Vaellus Karhunkierroksella 26.5-2.6.2021: 1. päivä

Kävin muutaman päivän verran viettämässä laatuaikaa kahden lapseni kanssa Karhunkierroksella Kuusamossa. Esikoinen täytti hiljattain ensimmäisen kerran pyöreitä ja hän pyysi saman tyyppistä reissua kuin minkä itse olen tehnyt isän kanssa aikoinaan jokseenkin saman ikäisenä. Se olikin viimeisin vierailuni Karhunkierroksella tätä ennen ja aikaa vierähtänyt välissä reilut 20 vuotta. Tuollainen reissuhan minulle sopi tietysti ja ulkona vietetty yhteinen aika lieneekin parasta mitä osaan lahjaksi antaa. Samalla kuusivuotiaskin pääsi mukaan, kun totesimme lähialueen 11 kilometrin kävelylenkillä muutama viikko sitten, että hän jo pärjää pitemmilläkin kävelyillä mukana. Kolmen henkilön kokoonpano oli siis polulle lähdössä.

Muutama viikko pohjoisessa, 7.2020

Blogi on elellyt hiljaiseloa tovin, mutta eiköhän tässä jokunen juttu tule kirjoiteltua, kun kotiuduin juuri viime yönä kolmen maissa noin kolmen viikon Lapin reissulta. Monenlaista ehti siinä ajassa touhuamaan ja kertoillaan niistä sitten eri postauksissa, mutta kirjoittelen tähän vähän pohjaa miten homma lähti liikkeelle.

Matkailua Itä-Suomessa 4-7.6.2018

Majapaikkamme Kuuksenkaari, vanha kyläkoulu Ilomantsissa.

Otin ensimmäisen kesälomaviikon eskarin päättymisen ajankohtaan eli kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Muut kesälomani ovat heinäkuun puolivälin jälkeen ja elokuun loppupuolella vietän ensin yhden viikon Puolustusvoimien palveluksessa ja heti sen jälkeen jään isyys-/hoitovapaille ainakin loppuvuodeksi. Muutama työviikko on siis enää tänä vuonna jäljellä.

Tälle ensimmäiselle lomaviikolle suunnittelimme matkan Itä-Suomeen, Pietariakin idemmäs Ilomantsiin. Kotimaanmatkailu on parasta ja idässä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Ei aina tarvitse mennä ihan pohjoiseen saakka. Saattaa olla, että Lapin matkat jäävätkin tältä vuodelta tyystin tekemättä. Viime vuonna niitä oli kolme, joten voi välillä tehdä muutakin. Ylä-Lapin hirvestyksenkin tulen jättämään tämän kauden osalta väliin, koska olen isyysvapaalla. Siinä hieman suunnitelmista yleisesti.

Virranniemen kierros Karviossa, 24.6.2017

Vaunureissun ensimmäisenä iltana hyttysten valloittamassa Karvion Lomakeskuksessa katselin kartalta mahdollista lähialueen patikointipolkua. Sellainen löytyikin aivan vierestä, kun huomasin kartasta, että Virranniemen kiertää polku (karttalinkki). Kävelimme ensin leirintäalueen ympäri ja kävimme katsomassa Karvion kanavaa, jossa oli jokunen kalamies kokeilemassa kalaonneaan. Sitten menimme vaunulle tekemään pussillisen evässämpylöitä ja lähdimme iltapalakävelylle tuolle reilun parin kilometrin kierrokselle niemi vastapäivään kiertäen. 

Kermajärvi.

Asuntovaunuilua ympäri Suomea 24-30.6.2017

Kävin vedättämässä perheen voimin asuntovaunua ensin itään ja sitten pohjoiseen kesäkuun viimeisen viikon. Jos valittelin ennen Muotkan vaellusta, että kesäkuisia Lapinreissuja ei minulla juuri ole tehtynä, niin tulipa tätä nyt sitten korjattua peräti kahdella visiitillä vuonna 2017.

