Valkialammella Nuuksiossa 1-2.10.2016

akpoika Nuuksiossa.

Vuosi anorakin käyttöä

Anorakki valmis! -postauksen julkaisemisesta tuli näköjään vuosi pari päivää sitten. Ajattelin, että voisinpa siis kirjoitella jotain tuosta takista nyt, kun kokemusta on täyden vuoden kierron verran monenlaisissa keleissä.

Aamukahvia ryystämässä anorakki päällä Sollomusjärven kämpällä Vätsärin erämaassa heinäkuussa 2015.

Varusteiden koepakkaus ahkioon ja vähän muutakin...

Tänään köröttelin tihkusateisessa aamuhämärässä Lahteen P-H:n keskussairaalaan neuropsykologiseen tutkimukseen liittyen hirvikolarissa saamaani "lievään aivovammaan" eli kansanomaisesti aivotärähdykseen. Tulokset olivat positiivisia, joskin samalla kävi ilmi, että enemmän tai vähemmän useimpia aivovamman oireita (linkki aivovammaliiton sivuille) on ilmennyt viikkojen kuluessa. Ei kuitenkaan onneksi enää kuluneiden parin viikon aikana. Aiemmin mainitsin pienistä katkoksista lähimuistissa ja sellaisia ei ole enää esiintynyt, vaikka korostuneen tarkasti itsestään kaikkia poikkeavuuksia kolaria edeltävään aikaan yrittää nyt hakea ja verrata.

15. päivä tuli kuukausi kuluneeksi tuosta hirvenkaadosta (Hirvikolari-postaus) ja tänään tutkittujen tulosten perusteella jäljellä olevat vammat ovat henkisellä puolella. Niihin auttaa aika, puhuminen ja tarvittaessa ammattilainen, jonka käyttämiseen neurologi suosittelikin matalaa kynnystä. Muistia, nopeutta, päättelyä, keskittymistä ja muita sellaisia pääosin kognitiivisia asioita tutkimuksella selviteltiin ja kuulemma olen palautunut täräyksestä jo hyvin lähelle normaalia hämäläisen hidasta tasoa, eikä syytä kummempaan jatkohoitoon ole. Yksi kontrollikerta on noin vuoden kuluttua, jolloin verrataan tuloksia nyt saatuihin. Äärimmäisen pysäyttävähän tuo rysäys oli. Päivittäin kolari vielä käy mielessä useampaan kertaan ja usein tippakin linssissä räntäsateen lisäksi siitä syystä kuinka hienoa on saada olla elossa ja perheen kanssa. Vanhempi lapsikin tulee usein halaamaan ja sanoo "onpa mukavaa, ettet sä tai kukaan muukaan meistä kuollut siinä hirvikolarissa". Niinpä. Juha Tapion sanoin: Eläköön! Kaipa ne sirpaleetkin tarvittiin.

Kyyry koepakattuna.

Mitä taas Hossan retkeen tulee, niin varustelistan mukainen setti on pääosin pakattu helposti siirreltävään muotoon. Pakkailen tavarat yleensä putkikasseihin ja/tai reppuihin jokseenkin loogisiin paikkoihin. Yhdessä vaatteet, yhdessä keittovehkeet, yhdessä majoitustarvikkeet jne. Pari suurinta objektia jää useimmiten kuvan mukaisesti ulkopuolelle ja päälimmäiseksi. Tuon kun kääräisee 1,5*3 metriseen tarppiin, niin siinä on paketti samalla riittävän vesitiivis. Tarppihan on kätevä päällyskangas, kun siitä saa myös helposti tauolle tuulisuojan. Tosin Hossa on niin metsäistä ja suojaista seutua, että sille ei välttämättä nyt tule tarvetta, mutta viime keväänä Muotkan avotunturiosissa tuulisemmissa olosuhteissa ja joskus meren jäällä hiihdellessä se on ollut iloksi.

