lauantai 27. lokakuuta 2018

Äänenvaimentimen koeponnistus, 27.10.2018

akpoika aikeissa ampua muutaman kuulan pahvilaatikosta läpi. 

Joutsassa sateli eilen paikoin yli 25 senttiä lunta näin lokakuun lopussa. Hartolassakin tuli muutama sentti, mutta suli suurimmaksi osaksi pois iltapäivän aikana. Kalholle sitä näkyi vielä jääneen sen verran, että maa oli valkea ja Sysmän puolella Nuoramoisten radalla oli jopa talvista, kuten ensimmäisestäkin kuvasta voi todeta.

Laittelin siis bipodin ja äänenvaimentimen Tikkaani jokunen tovi sitten ja kävin nyt koeponnistamassa ne. Täytyy sanoa, että olihan se pyssy nyt mukavampi ampua! Tietenkin ammuin radalla kuulosuojaimet päässä, mutta niinkin saattoi havaita, että pahin piikki oli nyt äänenpaineesta pois. Myös rekyyli oli mukava pehmeä tönäisy vain.

Kokeilin ensin hirvipaukuilla eli Sakon Super Hammerheadeilla, kun niille kivääri oli alunperinkin kohdistettu. Eipä ollut kuitenkaan osumapiste muuttunut piipunlyhennyksessä ja äänenvaimentimen ruuvauksessa kuin enintään kaksi senttiä vasemmalle, jos johonkin. Korkeus oli oikea, kun kohdistus oli ollut 150 metrin matkalle nyt ampumamatkana olleen 75 metrin sijaan. Ammuin pari neljän laukauksen sarjaa todetakseni tämän.

Lopuksi kokeilin Lapuan kokovaippaisella 8 gramman murkulalla ja yllätyksekseni totesin, että nehän käy samaan reikään sakolaisen hirvipaukun kanssa. Ei hassumpaa. Säädin osumat muutaman napsun oikealle.




Eräs kasa hirvipaukuilla.

Lapualainen kasa. 

lauantai 20. lokakuuta 2018

Koskeljärven Latosaaressa 19.10.2018



Koskeljärvi on kiinnostanut minua kohteena jo pitkään ja olenkin kartalta sitä katsellut. Alue soveltuu erinomaisesti mantereen puolella tapahtuvan päiväretkeilyn ohella yön-parin melontaretkelle. Läheltä saa kanootit vuokrattuakin. Ympäristössä on myös isoja soita sellaisella etäisyydellä toisistaan, että keväthangilla voisi mukavasti jonkun viikonlopun hiihdellä. Mainitsinkin paikasta jo aiemmin tänä vuonna, kun kävin läheisellä Hirvilamminsuolla lapsen kanssa pöllöretkellä kevätpuolella hiihtelemässä. 

Nyt oli päiväretken vuoro.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Ruskaretki Iso-Melkuttimella 13-14.10.2018



Muutama viikko sitten eräs lueskelija kehotti muun sähköpostiviestin ohessa minua käymään Iso-Melkuttimella Lopella. Täysin käymätön kohde se ei minulle ollutkaan, mutta blogissa en vain ole paikasta maininnut halaistua sanaa. 

Elämää on ollut myös ennen blogin aloittamista. Voisihan niitä vanhoja muistella tänne tietysti enemmänkin. 

maanantai 8. lokakuuta 2018

Jänisjahtia Jääsjärvellä 6-7.10.2018

Venettä odottelemassa Kurenlahdessa. 


Jo viime vuonna olin aikeissa osallistua Pöyryn metsästyskerhon jänisjahtiin, kun sellaista on perinteisesti järjestetty synnyinpaikkakunnallani Hartolassa Jääsjärven saarissa. Ajankohta olisi ollut kuukautta myöhemmin, mutta reissu peruuntui, kun järvi oli selkää myöten jo tuuman paksuisessa jäässä eikä liikkuminen veneellä tai oikein muullakaan keinolla olisi onnistunut.

Varmuuden vuoksi tämän vuoden retki vaihdettiin jo lokakuun alkuun ennen etelän hirvestyksen alkamista, jolloin jahtimiehetkin paremmin joutavat jänön pyyntiin eikä jääpeite häiritse liikkumista. Olin innostunut. En ollut noissa saarissa käynyt, vaikka olenkin Hartolan alkuasukas. Toisaalta jahtipäiviäkään ei tälle vuodelle ollut liiemmin tullut, kun Ylä-Lapin hirvijahtikin jäi välistä, joten mukava niitäkin vähän kerryttää. Yhtään jänistäkään en ollut vielä koskaan päässyt kaatamaan, joten jänispaistin makuun pääseminenkin houkutti.

torstai 4. lokakuuta 2018

Tikka T3:n päivitys

Kävin tänään hakemassa sepältä pyssyni, johon asennutin äänenvaimentimen. Äänenvaimennin on mallia JAKI Semi Classic. Vaimentimia on monenlaisia, mutta lopulta liiemmin en valintaan aikaa käyttänyt. Tästä löytyi metsäkalalehden toimesta mitattua tietoa tämän vuoden kesältä ja tulokset .308 -kaliiperissa oli hyvät. Hiljaistahan hirvikivääristä ei saa, mutta lähteepähän voimakkain piikki pois. Vaikutusta lienee myös rekyyliin ja ampumatuntumaan muutenkin, kun nokalle on laitettu muutaman sadan gramman punnus.

