Rauhaniemen kansankylpylä |
lauantai 31. tammikuuta 2015
Avantouintia!
Mainiota! Kävin äskettäin kaverin kanssa Näsijärvessä. Vanhaa hyväksi todettua tapaa noudattaen, eli jos ei käy kolmea kertaa avannossa, niin ei ole käynyt kertaakaan :-) Laittaa veren kiertämään ja piristää kummasti! Oli aika ruuhkainen iltapäivä Rauhaniemessä, mutta onneksi pikkusaunasta löytyi aina tilaa, kun isomman saunan lauteet olivat täynnä... :-)
torstai 29. tammikuuta 2015
Koulumatka jalan
Kuljen koulumatkan talvisaikaan kävellen. Lumettomaan aikaan polkaisen matkan pyörällä, mutta hangessa ei hirveästi huvita pyöräillä... Ainakaan, kun tuossa melkein joutuisi menemään uraisella kadulla autojen seassa, jos haluaisi välttyä talvikunnossapitämättömiltä reiteiltä. Käyräsarviseni ei oikein toimi siinä hommassa. Matkaa koululle tulee kolme ja puoli kilometriä eli päivälle kertyy mukavasti seitsemän reipasta kävelykilometriä ja viikon aikana taakse jääkin jo kolmisen kymmentä. Käyn siis nyt koululla vain neljänä päivänä viikossa kevätlukukaudella. Yhteen suuntaan matkaan minulla menee yleensä 32 minuuttia, tiistaina kameran kanssa meni 10 enemmän.
Tiistaina otin siis kameran mukaan kouluun ja napsin muutaman kuvan reitiltäni. Oli aika lumisateinen aamu, lämpötila nollan vaiheilla. Onneksi ymmärsin jättää talvitakin naulakkoon ja nappasin ohuemman mallin mukaan.
Tarkennus oksaan. |
Tarkennus taustaan. |
Muutama lehti unohti tipahtaa syksyllä. Antaa mukavasti väriä kuvaan. Taitaapa olla valintani viikon 5 kuvaksi ellen muuta mieltäni...! |
10 sekunnin itselaukaisijalla taltioitu sillan ylitys. |
Putosinpa sitten jäihin. |
Reittini seurailee pitkän matkaa erästä puroa, josta oletin saavani mukavia kuvia aamuhämärässäkin. Puron rantaan laskee paikoin jyrkkä rinne ja liu'uin lumista luiskaa pitkin veden ääreen. "Huh, olinpa vähällä molskahtaa veteen", ajattelin. Silmäilin ympärilleni etsien sopivaa kuvakulmaa, jotta saisin linssiini sopivasti sekä sulaa että jään peitossa olevaa virtaa.
Pieni kuusi kasvoi toisella puolella uomaa ja näin heti, että siinä on valokuvan paikka. Kuusen alaoksa oli sopivasti veden päällä. Siirränpä tästä toisen jalkani puron toiselle puolelle, että pystyn kurottumaan haluamaani kohtaan... Raks!
Jää hajosi altani ja molskahdin veteen. Samalla horjahdin ja vaistomaisesti korjasin asentoani siten, että toinenkin jalka oli sitten vedessä. ÄH, puro olikin leveämpi kuin ajattelin. Seisoin puoleen sääreen asti virrassa ja ajattelin, että sama kai se on tähän samaan konkurssiin napata ne kuvatkin, eikä tulla pois pelkissä märissä lahkeissa.
Virrassa seisten napattu kuva :-) |
Tämän otin rannalta könyttyäni ylös. |
Loppujen lopuksi selvisin melko vähällä. Tuli ainakin testattua uusien Meindlin Dawson GTX -kenkien vedenpitävyys. Muutenkin ovat todella hyvät kävellä, mutta pitivät vielä vettäkin! :-D Ei kastunut sukat ja varsien päälle kiristetyt lahkeet estivät veden pääsyn sisään. Lahkeet kyllä kuivuivat päivän mittaan...
Loppumatkasta ennen koulua reitti kulkee terijoen salavan ali ja jatkaa mutkittelevan reitin mäen päälle...
Mäen päällä kävelytie menee muutaman sadan metrin ajaksi kuusikkoon.
