Kuhapilkillä toistamiseen, 30.12.2023

 

Kerhon tapoihin on kuulunut, että reissuilta myös saadaan saalista, joten läksimme vielä toistamiseen kokeilemaan kuhaa Porvoon edustalle merelle lauantaina uudenvuoden aatonaattona. 

Ensimmäinen kuhanpilkintäyritys, 27.12.2023

Melontareissu yksin Inarijärvellä, 21-28.7.2023

akpoika Inarijärvellä meloskelemassa.

Jaahas. Sehän vierähti vuosi ja puolikas toistakin, että ei tullut julkaistua täällä yhtikäs mitään. 

Rengasreitti meloen Viherillä ja Jääsjärvellä, 25-27.7.2021, Osa 1/2

Jo vuosikaudet on ollut mielessä, että vanhempien mökkijärveltä Viheriltä on pääsy kahdesta eri kohdasta Jääsjärvelle, joka mahdollistaa mainion rengasreitin toteuttamisen kanootilla. Matkaa tällä kierroksella on noin 40 kilometriä ja reitin varrelle sattuu mukavasti retkeilyä tukevia palveluita virallisten tuli- ja leiripaikkojen (linkki kartan lataukseen), huoltoasemien, uimarantojen muodossa ja muutenkin.

Kovinkaan tunnettu tämä vesireitti ei liene suuren yleisön eikä ehkä edes hartolalaisten ja joutsalaisten keskuudessa, mutta kenties tämän jutun myötä se hieman huomiota saa. Ainakin siitä päätellen reitti ei kovin suosittu ole, että ketään muita melojia ei reitillä näkynyt, vaikka keli oli parhaimmillaan. Mennään katsomaan minkälainen reissu tuli heitettyä.

Reitti kartalla.

 

Kuhan vetoa kotijärvillä Hartolassa

1.7 kävin vetämässä viimeksi kuhaa Helsingin edustalla ja saaliina oli 60 veneessä käynyttä kohdelajin edustajaa kello 22 ja 02 välisenä aikana. Valitettavan pieni osuus noista merellä on mitallista, mutta tilanteita riittää ja aina on jotain kotiinkin asti saanut.

Nyt illalla soudeltiinkin vaihteeksi Hartolassa kotijärvellä ja saaliina kahden tunnin uistimen vedon aikana oli kymmenkunta kuhaa, pari haukea ja ahventa. Kuhien keskikoko oli parempi kuin merellä, mutta en silti ottanut ylös kuin alla kuvassa olevat kalat.

Kuhaa uistelemassa 19. ja 26.6.2021

 

Viikko sitten aloitin kuhan uistelua Helsingin edustalla ja saaliina oli silloin yksi ahven ja yksi kuha. Veneen tiputin Lauttasaaresta ja ajelin siitä kohteeseen. Eilen tein uuden vastaavan reissun ja saaliina 8 kuhaa veneessä ja lisäksi neljän mitallisen karkuutus veneeseen noston yhteydessä. Eilisistä kaloista muutama piti laskea kasvamaan, mutta alkaa pikkuhiljaa kala syömään. Joku ilta taas uudestaan...

 

Viime yön verkkosaalis, 9.5.2021

Mukavasti oli kala liikenteessä viime yönä ja sattuivat uimaan jopa verkon kohdalta. Pari isompaa siikaa oli noin kilon.

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 7. päivä

Ahkiot parkissa selkenevällä Rovijärvellä.

 

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan. 

Herättiin aika aikaisin viimeisenä aamuna, koska tarkoitus oli hiihdellä Semekurttaan asti illaksi. Matkaa Pikku Rovijärveltä suorintakin järkevää hiihtoreittiä tuli melkein 25 kilometriä. Kelpo päivämatka kiskoa Kyyryä ja Raahusta, jotka ovat ahkioidemme nimet. Kumpikin mallia JR-27 ja ensimmäinen maalipinta jo hyvin kulutettu. Saattoi olla 2013, kun omani tein eli käyttövuosia on jo jokunen.

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 6. päivä

  

Puoli miljoonaa katselua tuli eilen täyteen. Reilut kuusi vuotta, 626 julkaistua postausta, rapiat 1620 kommenttia. Keskimäärin 230 sivua tässä blogissa on käyty ihmettelemässä päivittäin tähän mennessä. Jatkanpa nyt vielä, kun ei kirjoitusinto ole täysin loppunut. 

Sitten takaisin Vätsäriin...

Hiihtoreitti kurun pohjalla.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan. 

Niin se alkoi viikko kääntyä loppupuolelleen, että oli aloitettava paluumatka Routasenkurulta kohti Semekurttaa. Tuulinen keli jatkui jatkumistaan, ties monettako päivää mahdoton puhuri. Onneksi pakkasta ei ollut kovin paljon ja hiihtäessä 35kg taakka perässään tietysti tarkenee hyvin oli keli melkein mikä hyvänsä.

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 5. päivä

Tarppi aamulla osin lumen peitossa.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Kovasta tuulesta huolimatta yö tarpin alla sujui sulaneella pälvipaikalla mukavasti ja tuli nukuttua hyvin. Yöllä sateli lunta ja sitä oli myös tarpin katolla ohut kerros. Vietimme päivän Routasenkurulla eri lampia kalastellen ja käytiin tietysti katsomassa itse kurua myös.