Muotkan vaellus 3-8.6.2017, 1. Päivä: Matka erämaahan

Kävin isän ja veljen kanssa vaeltamassa alkukesän Muotkatuntureilla viiden yön ja päivän verran 3-8.6.2017. Tästäpä alkaa tuon mielenkiintoisen ja olosuhteiltaan osin haastavankin reissun kertomus, olkaa hyvät. Kertomus jakaantuu jotakuinkin päiväkohtaisiin osiin.

akpoika ihmettelemässä puolen yön aikaan Urretoaivin juurella korkealla kiertävää aurinkoa. Miten tässä yöttömässä päivässä pitäisi malttaa nukkua?

Iltaa Norrköpingistä

Tuli tuossa yhtäkkiä muutaman päivän työreissu Ruotsiin Norrköpingiin. Lentelin illalla Arlandaan ja siitä junailin kohteeseen, jossa vietän hotellissa kolme yötä. Olin muuten tätä ennen viimeksi 2008 lentokoneessa... Valitettavasti "vähän" (paljon) on töitäkin tehtävänä, mutta eiköhän iltaisin jotain ehdi katselemaan..

Muotka 18-23.3.2016, Tirrosta Aaggasjärvelle

Kävin veljen kanssa hiihtelemässä Tirron nurkilta Peltojärven kautta Muotkan Ruoktuun 18-23.3.2016. Tässäpä on tuon reissun kertomus. Jaan totutusti jutun jotakuinkin päiväkohtaisiin tapahtumiin, jotta yksittäinen postaus ei veny nälkävuoden mittaiseksi.

Telttailua Peltojoen yläjuoksulla.

Pitkään suunnitellun reissun lähtö pysyi useiden muuttujien vuoksi epävarmana vielä lähtöpäivän iltapäivään saakka. Kävin perjantaina etelärannikon Isolta Kirkolta hakemassa vauhtia reissuun työnhakuun liittyvästä psykologisesta henkilöarvioinnista. Melko rankka päivä skarpata kuusi tuntia aikarajallisia tehtäviä, mutta selvisipä siitäkin. Pois lähtiessä puhelimesta huomasin viestin, että ei ole estettä Lapin reissulle. Se piristi mieltä kummasti. Ostin Helsingistä junamaatista lipun Tampereelle, jonne saavuin viiden aikaan. Nostettiin pian valmiiksi pakatut retkiromut autoon ja lähdettiin matkaan.

Kymmenisen minuuttia lähdöstä muistui mieleen, että unohdin sauvat kotiin. Pitihän sitä jotain unohtaa niin kiireisessä lähdössä. Suksien vuokraaja oli tarjonnut edellisenä päivänä sauvoja samaan rahaan reissun ajaksi ja kieltäydyin, kun ajattelin ottaa omat teleskoopit. Onneksi kaveri Oulusta lupasi lainata sauvojaan, että ei tarvinnut kääntyä takaisin hakemaan omia. Lainavehkeet osoittautuivatkin olevan paremmat kuin omani. (Suurkiitos lainasta Jere!)

Rullailtiin pikkuhiljaa eteenpäin. Psykologiset testaukset takana samoilla silmillä kahdettakymmenettä tuntia, revontulijuova taivaalla, rekkojen perässä 9-paikkaisen transporterin apukuskin paikalla puolen yön aikaan ja Gregoryn Vähän valoo radiossa lienee parasta mitä Pohjois-Pohjanmaan tieliikenteessä voi kokea. Oulusta nostettiin ne jo mainitut sauvat mukaan ja matka jatkui. Sain jopa kolmisen tuntia unta Rovaniemen molemmin puolin ja sitten olikin minun ajovuoro loppumatkan Tirroon.