Hauskan metsäinen kuusikko. :-) |
Kaivurimiehen leikkimökki. |
Koulu- ja työmatkat ovat oivallinen mahdollisuus käyttää liikkumiseen!
Katos vaan! Osa 1.
Jatkoin tänään kaminakatosprojektia piirtämällä 1:20 mittakaavaan muutaman detaljin katon eri suunnista. Kokeilen ensin tuollaisen yksinkertaisen, lähes kolmion muotoisen, kappaleen kanssa toimintaa. Korkeampaa harjaa voi hakea monimutkaisemmalla muodolla, jos tuo laskeutuu liian lähelle kaminan pintaa.
Kiinnitys tulee samoihin tarpin reunoissa oleviin kuminauhalenkkeihin, joihin voi kiinnittää myös pohjan tai rankisen tms. Kaminakatos vaan tarvitsee vastaavat nyörinkiristimin säädettävät lenkit nurkkiinsa ja uloin reuna kiinnitetään vaarnalla maahan.
Mittapiirros. |
Piipun läpiviennin aion tehdä sammutuspeitteen palasta. Teen samalla testin kuinka lähellä laavukangas kestää olla kärähtämättä. Eli jätän laavukankaan "liian lähelle" piippua ja katson kuinka pitkältä matkalta kangas käpristyy. Saa käsityksen kuinka iso pala täytyy olla palosuojattua kangasta piipun lähettyvillä.
Kuvassa oleviin mittoihin lisään vielä jonkin levyiset liepeet maanvastaiselle osalle.
Kuvassa oleviin mittoihin lisään vielä jonkin levyiset liepeet maanvastaiselle osalle.
Kamina. |
Kerran olen kokeillut jo kaminalla tarpin lämmittämistä. Tuolloin katoksena oli vain liian pieni sammutuspeite. Siitä pari kuvaa alla. Kaminan kanssa touhutessa oviaukko nostetaan siis kahdesta kohdasta ja toinen niistä tulpataan tällä tekeillä olevalla katoksella ja toista käytetään kulkemiseen. :-)
Koepolttoa. |
Koepystytys kaminan kanssa. |
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Laboratorioraportti: Ampuma-aseiden impulssimelu
Tein syksyllä koulun laboratoriotyön aiheesta ampuma-aseiden laukausmelu. Päätin julkaista raportin tässä, koska aiheesta löytyy aika vähän tietoa ja oletan asian kiinnostavan muitakin metsämiehiä. Miten sinä estät kuulovaurion syntymisen ampumatilanteessa?
Peltorit päähän ja lukemaan ;-)
AMPUMA-ASEIDEN
IMPULSSIMELU
Aki Ihanajärvi
Laboratoriotyöselostus
Ohjaaja: - (itse
suunniteltu työ)
8.11.2014
|
SISÄLLYS
1 JOHDANTO.. 3
2 TEORIA.. 6
2.1 Yleistä. 6
2.2 Luotiääni 6
3 MITTAUSMENETELMÄT. 8
3.1 Mittausvälineet 8
4 TULOSTEN
KÄSITTELY.. 10
4.1 Hirvikiväärit 10
4.2 Haulikot 11
4.3 Pienoiskiväärit 11
5 VIRHETARKASTELU.. 13
5.1 Yleisiä
tekijöitä. 13
5.2 Mittalaitteen
virhe ja äänenpaine-erot laukausten välillä. 13
6.1 Mittaustulokset
ja virheet 15
6.2 Pohdintaa. 15
LÄHTEET. 17
1 JOHDANTO
Tässä raportissa tutkitaan seitsemän eri metsästysaseen aiheuttamaa
laukausmelua. Työn tarkoituksena oli selvittää mittaamalla äänenpaine ampujan
korvan vieressä ja takana 2,5 metrin päässä. Tulosten perusteella arvioin
kuulovaurioriskiä eri kaliipereilla. Mittauksessa oli mukana pienoiskivääreitä,
haulikoita ja hirvikivääreitä. 2,5 metrin etäisyydeltä mitatut tulokset
vastaavat esimerkiksi veneestä sorsastaessa soutajaan tai vaikka passissa
metsästäjän takana olevaan jahtikaveriin kohdistuvaa impulssimelua.
