torstai 16. helmikuuta 2017

Viltin näppärä kiinnitys alustaan

Huomaa, että alkaa taas tulla kuntoon, kun alkaa tapahtua pään kuoren sisälläkin jotain liikehdintää. Vietin tämän päivän lasten kanssa kotosalla ja iltapäivällä ohimennen viikonloppua varten pakkaillessani sattui käsiini reilun metrin pätkä kuminyöriä. Oikeasti se oli siihen pöydän reunalle jäänyt toisesta projektista, jota ompelin hetken aiemmin ja kerron siitä joskus myöhemmin, mutta siitä tuli taas vanha jonain metsäyönä mielessä käynyt idea uudelleen mieleen.

Kaivoin repusta viltin ja puhkuin ja puhisin ilmapatjan täyteen. Viltin reunaan olin jo heti alkuun (reilut 1,5 vuotta sitten) ommellut lenkkejä mahdollisia kiinnityksiä ajatellen, mutta en ollut käyttänyt niitä kuin solminut ne joskus toisiinsa kiinni.

Nyt laitoin nyörin kahteen yhtä pitkään osaan ja solmin sen ensimmäisen pään lenkkiin ja kiersin toisen makuualustan ali ja laitoin toiselta puolelta kiinni. Kahdesta kohdasta samalla tavalla, alla olevien kuvien mukaisesti. Tuonne sitten vaan pujahdetaan sisään ja se käy helposti, kun kumi antaa periksi tarpeen mukaan.

Kuminyöri kierretty patjan ali.




Tämä ajaa siihen, että viltin alla voi pyöriskellä niin paljon kuin huvittaa ja viltin reuna ei karkaa kyljen alta!

Vilttinihän on mitoitettu siten, että peiton reunimmaisissa soluissa on suhteessa vähemmän untuvia kuin viltin päällä. Reunimmaisessa on 50% ja keskimmäisessä reilut 100% mitoitustilanteesta. Se viltin etu, että siinä ei ole turhaa selän alle lyttyyn jäävää eristettä kuten makuupussissa, ei siis tällä kiinnityksellä katoa.

Tuota kiinnitystä ja sen mahdollista säätöä voi tässä vielä kypsytellä, mutta näillä mennään kohti viikonlopun saaristoreissua. Siellä saattaa käytännössä joku ajatus herätä, mutta kyllä tällä simppelillä ratkaisulla nyt taas pikkuisen paremmin toimiva viltti saatiin.


Lapsi koeajamassa viltin kiinnikkeitä. Ajattelin tässä pikkuhiljaa laskeskella materiaalit ja tilailla lasten viltteihinkin tarpeet ja tehdä heille omansa. On nää aika hyviä!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ulkosaaren varustelista

Viikonloppuretken suuntana on Saaristomeren kansallispuistossa sijaitseva ulkosaari ja tästä linkistä pääset tutustumaan tuon reissun varustelistaan. Aika pitkälti kesävaellusvarusteilla ja viltilläkin tuolla pärjäilee, kun ei kovin kylmää ole avoimen meren ympäristöön odotettavissa. Tuuleen on varustauduttava, kun ei suojaavaa metsää juuri ole. Vähän keskimääräistä painavampi satsi lähtee nyt mukaan, kun lupasin ottaa majoitteita koko komppanialle ja mukaan lähteekin sekä tarppi että kota. Paljon mitään siellä ei kuitenkaan tarvitse kantaa käytännössä. Itse ajattelin tarpissa yöpyä, eli toivotaan nyt maksimituulia samalle reissulle.

Alla olevassa kuvassa esitettynä uusimmat hankinnat:

Tämä kuva sisältää todella omituista tuotteiden sijoittelua.

1,2 litran ruokatermos, talvikaasua ja luistonestoa kenkien alle. 

Oletettavasti rantakalliot ovat jäisen liukkaita ja pitemmän aikaa jo ollut tuollaiset luistonestot ollut tarkoitus hankkia. Ruokatermariin sijoitin siitä syystä, että se soveltuu muun muassa hyvin keittimettömille päiväretkille perheen kanssa ja myös erinomaisesti kuivattujen murkinoiden kanssa, kun voi keitellä aamulla jo vedet ja laittaa kuivaukset turpoamaan. Kaasuputelin nyt tarvitsin muuten vaan. Tuossa on 100 grammaa kaasua ja ajattelin ottaa mittaustuloksen viikonlopun jälkeen paljonko siitä kuluu, eli sellaista dataakin on luvassa. Kaikkien näidenkin kuivapainot löytyvät tuolta varustelistalta.

