lauantai 19. tammikuuta 2019

Sirppujoen suistolla 18-19.1.2019

Muuton parhaimpiin puoliin kuuluu se, että se avaa mukavasti uudet retkeilymahdollisuudet ja vallitseva hieno talvisää houkuttelee kahlaamaan lumessa tauotta. Työt uudessa paikassa on nyt jatkunut kolmisen viikkoa ja siitäkin touhusta alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle. Pari viikonloppua meni melkeinpä huilatessa, mutta nyt jo jaksoi alkaa suunnittelemaan pikaista talviretkeä. Samalla oli ajatus kartoittaa hieman mahdollisia madeapajia.

Tavoitteena kun olisi saada edes yksi madesoppa tänä talvena. Mieluiten itse kalastetusta matikasta.

Sirppujoen suistolla (karttalinkki) sijaitsee luonnonsuojelualue ja epäilin, että tällainen virtapaikan läheisyys saattaisi olla mateidenkin kannalta optimaalinen. Valitsin sen retkikohteeksi siitäkin huolimatta, että luin tutkimuksen, jossa mainittiin, että makeanvedenaltaalla mateet joutuvat koville johtuen ajoittain kovinkin happamasta vedestä, jota Sirppujoki jorpakkoon laskee. Mutta ei se saalis, vaan se pyynti. Ei silti käy kiistäminen, etteikö mielekkäämpää olisi pyytää mateita vedestä, jossa tietää niitä olevan. Onneksi aina voi suunnata toisen reissun toiseen paikkaan. 

Keskiviikon ja torstain aikana sateli Ukiin viitisentoista senttiä uutta lunta nostaen virallisen lukeman 29 senttiin Itätullin mittauspisteellä. Se on kelpo määrä. Perjantain iltapäivä oli töissä pitkähkön tuntuinen, kun odottelin, että pääsen lumisiin olosuhteisiin retkeilemään. Olihan edellisestä yöretkestä vierähtänyt muuttohässäkän vuoksi jo pari-kolme kuukautta, joten osavaikutuksensa oli silläkin.

Lopulta lähdin reissuun vain vanhimman lapsen kanssa, kun keskimmäiselle iski lenssu. Ajomatkalla totesin, että ei välttämättä olisi kolmestaan yöpyminen edes onnistunutkaan, koska auton lämpömittarin pakkaslukema tippui hämmästyttävällä vauhdilla kylmempää kohti. Muutaman kilometrin matkalla kaupungista pois ajellessa lämpötila laski jo yhdeksästä viiteentoista pakkasasteeseen. Lopulta Velhoveden rannassa (karttalinkki) lämpötila näytti -16. Kuu loisti taivaalla sillä tavalla, että otsalampun pitäminen päällä ei olisi ollut välttämätöntä.

Tavaraa oli reilusti ja osaa niistä vedin pulkassa. Rinkassa oli loput, ja kaira parin muovikassin kanssa roikkui kädestä. Lunta oli jäälläkin sen verran, että totesin jo alkumatkasta, että Hepokariin asti en romppeita hinaa. Päätimme katsoa leirin ensimmäiseltä pikku saarelta. Jätin siihen tavarat ja virittelin muutamia koukkuja mateille pohjaan muutaman sadan metrin sisällä. Yhtä laittaessa tuntui kuin joku olisi nykäissyt siimaa, mutta ei jäänyt kiinni. Jäätä oli noin 20-25 senttiä ja paikoin jäälle oli noussut hieman vettä. 

Pystytin tarpin vesirajaan (karttalinkki) lapioituani lumet pois makuupaikoilta. Kynsitulet värkkäsin mukana tuomistani klapeista jään puolelle, jotta maahan ei jäisi jälkeä ja paistoin siinä molemmille yhden letun. Aineksia kului kokonainen lettujauhopussi eli noin neljän letun verran per yksi. Totesin vain lapselle, että tällä kertaa et tule pyytämään lisää. 

Kyselin innokkuutta madepilkille menemiseen, mutta nukkuminen vei lapsesta voiton. Itse menin kuitenkin kairaamaan pari reikää ja kokeilemaan itse tekemääni madekoukkua. Syötti oli vaikea kiinnittää, kun silakat oli jo ehtineet jäätyä umpijäähän. Saaliitta jäin ja pakkanen alkoi seisoskellessa pian menemään luihin ja ytimiin asti. Kömmin itsekin makuupussiin. 

Aamuyöllä paleli varpaat, mutta lapsi sai kuulemma hyvin nukuttua. Hänellä olikin pari untuvavilttiä makuupussin päällä. Olisin kuulemma voinut yöllä toisen ottaa itsellenikin, kun hänellä oli ollut suorastaan kuuma. En sitä tiennyt enkä viitsinyt yöllä herättää häntä asiaa kysymällä, jos tarkenemisensa olisi ollut juuri siitä viltistä kiinni. 