Mittaus tehtiin lauantaina 8.11.2014 Koitin metsästysseuran ampumaradalla aamupäivällä kello 9.30 ja 12.30 välillä. Mittausten aikana
vallinnut sää oli pilvipoutainen. Lämpötila oli noin asteen pakkasen puolella
ja maassa oli edellisenä päivänä satanutta tiivistymätöntä lunta kymmenisen
senttimetriä. Tuuli oli koko ammunnan ajan alle yksi metriä sekunnissa.
KUVA 1. Ampumapaikka. Etäisyys tauluille 88 metriä.
KUVA 2. Aseet ja mittauskalusto.
Mukana olleet aseet näkyvät kuvassa 2. Vasemmalta oikealle lueteltuna aseet
ovat
-
Ruger 10/22
.22 -pienoiskivääri,
-
Baikal tai
Toz (mallista ei tietoa, venäläisvalmisteinen joka tapauksessa) .22
–pienoiskivääri,
-
Mossberg 835
12/89 – pumppuhaulikko,
-
Baikal IJ-27
12/70 – haulikko,
-
Tampereen
Asepaja, Lakelander .30-06,
-
.338 Lapua
Magnum Jyri Jalosen raudoilla
-
ja Tikka T3
Hunter kaliiperissa .308.
Äänenpainemittarin lisäksi mukana oli luodinnopeusmittari (kuva 3),
pintalämpötilamittari, Jahtijaktin etäisyysmittari, Kestrel 4000 tuuli- ja
ilmanpainemittari ja lämpömittareita. Tässä raportissa keskitytään kuitenkin
vain äänenpaineen määrittämiseen.
KUVA 3. Luodinnopeusmittari.
KUVA 4. Etäisyys-, pintalämpötila- ja tuulimittari.
2 TEORIA
2.1 Yleistä
Ääni on väliaineessa liikkuvaa tietyn keskipaineen ympärillä tapahtuvaa
paineen vaihtelua, jonka ihmiskorva pystyy havaitsemaan. Äänen nopeus on eri
väliaineissa eri. Esimerkiksi ilmassa äänen nopeus on noin 343 m/s ja vedessä
noin 1500 m/s. Ääni värähtelee aina jollakin taajuudella, jota kuvataan
yksiköllä Hertsi, Hz. Käytännössä ääni sisältää sekoituksen eri taajuuksia,
joiden määrä on lähes ääretön. Ihmisen kuuloalue on noin 20…20000 Hz ja korva
on herkimmillään noin 3000–4000 Hertsin taajuuksilla. (Antti Mäkinen, 2014)
Äänimittaukset tehdään yleensä keskitaajuuksien perusteella ja jaetaan
oktaavikaistoihin. Usein oktaavikaistajako on seuraava: 63 Hz, 125 Hz, 250 Hz,
500 Hz, 1000 Hz, 2000 Hz, 4000 Hz, 8000 Hz. Monet äänenpainemittarit mittaavat
juuri näillä kaistoilla. Melko usein mukana on myös 31,5 Hertsin taajuuskaista.
Äänen voimakkuus voidaan ilmoittaa tehotasona tai painetasona. Painetasoa
mitataan ja tehotaso on äänilähteen ominaisuus, joka voidaan selvittää painetasosta
myös laskemalla. Äänenpaine on yksikössä Pascal, Pa ja tehotaso Watti, W.
Äänen voimakkuutta kuvataan usein desibeliasteikolla, dB, mutta
virallisesti yksikkö on Beli, B. Desibeli on Belin kymmenesosa.
Desibeliasteikko on logaritminen ja esimerkiksi 3 dB:n äänenpaineen kasvu
merkitsee äänitehon kaksinkertaistumista. Ero on kuultavissa, mutta ei tunnu
erityisen suurelta. Yleensä vasta 6-8 dB:n vaimennus koetaan puolittumisena ja
vastaavasti 6-8 dB:n nousu kaksinkertaistumisena. 10 dB:n kasvu tarkoittaa
äänitehon kymmenkertaistumista.
