keskiviikko 1. elokuuta 2018

Aamukahvit peuroja tarkkaillen 31.7.2018

Vietettiin muutama päivä Putsaaren mökillä lomaillen. Eilen aamulla heräsin viiden aikaan ja avasin mökin ovet, että saisi läpivedolla hieman laskettua 30 asteen sisälämpötilaa. Pistin samalla aamukahvit tulemaan ja menin pötkölleni levitetylle sohvalle, josta on suora näkymä keittonurkan ovesta ulos.

Kissa vaikutti jotenkin levottomalta ja lähti portaille. Katsahdin, että mitähän se siellä näkee ja epäilin heti peuroja, kun edellisenä aamuna keskimmäinen sanoi nähneensä niitä aamulla huussissa pyörähtäessään.

No, peurojapa hyvinkin. Yksi oli juuri tulossa avoimeen heinikkoon ruokailemaan, kun meikäläisen pannukahvit tekeytyivät valmiiksi. Otin kupin ja liikuin kissan viereen portaalle istumaan. Otin askeleet varovasti aina, kun elukan pää oli maassa ja eihän tuo minua tajunnut.


Nauku ja peura. 




Ensimmäinen peura lipui pikkuhiljaa huussin taakse ja kaveri seurasi perässä. Aloin tätä jälkimmäistä kiusaamaan pienillä köhimisillä ja naputuksilla. Samat hämmentymisen merkit olivat näilläkin havaittavissa kuin olen hirvillä houkutellessa huomannut olevan, jos eläimet ovat epäluuloisia. Alkoi peuralla ankara huulien lipominen, korvien heilutus ja pää tietenkin kääntyi äänen suuntaan. Ruokailu keskeytyi pitkältä tuntuvaksi toviksi. Istuin kuitenkin täysin paikoillaan eikä pakoreaktiota valkohäntäpeuralle tullut.

Usein ainakin hirvi vaatii kahden aistin havainnon ennen pakenemista. Ihmisen se tunnistaisi näköaistillaan lähinnä poikittaissuuntaisesta liikkeestä. Vartalon edessä käsiä voi liikuttaa aika vapaasti. Nyt elukka sai vain kuuloaistillaan havainnon, joten peuran aamuruokailu jatkui kaverin vanavedessä kohti huussin takana olevaa metsää ja pientä niittyä tuijottelutuokion jälkeen.

Mukava rauhallinen luontokokemus tuli siinä heti aamusta.


Jälkimmäinen peura. 




torstai 26. heinäkuuta 2018

Mustikanpoimintaa Lajalammen kierroksella 25.7.2018




Kesäloman ensimmäiset 9 päivää meni jonkun sitkeän kurkkuun pesiytyneen ameeban takia kuumeisena. Kun se lopulta talttui, oli aika lähteä perheen kanssa Nuuksion puolelle etsimään mustikoita ja patikoimaankin hieman.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Toinen kuhauistelu pääkaupungissa 12.7.2018

Ensimmäinen kuhauistelu oli sen verran hyvä menestys, että järjestimme yhden työkaverin kanssa vielä toisen reissun melkolailla samoille alueille.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Pääkaupungissa kuhaa uistelemassa 28.6.2018

Venettä laskemassa mereen.

Yksi hyvistä syistä työskennellä Pöyryllä on se, että isosta konttorista löytyy erilaisista harrasteista kiinnostuneille kerhoja, jotka järjestävät mukavia aktiviteetteja, joissa voi touhuta samanhenkisten tyyppien kanssa. Tällä kertaa vuorossa oli firman metsästys- ja kalastuskerhon järkkäämä uistelureissu Helsingin edustalle kuhajahtiin torstai-illan ja -yön ratoksi.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pyöräretki yöksi Pitkäjärven rantaan 9-10.6.2018

Pitkäjärven rantapolkua.

Vajaat kolme vuotta edellisestä pääsin viemään noin neljävuotiaan lapsen ensimmäiselle pyöräretkelleen yöksi maastoon. Edellinen vastaava oli elokuussa 2015 ja blogin fanaattisimmat lukijat muistavat jutun kirkkaasti kuin eilisen päivän. Voit tarvittaessa virkistää muistiasi klikkaamalla tästä linkistä. Meillä viedään kyllä lapsukaisia metsään ihan muutenkin, mutta sen lisäksi on joitakin leikkimielisiä tavoitteellisia juttuja, jotka saavutettuaan mennään myös. 

Pyöräilyn oppiminen on yksi sellainen. Kun oppii pyöräilyn, pääsee pyöräretkelle. Yksi seuraavista tavoitteista on uiminen. Kun osaa uida, pääsee melontaretkelle. Perheen pienin harjoittelee parhaillaan kovasti, että oppisi kävelemään. Seisominen onnistuu jo hienosti ja neljä jämäkkää askelta on ennätys. Se ei vielä ihan riitä, mutta pikkuisen lisää opittuaan pääsee isin kanssa patikoimaan ja eihän ole oman isin kanssa retkeilyn voittanutta! 

Siinä on tavoite, jonka vuoksi kannattaa harjoitella. 

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Matkailua Itä-Suomessa 4-7.6.2018


Majapaikkamme Kuuksenkaari, vanha kyläkoulu Ilomantsissa.
Otin ensimmäisen kesälomaviikon eskarin päättymisen ajankohtaan eli kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Muut kesälomani ovat heinäkuun puolivälin jälkeen ja elokuun loppupuolella vietän ensin yhden viikon Puolustusvoimien palveluksessa ja heti sen jälkeen jään isyys-/hoitovapaille ainakin loppuvuodeksi. Muutama työviikko on siis enää tänä vuonna jäljellä.