Haettiin eväät Ivalon Kuukkelista ja Tirrossa olimme viimein yhdentoista maissa lauantaiaamupäivällä. Ajelin pätkän Terstontietä aivan uskomattomien lumivallien välissä. Poromiesten tietotoimiston mukaan hanki oli jo kantavaa sorttia kuluneen viikon föhn-tuulen ansiosta ja hinku jängälle todistamaan sitä omakohtaisesti oli luonnollisesti kova. Jaoimme varusteet ahkioihin ja olimme ennen puolta päivää valmiita lähtöön. Otin varustelistan setin lisäksi kaikki eväät Kyyryni kyytiin, kun veljellä oli meidän majoite ja trangia bensakeittimineen sekä polttoaineineen Raahuksessaan. Pakkasta oli vajaat kymmenen astetta, mutta navakka tuuli teki siitä pistävän ja huppu pysyi päässä.

Lähdettiin seuraamaan kelkkauraa luoteeseen (karttalinkki) kohti laajoja suoalueita. Kesäaikaan alue lienee haasteellista kulkea ainakin ilman saappaita, mutta nyt kelpasi mennä pitkin lumen tasoittamaa maata. Alkumatka oli koomisen vaikeaa. Ahkiot kaatuilivat molemmilla pienimmistäkin töyssyistä ja kaveri sai kiepauttaa sen aina pystyyn tai sitten antoi sähkösuojaputkien taipua luokille, kun kävi kääntämässä sen itse. Pian homma alkoi kuitenkin jo sujua eikä ahkiot sen jälkeen enää kaatuilleet yksittäistapauksia lukuunottamatta ollenkaan, kun säädettiin hieman painopisteitä alemmas erilaisella pakkaamisella ensimmäisellä kahvipaussilla Innihvaaran rinteessä. Veli oli maksanut riekostusluvat kolmelle päivälle ja hänellä oli pienoiskivääri mukana linnustusta varten. Hän varmisti pyssyn kohdistuksen samalla tauolla. Riekkojen jälkiä alkoikin pian näkymään kiitettävästi, kun nousimme ylemmäs jängille ja mäntyvaltaisuus muuttui enenevissä määrin koivikkoisuudeksi. Itse lintuja sen sijaan ei näkynyt. Melkoisia maastoutujia. Kipittivät varmaan pakoon jo hyvissä ajoin, kun jäinen lumi piti ääntä suksien alla.

Lähtöpaikalla.

Merkitty kelkkaura.

Ensimmäinen taukopaikka Innihvaaran kupeessa.

Kyllä tuntui hienolta olla taas pohjoisen kovilla hangilla, vaikka erämaisuuden tuntu hieman kärsikin kelkkaurista ja usein kuuluneista kelkkojen äänistä. Muutama niitä kulkineita näkyikin. Kelkkojen suhailujen lisäksi yksi hornetti teki ylilennon matalalta ja hitaasti meidän hiihtäessä pitkää suota. Vanhan ilmatorjuntamiehen silmään vauhti näytti niin hitaalta, että olisin sen bolidella tai melkein vaikka sergeillä tipauttanut helposti, jos se olisi ollut vihulainen. Onneksi elellään rauhan aikoja täällä pohjolassa.

Koarvikoddsin huippu metsän yläpuolella.

Lunta tosi paljon!

Metso lähtenyt tuosta lentoon.

Poikkesimme viitoitetulta kelkkareitiltä ja suuntasimme Saukkojärven suuntaan. Järven rannassa oli vanha kota ja kiersimme katsomaan sitä (karttalinkki). Kauempana erämaan rajalla näkyi joku mökkikin joka on karttaankin merkitty (karttalinkki). Olimme etukäteen ajatelleet, että hiihdämme ensimmäisenä päivänä Mukkalompoloon saakka, mutta hylkäsimme sen ajatuksen, kun pääsimme liikkeelle vasta puolen päivän aikaan. Olisi mennyt urheilun puolelle ja liian pitkälle iltaan. Alkuperäissuunnitelmien hylkääminen jo ensimmäisenä vaelluspäivänä on hyvin tyypillistä ja oikeastaan hauskaa. Tulee konkreettinen osoitus siitä, että nyt ei tarvita aikatauluja tai muita kiireitä. Siilasahvenjärvellä palasimme kelkkauralle ja menimme sitä myöten Aaggasjärvelle asti leiriytymään. Matkaa kertyi noin 12 kilometriä viiteen tuntiin.