Äänenpainetta voidaan painottaa erilaisilla painotuksilla, jotka pyrkivät
huomioimaan ihmisen kokeman ääniaistimuksen. Kuuloaisti on herkimmillään 3000–4000
Hertsin taajuuksilla. Tätä korkeammilla taajuuksilla kuuloaisti on jonkin
verran heikompi ja tätä matalammilla taajuuksilla huomattavasti heikompi. Tässä
työssä äänenpaine mitattiin A-painotettuna. A-painotuksen taulukko on
nähtävissä kuvassa 5. Taulukossa oleva luku summataan mitattuun kyseisen
taajuuskaistan desibeliarvoon.
KUVA 5. A-painotuksen taulukko.
2.2 Luotiääni
Luotiääni on yliäänen nopeudella kulkevan luodin aiheuttama shokkiaaltorintama,
joka suuntautuu etuviistoon luodin lentoradalta. Ainoastaan yli äänen nopeutta
kulkevasta luodista aiheutuu lentoääntä. Luodin nopeus vaikuttaa myös siten,
että mitä nopeammin luoti lähtee, sitä jyrkemmässä kulmassa ääniaaltorintama
lähtee. Luotiäänen aiheuttama melutaso on korkeampi kuin pelkän suupamauksen
aiheuttama äänitaso. Luotiäänen melutaso on arviolta 5-10 dB korkeampi kuin
suupamauksen melutaso. (Aitovuoren ampumaradan meluselvitys, 2012)
Laukausäänien leviämiseen vaikuttaa voimakkaasti sääolot ja erityisesti
tuulen suunta. Voimakkaimmin vaimentumista tapahtuu vastatuuleen. Yli 100
metrin etäisyydellä sääolojen aiheuttama vaihtelu voi olla 20 dB ja kilometrin
etäisyydellä jopa 40 dB. (Aitovuoren ampumaradan meluselvitys, 2012)
Myös suujarrun käytöllä on merkittävästi vaikutusta laukausäänien
leviämiseen, koska se ohjaa ruutikaasuja, ja samalla ääntä, taaksepäin. Yhdessä
mitatussa aseessa oli suujarru ja arvioin sen vaikutusta äänenpaineeseen
tulosten käsittelyn yhteydessä. Suujarrun tarkoitus on pienentää rekyyliä ja
voi olla perusteltua käyttää suurikaliiperisissa aseissa, kuten .338 tai
isommilla kaliipereilla, käytön rajoitukset huomioiden.
3 MITTAUSMENETELMÄT
3.1 Mittausvälineet
Äänenpaine mitattiin kuvan 6 mukaisella laitteella.
KUVA 6. TES-1353 – äänenpainemittari.
TES-1353 – mittari on äänenpainemittari, jolla voi mitata A- tai
C-painotettuja äänenpaineita 30 dB:stä 130 dB:iin. Mittausasetuksiksi valitsin
A-painotetun impulssimittauksen ja äänenpaineen maksimiarvon tallentamisen.
Myös SPL (Sound Pressure Level) tulee olla valittuna. Mittari tallentaa tällöin
korkeimman havaitsemansa äänenpainearvon ja näyttää sen desibeleinä laitteen
näytöllä. Laitteen tarkkuus on ± 1,5 dB.
Mittaus toteutettiin siten, että ensin mittari asetettiin aseen korkeudelle
pystyasentoon 2,5 metrin päähän aseen piipusta ampujan taakse noin kulmaan 170
astetta ampumasuuntaan nähden. Mittari saatiin tuettua samaan paikkaan ja
asentoon jokaisen laukauksen ajaksi. Pieni ero saattoi tulla aseen pituudesta
ja ampujan sijoittumisesta johtuen, mutta tämä ero on vain kymmenien senttien
suuruinen eikä vaikuta suuresti mittaustuloksiin. Jokaisesta aseesta otettiin
kolmesta neljään mittaustulosta.
Aloitimme ampumisen oletettavasti suurimman äänenpaineen aiheuttavasta
kivääristä eli .338 Lapua Magnumista (KUVA 7). Mittarin mittausalueen yläraja
oli 130 desibeliä ja halusimme varmistua, että saamme mittaustulokset
jokaisella aseella samalta etäisyydeltä. Olisimme siirtäneet mittauspistettä
kauemmaksi, jos mittausalueen raja olisi tullut vastaan. Ensimmäinen laukaus
oli kuitenkin hyvin mittausalueella, noin 120 desibeliä, joten päätimme jatkaa
työn suorittamista suunnitellulla tavalla.
