna laskeutuu maata vasten, mutta muualta pohjan reunassa on pystysuora seinämä, joka rajoittaa veden (eri olomuodoissaan..) pääsyä kankaalle. Reunan korkeuden voi tietenkin tehdä haluamansa korkuiseksi.

Oviaukon kohdalla säätö tehdään vastaavalla narulla ja solmulla kuin tarpin nurkissakin on. Punainen naru kertoo oviaukon kohtaan tulevan reunan. Solmun lenkki asetetaan oviaukon tolpan ympärille ja tämän jälkeen kireyttä voidaan säätää luistattamalla Blake's hitch -kitkasolmua.

Ennen pohjan asettamista tarpin tulisi olla pystyssä. Toki pohjan voi jättää kiinnikin tarppiin siten, että se on jo alustavasti paikoillaan seuraavassa leiripaikassa, mutta käytännössä pystytys muotoutuu hieman erilaiseksi melkein joka ilta, joten kannattaa ensin tarkistaa tarppikankaan kireys. Kirjoitan ohjeen olettaen, että pohja ja tarppi ovat erillään.

Oviaukon punainen naru.

Ensimmäisenä tulee etsiä kohta, jossa on pohjan etureunan punainen naru. Lenkin voi laittaa heti alkuun oviaukon pystytolpan ympärille yläpuolella olevan kuvan mukaisesti. Tämän jälkeen kiinnitetään kaikki pohjan kulmissa olevat nyörit tarpin reunoihin. Pallon muotoinen nyörinkiristin laitetaan tarpin reunassa olevan kuminyörilenkin läpi ja se varmistaa pohjan paikalleen. Kun pohja on majoitteessa kiinni, voidaan pohjan reunat vielä varmistaa vaarnoilla tai puutikuilla alapuolen kuvien mukaisesti.

Nurkat voi varmistaa vaarnoilla paikoilleen.

Tarpissa on huipulla sisäpuolella keskitolpan vinoon asettamisen mahdollistava "putki", joten pitihän se ottaa huomioon myös pohjaa suunnitellessa. Sitä varten pohjassa on avoin kanttinauhalla vahvistettu ura, josta olikin jo kuva postauksen alussa. Tässä vielä pari kuvaa tuosta...

Keskitolppa suorassa.

Keskitolppa vinossa.

Viimeiseksi kuva valmiista pystytyksestä.

Valmis!