Saukkojärven kota.

Mökki.

Koarvikodds jälleen.

Koiravaljakko.

Aaggasjärven kelkkabaana ja tunturijono.

Auringon laskiessa pystytimme uudenkarhean talviteltan keskelle järveä (karttalinkki) navakassa tuulessa. Minulle tuo oli vierasta hommaa enkä oikein osannut olla heti avuksi. Edellinen tunneliteltan pystytykseni ja telttayöni oli Kebnekaisella heinäkuussa 2009. Muutama poromies tuli kelkkoineen katsomaan puuhiamme. Kutsuivat järveä mutalammeksi. Sen olin hetkeä aiemmin todennut itsekin, kun kairasin avannon veden ottoa varten ja pinnalle loiskahti pelkkää liejua vaikka lähimpiin rantoihin oli satoja metrejä matkaa. Kuulemma haukia sieltä kesällä saa eikä mitään muuta. Pilkkimisen saattoi unohtaa ja vedet piti sulatella lumista, kun kukapa siitä mutaisesta avannosta haluaisi juomavetensä ottaa. Järven mataluus oli ollut helppo arvata jo ympäröivästä korkeuskäyrästöstä kartalla.

Veljen uusi Helsport Fjellheimen x-treme sai tuona yönä kunnon tuulitestin. Tuulen puoleinen reuna oli Raahuksessa kiinni ja muita kiinnityksiä tukevoitimme edellisenä iltana valmistuneilla alumiinisista kulmalistoista itse tehdyillä lumivaarnoilla. Todella hyvin nuo pelittivät! Veli oli väsännyt pari puolimetristä ja muutaman 25 senttisen lumikiilan eikä teltan ankkurointiin muuta sitten tarvinnutkaan minään yönä. Lunta lapioimme liepeiden päälle varmistukseksi. Olin kulkenut juuri tekemäni saappaan huopavuoret jaloissa ja matka sujui hyvin ja lämpimin jaloin. En kuitenkaan voinut niitä enää reissulla saappaissani käyttää, koska ne tarvitsevat isommat jalkineet. Jouduin pyytämään apua, että sain matkalla aavistuksen kostuneen vasemman saappaan pois jalasta. Muuten siis hyvät, mutta ensi talvelle sitten tilavammat saappaat paksummille eristyksille.

Teltta pystyssä tuulisella Aaggasjärvellä.

Panoraama.

Ensimmäisen päivän reitti kartalla.

Seuraavan päivän juttu: Muotka 18-23.3.2016, Peltojärvi

Keski-Euroopassa 7-17.5.2015

Finnlinesin lautalle pääsyä odottamassa Naantalin satamassa.

 6.5 pistimme alkuperäiset suunnitelmat lentomatkustamisesta Hollantiin romukoppaan vauvan vesirokkotapauksen vuoksi ja torstaina 7.5 starttasimme oman auton ajaaksemme Keski-Eurooppaan sillä. Peruimme lentoliput ja varasimme lautalle meno-paluulipun (yht. n. 400€ / 4 hlö). Lautta on siitä mukava, että lipun hintaan kuuluu sekä yöllä että päivällä matkustaessa kaksi ateriaa. Me varasimme matkat yöajalle, jotta vältymme ylimääräisiltä hotelli- tms -öiltä matkalla ja jotta saimme ajaa päivänvalossa. Heti alkumatkasta vähän Nokian jälkeen hirvi juoksi tien yli ja jouduin vähän jarruttelemaan. Toinenkin näkyi paluumatkalla jossain Tukholman eteläpuolella, mutta varsinaisilta vaaratilanteilta vältyttiin tieliikenteessä.

Mukava hytti.