En suinkaan kävellyt asekaupasta ulos pelkän äänenvaimentimen kanssa, vaan tulin samoin tein hankkineeksi Oulun Työstökeskuksen SAK-MILrs -ampumatuen, eli bipodin. Ja vielä senkin lisäksi hankin jäniksille lyijyä, josta luvassa lähitulevaisuudessa lisää...

Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan. Ensiksi tietenkin on ammuttava tauluun ja oletettavasti ruuvattava ristikkoa jokunen napsu, koska muun muassa parin viikon takaisessa karhukokeessa ollut osumapiste lienee hieman muuttunut, kun piipusta on napattu pätkä pois ja laitettu lisää painoa keulille.

Ampumatuki jalat lyhyimmillään.

Ampumatuen jalat pisimmillään.

Äänenvaimennin.

Äänenvaimennin lienee asennettu suoraan piippuun nähden.

Valoa tunnelin päässä.

Lyhennetyn piipun päähän on pyöräytetty 14x1 kierre.



Jenka.


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Sorsametsällä 8-9.9.2018



Toissa viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa tänä syksynä käymään kotoisalla järvellä Hartolassa sorsajahdissa. Lauantaina päivällä otin mukaan kaksi lasta järveä kiertämään kuulosuojaimet päässään. Keskimmäinen pääsi nyt ensimmäistä kertaa mukaan metsästämään.

Vanhimmalle homma olikin jo tuttua ja hän piti hyvin huolen, että ensikertalainen pysyy minun takana riittävän matkan päässä rantaan kävellessä. Veneessä lapset olivat samalla istuimella minun takana, kun huopasin keskipenkillä. Siitä paikasta saa hyvän näkymän tilanteisiin.

Ongelmana minulla oli ehtiä ampumaan nopeisiin kaislikosta hyppääviin lintuihin, kun airot pitää ensin tiputtaa kädestä ja sitten vasta saa nostaa aseen. Usein siinä ehtii lintu jo lyhyen tehokkaan kantaman ulkopuolelle ja ampuminen on jätettävä toiseen kertaan. Yksi urossinisorsa kuitenkin tuli saaliiksi.



Illalla ja varhain aamulla kävin vielä uudestaan järvellä, mutta enempää ei saalista tullut. Yksi maukas sorsapaisti kuitenkin.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Isyysvapaan aloittelua

Viimeiset pari viikkoa meni vähän sillä tavalla, että en ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä. Ensimmäinen Ruotsissa paperitehtaalla mittakeikalla ja toinen kertausharjoituksessa. Ensimmäiset metsäaamutkin sitten juhannuksen tuli armeijan vihreissä. Eipä ollut kertaus mitään makkaranpaistoa vaan ihan kunnon menoa ja unet jäi noin kolmeen tuntiin per yö maastossa ollessa. Ollos huoleton. Vakuutuin kyllä kuinka nopeasti pystyttäisiin lähtemään jos (tai skapparien sanoin "kun") pitäisi oikeasti lähteä. Ollaan me aika hyviä. 



Sen sijaan nyt saakin sitten olla kotona senkin edestä. Kuuden viikon isävapaa alkoi maanantaina ja aion sitä jatkaa hoitovapaan muodossa näillä näkymin ainakin vuodenvaihteeseen asti. Aivan mahtava alku ollut. Kiva olla lasten kanssa koko päivä ja heti sen jälkeen toiseksi parhaana asiana tulee se, että saa olla paljon ulkona.

Eilen jo tuntui, että tuli käveltyä kohtalaisesti. Ensin kouluun, sitten keskimmäinen kerhoon, nuorimmaisen kanssa muskariin ja kotiin lounaalle. Sitten keskimmäinen pois kerhosta puolilta päivin ja iltapäivällä vastaan, kun vanhin oli kaverinsa luona koulun jälkeen noin kolmen kilometrin päässä kotoa. Mittailin kartalta, että rattaiden perässä kävelyä kertyi reilut 11 kilometriä ja illalla käytiin vielä koko perheen voimin pikku iltakävelyllä, niin varmaan lähempänä 15 kilometriä oli koko päivän kävely.

Isävapaa tekee toimistotyöläiselle tosi hyvää.



Metsästyskausi on aluillaan ja sorsastuksen aloituspäivä meni itsellä rynnäkkökiväärin kanssa metsässä. Varmaan vielä sorsastamaan kuitenkin ehdin myöhemmin. Hirvijahti alkaa kohta myös, mutta sen tulen tänä syksynä jättämään välistä, kun keskityn nyt täysillä lasten kanssa olemiseen. Uusia syksyjä tulee harrastaa niitä asioita, mutta lapset on pieniä vain vähän aikaa, joten se on hyödynnettävä nyt. Blogin kannalta se voi toki olla tylsää, mutta vähät siitä. Pitemmiltä reissuilta ei näin ollen uusia juttuja ole tulossa, mutta lyhyemmiltä varmaan kyllä. 