Ylihuomista odotellessa! Saisi kyllä nämä flunssan rippeet vielä haihtua menneen talven lumina pois ennen lähtöä...

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kuivauksessa paprika, bataatti, kyssäkaali ja meloni

Tässä kuumeessa kärvistellessä jaksoin eilen kuitenkin kuivattaa ruokia ensi viikonlopun Utön saaristoreissulle, jonka olen jo aiemminkin maininnut olevan ensimmäinen retki, jonka pyrin toteuttamaan pääosin itse kuivatuilla murkinoilla ja samalla haalimaan kokemuksia mitä kannattaa kuivailla ja minkä verran tarvitsee päivälle varata.

Bataatti, kyssäkaali ja taustalla paprika.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Madepilkillä Espoon Saarijärvellä 4-5.2.2017

En ollut koskaan käynyt madepilkillä, mutta nyt piti päästä ja lauantaina sattui sopiva sauma mennä illaksi järvelle. Hämärähommaa kun tuo on, päätin jäädä sinne myös yöksi. Seuraa sain vanhemmasta lapsesta. 

Lähialueen järvistä minulla ei ollut eikä ole kirjoittaessakaan mitään havaintoa missä täällä edes mateita luuraa, mutta eihän se kai ole olennaista madepilkille lähtiessä..? Ajatus lienee tärkein ja jos huvittaa käydä niin varmaan ennen pitkää tärppääkin. Tiesin, että riittävän jännää on jo mennä pimeälle jäälle touhuilemaan, eikä saaliista ollut enempää stressiä, vaikka toki mieluusti olisin Runebergin päivän perinteeksi aloittanutkin mateen nylkemisen ja sopan keittelyn. Ehkä tällä kertaa paikanvalinnassa painavimpana kriteerinä olikin lopulta parhaalta kartalla näyttänyt yöretken rantakohde helposti saavutettavissa, mutta sopivan etäällä tiestä, jolloin myös pöllöjen huhuilut voisi mahdollisesti kuulla. Lintubongaajatyökaveri oli nimittäin maininnut, että Sipoonkorvessa oli jo jokunen pöllö huhuillut. Kohde oli sitten Saarijärven (karttalinkki) eteläranta Vaakkoin ulkoilualueen eteläpuolella ja Nuuksion kansallispuiston pohjoisreunalla.

Virittelin jotain madepilkin tapaista vanhasta lusikkauistimesta vaihtamalla siihen uuden kolmihaaran ja lisäämällä toisen koukun myös yläpuolen lenkkiin, johon siima tulee kiinni. Tein myös neljä pitkää karhulankaa ja niiden päähän laitoin kuhunkin yhden kolmihaarakoukun ja painoksi mutterin noin metri koukusta ylös, kun kaveri kehui, että sellaisilla oli joskus kalaa tullut. 

Painotettu kolmihaarakoukku.

torstai 2. helmikuuta 2017

Merinovillainen putkikauluri

Merinovillaa jäi sopivasti yli, että pystyin toteuttamaan pienen lisävarusteen kaulan lämmikkeeksi. Ompelin äsken noin 30 senttiä korkean putkilon merinovillasta, joka on sopivan tiukka lämmittääkseen kaulan seutua ja tarvittaessa reilusti ylemmäskin. Minähän ompelin reilu vuosi sitten sarjan niitä merinovillaisia kaulureita, mutta tuossa katselin laatikoita eikä niitä enää missään näkynyt. Vissiin tullut lahjoitettua kaikki eteenpäin. Jospa tällä saisi vielä talvipakkaset houkuteltua takaisin ja päästäisiin näistä nollakeleistä... 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Nauriin kuivausta (epäonnistui...)