Illalla katselin Suomi-Slovenia -peliä.

Näkymä aamupalalla.

 Ruotsissa olimme kuuden maissa paikallista aikaa ja lähdimme välittömästi kaasuttelemaan kohti etelää. Tukholmassa tankkasin kokeeksi ja huomasin, että electron ei toimi bensa-automaatilla, mutta sisällä kassalla se onneksi toimi. Maksoin sitten bensat aina tankkaamisen jälkeen kassalla. Norrköpingin kohdalla keittelin jotain pussikeittoa ja samalla vedet termariin, jotta kahvia voisi litkiä helposti matkalla pysähtymättä. Lapset nukahti takapenkillä ja yhteen menoon posotimme melkein Helsingborgiin saakka. Ruotsissakin oli mukavia maisemia, varsinkin Jönköpingin tienoilta oli hienot näkymät Vätternille.

Välipalaa kovassa tuulessa.

Norrköpingissä oli mukava taukopaikka.

Naurulokki kyttäämässä eväitä.

Helsingborgin liepeillä.

Helsingborgista ajoimme Malmöön, josta lähtee pitkä siltä Tanskaan. Sillan ylittämisen hinta oli 50-60 euroa. Aiemmin olin mennyt sillan yli vain pimeässä ja päivällä sieltä olikin hurjan hienot näkymät Kööpenhaminaan ja myös Ruotsin puolelle.

Siltaa pitkin ajamassa. Välillä pitää malttaa katsoa myös eteenpäin...

Lopulta tie häviää tunneliin ja menee loppumatkan meren alta. Edessä Köpis.

Tanskassa piti ylittää vielä toinenkin silta, joka oli pari kymppiä hinnaltaan halvempi. Ilta alkoi hämärtyä ja kävin Tanskan ja Saksan rajalla kysymässä yösijaa, mutta 190 euroa oli mielestäni liikaa, joten päätimme ajaa Saksan puolelle. Yöpaikan löytäminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Schleswigissä kaikki paikat olivat jo kiinni, kun sinne asti ehdimme. Lopulta yöpaikka löytyi vasta vähän Hampurin eteläpuolelta autobaanan laidalta puoli kahden aikaan. Varsinkin yöllä hiljaisella autobaanalla sujahteli muita autoja hirmuista vauhtia ohi vasemman puoleisinta kaistaa. Nukahdin heti, kun pääsimme viimein sänkyyn. Kilometrejä kertyi yli 1200, mutta olipahan vähemmän sitten seuraavalle päivälle jäljellä. Ajoin itse koko matkan. Jatkoimme ajamista yhdeksän maissa aamulla ja söimme aamupalan vasta baanalla.

Tyypillinen autobaana. Ei nopeusrajoitusta ja kolme kaistaa yhteen suuntaan.

Taukopaikka ehkä Munsterin lähellä.

Perillä Limburgissa olimme kolmen aikaan iltapäivällä. Asetuimme taloksi tuttavaperheen yläkertaan ja lähdimme kävelylle aurinkoiseen säähän lähiympäristöön. Muutaman sadan metrin päässä yllätti järkyttävä ukkoskuuro ja kastuimme hetkessä läpimäriksi. Hollantilainen kaveri sanoi vaan, että "welcome to the Netherlands!" Sade jäikin lopulta ainoaksi koko reissulla.

Peltomaisemaa ukkosen jälkeen.

Kukkivia kukkia.

Mukava kävelytie pensaiden välissä.

Sunnuntaina päivänä lähdimme kierrokselle naapurimaihin. Heerlenin tienoilta oli lyhyt matka Eifelin kansallispuistoon ja lähdimme tutustumaan Monschaun vanhaan kaupunkiin. Kaupungin läpi virtaa joki ja ympärillä on korkeita kukkuloita. Tosi upea paikka. Kiipesimme vanhalle vartiotornille, josta on näkymä alas kaupunkiin ja sieltä lähtisi myös patikointireittejä pitemmälle maastoon.

