Vuoden ensimmäinen veneretki, 2.5.2021

Tuli viikonloppuna muljautettua Poosu vesille ensimmäisen kerran. Käytiin kiertelemässä Suomenojalta lähtien merellä reilun 25 kilometrin kierroksen. Stora Herrö valloitettiin ja poikettiin myös katselemassa näkötornista avautuvia maisemia. Siikaakin koitin vähän onkia, mutta ilman saalista tällä kertaa.

Alla kuvia reissulta.

Melkein puolen kilon ahven

Tämä ei liity millään tavalla käynnissä oleviin sepustuksiin pohjoisen reissulta, mutta sainpahan mukavan kokoisen körmyn tänään Nuuksiosta. Tarttui mustaan koon 2 mepsiin, jossa on keltaisia täpliä. Näitä lisää, kiitos.

33cm / 460g

Veneellä Ukin saaristossa ja mökillä, 6-8.3.2020

2017 hiihdettiin Putsaareen maaliskuun puolivälissä ja joku meni autollakin. Tänä vuonna päästiin veneellä ja vietettiin viikonloppu saaressa mökillä. Ajeltiinpa ihan Vekaralla asti.

Kylmiä värejä saaristossa lauantaiaamuna.

Metsähanhihavainto, 13.2.2020

Oli Uudenkaupungin Lokalahden Tammistossa pellolle kokoontuneena laulujoutsenet ja joukko metsähanhia. Jotenkin tuntuu, että aika aikaisin. Tiirasta huomasin ja kävin bongaamassa.

Mielenkiintoinen tapaus ulkoluodon sorsajahdissa, 2.11.2019

Kävin toiseen kertaan tänä syksynä metsästämässä sorsia ulkoluodolla Uudenkaupungin edustalla. Tällä kertaa en yksin, vaan veljen kanssa. Lintuja oli vielä, mutta syksyinen päivän pituus kovin lyhyt metsästyshommiin.

10 kilometrin kävely Hiunjärven ympäri

Santtion polkua meren rannassa.

Tuli tuossa tepasteltua toissailtana 8 vuotiaan kanssa Hiunjärven ympäri. Kierrettiin järvi sen verran kaukaa, että tuli kierroksesta yli kymmenen kilometrin mittainen. Itse asiassa lähemmäs 11 kilometriä. Sikälikin hyvä lähiretki, että tämän pystyi toteuttamaan työpäivän jälkeen ja ihan kotoa lähtemällä eikä tarvinnut mitään siirtymiä muuten tehdä. Oltaisiin kyllä pitemmällekin kumpikin vielä jaksettu. Pari 10 minuutin eväs- ja huilitaukoa tuli pidettyä ja kokonaisaika jäi reilusti alle kolmeen tuntiin. 

Rantakäärmeitä

En ole muistaakseni nähnyt rantakäärmeitä koskaan, tai ainakaan vuosikausiin, mutta tänään sattumalta löysin oikein kunnon pallon tai solmun meren rannasta kodin läheltä kivikasan tuntumasta auringossa lämmittelemästä.

Kärmessolmusta purkaantui 20-30 rantakäärmettä ja suurin osa katosi kivenkoloihin silmänräpäyksessä, kun tulimme viereen. Pikkuhiljaa kärmeksiä palaili taas samaan paikkaan ja osa luikerteli muuallakin rinteessä.

Hämmentävän paljon niitä tuossa yhdessä paikassa oli.

Punarinnat äänessä

Kovasti olivat punarinnat laulutuulella tänään Ukissa. Äänite tästä linkistä. Nauhoitettu puhelimella.

Viisi uutta lajia tänään lintulistalle. Punasotka, nokikana, punarinta, västäräkki ja räkättirastas.

Kaksi elämänpinnaa yhtenä viikonloppuna

Sattuipa niin, että yhtenä viikonloppuna tuli kaksi uutta lajia, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt.

Liesluoto, 9.3.2019

Poikettiin tänään Liesluodolla koko porukalla. Lunta oli sen verran vähän, että kulkeminen jalan oli jo helppoa, muutamaa runsaslumisempaa kohtaa lukuun ottamatta. Lumi ei ainakaan minua kantanut, kun selässä oli 15 kiloa lisäpainoa kantorepussa. Olosuhteet oli siis oikeastaan samat kuin edellisellä päiväretkellä paikalle pari vuotta sitten, josta myös tarina blogista löytyy.

Ikäväkseni huomasin metsässä, että kamerasta unohtui muistikortti kotiin. Nappasin sitten puhelimella muutaman kuvan.