Kuivattelin vaihteeksi naurista. Ja lisää hirven jauhelihaa. Kolmen viikon päästä menen viikonlopuksi saaristoon myöhemmin kerrottavaan kohteeseen retkeilemään ja ajattelin siellä elellä pääosin itse kuivattujen sapuskojen voimalla. Sitä varten tässä kuivailen riittävästi eri aineksia, vaikka suurempaa visiota ei vielä edes ole mitä siellä keittelen. Sekoitusta varmaan.

Kuivatuksen tein täysin vastaavasti kuin aiemmin porkkanoillekin, eli vetelin kuorimisveitsellä lastuiksi ja levittelin pellille, jonka tungin kiertoilmauuniin. Sekoitinpa nuo kuivauksen jälkeen vielä samaan pussiinkin porkkanoiden kanssa. Lopputuntuma on aika samanlainen, mutta nähtäväksi jää olisivatko mahdollisesti kaivanneet kenties jotain esikypsennystä tms.

- Lähtöpaino: 320 g
- Loppupaino: 55 g
- Kuivapaino tuorepainosta: noin 17 %
- Aika uunissa 2 h 50 min
- Uunin lämpötila: 50 astetta



Naurista kuivumassa.

Pari 60 gramman pussillista kuivaa hirven jauhelihaa ja nauriit sekä porkkanat sekaisin.

Muokkaus 15.3: nämä löytyivät tänään homeessa ja nihkeinä. Olipa mukava sentään huomata asia jo kotona eikä viikonloppuna metsässä. Enemmän pitää siis kuivata. 17 % tuorepainosta on vielä liikaa... Ja ainakin itse säilytän tästä lähtien pakastimessa kuivaukseni.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Peukalonreiällä varustetun hihansuun ompelu

Kertoessani valmistuneesta merinovillaisesta aluspaidasta lupasin kertoa myös tarkemmin miten peukalonreikä ommellaan hihansuuhun. Jo siitäkin syystä ajattelin tämän tehdä, kun en aiheesta itse heti ainakaan ohjetta löytänyt. Otin tehdessä työvaiheista kuvia ja jaan nuo niksit tässä postauksessa.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Merinovillainen aluspaita

Lauantaina valmistuivat pökät ja sunnuntaina paita, eli alusasuhomma on siis sitä myöten selvä. Tässäkin päästin itseni helpolla hyödyntämällä Shelbyn tarjoamaa Vuokatti-paitakaavaa. Koon puolesta päädyin mittausten perusteella M:n, mutta tein hihat vähän pitempinä. 

Hihojen pitentämisen  lisäksi muokkasin takakappaleen kaavaa ja piirsin keskikohdan kaarena M-viivalta XXL-viivan alle, jolloin sain taakse muutaman sentin lisää ja paita pysyy paremmin housuissa kumartuessakin tai mennessä kyykkyyn. 

Kolmannenkin muokkauksen tein; lisäsin hihansuihin resorit, joihin ompelin peukaloille omat reikänsä. En tehnyt reikää suoraan sivusaumaan, vaikka se olisi ollut helpompaa, koska tällöin se olisi ollut keskellä kämmentä ja sauma olisi joutunut kiertymään. Kangas olisi sen varmasti antanut toki periksi. Laitan tähän jo pari kuvaa valmiista lopputuloksesta, mutta teen tuosta resorin valmistamisesta lähivuorokausien kuluessa ihan oman postauksensa, koska otin sen työvaiheista useammakin kuvan ja lopputulos on priimaa, vaikka ihan tavallista yritin tehdä.

Aikaa kului yhteensä 1 ja 1/4 h kankaiden leikkaamiseen ja ompeluun. Muuten tekovaihe menkööt kuvina taas, koska varsinainen ohjeistus tästä löytyy jo aiemmin jakamastani linkistä. Lapsityövoimasta yksi oli päiväunilla ja toinen hiihtämässä, joten sitä ei tämän pikkuprojektin loppuunsaattamisessa nyt päästy hyödyntämään.