Toisessa vaiheessa mittari siirrettiin korvan viereen ja ammuttiin kolme
laukausta jokaisella aseella siten, että toinen piti mittalaitetta käsin
paikallaan ja toinen ampui. Mittari pidettiin käsivaralla 10–15 senttimetrin
etäisyydellä ampujan vasemmasta korvasta, johon yleensä olen havainnut
kohdistuvan suurimman äänenpaineen ilmeisesti siitä syystä, että oikeakätisesti
ampuessa vasen korva on tähdätessä hieman enemmän ampumasuuntaan päin
kääntyneenä kuin oikea korva. Kaikki tulokset kirjattiin ylös mittauspöytäkirjaan,
joka löytyy raportin liitteistä.
KUVA 7. .338 Lapua Magnum.
4 TULOSTEN KÄSITTELY
Taulukoissa 1-7 on esitetty eri metsästysaseiden
A-painotetut laukausten äänenpainearvot eri laukauksilla ja niiden keskiarvot.
Taulukossa 1 suurimman ja pienimmän mittaustulokset välillä on eroa noin 15
desibeliä. Myös muilla aseilla ammutuissa tuloksissa oli melko suuria
vaihteluita. Pyrin arvioimaan äänenpaineen vaihtelemisen syitä
virhetarkastelussa.
4.1 Hirvikiväärit
TAULUKKO 1. .338 Lapua Magnumin tulokset eri etäisyyksillä.
.338
Lapua Magnum
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan
vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
120,4
|
116,8
|
2.
|
106,1
|
107,6
|
3.
|
105,1
|
111
|
4.
|
117
|
|
Keskiarvo
|
112,2
|
111,8
|
TAULUKKO 2. Tikka T3 .308 –hirvikiväärin tulokset.
Tikka T3
Hunter .308
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan
vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
98,2
|
95,6
|
2.
|
108,2
|
111,5
|
3.
|
103,7
|
98
|
Keskiarvo
|
103,4
|
101,7
|
TAULUKKO 3. Tampereen Asepajan .30-06 –kiväärin
mittaustulokset.
Tre
Asepaja, Lakelander.30-06
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan
vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
113,4
|
100,3
|
2.
|
109,9
|
107
|
3.
|
111,7
|
115,3
|
Keskiarvo
|
111,7
|
107,5
|
Hirvikivääreistä korkeimmat äänenpainearvot
saatiin oletetusti .338 Lapua Magnumilla. Osaltaan tämä selittyy isommalla
kaliiperilla ja sitä kautta suuremmalla ruutimäärällä, mutta suurin vaikutus
tullee suujarrusta. Suujarrulla ruutikaasuja ohjataan takaviistoon ja tämä
pienentää aseen taaksepäin suuntautuvaa liikettä, rekyyliä. Samalla kuitenkin
myös äänenpaine aseen takana kasvaa ja riski pysyvälle kuulovauriolle lisääntyy
olennaisesti. Väitän, että hirvikivääristä aiheutuu ilman kuulonsuojausta
vähintään jonkinasteinen kuulovaurio joka tapauksessa säännöllisessä käytössä,
mutta suujarru lisää riskiä entisestään. Lisäksi ampumaratakäytössä suujarrun
käyttäminen pölläyttää hiekkaa viereisten ampujien silmille ja voi vaurioittaa ampumaradan
rakenteita. Siksi sen käyttö on osalla ampumaradoista kielletty. (Pekka
Suuronen, suujarrun haittapuolia, Erä-lehti, 2008)
4.2 Haulikot
TAULUKKO 4. Mossberg 835 12/89 -pumppuhaulikon
mittaustulokset.
Mossberg
835, 12/89
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
109,3
|
113,3
|
2.
|
103,5
|
109,5
|
3.
|
121,2
|
109,2
|
Keskiarvo
|
111,3
|
110,7
|
TAULUKKO 5. Baikal IJ-27 12/70 -haulikko.
Baikal
IJ-27, 12/70
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan
vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
109
|
114,1
|
2.
|
116,6
|
117,4
|
3.
|
105,3
|
120
|
Keskiarvo
|
110,3
|
117,2
|
Ammuin Mossbergin haulikolla ns. super magnumeja,
eli 89 milliä pitkiä teräshauleilla täytettyjä vesilinnustuspatruunoita.