Yö lumikiepissä, 2-3.2.2019

Lumitalvi on äitynyt Ukissa liki poikkeuksellisen upeaksi. Taitaa olla jo ainakin lähemmäs 50 senttiä valkoista, paikoin enemmänkin. Kaiken otan ilomielin vastaan mitä tarjotaan, vaikka vähän matkan päässä naapuri osoittikin jo höynähtämisen merkkejä, kun näin hänen eilen kuljettavan pienellä auton peräkärryllä lunta pois pihaltaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan. 

Tällaisena talvena on mukava, kun voi myös kokeilla lumimajoitteessa nukkumista vähemmälläkin lapioimisella tai kolaamisella, kun ei tarvitse kaikkia lumia hehtaarilta hakea läjään. Lauantai-iltana menin yöretkelle jo kolmantena viikonloppuna peräkkäin.

Halusin rakentaa itselleni yöksi lumikiepin.

Muutakin oli mielessä. Ajattelin kokeilla uuden mahdollisen madeapajan ennen kieppiin vetäytymistä.

Sirppujoen suistolla 18-19.1.2019

Muuton parhaimpiin puoliin kuuluu se, että se avaa mukavasti uudet retkeilymahdollisuudet ja vallitseva hieno talvisää houkuttelee kahlaamaan lumessa tauotta. Työt uudessa paikassa on nyt jatkunut kolmisen viikkoa ja siitäkin touhusta alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle. Pari viikonloppua meni melkeinpä huilatessa, mutta nyt jo jaksoi alkaa suunnittelemaan pikaista talviretkeä. Samalla oli ajatus kartoittaa hieman mahdollisia madeapajia.

Tavoitteena kun olisi saada edes yksi madesoppa tänä talvena. Mieluiten itse kalastetusta matikasta.

Sirppujoen suistolla (karttalinkki) sijaitsee luonnonsuojelualue ja epäilin, että tällainen virtapaikan läheisyys saattaisi olla mateidenkin kannalta optimaalinen. Valitsin sen retkikohteeksi siitäkin huolimatta, että luin tutkimuksen, jossa mainittiin, että makeanvedenaltaalla mateet joutuvat koville johtuen ajoittain kovinkin happamasta vedestä, jota Sirppujoki jorpakkoon laskee. Mutta ei se saalis, vaan se pyynti. Ei silti käy kiistäminen, etteikö mielekkäämpää olisi pyytää mateita vedestä, jossa tietää niitä olevan. Onneksi aina voi suunnata toisen reissun toiseen paikkaan. 

Keskiviikon ja torstain aikana sateli Ukiin viitisentoista senttiä uutta lunta nostaen virallisen lukeman 29 senttiin Itätullin mittauspisteellä. Se on kelpo määrä. Perjantain iltapäivä oli töissä pitkähkön tuntuinen, kun odottelin, että pääsen lumisiin olosuhteisiin retkeilemään. Olihan edellisestä yöretkestä vierähtänyt muuttohässäkän vuoksi jo pari-kolme kuukautta, joten osavaikutuksensa oli silläkin.

Lopulta lähdin reissuun vain vanhimman lapsen kanssa, kun keskimmäiselle iski lenssu. Ajomatkalla totesin, että ei välttämättä olisi kolmestaan yöpyminen edes onnistunutkaan, koska auton lämpömittarin pakkaslukema tippui hämmästyttävällä vauhdilla kylmempää kohti. Muutaman kilometrin matkalla kaupungista pois ajellessa lämpötila laski jo yhdeksästä viiteentoista pakkasasteeseen. Lopulta Velhoveden rannassa (karttalinkki) lämpötila näytti -16. Kuu loisti taivaalla sillä tavalla, että otsalampun pitäminen päällä ei olisi ollut välttämätöntä.

Tavaraa oli reilusti ja osaa niistä vedin pulkassa. Rinkassa oli loput, ja kaira parin muovikassin kanssa roikkui kädestä. Lunta oli jäälläkin sen verran, että totesin jo alkumatkasta, että Hepokariin asti en romppeita hinaa. Päätimme katsoa leirin ensimmäiseltä pikku saarelta. Jätin siihen tavarat ja virittelin muutamia koukkuja mateille pohjaan muutaman sadan metrin sisällä. Yhtä laittaessa tuntui kuin joku olisi nykäissyt siimaa, mutta ei jäänyt kiinni. Jäätä oli noin 20-25 senttiä ja paikoin jäälle oli noussut hieman vettä. 