Tälle ensimmäiselle lomaviikolle suunnittelimme matkan Itä-Suomeen, Pietariakin idemmäs Ilomantsiin. Kotimaanmatkailu on parasta ja idässä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Ei aina tarvitse mennä ihan pohjoiseen saakka. Saattaa olla, että Lapin matkat jäävätkin tältä vuodelta tyystin tekemättä. Viime vuonna niitä oli kolme, joten voi välillä tehdä muutakin. Ylä-Lapin hirvestyksenkin tulen jättämään tämän kauden osalta väliin, koska olen isyysvapaalla. Siinä hieman suunnitelmista yleisesti.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Elämänpinnoja Kupariniemestä, 5-6.5.2018

Näkymä Repolaisvuorelta (karttalinkki)

Alkaa kelit näyttää ja tuntua pikkuhiljaa kesäisiltä. Ja mikäs siinä. Onhan siinä kesäretkeilyssä hyvätkin puolensa, joiden vuoksi koko kautta ei kannata jättää väliin, vaikka ei olekaan talviretkeilyn voittanutta.

Viikonlopulle järjestyi pitkästä aikaa aikaa lähteä yöksi metsään ja annoin lasten päättää kohteen. Edellisestä olikin jo kuukauden päivät. Vuoden kuudennen metsäaamun viettämispaikaksi valikoitui toistaiseksi käymätön Kopparnäs Inkoossa. Suomeksi siis Kupariniemi, vaikka ei kartoilla olekaan mainittu suomenkielisessä asussaan jostain syystä. Meren ranta on aina hyvä vaihtoehto olemiseen ja tuo vielä erityisesti, kun alueella on niin monipuolisesti eri tyyppistä maastoa, joten se soveltuu keväiseen linturetkeilyynkin.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Aamuyö Rohijärvellä 29.4.2018

Rohijärvi.

Pulinat pois. Aika heikkoa on ollut teeren soidinäänten kuulemisen saati soitimen näkemisen kanssa tänä keväänä. Ensimmäisen teerihavainnon sain kyllä viime perjantaina, kun Ukiin ajellessa yksi satunnainen ukkoterri pörhisteli Lokalahdella pellolla illansuussa. Sunnuntaina poikkesin aamuyöllä etsimään uutta soidinpaikkaa ja tällä kertaa menin Rohijärvelle (karttalinkki), jonka vieressä havaitsin olevan suoksi kartalla merkityn alueen.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Rihtniemen lintutornilla, 28.4.2018

Santakari.

Krooklopeilla veneilyn jälkeen tuli lauantaina käväistyä vielä vaimon ja nuorimmaisen kanssa autolla katsomassa toistakin majakkaa. Poikkesimme nimittäin tolkuttoman komeana kevätiltana Rihtniemen lintutornilla (karttalinkki), josta aukeaa näkymä Kylmä-Pihlavan saaressa Raumalla olevalle Kylmäpihlajan majakalle. Krooklopeilta näkyi siis Isokari.

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Krooklopeilla vaarin pikaveneellä, 28.4.2018

Sattui lauantain paattiajelulla melkoiset keliolosuhteet. Enpä muista nähneeni ulkomerta noin tyynenä aiemmin ja jo vain tarkeni luodon kallioilla paistatella päivää ja kelpasi lastenkin lotrata kallion eri tasoilla olleista lammikoista vettä alemmas ja viimein puroina kohti merta. 

Alla muutama kuva reissusta ja uudet lintulajit voi lukea tältä listalta. Rantautumispaikka oli täällä.


Kaupunginlahti

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Emäsalon Varlaxuddenilla makkaranpaistossa 21.4.2018



Käytiin tänään paistelemassa bratwurstit Porvoon Emäsalon eteläpäässä olevalla virkistysalueella (karttalinkki). Sain kohteesta tekstiviestin vanhimman lapsen kirjoittamana torstaina kesken työpäivän, että mentäiskö sinne viikonloppuna käymään. Ei minua näistä retkikohteista hirveästi tarvitse innostaa, niin lähden kyllä.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Liejukanan piiloutumisyritys 19.4.2018

Töihintulomatkalla pyörähdin ensin Pitkäjärven lintutornilla ja sen jälkeen kurkkasin joko liejukana olisi ilmaantunut Vantaan Varistoon samaan paikkaan, jossa sen viime vuonnakin näin.

Olihan se. 

Yritti kana pistää piilottelullaan parastaan tällä kertaa. Olin näkevinäni kaksi lintua sivusilmällä lutakon viereistä hiekkapintaista kävelyreittiä tallatessa ja menin vesirajaan katsomaan. Toinen kanoista uiskenteli keskemmälle ja seurailin sitä hetken kiikareilla. Sitten ihmettelin, että mihis se toinen nyt katosi.

Polvistuin kaislikon reunaan ja kurkkasin. Sieltähän se punainen pää pilkotti puolentoista metrin päässä! Lintu kokonaan veden alla muuten, mutta harmittavan huonosti maastoutuva punainen nokka pilkotti vedenpinnan yläpuolella. 

Enpä tiennytkään niiden pyrkivän piiloutumaan myös näin. Jätin kanan siihen uskoon, että en olisi häntä nähnyt ja peräännyin vähin äänin paikalta.


Tämän vuoden lintulista tästä linkistä. Samaan tahtiin tulee lajeja kuin viime vuonnakin. 69 koossa.