Ruskaretkeilyä kiväärin kanssa, 11-18.9.2020

 

Tämän vuoden (ensimmäiseltä?) hirvestysreissulta palattiin kotiin useita kokemuksia rikkaampana, mutta sen sijaan pakastimen täytettä ei tullut. Oltiin harvinaisen pienellä porukalla kolmen ampujan ja neljän lapsen voimin tunturissa. Reissussa vierähti viikko otsikossa mainittuna ajankohtana ja ruska oli tietysti syyskuun puolivälin paikkeilla parhaimmillaan Ylä-Lapissa ja keli mukavan vilpoinen, joten hyvä oli kuljeskella. Kuusi päivää ulkoruokintaa, viisi yötä maastossa, joista neljä kaminateltalla ja yksi autiotuvassa. 

Sorsastuksen aloitus 2020

Sorsastuksen aloitus osui torstaille ja oli syytä tehdä epätyöpäivä. Hartolassa tutkin kotijärviä 11:30 lähtien auringonlaskun jälkeiseen aikaan asti. 

 Ja olihan niitä lintuja liikenteessä.

Ulkoluodolla kalassa ja kiikaroimassa, 16-17.5.2020

Leiri ulkoluodolla.

Lauantaina vein muut Putsaareen ja jatkoin vanhimman lapseni kanssa ulommas luodolle yöksi pitämään verkkoja ja kiikaroimaan lintuja.

Putsaaren palokärjet, 3/2020

Pian mökille tultuamme noin puolitoista viikkoa sitten tein uuden lajihavainnon äänen perusteella Putsaaressa, kun verkkojen kanssa käpsehtiessä kuulin palokärjen ääniä. Varmasti mustia rummuttajia on saarella ollut ennenkin, mutta tämä olikin vain minulle uusi lajihavainto kyseisessä paikassa. Nopeasti kävi selväksi, että nimenomaan meidän asuttamamme mökkitontti ja sen lähimetsiköiden lahopuut kiinnostavat lintuja ja lienemme lähellä paikkaa, johon linnut suunnittelevat pysyvämpää reviiriä.

Metsähanhihavainto, 13.2.2020

Oli Uudenkaupungin Lokalahden Tammistossa pellolle kokoontuneena laulujoutsenet ja joukko metsähanhia. Jotenkin tuntuu, että aika aikaisin. Tiirasta huomasin ja kävin bongaamassa.

Elämänpinnoja Kupariniemestä, 5-6.5.2018

Näkymä Repolaisvuorelta (karttalinkki)

Alkaa kelit näyttää ja tuntua pikkuhiljaa kesäisiltä. Ja mikäs siinä. Onhan siinä kesäretkeilyssä hyvätkin puolensa, joiden vuoksi koko kautta ei kannata jättää väliin, vaikka ei olekaan talviretkeilyn voittanutta.

Viikonlopulle järjestyi pitkästä aikaa aikaa lähteä yöksi metsään ja annoin lasten päättää kohteen. Edellisestä olikin jo kuukauden päivät. Vuoden kuudennen metsäaamun viettämispaikaksi valikoitui toistaiseksi käymätön Kopparnäs Inkoossa. Suomeksi siis Kupariniemi, vaikka ei kartoilla olekaan mainittu suomenkielisessä asussaan jostain syystä. Meren ranta on aina hyvä vaihtoehto olemiseen ja tuo vielä erityisesti, kun alueella on niin monipuolisesti eri tyyppistä maastoa, joten se soveltuu keväiseen linturetkeilyynkin.

Aamuyö Rohijärvellä 29.4.2018

Rohijärvi.

Pulinat pois. Aika heikkoa on ollut teeren soidinäänten kuulemisen saati soitimen näkemisen kanssa tänä keväänä. Ensimmäisen teerihavainnon sain kyllä viime perjantaina, kun Ukiin ajellessa yksi satunnainen ukkoterri pörhisteli Lokalahdella pellolla illansuussa. Sunnuntaina poikkesin aamuyöllä etsimään uutta soidinpaikkaa ja tällä kertaa menin Rohijärvelle (karttalinkki), jonka vieressä havaitsin olevan suoksi kartalla merkityn alueen.