Baikalilla ammuttiin 70 milliä pitkiä normaalimittaisia teräspatruunoita.
Hieman yllättäen Baikalilla ammuttujen laukausten
äänenpaine kohosi korvan vieressä huomattavasti korkeampaan keskiarvoon kuin
Mossbergillä ammuttujen. Tämä voisi selittyä esimerkiksi Baikalin lyhemmällä
piipulla eli äänilähde on periaatteessa lähempänä korvaa.
Olin ennen mittausta olettanut, että Mossbergistä
tulee kovempi laukausääni, mutta mittaukset eivät puolla tätä oletusta.
Epäilen, että huomattavasti kovemmalla rekyylillä on ollut vaikutusta ampumakokemukseen
ja oletukseni on johtunut siitä. Yksi mahdollinen teoria eroon
ampumakokemuksessa voi olla myös se, että Mossbergissä on synteettinen tukki ja
Baikalissa puinen ja olen kuullut synteettisen johtavan paremmin ääntä.
Kuulonsuojausta tulee ehdottomasti käyttää haulikolla ammuttaessa.
4.3 Pienoiskiväärit
TAULUKKO 6. Venäläisvalmisteinen pienoiskivääri.
Baikal
tai Toz, .22
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan
vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
85,8
|
84
|
2.
|
88
|
89,8
|
3.
|
82,7
|
90,3
|
Keskiarvo
|
85,5
|
88,0
|
TAULUKKO 7. Äänenvaimennettu pienoiskivääri.
Ruger
10/22, .22
|
2,5m
etäisyys
|
Korvan
vieressä
|
Laukaus
|
dB(A)
|
dB(A)
|
1.
|
72,5
|
83,6
|
2.
|
71,7
|
84,4
|
3.
|
75,2
|
85,1
|
Keskiarvo
|
73,1
|
84,4
|
Äänenvaimentimella varustetusta pienoiskivääristä
laukausääntä oli mahdoton mitata, koska puoliautomaattisena se latasi aina
automaattisesti laukauksen jälkeen ja lataamisesta havaitsimme kuuluvan
kovemman äänen kuin itse laukauksesta. Ampumalla alle äänennopeutta lähteviä
luoteja, voidaan laukausääni poistaa käytännössä kokonaan, koska ruutimäärä on
pieni ja luotiääntä ei synny äänennopeuden ylittämisestä.
Lisäksi Rugerin latausmekanismiin olisi saatavilla
kuminen vastinkappale metallisen tilalle, joka oletettavasti poistaisi myös
lataamisesta aiheutuvan hiljaisen kilahduksen. Välillä metsästystilanteessa
äänenvaimennettu pienoiskivääri antaa mahdollisuuden uudelle
riistalaukaukselle, kun metsästettävä kohde ei välttämättä havaitse laukausta.
Pienoiskiväärillä ammuttaessa kuulonsuojaus ei ole niin kriittinen ja
kuulovaurioriski on pieni, mutta suosittelen kuitenkin ottamaan tavaksi pitää
ampuessa kuulosuojaimet aina korvilla.
5 VIRHETARKASTELU
5.1 Yleisiä tekijöitä
Ulkona suoritettaviin äänenpainemittauksiin voi tulla melko helposti vaihteluita
johtuen olosuhteista. Varsinkin tuuli vaikuttaa ääniaaltojen etenemiseen.
Mittaukset suoritettiin kuitenkin niin lähellä äänilähdettä ja tyynissä
olosuhteissa, joten tästä ei aiheudu mittaukseen epävarmuutta.
Kymmenen sentin lumikerroksella on vaimentava vaikutus heijastuviin ääniin
eikä ääni kanna lumisessa metsässä niin pitkälle. Mittausetäisyyden lyhyydestä
johtuen tämäkin vaikutus jää vähäiseksi. Lumi vaimentaa eniten matalia
taajuuksia. A-painotus vaikuttaa myös varsinkin matalien taajuuksien
äänitasoihin alentavasti. A-painotuksessa vähennetään eniten nimenomaan alle
500 Hertsin taajuuksia ja juuri näille oktaavikaistoille näkyy osuvan
korkeimmat yksittäiset desibeliarvot aseen takana noin 170 asteen kulmassa
vertailuarvoiksi löytämissäni rynnäkkökivääri 7,62 RK 62 arvoissa (kuva 8).
