perjantai 21. heinäkuuta 2017

Yö kehä III:n laidalla 20-21.7.2017

Pyöräretkellä työpaikan ohi kohtalaisen myöhään illalla.

Vietin eilisen illan yksin kotona ja ajaduin yöksi nukkumaan Vehkalan aseman viereiseen metsään kehäradan ja kehäkolmosen välittömään läheisyyteen. Kotona oli omituisen hiljaista, mutta metsässä ei hiljaisuudesta tarvinnut kärsiä. Lentokoneet nousevat tuosta matalalla yli ja kehätiekin on niin vilkas, että sen voi luokitella viivamaiseksi äänilähteeksi koko yön ajan. Lentoliikenteessä oli tauko kenties siinä yhden ja viiden välillä. Hyttysiltä suojauduin vetämällä anorakin kasvojen päälle.. Eipä niitä kyllä paljon tänä vuonna edes olekaan. 

Häiriötekijöistä huolimatta sain nukuttua ihan mukavasti ja viimeisen työpäivän ennen tämän kesän neljättä lomaa jaksaa hyvin! Seuraavat pari viikkoa on taas vaihteeksi lomaa... Hyvä meininki!

Varusteita ei ollut paljon mukana. Tarpiksi otin cubenista teipatun. Laavukankainen onkin itse asiassa tällä hetkellä lainassa/vuokralla jossain Norjan avotunturissa reilun viikon eli se ei nyt ollut edes vaihtoehto. Tarpin lisäksi oli viltti, makuualusta ja juomapullo. Mitäpä sitä muuta tuollaisella pikaretkellä tarvitsisikaan...



Kehä III.

Metsää heti kehäkolmosen ulkopuolella.

Leiripaikka.

Huomenta.

Aurinkoinen aamu.


Yöpaikan sijainti kartalla.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Velhoveden reitti pyörällä 7.7.2017

Kolmannen, vaan ei viimeisen, kesälomapätkäni viimeisen arkipäivän käytin pyöräillen Uudenkaupungin Velhoveden ympäri. Velhovesi on makean veden allas, joka rajoittuu saariin ja tehtyihin sulkuihin. Alunperin patoaminen on tehty Ukin lannoitetehdasta varten 60-luvulla, mutta tällä hetkellä suurempi kuluttaja taitaa olla seudun asukkaat, sillä Uudenkaupungin lisäksi tuosta altaasta ottaa juomavetensä muutama muukin lähiseudun kunta. Samasta vesialueesta on kyse, mutta järven pohjoisosaa kutsutaan Velhovedeksi ja eteläosaa Ruotsinvedeksi.

Olenhan minä Velhoveden ympäri mennyt useasti, mutta en koskaan aiemmin polkupyörällä. Varsin tuttuja ovat myös monet tuon reitin ympärillä olevat luontokohteet. Pari kertaa olen käynyt Liesluodossa, kerran päiväseltään ja kerran yöretkellä lapsen kanssa. Lepäisten kärjessä ramppaan lähes jatkuvalla syötöllä, Kammelassa käyn heittämässä silloin tällöin uistinta ja onpa Pyhämaan Pamprinniemikin tuttu paikka. Ainiin, ja keväällä kävin katsomassa Kammelassa olevaa lintutorniakin! Siitä jäi kuvat näköjään julkaisematta, mutta maininta reissusta löytyy täältä. Olisi siellä vielä toki uuttakin metsäistä nähtävää, mutta jätin tällä kertaa poikkeamiset metsän puolelle väliin ja pyöräilin vaan.

Pääreitillä on mittaa noin 50 kilometriä, mutta minulle kilometrejä kertyi polkien hieman päälle 60.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Otajärven lintutornilla 6.7.2017

Sen verran haipakkaa tämä kesäaika, ettei ihan pysy kronologisessa järjestyksessäkään nämä jorinat, kun tulee jotain aina väliin mistä on mukavinta kirjoittaa välittömästi... Edellisen kesäloman toisella viikolla tuli kuitenkin piipahdettua länsirannikon reissulla Otajärvellä ja sieltä laittelen tässä kuvia. Järven rannalla sijaitsee yksi lintutorni (karttalinkki), lintulava (karttalinkki) ja sen lisäksi pieni, mutta viihtyisä luontotupa lintulavan välittömässä läheisyydessä. 

Vähän tietoa paikasta.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Onkikisoissa Saimaan kanavalla, 15.7.2017

Kalakisat alkamaisillaan kanavalla.

Kävin tänään päiväseltään vanhimman lapsen kanssa ajelemassa itärajan tuntumassa Saimaan kanavalla, jossa järjestetään tänä viikonloppuna SM-kilpaonkimittelöt. Hollantilaiskaveri lenteli sitä varten Suomeen viikonlopuksi ja saumat päästä näkemään häntä oli tällä kertaa siellä. 