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 4. päivä

 

Kalatonjärvi.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Aloitimme päivän kalastelut tutustumalla Kalatonjärven kalatilanteeseen. Nimestä voisi äkkinäinen päätellä, ettei sellaisessa paikassa kannata koukkujaan kastella, koska kalaa ei ole. Toisaalta nimestä voisi ehkä päätellä myös toisena mahdollisuutena, että joku ei ole siitä saanut haluamaansa kalalajia. Usein Lapin pikkujärvien kalansaalis tuntuu painottuvan tiettyyn lajiin. Yhteydessä se on Routasenjokeen, tosin muutaman ison putouksen kautta, joten täysin kalaton se ei voinut olla. 

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 3. päivä

 

Ahkiot valmiina lähtöön kotaleirissä Rovijärvellä.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Perusleiriksi ajatellun kodan jäätyä vähän etäälle tavoitteena olleista itäisimmistä lammista ja Routasenkurusta oli matkaa lähdettävä sunnuntaina jatkamaan leirikamppeiden kanssa, jotta kääntöpaikalla ehtisi käymään ja hetken olemaankin ennen kuin viikko alkaa loppua kesken. 

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 2. päivä

 

Pahtareikäjärven jyrkänne on hyvä maamerkki.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Tiemme erkanivat aamupalan jälkeen, kun minä lähdin ylittämään Tuulipään harjannetta ja veli lähti tulojälkiämme pitkin takaisin päin kohti autoa ja samalla kyselemään suksia ja/tai mahdollista kelkkakyytiä autolle ja edelleen tarvittaessa Sevettiin, Näätämöön, Inariin tai vaikka Ivaloon; mihin tahansa mistä saisi jotkut suksen tapaiset katkenneiden Karhujen tilalle ja näin pääsisi jatkamaan vaellusta.

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 1. päivä

 

akpojan ensimmäinen pilkkirautu.

Kuluvan vuoden toinen Lapinreissu suuntautui Vätsärin erämaa-alueelle, jonne palasin pitemmälle vaellukselle melkein kuuden vuoden tauon jälkeen. Toki viime kesänäkin Vätsärissä kävin, kun tein lasten kanssa moottoriveneellä sinne yhden yön reissun. Tammikuussa oltiin Kemijärvellä pyssyjen kanssa ja nyt sen sijaan oli kalavehkeet ahkiossa matkassa. Kavereita reissuun oli lähdössä neljä minun lisäkseni, joskin sen verran eri aikatauluilla oltiin liikenteessä, että lopulta vain yhden maastoyön kuudesta olimme samassa paikassa. Muuten olin veljen kanssa ja pieneltä osin sattuneista syistä myös yksin.

Vähän reilummin pilkkitoukkia

Vantaan Petikossa olikin kalastustarvikeliikkeessä erinomainen valikoima erilaisia toukkia ja syöttejä. Pyysin viikon pilkkireissulle syöttejä sen verran, että kelpaa jakaa kavereillekin. Eiköhän näillä ainakin alkuun pääse. 

Ohessa myös kuvattuna osa pilkeistä mitä on lähdössä mukaan.

Isompia harreja (ja jänkäkoiria), 22.7.2020

Pari päivää edellisestä aamukalastuksesta lähdin tutkimaan vielä yhtä jokea niin ikään varhaisena ajankohtana. Tällä kertaa menin eri joelle kuin aiemmilla jokikalastusretkillä. 

Aamukalassa erämaajoella, 19.7.2020

Keskikesällä Lapissa on surkeaa yrittää nukkua, jos on ajatellut aamulla lähteä kalaan. Illalla pyörii sängyssä ja ei millään lampaiden laskemisella voi välttyä ajatukselta, että miksi en menisi heti, kun ei siellä pimeä tule kuitenkaan.

Sain kuin sainkin nukahdettua ja aamulla kolmelta olin pirteä.

Yö Inarijärven perukoilla, 17-18.7.2020

Mietin minne veisin lapsia taas kalaan ja metsään yöksi. Joelta löytyneen suurehkon hyttyspopulaation vuoksi päädyin siihen, että menemme uudestaan Inarijärvelle. Siellä hyttysiä ei niinkään ollut ja oli helpompi valita tuulisempi leiripaikka. Otin lapsista kolme mukaan.

Hyvin valvottu yötön yö, 14-15.7.2020

Pohjoisessa parasta mitä Sievin kevytkumisaappaat jalassa voi tehdä on tietysti harjuksen kalastaminen erämaajoilla. Ei se teiden välissä virtaava Teno ja iso lohi minua niinkään kiinnosta. Toki sekin kelpaisi paremman puutteessa, mutta silti mieluiten lähden pikkujokien varsia koluamaan, kun siellä saa olla ihan rauhassa.

Ensimmäinen retki Erämerellä, 12.7.2020

Olin etukäteen tutkinut Inarijärven kartan läpikotaisin ja haaveilin reissusta johonkin kauemmas; milloin jääluolalle, milloin Nellimiin tai Suolistaipaleeseen tai jotain muuta. Ensimmäisen reissuun lähdettiin kuitenkin Väylästä Paloniemen veneenlaskupaikalta ilman tarkempaa suunnitelmaa tai matkatavoitetta. Karkea ajatus oli kiertää Viimassaari, joskin sen ympäristö vaikutti paikoin kovin kiviseltä (kuten koko Inarijärvi on) ja jännitin moottorin puolesta, kun jo yhden koneen olin ajanut kiville aiemmin Uudessakaupungissa. Inari ei ole mikään pikkujärvi, josta tarvittaessa soudellaan kotisatamaan. Selät ovat isompia kuin saaristossa merellä. Tämäkin melko pieneltä kartalla näyttävä kierros on kuitenkin 40 kilometriä. Reittikartasta on kuva jutun lopussa.