KUVA 8. RK 62 äänitasot oktaavikaistoittain. (Taipalsaaren ampuma-alueen
meluselvitys, Puolustusvoimat, 2007)
C-painotus vähentää oktaavikaistoilta vähemmän kuin A-painotus.
C-painotettuna olisi todennäköisesti tullut korkeampia mittaustuloksia ja
mittalaitteen mittausalue ei olisi välttämättä edes riittänyt. Santahaminan
ampumatoiminnan ympäristömeluselvityksessä olevat laukausmelun A- ja C-painotuksen
erot samoilla laukauksilla ovat yleisesti yli 10 desibeliä.
5.2 Mittalaitteen virhe ja äänenpaine-erot laukausten välillä
Tuloksista voidaan nähdä, että osalla aseista hajontaa äänenpaineissa tuli
enemmän kuin toisilla. Virheen suuruuden arvioin olevan suurimman vaihteluvälin
puolikkaan summattuna mittalaitteen virheellä. TES- 1353 – äänenpainemittarin
virhe on ilmoitettu olevan ± 1,5 dB. Laskenta on tehty Excelissä ja virheet eri
aseilla ja etäisyyksillä on esitetty taulukossa 8.
TAULUKKO 8. Ampuma-aseiden suurimman vaihteluvälin puolikas summattuna
mittarivirheellä desibelin tarkkuudella.
Erot eri laukausten välillä olivat yllättävän suuria. Ottaen kaikki mitatut
aseet huomioon, keskiarvo eroissa molemmilla etäisyyksillä oli 6 desibeliä.
Mittausten väliset erot voivat johtua esimerkiksi erilaisista
heijastuspinnoista, joiden vaikutus voi vaihdella hyvin pienellä aseen tai
mittalaitteen sijainnin muutoksella. Myös patruunan latauksessa ja luodin
lähtönopeudessa olleet pienet erot voivat vaikuttaa. .338 Lapua Magnumilla
ammuttiin itse ladattuja kahta erilaista latausta, mutta muilla aseilla
ammuimme tehdaslatauksia ja samaa patruunaa koko mittauksen ajan.
Lisäksi mittauksista voi ilmetä, että aseen tuottama äänenpaine ei ole
vakio eri suuntiin jokaisella laukauksella. Epäilen toisaalta myös ehtikö
mittalaite nappaamaan korkeimman mahdollisen äänenpaineen vai oliko
näytteenottotaajuus liian hidas tai laskeeko laite impulssimelumittauksella
jonkun lyhyen ajan keskiarvon. En löytänyt käyttöohjeesta tarkempia tietoja
mittaustaajuudesta tai –tavasta, mutta parhaalla mahdollisella tavalla mittaus
kuitenkin suoritettiin, kun mittaustapana käytimme impulssimittausta. Toki
mittarin asennollakin voi olla oma vaikutuksensa, vaikka mittalaite pyrittiin
pitämään samassa asennossa jokaisen laukauksen aikana.
6 YHTEENVETO
6.1 Mittaustulokset ja virheet
Mitatut tulokset virheineen on esitetty taulukossa 9.
TAULUKKO 9. Mittaustulokset ja virhe.
HIRVIKIVÄÄRIT
|
Mittaustulos (dB(A) ± virhe)
|
Mittaustulos (dB(A) ± virhe)
|
2,5 m etäisyydellä
|
korvan vieressä
|
|
.338 Lapua Magnum
|
112 ± 9
|
112 ± 6
|
Tikka T3 Hunter .308
|
103 ± 7
|
102 ± 9
|
Tre Asepaja, Lakelander.30-06
|
112 ± 3
|
108 ± 9
|
HAULIKOT
|
||
Mossberg 835, 12/89
|
111 ± 10
|
111 ± 4
|
Baikal IJ-27, 12/70
|
110 ± 7
|
117 ± 4
|
PIENOISKIVÄÄRIT
|
||
Baikal tai Toz, .22
|
86 ± 4
|
88 ± 5
|
Baikal IJ-27, 12/70
|
73 ± 3
|
84 ± 2
|
6.2 Pohdintaa
Pääsääntöisesti mittaustuloksissa ei ole suurta eroa mitattiinko 2,5 metrin
päässä vai korvan vieressä. Suurin ero mittauspisteellä on äänenvaimennetussa
pienoiskiväärissä, yli 10 desibeliä. Mielenkiintoinen havainto on, että koko
mittauksen korkein arvo saatiin Baikal IJ-27 –haulikolla korvan vieressä eli
mittauksen mukaan se aiheuttaa korkeimman äänenpaineen ja suurimman
kuulovaurioriskin ampujalle. A-painotettu äänenpaine oli kyseisellä aseella
keskimäärin 7 desibeliä korkeampi kuin 2,5 metrin päässä takana.
