Kanalintujahdissa Kurussa, 10.11.2020

Varasin vielä yhden metsästysreissun tämän syksyn viimeiselle päivälle, kun mustia kanalintuja sai jahdata karkeasti Suomen keskipisteen eteläpuolisella alueella. Jos vielä menee, on köröteltävä jo pikkuisen kauemmas. Tällä kertaa valitsin kohteeksi Kurun, joka on tuttua seutua Tampereen aikojen retkireissuilta, mutta metsästyksen kannalta käytännössä yhtä tuntematonta kuin edellisetkin tämän kalenterivuoden aikana kanalintujen perässä käymäni paikat, jotka ovat siis Mehtähallituksen nimillä Etelä-Kuhmo, Elimo-Kitsi-Piilo (Lieksa, Ilomantsi) ja Lohikoski-Likastenperä (Sulkava, Savonlinna).

 

 

Tonnikalan lämmittäminen ilman keitintä eli "sissituna"

Mitä tekee vessapaperi tonnikalapurkissa?

Viime yöretkellä lämmittelin kodassa kokeeksi tölkillisen tonnikalaa iltapalaksi ilman retkikeitintä sen jälkeen, kun lapset oli nukahtanut. Homma on yksinkertainen. 

Tarvitaan nenäliina tai vessapaperia, tulitikut ja tonnikalaa öljyssä. Nenäliina laitetaan tölkin päälle ja painetaan öljyyn tai sitten paperi rullataan ja tökätään purkin keskelle. Ensimmäinen taitaa toimia paremmin, vaikka kuvissa onkin tehty jälkimmäisellä tavalla. Annetaan hetki öljyn imeytyä paperiin ja sytyteään paperi palamaan. Nenäliina toimii ulkotulen sydänlankana ja tuli lämmittää tonnikalat suoraan tölkissä. Ennen nautiskelua enimmät paperinpalat ja tuhkat otetaan tunan pinnalta pois.

Sissi lämmittää samalla liekillä kätensä ja desin-pari vettä nuudeleita tai iltateetä varten. 

En minä itse tätä keksinyt, vaan sain vinkin eräältä nimeltä mainitsemattomalta selviytymiskurssilaiselta ja tuli kokeiltua. Verkosta näkyy löytyvän aiheesta lisääkin kuvia.

Sissitunat kuumenemassa.

Palokosken ulkoilualueelta teeriä etsimässä 31.3-1.4.2018

Isoniitulla linturetkeilemisen jälkeen katselin sääennusteesta, että maanantaille oli luvattu reipasta kymmentä senttiä lunta, joten pääsiäisen aikaan suunniteltu ensimmäinen teerireissu oli parempi suorittaa jo lauantain ja sunnuntain aikana. Parempi mennä soitimelle kirkkaana kuin sateisena aamuna. Unohtamatta pöllöjä, jotka tavanomaisen vilpoisen, mutta huhuilun saralla hiljaisen maaliskuun lopussa lauhtuneilla keleillä kenties olisivat äänekkäämpiä.