Vaatekassissa on tällä hetkellä kaikki heti lähdössä päällekin laitettavat vaatteet ja siihen kohtaan vapautuu tila eväspussille, eikä tuo ahkio muutenkaan ole vielä tappiin asti täytetty, vaikka ehkä äkkiseltään siltä kuvassa näyttääkin.

Pakkaus ylhäältä käsin.

Vielä sellainen asia tähän loppuun, että tilasin huvikseni jalkojen alle jotkut  aerogeeli-nano-hifistely -pohjalliset, joita aion pitää saappaissani reissussa. Saapas nähdä onko niistä mihinkään. Kovat on lupaukset mainoksissa, että pitäisi varpaat pysyä tallessa kovemmallakin pakkasella.

Aerogeelipohjalliset.

Ainiin, pistetään muuten arvontaa pystyyn joulun ja monen muunkin asian kunniaksi pian, mutta palaillaan siihen sitten lähitulevaisuudessa. Vielä täytyy ainakin huomiseen saakka malttaa pitää salaisuutena mitä ollaan arpomassa ;-) Sen verran voin sanoa, että lupaamani loppuvuoden tauko käsitöistä ja ompelukoneen jäähdyttely ei aivan pitänyt...

Viikon kuva: Viikko 47

Viikon kuva: Viikko 47

Olen onnellinen, että saan vielä seurata näitä pieniä jalanjälkiä näillä Tampereen ensilumilla. Millimetrien päässä oli lähtö viikko sitten sunnuntaina 15.11.2015 hirvikolarissa Lusissa (postaus: Hirvikolari), mutta Luojan kiitos tuosta kaikki selvisimme kuin ihmeen kaupalla. Erityinen kiitos ensimmäisenä avukseni tulleelle henkilölle, joka ripeällä ja neuvokkaalla toiminnalla sai minut jälleen hengittämään. Kiitos myös, että soitit ja kerroit tapahtumista kaiken, vaikka en nimeäsi tiedäkään. Ansaitsisit toiminnastasi hengenpelastajan mitalin. Kiitos myös muille minun ja perheeni apuun tulleille.

Quilt-projekti 2: Kankaiden leikkaaminen

Pari viikkoa sitten urputin, kun en ollut vielä saanut materiaaleja quilt-projektiini Saksasta (postaus: Huono kokemus ulkomailta tilaamisesta). Nyt ne viimein tuli, noin kahdeksan viikon odotuksen päätteeksi. Todella ala-arvoista asiakaspalvelua Extremtextilin suunnasta ja aionkin jatkossa välttää viimeiseen asti tilaamasta sieltä. En koskaan saanut vastausta antamaani palautteeseen, vaikka pyysin sitä useampaan kertaan. Pyysin selitystä miksi he maksattavat uudet toimituskulut asiakkaalla, mutta kukaan ei siihen vaivautunut vastaamaan. Oli kuulemma paljon sähköposteja. Noh, ihan sama... Tärkeintä, että sekä untuvat että kankaat ovat nyt minulla ja olen sen verran kunnossa, että voin alkaa piristämään itseäni puuhastelemalla varusteita kasaan.

Hirvikolari

Tänään iltapäivällä puoli viiden aikaan kolaroin aikuisen naarashirven kanssa Lusin suoran pohjoispään lähettyvillä Heinolassa. Tällä hetkellä makaan Päijät Hämeen keskussairaalassa tarkkailuosastolla. Niska pää ja vatsa kuvattu eikä hengenvaarallisia vammoja ole löytynyt. Muu perhe onneksi pääsi jo kotiin. Muistikuvia ei ole kolarista paitsi vilaus tiellä kohti juoksevasta hirvestä ja sen jälkeen ambulanssista. Eläin kuulemma kuoli heti ja auto meni lunastukseen. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Tilannehuoneen kautta löytyy pari uutista aiheesta mutta en saa nyt linkkejä jaettua. Huomenna toivottavasti kotiin tai ainakin Tampereen sairaalaan.



Päivitys 16.11.2015 klo 20: Muutama kuva kolariautosta