 |
| Repolaisia erämaaleirissä. |
 |
| akpoika hirvisavotalla. |
 |
| Kanootilla lähdössä sorsastusreissulle. |
.jpg)
Osaltani kanalinnustuskausi päättyi latvalinnustukseen Lieksassa pari päivää sitten. Kuusi päivää ehdin tällä kertaa tammikuussa hiihdellä tätä metsästyksen kuninkuuslajia harjoittaen lintujen perässä erittäin vaihtelevissa keleissä. Ensimmäisellä reissulla Lieksaan oli -28 astetta ja liki metri pehmeää puuteria, jossa 1,5 kilometrin eteneminen tunnissa keskimäärin oli työn takana. Valoisassa ei paljon yli kymmentä kilometriä suksilla ehtinyt. Toisella reissulla, joka suuntautui Juukaan, oli mahdoton myräkkä kokoajan ja toisena päivänä sellainen suoja, että suksenpohjiin tarttui lumi, joka hidasti menoa entisestään eikä linnutkaan pysyneet latvoissa siinä tuulessa. Viimeiselle parin päivän reissulle sitten keli muuttuikin ihan täydelliseksi; oli pakkaset kovettanut lumen pinnan kuin keväthangeksi ja lämpötilakin pysyi enintään -15 asteessa. Vietin reissulla laatuaikaa suksilla vanhimman poikani kanssa ja onnistuminenkin tuli. Jutun aloituskuva on tuolta viimeiseltä reissulta.
 |
| akpoika Inarijärvellä meloskelemassa. |
Jaahas. Sehän vierähti vuosi ja puolikas toistakin, että ei tullut julkaistua täällä yhtikäs mitään.
 |
| 6 jalkaa lämmittelemässä tervastulilla itärajan tuntumassa pimeässä syysillassa. |
Varasin 4 lupavuorokautta aikaa lasten syysloman lopusta kanalintujahtiin ja otin kaksi lasta mukaan kaveriksi. Samat oli innokkaana lähdössä mukaan, jotka olivat parisen viikkoa sitten mukanani myös hirvimetsällä. Tulipa heillekin nyt sitten tälle lokakuulle 10 yötä metsässä isän kanssa laatuaikaa. Kivaa oli.
Kiimarauhoitus lyheni viikolla pohjoisessa, joten lähdimme kokeilemaan heti lokakuun alkua, jos se olisi hirvien houkuttelun kannalta parempi kuin reissut, joita olemme tehneet sen jälkeen, kun hirvestys ei ole enää alkanut syyskuun viimeisenä lauantaina. Toinen hirvestysjakso kahden viikon kiimarauhoitusajan jälkeen alkoi lauantaina 2.10.
Jo perinteeksi muodostunut jäniksenmetsästys työpaikan metsästyskerhon kanssa Hartolan saarissa järjestettiin tänä vuonna syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Ensin näytti, että seuraavana viikonloppuna alkavan hirvijahdin järjestelyiden vuoksi jahti jää osaltani yhden päivän mittaiseksi, mutta pääsin kuitenkin molempina päivinä mukaan.
On tullut jo tavaksi, että Hartolan reissulta kotiintuomisena on neljä lintua. Niin on ollut kolmella edeltävällä ja niin oli tälläkin kertaa.
Lähdin aloittamaan metsäkanalintujen pyyntiä Kuruun valtion maille samaan paikkaan, jossa olin viime syksynäkin yhden jahtivuorokauden loppukaudesta. Paikka tuli todettua hyväksi, kun siellä teeriä lenteli ja sain yhden mustan teeren kiväärillä pudotettuakin.
Näin alkusyksyllä aurinko nousee niin aikaisin, kello 6.35, että menin tällä kertaa jo illalla valmiiksi passiin suon laitaan. Matkaa Espoosta kohteeseen on se noin 2,5 tuntia. Saavuin perille kahdeksan kieppeillä ja ehdin virittelemään kaaveet suolle ja leirin pystyyn ennen pimeäntuloa. Sitten olikin jo aika heittää pitkäkseen tarpin alle ja alkaa odotella aamua, kanalinnustuskauden ensimmäistä päivää.
Lintukausi jatkuu. Sunnuntain vietin sorsastamassa aamun ja illan osalta. Päivällä vaihdoin autoon öljyt ja koiranluun ja sen lisäksi ampumaradalla kohdistin lintukiväärini Sakon .222 magnumin valmiiksi, jos vaikka perjantaina alkavaan kanalinnustukseen tai ulkoluodoille tässä joku päivä joutaisi.
Tämän vuoden sorsastus ja sitä kautta myös metsästyskausi lähti osaltani ihan mukavasti käyntiin. Edellisenä iltana raivaamani passipaikan eteen oli yllättäen saapunut 6-7 heinäsorsaa nukkumaan ja huomasin ne tullessani järvelle odottelemaan puolta päivää noin kello 11.15. Sorsat ja minä jaksoimme odotella kauden alkua riittävän pitkään ja kellon lyötyä 12 osa heinureista ei herännyt päiväuniltaan.
Hyvin tuntui olevan lintuja liikenteessä kahdella järvellä, joilla kävin kiertämässä perjantain ja lauantain aikana, joten ajattelin tehdä syksyn mittaan uusiakin reissuja kaislikkoon kyttäilemään.
 |
| Nukkuvia sorsia passipaikan edustalla. |
 |
| Pääkaupunki kaukaa mereltä kuvattuna |
En ollut koskaan ennen käynyt metsästämässä uroshaahkaa kesäkuussa, joten lähdin lauantaina merelle ajelulle yleisille vesialueille ulkoluodoille Helsingin ja Espoon edustalle katsomaan onko niitä siellä. Kevään ensimmäisellä veneilyllä haahkoja lähempänä saaristossa näkyi, mutta enemmän tuo nyt oli kuitenkin kiertoajelu kuin varsinainen metsästysretki. Pari pyssyä oli silti völjyssä.