Pystytin tarpin vesirajaan (karttalinkki) lapioituani lumet pois makuupaikoilta. Kynsitulet värkkäsin mukana tuomistani klapeista jään puolelle, jotta maahan ei jäisi jälkeä ja paistoin siinä molemmille yhden letun. Aineksia kului kokonainen lettujauhopussi eli noin neljän letun verran per yksi. Totesin vain lapselle, että tällä kertaa et tule pyytämään lisää. 

Kyselin innokkuutta madepilkille menemiseen, mutta nukkuminen vei lapsesta voiton. Itse menin kuitenkin kairaamaan pari reikää ja kokeilemaan itse tekemääni madekoukkua. Syötti oli vaikea kiinnittää, kun silakat oli jo ehtineet jäätyä umpijäähän. Saaliitta jäin ja pakkanen alkoi seisoskellessa pian menemään luihin ja ytimiin asti. Kömmin itsekin makuupussiin. 

Aamuyöllä paleli varpaat, mutta lapsi sai kuulemma hyvin nukuttua. Hänellä olikin pari untuvavilttiä makuupussin päällä. Olisin kuulemma voinut yöllä toisen ottaa itsellenikin, kun hänellä oli ollut suorastaan kuuma. En sitä tiennyt enkä viitsinyt yöllä herättää häntä asiaa kysymällä, jos tarkenemisensa olisi ollut juuri siitä viltistä kiinni. 

Lämmitin muutaman sämpylän aamupalaksi ja haimme koukut pois. Mitään merkkejä kaloista ei tullut. Pari senttiä oli ehtinyt yöllä jäätymään avannot, vaikka aamun lukema autolla oli lauhtunut viiteen pakkasasteeseen. 

Vielä tutustuimme pieneen viiden sadan neliön saareemme ja sitten pakkasin tavarat lähteäksemme kotiin päin. Seuraava madereissu sitten johonkin muualle... Ehkä voisi mennä meren puolelle. 

Kuvat:

Luminen pikkutie.

Madepilkki.

Kairamiehen varjo.

Ruopattu reitti Hepokarin selustaan.

Hei haloo!

Kunnon valotusajalla.

Kuutamo.

Paksu ohukainen.

akpoika letunpaistossa.

Valoilmiö.

Plätty.

Muodostunut jo pieni polku meidän reitille.

Mikäs jälki tämä nyt oikeastaan on? Lähinnä ihmetyttää, kun on laahannut niin paljon.   Oma jälkiopas on jossain muuttokuorman syövereissä...

500 m2 leirisaari.

Tarppi.

Kääpiöitä.

Auringonnousu yhdeksän jälkeen.

Pyöräretki yöksi Pitkäjärven rantaan 9-10.6.2018

Pitkäjärven rantapolkua.

Vajaat kolme vuotta edellisestä pääsin viemään noin neljävuotiaan lapsen ensimmäiselle pyöräretkelleen yöksi maastoon. Edellinen vastaava oli elokuussa 2015 ja blogin fanaattisimmat lukijat muistavat jutun kirkkaasti kuin eilisen päivän. Voit tarvittaessa virkistää muistiasi klikkaamalla tästä linkistä. Meillä viedään kyllä lapsukaisia metsään ihan muutenkin, mutta sen lisäksi on joitakin leikkimielisiä tavoitteellisia juttuja, jotka saavutettuaan mennään myös. 

Pyöräilyn oppiminen on yksi sellainen. Kun oppii pyöräilyn, pääsee pyöräretkelle. Yksi seuraavista tavoitteista on uiminen. Kun osaa uida, pääsee melontaretkelle. Perheen pienin harjoittelee parhaillaan kovasti, että oppisi kävelemään. Seisominen onnistuu jo hienosti ja neljä jämäkkää askelta on ennätys. Se ei vielä ihan riitä, mutta pikkuisen lisää opittuaan pääsee isin kanssa patikoimaan ja eihän ole oman isin kanssa retkeilyn voittanutta! 

Siinä on tavoite, jonka vuoksi kannattaa harjoitella. 

Pitkäjärven ympäriajo 11.5.2018

Toukokuun alkuun perjantainen vapaapäivä ja reilut 20 astetta plussaa. Pyörälenkin aika.

Linturetki pyörällä Bodominjärven ympäri 15.4.2018

Oittaan näkymä aamuyöllä.