Lämmitin muutaman sämpylän aamupalaksi ja haimme koukut pois. Mitään merkkejä kaloista ei tullut. Pari senttiä oli ehtinyt yöllä jäätymään avannot, vaikka aamun lukema autolla oli lauhtunut viiteen pakkasasteeseen. 

Vielä tutustuimme pieneen viiden sadan neliön saareemme ja sitten pakkasin tavarat lähteäksemme kotiin päin. Seuraava madereissu sitten johonkin muualle... Ehkä voisi mennä meren puolelle. 
Kuvat:
Luminen pikkutie.

Madepilkki.

Kairamiehen varjo.

Ruopattu reitti Hepokarin selustaan.

Hei haloo!

Kunnon valotusajalla.


Kuutamo.

Paksu ohukainen.

akpoika letunpaistossa.

Valoilmiö.

Plätty.

Muodostunut jo pieni polku meidän reitille.



Mikäs jälki tämä nyt oikeastaan on? Lähinnä ihmetyttää, kun on laahannut niin paljon.   Oma jälkiopas on jossain muuttokuorman syövereissä...


500 m2 leirisaari.

Tarppi.



Kääpiöitä.
Auringonnousu yhdeksän jälkeen.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Petollinen kapiste matikan syöttipyyntiin



Seuraavalla kerralla, kun viritän koukkuja mateille jään alle, viritän joukkoon myös tällaisen perinteisen vaihtoehdon houkuttimeksi. Oksa piilotetaan syöttikalan sisään ja haara törröttää sivulle ja pitää katajatikun pahaa-aavistamattoman kalan mahassa. Ei se sen kummempaa ole. Tulisi vain mereen jo kantava jää...

maanantai 31. joulukuuta 2018

Koukkukalastusta Hartolassa

Aikaista talveahan se vielä vähän tähän hommaan ehkä on, mutta aloin silti kokeilemaan josko mateita jo saisi muikkusyöteillä höystetyillä pohjakoukuilla ylös. Perjantaina vein kymmenen koukkua Hartolassa lähijärveen. Ensimmäisen yön tuloksena oli ainoastaan yksi kadonnut koukku. Varmaan hauki oli käynyt jyrsimässä siiman poikki.





Eilen nousi ensimmäinen saalis, vaan eipä ollut matikka. Saalista saattoi jo odotella, kun jäätä ei tarvinnutkaan yhdestä avannosta hakata pois. Kala oli liikutellut pystykeppiä sen verran, että oli pysynyt reikä sulana. Aika raskaalta tuntui siimasta kiskoa, vaan eipä ollut made, joka oli pohjasta käynyt muikun nappaamassa. Hauen pitkä kuono alkoi näkyä viimein reiästä ja osutin luupään tulemaan jäälle asti.

85 senttinen köriläs sieltä tuli. Vajaat neljä kiloa oli painoa. Kala päätyi fileiksi ja pakkaseen.



Verkossakin oli yksi kuha, joten kalaruoan makuun pääsee muutenkin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Meren jäätymisen seurantaa, 23.12.2018

Ukissa on pidellyt tämän päivän reilun kymmenen asteen pakkasta. Se riitti pikkupakkasjakson jälkeen muodostamaan riitteen viime yönä muutamille isommille selille mantereelta katsottuna.

Kävin päiväkävelyllä Hiunaukon rantoja tallustelemassa ja kuvailin hienoa pakkaspäivän maisemaa. Tapasin myös joutsenpesueen jäätyneen meren viimeisillä sulilla, mitä ilmeisimmin talviunillaan. Jotenkin aika karun näköistä touhua, mutta varmasti tietävät mitä tekevät. Eihän terve joutsen jäähän kiinni jäädy, eihän.

Toivottavasti pakkaset ja lumikelit jatkuu. Mukavaa joulua lukijoille!

Alla muutama kuva.

Rantapolku













perjantai 14. joulukuuta 2018

Kaislamajan rakentelua ja muuta merenrantahommaa

Se on mennyt muutama viikko pääkaupunkiseudun tomuja karistellessa jalkapohjista. Lihasmuistissa on vielä se tavaran roudaus ja muutaman peräkärryllisen ja yhden 15 kuution pakullisen tavaransiirto-operaatio kolmen tunnin ajomatkan päähän edellisestä kodista.

Vaan voipa sen todeta jo olleen kannattava siirto. Ei pääkaupunkiseudulle kannata täyttää, jos sen voi vaan jotenkin välttää. Viihtyihän sielläkin, mutta pois lähdettyään vain huomaa, että mitään ei jää sieltä ikävöimään, kun vain tutut perheenjäsenet pysyy ympärillä. Reilun viikon verran tässä on jo saanut rauhoittua uuteen kotiin ja viettää jokusen mukavan hoitovapaapäivän lasten kanssa touhutessa.