Monschaun läpi virtaava joki.

Upeita värejä rinteessä!

Huomattiin pieni taimen sillalta.

Monenlaista kumiankkaa kaupan.

Linna ylhäällä mäen päällä.

Kyyhkysiä.

Patikkapolku.

Monschaussa vierailun jälkeen poikkesimme Belgian korkeimmalla kohdalla (692 metriä), jonne pääsee ihan autolla, eikä ole mikään erityisen ihmeellinen paikka, kun sijaitsee hyvin loivarinteisen mäen päällä. Mukava näkymä sieltäkin kuitenkin aukeaa vähän sivummalla olevalta näköalapaikalta. Paikka sijaitsee Hautes Fagnesin luonnonpuistossa.

Portaiden päällä korkeus on tasan 700 mpy.

Vihreää.

Näkymä Belgian korkeimmalta kohdalta. Kuivan näköistä.

 Belgiasta jatkoimme takaisin Hollannin puolelle ja poikkesimme vielä Margratenilla yhdysvaltalaissotilaiden hautasmaalla. Paikalla oli ollut muistotilaisuus sodan päättymisen vuosipäivänä aiemmin samalla viikolla ja miltei jokaisella haudalla oli kukkia.

Puisto Margratenissa.

Muistomerkki.

Hautausmaa.

Päivän päätteeksi kävimme ostamassa jonkun tallin nurkalta vilkkaasta jäätelökioskista isot pallot kylmää ja menimme viereiseen lehmien aitaukseen joen varteen syömään niitä.

Juoksulenkille lähdössä illalla tutkimaan lähikylää.

Maanantaina menimme tutustumaan Maastrichtin kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee luonnollisesti Maas-joen rannalla ja siellä on paljon vanhoja kirkkoja ja hienoja siltoja ja vaikka mitä. Päivä kului nopeasti kahviloista toiseen kävellessä ja kierrellessä ympäriinsä. Todella käymisen arvoinen paikka. Ostin kaupungista itselleni kesäkengät, kun siihen saakka olin vielä hiippaillut talvisemmilla monoilla. Lämpöä oli 27 astetta ja jalat meinasi hiostua, mutta uudet kengät helpotti siihen ongelmaan.

Vrijthof.

Hoge brug.

Näkymä Maas-joella.

De Vijf Koppen.

Basilica van Sint Servaas

Tulppaanit kukkii.

Illalla kävimme vielä Neercannen linnalla kahvilla ja kiersimme läheisellä mäellä parin kilometrin polun upeassa vanhassa tammimetsässä. Kahvila oli ilmeisesti vähän hienompi paikka, kun naistarjoilija ihmetteli, kun halusimme vain kaksi kuppia kahvia. Iso osa muista siemaili viiniä ykköset yllä. Saipa sieltä kuitenkin hyvät kahvitkin. Oli taas kerran vähän sellainen turisti olo.

Neercannen linnan piha.

Neercannen linna.

Valtavia tammia!

Tiistaina oli linnakierros. Niitähän Hollannissa riittää. Kävimme Valkenburgissa linnan raunioilla ja lisäksi Heerlenissa Hoensbroekin linnassa. Söimme normaaliin tapaan aamupalaksi nutellalla ja suklaarakeilla päällystettyä vaaleata leipää. Sillä jaksaa pitkälle... Kai.

Hollantilaistyyppinen aamupala. Aina ei tiedä onko leipä tarkoitettu leiväksi vai kakuksi.

 Aluksi kuvia Valkenburgista.

Valkenburgin linnan raunioissa oli paljon kaiverruksia.

Jellona pääsisäänkäynnillä.

Valkenburgin kaupunki.

Luola.

Seuraavaksi kuvia Hoensbroekista.

Sinisorsalla keltainen poikanen. Kaikkea sitä näkee.

Hoensbroekin linnan sisäpiha.