Kaavat. Oikeanpuolimmaisessa näkyy tuo takakappaleen muokkaus.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Pilkkimistä ja kalsonkien ompelua

Hoksasin äsken, että tänään akpojan retkiblogilla on syntymäpäivä! Kaksi vuotta on kulunut intron kirjoittamisesta. Klikkauslaskuri sivun reunassa näyttää reilut 157k klikkausta. Se tarkoittaa kahteen vuoteen keskimäärin noin 215 klikkausta päivässä tällä sivustolla. Tosin viimeisen vuoden aikana luku on kasvanut noin 100 000:lla ja onpa kiihtyvä tahti jatkunut edelleen, kun marraskuusta lähtien on kuukausittainkin ollut kävijöitä jo yli 10 000. Marraskuu oli siis historian ensimmäinen 10 000 kävijän ylitys. Eipä sillä määrällä nyt sen suurempaa väliä ole, mutta kertoo se kai siitä, että jotain lukemisen arvoista on tullut välillä kirjoitettua. Väistämätöntähän on, että jos kirjoittaa paljon, niin joskus välissä tulee jotain asiaakin... Kiitos vaan suuresti, kun luet. En ole nimittäin outron kirjoittamista vielä juuri pohtinut.

Velskolan Pitkäjärven pitkä selkä etelään.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Merinovillaa


Kävin tänään hakemassa matkahuollon noutopisteestä materiaalit kahteen uuteen vaatekappaleeseen. Aion tehdä itselleni merinovillaisen alusasun. Ensin ajattelin pelkkää paitaa, mutta päätinkin hankkia tarpeeksi lammasta myös pöksyihin, että saa kokonaisen alusasun aikaiseksi. Hyödynnän tässä hommassa ainakin aihioina Shelbyn tarjoamia ilmaisia Vuokatti-kaavoja. Tästä lisää projektin edetessä...

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Lapsen kanssa yöretkeily

Ilahdun aina silminnähden, kun joku lukija ehdottaa aihetta, josta voisin kirjoitella blogiin. Vietin tällä hetkellä viisivuotiaan lapseni kanssa hänen 21. metsäyönsä Ukin rannikolla hieman ennen vuodenvaihdetta ja sain sen retken kertomukseen kommentin, jonka innoittamana ryhdyin tämän kirjoituksen laatimiseen. Lainasin kyseisen kommentin tähän alle. Siinä tausta miltä pohjalta lähdin pohdiskelemaan ja muistelemaan aiheeseen liittyviä asioita.

Hienoa huomata, kuinka tartutat retkikipinää jälkikasvuunkin! Olisi mukava lukea vinkkejäsi lasten kanssa retkeilyyn. Kirjoittaisitkohan jossain vaiheessa aiheesta ihan oman päivityksen? :) Kiinnostaisi tietää, miten yhteinen retkeily lapsen kanssa on ajan saatossa kehittynyt ja kuinka lapsi on tottunut ulkona nukkumiseen.

Lasten kanssa Teijossa kesällä 2016.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Pakkasennätys uusiksi, 5-6.1.2017

Jos annetaan pakkasvaroitus, niin sehän tarkoittaa sitä, että silloin pitää melkein keinolla millä hyvänsä päästä ulos yöksi. Kylmällä ilmalla toimiminen on mielenkiintoista, kun kaikki retkeilyn perusasiat menevät hankalammiksi. Toinen tärkeä osa-alue on se, että omat ja varusteidensa rajat on tiedettävä, jos haaveilee pitemmästä reissusta vähänkään kauemmas asutuksesta. Niitä rajoja on hyvä hakea lähialueella, jolloin tarvittaessa pääsisi vaikka kesken yön lämpimään. Joskus on tullut testattua makuupusseja kylminä öinä ihan parvekkeellakin, mutta nyt menin bussilla vähän etäämmälle.

Bussimatkalla kylmään ja lumiseen metsään.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

akpojan retkivuosi 2016

Vietin viime vuoden aikana maastossa öitä 23 kappaletta. Virkistääkseni sekä omaa että lukijoideni muistia, selasin vähintään yhden yön kestäneiden retkireissujeni kuvat läpi ja valikoin tähän juttuun joka päivältä yhden kuvan. Siitä koostuikin itseasiassa aika kiva kokoelma erilaisia paikkoja, tilanteita ja olosuhteita, joihin jokaiseen liittyy omat muistonsa. Jokaisen kuvan yhteyteen kirjoitin lyhyen kuvauksen ja laitoin linkin varsinaiseen kertomukseen.

Tehkää hyvin!