Mittaustuloksista voidaan myös päätellä, että haulikon ja hirvikiväärin
aiheuttamassa äänenpaineessa ei ole merkittävää eroa. Joka tapauksessa
ampumisen aiheuttama äänenpaine on niin kova haulikoilla ja hirvikivääreillä,
että kuulonsuojauksen käyttäminen kuulovaurion estämiseksi on välttämätöntä.
Kuulovaurio voi syntyä jo yhdestä kovasta ääni-impulssista, vaikka useimmiten
kuulo palautuukin tilapäisestä melusta. Impulssimainen melu on vaarallisempaa
kuin tasainen melu, koska korva ei ehdi tottumaan kovaan äänenpaineeseen. (http://www.tyoturva.fi/tyosuojelu/melu_ja_tarina)
Nykyään on saatavilla esimerkiksi aktiivikuulosuojaimia tai – korvatulppia,
joiden käyttö myös metsästystilanteissa onnistuu totuttelemalla niiden
käyttöön. Aktiivinen kuulonsuojaus voimistaa hiljaisia ääniä ja sulkee
kaiuttimen äänenpaineen raja-arvon ylittyessä, eli käytännössä laukausäänet tai
muut kovat äänet suljetaan pois. Kuulovauriolle ei ole parannuskeinoa, joten
itse mieluummin jätän ampumatta metsästystilanteessakin kuin ammun ilman
kuulonsuojausta. Omaa ja jahtikaverien kuuloa tulisi pitää tärkeämpänä kuin
saalista. Tilannetta voisi verrata siihen, että auton kuljettajakaan saa lähteä
liikkeelle, jos ei kaikilla ole turvavyö kiinni. Samaan tapaan ampujan on
varmistuttava, että lähietäisyydellä olevien kuulo on suojattu ennen ammunnan
aloittamista.
Mittaus oli mielenkiintoinen tehdä. Oli mukava käydä ampumaradalla ja saada
lukuarvoja laukauksien äänenpaineille vaikka selvää olikin jo etukäteen, että
kovia ääniä ampuma-aseet aiheuttavat. Olisi ollut mielenkiintoista mitata myös
kokonaisäänitasoa oktaavikaistoittain ja laskea painotukset erikseen ja
vertailla A- ja C-painotuksen eroja, mutta se ei ollut saatavilla olleella
kalustolla mahdollista ja toisaalta työ oli rajattava sellaiseksi, että sen
suorittamiseen kuluva aika pysyy kohtuullisissa rajoissa. Kiinnostusta olisi
ollut mitata vielä paljon lisää eri etäisyyksiltä, mutta tähän työhön
käytettävissä ollut aika oli rajallinen.
LÄHTEET
Arminen E, Mäkelä R,
Mäkinen E, Puhakka P & Vierinen K, 2002, fysiikan laboratoriotyöt. Vantaa: Hansaprint Oy.
http://eralehti.fi/ps-pekkasuuronen/2008/06/06/suujarrun-haittapuolia/. Luettu 19.11.2014
http://www.kimmokaava.fi/kaavat/taipalsaari%20meluselvitys.pdf. Luettu 19.11.2014
http://www.avi.fi/documents/10191/1630860/LIITE+13.4+Santahaminan+ampumatoiminnan+meluselvitys.pdf/3beed3f3-bc46-4407-85ef-fbb27dfb8c47. Luettu
18.11.2014
http://www.sandv.com/downloads/0908rasm.pdf. ”Measuring Recreational Firearm Noise”. Luettu 15.11.2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)