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Aamukahvit peuroja tarkkaillen 31.7.2018

Vietettiin muutama päivä Putsaaren mökillä lomaillen. Eilen aamulla heräsin viiden aikaan ja avasin mökin ovet, että saisi läpivedolla hieman laskettua 30 asteen sisälämpötilaa. Pistin samalla aamukahvit tulemaan ja menin pötkölleni levitetylle sohvalle, josta on suora näkymä keittonurkan ovesta ulos.

Kissa vaikutti jotenkin levottomalta ja lähti portaille. Katsahdin, että mitähän se siellä näkee ja epäilin heti peuroja, kun edellisenä aamuna keskimmäinen sanoi nähneensä niitä aamulla huussissa pyörähtäessään.

No, peurojapa hyvinkin. Yksi oli juuri tulossa avoimeen heinikkoon ruokailemaan, kun meikäläisen pannukahvit tekeytyivät valmiiksi. Otin kupin ja liikuin kissan viereen portaalle istumaan. Otin askeleet varovasti aina, kun elukan pää oli maassa ja eihän tuo minua tajunnut.


Nauku ja peura. 




Ensimmäinen peura lipui pikkuhiljaa huussin taakse ja kaveri seurasi perässä. Aloin tätä jälkimmäistä kiusaamaan pienillä köhimisillä ja naputuksilla. Samat hämmentymisen merkit olivat näilläkin havaittavissa kuin olen hirvillä houkutellessa huomannut olevan, jos eläimet ovat epäluuloisia. Alkoi peuralla ankara huulien lipominen, korvien heilutus ja pää tietenkin kääntyi äänen suuntaan. Ruokailu keskeytyi pitkältä tuntuvaksi toviksi. Istuin kuitenkin täysin paikoillaan eikä pakoreaktiota valkohäntäpeuralle tullut.

Usein ainakin hirvi vaatii kahden aistin havainnon ennen pakenemista. Ihmisen se tunnistaisi näköaistillaan lähinnä poikittaissuuntaisesta liikkeestä. Vartalon edessä käsiä voi liikuttaa aika vapaasti. Nyt elukka sai vain kuuloaistillaan havainnon, joten peuran aamuruokailu jatkui kaverin vanavedessä kohti huussin takana olevaa metsää ja pientä niittyä tuijottelutuokion jälkeen.

Mukava rauhallinen luontokokemus tuli siinä heti aamusta.


Jälkimmäinen peura. 




torstai 26. heinäkuuta 2018

Mustikanpoimintaa Lajalammen kierroksella 25.7.2018




Kesäloman ensimmäiset 9 päivää meni jonkun sitkeän kurkkuun pesiytyneen ameeban takia kuumeisena. Kun se lopulta talttui, oli aika lähteä perheen kanssa Nuuksion puolelle etsimään mustikoita ja patikoimaankin hieman.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Toinen kuhauistelu pääkaupungissa 12.7.2018

Ensimmäinen kuhauistelu oli sen verran hyvä menestys, että järjestimme yhden työkaverin kanssa vielä toisen reissun melkolailla samoille alueille.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Pääkaupungissa kuhaa uistelemassa 28.6.2018

Venettä laskemassa mereen.

Yksi hyvistä syistä työskennellä Pöyryllä on se, että isosta konttorista löytyy erilaisista harrasteista kiinnostuneille kerhoja, jotka järjestävät mukavia aktiviteetteja, joissa voi touhuta samanhenkisten tyyppien kanssa. Tällä kertaa vuorossa oli firman metsästys- ja kalastuskerhon järkkäämä uistelureissu Helsingin edustalle kuhajahtiin torstai-illan ja -yön ratoksi.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pyöräretki yöksi Pitkäjärven rantaan 9-10.6.2018

Pitkäjärven rantapolkua.

Vajaat kolme vuotta edellisestä pääsin viemään noin neljävuotiaan lapsen ensimmäiselle pyöräretkelleen yöksi maastoon. Edellinen vastaava oli elokuussa 2015 ja blogin fanaattisimmat lukijat muistavat jutun kirkkaasti kuin eilisen päivän. Voit tarvittaessa virkistää muistiasi klikkaamalla tästä linkistä. Meillä viedään kyllä lapsukaisia metsään ihan muutenkin, mutta sen lisäksi on joitakin leikkimielisiä tavoitteellisia juttuja, jotka saavutettuaan mennään myös. 

Pyöräilyn oppiminen on yksi sellainen. Kun oppii pyöräilyn, pääsee pyöräretkelle. Yksi seuraavista tavoitteista on uiminen. Kun osaa uida, pääsee melontaretkelle. Perheen pienin harjoittelee parhaillaan kovasti, että oppisi kävelemään. Seisominen onnistuu jo hienosti ja neljä jämäkkää askelta on ennätys. Se ei vielä ihan riitä, mutta pikkuisen lisää opittuaan pääsee isin kanssa patikoimaan ja eihän ole oman isin kanssa retkeilyn voittanutta! 

Siinä on tavoite, jonka vuoksi kannattaa harjoitella.