Saimaan kanava oli minulle tuntematon paikka, joten siinäkin mielessä Nuijamaalle ja edelleen Venäjälle johtavan tien varteen oli mukava körötellä, vaikka matkaa olikin melkein 2 ja puoli sataa kilometriä suuntaansa. Aiemmin tällä viikolla kävin jo Yyterissä ja nyt sitten melkein saman matkan idän suuntaan... Onhan tässä toki menty suomenniemeä ristiin rastiin viime aikoina muutenkin.

Alla kuvia ja kuvatekstejä reissulta.

Surviaissääsken toukat.


Tuttuja pilkkihommista nämä syötit.

82 onkijaa.

Tämä mato-onkiminen tuntuu olevan äärimmilleen vedettynä melkoista välineurheilua.

Mansikkasato oli oivallinen Saimaan kanavan varrella.

Lisää kalojen herkkupalloja.

Kastematojen kauhu.

Kello kymmentä vaille kisan alku... Alkoi hirmuinen syöttien pommitus kanavaan.

Kuului sorsien ääniä metsän suunnasta ja käytiin katsomassa. Löytyi kiva kosteikko, jossa oli runsaasti heinäsorsia. Lähinnä äänistä päätellen.

Oli hepokatti maantiellä poikittain.. ja niin edespäin.

Nostosilta.

Kanavaa.

Lisää mansikoita.

Kanavassa kulkee isotkin laivat.


Hollantilainen alus. Pohdittiin hollantilaiskaverin kanssa, että mitähän se mahtoi kuljettaa. Heitin arvauksena, että "huumeita ja avaruuskakkuja varmaan.. Vai oliko teillä jotain muitakin vientituotteita?"

Laiva sekoitti syötitykset ja kalojen päät siinä määrin, että seuraavia tärppejä sai tovin odotella laivan poistumisen jälkeen.


Kanavan sulkuportti.

Salpalinjaa Lappeenrannasta Taavettiin päin.. Käytiin tutustumassa muutamaan bunkkeriin.

Ampuma-aukko.

Majoitustiloja betonikorsun sisältä.

Järeä ovi.

Lisää ampuma-aukkoja.


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Iltauinnilla Yyterissä

Vietän parhaillaan iltaa yhden yön reissulla Porissa. En ole Jazzeilla eikä tämä muutenkaan mikään lomajuttu ole, vaan ihan työmatka vaan... Mutta vapaa ilta kuitenkin Yyterinsannoilla. Huomenna matka jatkuu aikaisin tehtaalle työasioiden pariin ja sitten iltapäivällä on edessä ajomatka takaisin kotiin. Ihan mukava oli kyllä päästä näin pikaisestikin tänne Yyteriin käymään, kun en ollut aiemmin käynytkään... Pitänee palata joskus uudestaan ja kahlata sitten Munakariinkin, joka jäi tällä kertaa tekemättä myöhäiseksi viivästyneen saapumisen vuoksi.


Jos käy Yyterissä, on kuitenkin kuulemma pakko käydä uimassa. No minäpä kävin äsken samalla, kun kävin pikkuisen iltakävelyllä rannassa. Melko pitkälle sai tallustella ennen kuin vettä oli polven yläpuolelle.




Pitkä varjo ilta-auringossa hiekkarannalla.



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Onkireissu Väärä-Mustalla, 2.7.2017

Onkija.

Väärä-Musta Vaakkoissa (karttalinkki) paljastui ahvenrikkaaksi järveksi onkiretkellä. Eipä tarvinnut kuin pistää madonpätkä koukkuun ja laskea koukku veteen niin pian painui koho pinnan alle ja ensimmäinen ahven oli rannalla. Ei nyt mikään köriläs, mutta ahven kuitenkin. Täytyy talvikaudellakin muistaa käydä tuolla pilkillä...

Kaikkiaan 13 ahventa sai pienempi väki saaliiksi. Aavistuksen työläitä oli kalat käsitellä syötävään kuntoon, mutta joka tapauksessa kaikki saaliskalat päätyivät pöytään, kun iltapalaksi oli ahvenkeittoa juuri pyydetyistä Vaakkoin ahvenista. Kyllä se kannatti. Erinomainen maukas soppa saatiin aikaiseksi.

Koho, joka ei ole vielä veden pinnan alapuolella.

Toinenkin koho. Ajatutunut vähän heinikon puolelle.

Kalasaalis.

Hilla kypsymässä.

Kihokit vesirajassa.

Vanamot kukassa.

Maariankämmeköitäkin näkyi useampia metsässä.
Päättömät ahvenet.

Ahvensoppaa porisemassa. Ruodot oli helpompi irrotella kypsistä kaloista lautasella.