Vanha vessanpönttö kapean käytävän päässä johtaa suoraan vallihautaan.

Linnan tornin tukirakenteita. Melkoinen himmeli.

Lopuksi tilasimme listalta jotain mitä emme ymmärtäneet tilatessamme ollenkaan... Syötävät olivat kuitenkin varsin positiivinen yllätys.

Upea Hoensbroekin linna!

Illalla kävimme vielä tuttavaperheen sukulaisen maatilalla katselemassa mm. aaseja, hevosia, lehmiä, kaneja, lampaita ja kissoja.

Aasit tulossa syömään.

Torstaina lähdimme autoajelulle Hollannin litteisiin osiin ja menimme ensiksi katsomaan Kinderdijkin perinnemaisemaa, joka sijaitsee Rotterdamin läheisyydessä. Paikalla on hurja määrä tuulimyllyjä kanaalien varsilla.

Kinderdijkistä jatkoimme Briellen kaupunkiin, joka olisi ollut pidemmänkin vierailun arvoinen. Vanha veden ympäröimä kaupunki, jossa kaikki kaupungin ulkoreunan muurit ovat vielä pystyssä. Kävelimme muureilla pienen kierroksen, jonka jälkeen lähdimme käymään vielä Pohjanmeren rannoilla...

Nokikanan poikanen.

 Iso osa Hollannista on meren pinnan alapuolella ja kävimme katsomassa hirmuisia patoja Hollannin länsirannikolla. Valtavia rakennelmia, jolla mahdollistetaan miljoonien ihmisten asuminen vanhalla meren pohjalla. Sinänsä vaikuttavan näköisiä, vaikkei mikään varsinainen luontoelämys ollutkaan.

Deltapark Neeltje Jans.

Patorakenteita.

Lauttamatka takaisin Suomeen oli varattu lauantai-illalle, joten perjantaina aamupäivällä piti lähteä ajamaan takaisin pohjoista kohden, jotta ehtisimme lauttaan. Tällä kertaa otimme myös Saksan Puttgardenista Rodbyhyn lautan ja lisäksi Helsingöristä Helsingborgiin. Välissä yövyimme Roskildessa hotellissa.  Lauttojen hinta oli yhteensä noin 130 euroa, mutta sillä oikaisi 200 kilometrin matkan. Poikkesimme matkalla välillä autobaanalta pienemmillä teillä ja mm Lyypekin keskustassa. Nähtävää tuolla seuduilla riittäisi vaikka kuinka ja harmitti hieman, ettei aikaa ollut pysähdellä pitemmiksi ajoiksi. Toisella reissulla sitten taas.

Pohjois-Saksan peltomaisemaa.

Fehmarn.

Näköalapaikka tien varressa ennen Fehmarnin saarelle siirtymistä.

Puttgarden-Rodby -välisestä lautasta otettu kuva.

Paljon tuulivoimaloita keskellä merta.

Hotellihuone Roskildessa.

Helsingörin linna. Tuolla olisi pitänyt päästä käymään sisällä, mutta aika ei nyt riittänyt. Helsingörin ja Helsingborgin väliseltä lautalta ikkunan läpi napattu kuva.

Selvisin Ruotsissa tankatessa ja evästä ostaessa pelkällä ruotsinkielellä ja olin tyytyväinen itseeni. Tässä ollaan kai jossain Värnamon tienoilla hirviaiheisella pysähdyspaikalla tauolla.

Näkymä läheltä Naantalia sunnuntaiaamuna. Hytti oli mukavasti aivan laivan keulassa.

Naantalin satama ja voimalaitoksia.

Tässä reissu näin lyhyesti kerrottuna. Paljon jäi kertomatta, mutta onpahan nyt edes jotain. Lopputuloksena taakse jäi noin 4500 kilometriä ja tuli käytyä hirmuisen monissa paikoissa. Mainio ratkaisu oli lähteä omalla autolla liikkeelle. Näkipähän tuosta väliltäkin sitten monenlaisia maisemia.