Meren rannasta on keksitty runsaasti puuhaa. On tehty kaislamajaa ja heitelty kiviä heikoille jäille. Pieni kivi hyppii leipiä pinnalla, mutta isompi molskahtaa läpi. Vielä, jos olisi oikein nopea, ehtisi appivanhempien autotallista noutamaan virvelit ja heittämään muutaman heiton uistinta pitkältä laiturilta ennen kuin ranta jäätyy pitemmälle.





lauantai 27. lokakuuta 2018

Äänenvaimentimen koeponnistus, 27.10.2018

akpoika aikeissa ampua muutaman kuulan pahvilaatikosta läpi. 

Joutsassa sateli eilen paikoin yli 25 senttiä lunta näin lokakuun lopussa. Hartolassakin tuli muutama sentti, mutta suli suurimmaksi osaksi pois iltapäivän aikana. Kalholle sitä näkyi vielä jääneen sen verran, että maa oli valkea ja Sysmän puolella Nuoramoisten radalla oli jopa talvista, kuten ensimmäisestäkin kuvasta voi todeta.

Laittelin siis bipodin ja äänenvaimentimen Tikkaani jokunen tovi sitten ja kävin nyt koeponnistamassa ne. Täytyy sanoa, että olihan se pyssy nyt mukavampi ampua! Tietenkin ammuin radalla kuulosuojaimet päässä, mutta niinkin saattoi havaita, että pahin piikki oli nyt äänenpaineesta pois. Myös rekyyli oli mukava pehmeä tönäisy vain.

Kokeilin ensin hirvipaukuilla eli Sakon Super Hammerheadeilla, kun niille kivääri oli alunperinkin kohdistettu. Eipä ollut kuitenkaan osumapiste muuttunut piipunlyhennyksessä ja äänenvaimentimen ruuvauksessa kuin enintään kaksi senttiä vasemmalle, jos johonkin. Korkeus oli oikea, kun kohdistus oli ollut 150 metrin matkalle nyt ampumamatkana olleen 75 metrin sijaan. Ammuin pari neljän laukauksen sarjaa todetakseni tämän.

Lopuksi kokeilin Lapuan kokovaippaisella 8 gramman murkulalla ja yllätyksekseni totesin, että nehän käy samaan reikään sakolaisen hirvipaukun kanssa. Ei hassumpaa. Säädin osumat muutaman napsun oikealle.




Eräs kasa hirvipaukuilla.

Lapualainen kasa. 

lauantai 20. lokakuuta 2018

Koskeljärven Latosaaressa 19.10.2018



Koskeljärvi on kiinnostanut minua kohteena jo pitkään ja olenkin kartalta sitä katsellut. Alue soveltuu erinomaisesti mantereen puolella tapahtuvan päiväretkeilyn ohella yön-parin melontaretkelle. Läheltä saa kanootit vuokrattuakin. Ympäristössä on myös isoja soita sellaisella etäisyydellä toisistaan, että keväthangilla voisi mukavasti jonkun viikonlopun hiihdellä. Mainitsinkin paikasta jo aiemmin tänä vuonna, kun kävin läheisellä Hirvilamminsuolla lapsen kanssa pöllöretkellä kevätpuolella hiihtelemässä. 

Nyt oli päiväretken vuoro.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Ruskaretki Iso-Melkuttimella 13-14.10.2018



Muutama viikko sitten eräs lueskelija kehotti muun sähköpostiviestin ohessa minua käymään Iso-Melkuttimella Lopella. Täysin käymätön kohde se ei minulle ollutkaan, mutta blogissa en vain ole paikasta maininnut halaistua sanaa. 

Elämää on ollut myös ennen blogin aloittamista. Voisihan niitä vanhoja muistella tänne tietysti enemmänkin. 

maanantai 8. lokakuuta 2018

Jänisjahtia Jääsjärvellä 6-7.10.2018

Venettä odottelemassa Kurenlahdessa. 


Jo viime vuonna olin aikeissa osallistua Pöyryn metsästyskerhon jänisjahtiin, kun sellaista on perinteisesti järjestetty synnyinpaikkakunnallani Hartolassa Jääsjärven saarissa. Ajankohta olisi ollut kuukautta myöhemmin, mutta reissu peruuntui, kun järvi oli selkää myöten jo tuuman paksuisessa jäässä eikä liikkuminen veneellä tai oikein muullakaan keinolla olisi onnistunut.

Varmuuden vuoksi tämän vuoden retki vaihdettiin jo lokakuun alkuun ennen etelän hirvestyksen alkamista, jolloin jahtimiehetkin paremmin joutavat jänön pyyntiin eikä jääpeite häiritse liikkumista. Olin innostunut. En ollut noissa saarissa käynyt, vaikka olenkin Hartolan alkuasukas. Toisaalta jahtipäiviäkään ei tälle vuodelle ollut liiemmin tullut, kun Ylä-Lapin hirvijahtikin jäi välistä, joten mukava niitäkin vähän kerryttää. Yhtään jänistäkään en ollut vielä koskaan päässyt kaatamaan, joten jänispaistin makuun pääseminenkin houkutti.