Sunnuntaiaamun ulkoiluna lähdin polkupyörällä kiertämään Bodominjärven (karttalinkki) eväiden, kiikareiden ja kameran kanssa. Herätyskello soi viideltä. Olin kyllä jo ainakin tunnin sitä ennen hereillä ja harkitsin olenko pyöräilykunnossa, kun mitä ilmeisimmin perheen pienimmän flunssa oli tarttunut minuunkin ja olo sen mukainen, vaikka aika usein lasten taudeilta vältynkin.

Glimsjoen koskikaraa etsimässä

Parina viikonloppuna on tullut käytyä etsimässä koskikaraa Träskendan puiston halki virtaavalta Glimsjoelta (karttalinkki). Tänään tärppäsi, viidennellä yrityksellä.

Sateinen syysyö kansallispuistossa, jossa vesilinnutkin ovat pullasorsia, 7-8.10.2017

Vesisänky.

Kävin ihmettelemässä Nuuksion eteläisempää osaa. Lapset saivat päättää kohteen ja sellaiseksi valikoitui Holma-Saarijärven saari (karttalinkki). Hauska huomata jälkikasvussa tuttuja piirteitä, kun jo pari päivää aiemmin sovittu kohde aiheutti runsasta kartan silmäilyä ja mahdollisten reittien pohdintaa. Samaa harrastan itsekin. Sillä ei juuri ole väliä toteuttaako lopulta kohteessa yhtäkään niistä etukäteen pohdituista poluttomista reiteistä tai polku-urista, mutta mukava on karttaa kuitenkin silmäillä.

Yö kehä III:n laidalla 20-21.7.2017

Pyöräretkellä työpaikan ohi kohtalaisen myöhään illalla.

Vietin eilisen illan yksin kotona ja ajaduin yöksi nukkumaan Vehkalan aseman viereiseen metsään kehäradan ja kehäkolmosen välittömään läheisyyteen. Kotona oli omituisen hiljaista, mutta metsässä ei hiljaisuudesta tarvinnut kärsiä. Lentokoneet nousevat tuosta matalalla yli ja kehätiekin on niin vilkas, että sen voi luokitella viivamaiseksi äänilähteeksi koko yön ajan. Lentoliikenteessä oli tauko kenties siinä yhden ja viiden välillä. Hyttysiltä suojauduin vetämällä anorakin kasvojen päälle.. Eipä niitä kyllä paljon tänä vuonna edes olekaan. 

Häiriötekijöistä huolimatta sain nukuttua ihan mukavasti ja viimeisen työpäivän ennen tämän kesän neljättä lomaa jaksaa hyvin! Seuraavat pari viikkoa on taas vaihteeksi lomaa... Hyvä meininki!

Varusteita ei ollut paljon mukana. Tarpiksi otin cubenista teipatun. Laavukankainen onkin itse asiassa tällä hetkellä lainassa/vuokralla jossain Norjan avotunturissa reilun viikon eli se ei nyt ollut edes vaihtoehto. Tarpin lisäksi oli viltti, makuualusta ja juomapullo. Mitäpä sitä muuta tuollaisella pikaretkellä tarvitsisikaan...

Kehä III.

Metsää heti kehäkolmosen ulkopuolella.

Leiripaikka.

Huomenta.

Aurinkoinen aamu.

Yöpaikan sijainti kartalla.

Linturetkiä Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä, 7-9.5.2017

Vantaa, Seutula, Isoniittu

Isyyslomaa vietellessä on joutanut mukavasti ulkoilemaan perheen kanssa. Sunnuntaina nuorimmainenkin pääsi ensimmäiselle bongausretkelleen kantoliinassa, kun menimme käymään Vantaan Seutulassa Isoniitulla (karttalinkki) kävelemässä päiväkävelyllä. Havaintoina sadan linnun listalle tuli tuolta reissulta uuttukyyhky, suokukko, taivaanvuohi, niittykirvinen ja kuovi. Kaukoputkella olisi varmasti saanut enemmänkin lajeja tunnistettua, mutta 8x katselukiikareilla jäi noihin varmat lajit.

Pyöräretki papukaijan pesälle 6.5.2017

Pitkää paussia olen pitänyt tässä postailuista johtuen vauvan odottelun viimeisistä viikoista ja nyt tällä hetkellä käynnissä olevasta isyyslomasta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ulkona olisi tullut vietettyä aikaa, mutta aika ja kiinnostus kirjoittamista kohtaan on ollut perustellusti vähissä. Eiköhän tämä tästä taas lähde entiseen tapaan, kun saa elämän nykyisen suuruisen lapsikatraan isänä taas uomiinsa. :-) Isyysloma on elämän parasta aikaa!