maanantai 3. heinäkuuta 2017

Virranniemen kierros Karviossa, 24.6.2017

Vaunureissun ensimmäisenä iltana hyttysten valloittamassa Karvion Lomakeskuksessa katselin kartalta mahdollista lähialueen patikointipolkua. Sellainen löytyikin aivan vierestä, kun huomasin kartasta, että Virranniemen kiertää polku (karttalinkki). Kävelimme ensin leirintäalueen ympäri ja kävimme katsomassa Karvion kanavaa, jossa oli jokunen kalamies kokeilemassa kalaonneaan. Sitten menimme vaunulle tekemään pussillisen evässämpylöitä ja lähdimme iltapalakävelylle tuolle reilun parin kilometrin kierrokselle niemi vastapäivään kiertäen. 

Kermajärvi.



Polulle päästäkseen piti kävellä ensin pätkä hiekkatietä, mutta kartasta poiketen tieltä näkyi polku lähtevän järvenrantareittiä kiertämään. Karttaan on piirretty polku vasta vähän matkan päässä tiestä. Hyttysiä oli sen verran runsaasti, että huppu tuli laitettua niskan suojaksi ja turhia pysähtymisiäkin välteltiin. Tämä olikin ainoa kerta, kun reissulla havaittiin hyttysiä riesaksi asti. 

Pohjoisemmassa verenimijöitä ei ollut nimeksikään.

Kokko Karvion kanavan toisella puolella.

Huppu niskan suojana.
 
Polkureitti kierteli rantoja ja maankamarana oli vuoroin mustikkatyyppi ja vuoroin kalliot, joista osa laski niin jyrkästi veteen, että mieluummin piti vielä kolme vuotiasta kädestä kiinni. Olipa niemen nokassa vähän lehtoakin ja mitättömän pieneltä suomaiselta rannalta lähti kaksi kurkea lentoon. Märempiin kohtiin oli tehty pitkokset, mutta ne olivat enimmäkseen huonokuntoisia. Lienee olevan joku vanha luontopolku, joka on jäänyt huoltamatta, eikä mitään opasteviittojakaan enää reitille ole. Pari vanhaa pienen rakennuksen pohjaa ja istumapaikkaakin näkyi matkan varrella eli kenties joku laavukin on niemessä joskus sijainnut.






Tuulisempaa paikkaa ei tullut vastaan, joten päädyimme syömään eväät vasta asuntovaunussa.

Samassa alkoi punkkien show.

Vaimo sanoi, että mikähän tohon kylkeen nipisti. Tuntui kuin muurahaisen puremalta, mutta ötökkä ei irronnutkaan ilman pinsettejä. Isokokoinen aikuinen punkki! Ei mikään toukka tai nymfi, joihin yleensä vaikka saaristossa olen törmännyt. Yleensä niiden pistoahan ei edes tunne, kun punkki laittaa puudutusainetta ennen kiinnittymistään. Tällä oli kai niin kiire takertua, että puudutus unohtui. Ainakin kymmenen aikuista punkkia löytyi porukan vaatteista ja iholta kävelemässä. Käsittämätön punkkitiheys, kun parilta kilometriltä sai koottua tuollaisen saaliin! Minusta ja yhdestä lapsesta löytyi punkki kiinnittyneenä vielä päivä-pari kierroksen jälkeen punkkisyynistä huolimatta, mutta eipä ainakaan tätä kirjoittaessa mitään rinkuloita tai muita ole ilmaantunut. Minullahan on kerran borrelioosi ollut ja söin siihen silloin vahvan antibioottikuurin.

Ei minun puolesta tarvitsisi tuota ötökkälajia olla olemassakaan. Täysin turha ja tarpeeton kiusankappale.



Seuraavassa postauksessa tulossa päiväretkeilystä Kylmäluoman retkeilyalueella taas vähän eri tyyppisessä maisemassa.

2 kommenttia:

  1. Aijai, olipa ilkeä yllätys nuo punkit! Ei kyllä sisämaassa tule mieleen noita pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin. Esim Hartolasta en ole koskaan saanut punkkia, vaikka kohtalaisen paljon tullut siellä puskissa kuljettua... Mutta kai se on noilla saarilla eri asia ;-) Soisalohan on jopa reilusti Ahvenanmaata isompi saari.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!