Liejukanan piiloutumisyritys 19.4.2018

Töihintulomatkalla pyörähdin ensin Pitkäjärven lintutornilla ja sen jälkeen kurkkasin joko liejukana olisi ilmaantunut Vantaan Varistoon samaan paikkaan, jossa sen viime vuonnakin näin.

Olihan se. 

Yritti kana pistää piilottelullaan parastaan tällä kertaa. Olin näkevinäni kaksi lintua sivusilmällä lutakon viereistä hiekkapintaista kävelyreittiä tallatessa ja menin vesirajaan katsomaan. Toinen kanoista uiskenteli keskemmälle ja seurailin sitä hetken kiikareilla. Sitten ihmettelin, että mihis se toinen nyt katosi.

Polvistuin kaislikon reunaan ja kurkkasin. Sieltähän se punainen pää pilkotti puolentoista metrin päässä! Lintu kokonaan veden alla muuten, mutta harmittavan huonosti maastoutuva punainen nokka pilkotti vedenpinnan yläpuolella. 

Enpä tiennytkään niiden pyrkivän piiloutumaan myös näin. Jätin kanan siihen uskoon, että en olisi häntä nähnyt ja peräännyin vähin äänin paikalta.


Tämän vuoden lintulista tästä linkistä. Samaan tahtiin tulee lajeja kuin viime vuonnakin. 69 koossa.

Linturetki pyörällä Bodominjärven ympäri 15.4.2018

Oittaan näkymä aamuyöllä.

Sunnuntaiaamun ulkoiluna lähdin polkupyörällä kiertämään Bodominjärven (karttalinkki) eväiden, kiikareiden ja kameran kanssa. Herätyskello soi viideltä. Olin kyllä jo ainakin tunnin sitä ennen hereillä ja harkitsin olenko pyöräilykunnossa, kun mitä ilmeisimmin perheen pienimmän flunssa oli tarttunut minuunkin ja olo sen mukainen, vaikka aika usein lasten taudeilta vältynkin.

Västäräkistä vähäsen

Västäräkki Hartolassa 8.4.2018

Linkki lintulistalle.

Isoniitulla lintuja katselemassa 31.3.2018

Vaimo kävi ratsastelemassa islanninhevosilla ja minä suuntasin lapsukaisten kanssa läheisille pelloille Vantaan Seutulan Isoniitulle katselemaan lintuja. Siellä oli Tiiran mukaan pulmusiakin nähty, mutta ne jäi meiltä tällä kertaa näkemättä. Uusina lajeina tuli sen sijaan kiuru, joka lenteli ja viserteli yläpuolella heti autosta noustessa, uuttukyyhky sekä hemppo, jota en tietääkseni aiemmin ole tunnistanutkaan, vaikka sirkutus kuulosti tutulta, kun niitä kymmenittäin tai jopa sadoittain olikin pensaissa luomassa äänimaisemaa. 

Hiihtoretki Putsaareen 10-11.3.2018

Jäille lähdössä sumuisena maaliskuun aamuna.

Hiihtoretket saaristossa ovat kieltämättä mukavia kokemuksia, mutta kohtalaisen harvinaista herkkua. Maisemassa on samaa avaruutta kuin on avotunturissakin liikkuessa, mutta retken onnistuminen on muutaman tekijän summa. Olosuhteet asettavat sellaisten toteuttamiselle ehtoja ja varmojen jääkelien pitäisi osua vielä ajankohtaan, jolloin itsellä on mahdollisuus lähteä.

Pöyrytalon tikkapuu

Pöyrytalon vieressä, 50 metriä F-siiven nurkasta sijaitsee mainio tikkapuu pienessä metsikössä. Samassa puussa on tavattu viisi eri lajin nokankoputtajaa.

Hyytävä Yyteri 5.2.2018

Koskikarat tuli nähtyä ja sunnuntai-iltana jouduin aloittamaan turhankin aikaisin työviikon matkustamalla jo ties monennenko kerran kohti Poria. Suuntasin ensin palauttamaan Fiskarissa lainassa olleen hawu-teltan appiukolle Uuteenkaupunkiin. Ykköstietä Suomen Turkuun ja sitten Kustaviin menevää tietä ja Lokalahden kautta 400 vuotta vanhaan Uuteenkaupunkiin. Kaikki on suhteellista.

Glimsjoen koskikaraa etsimässä

Parina viikonloppuna on tullut käytyä etsimässä koskikaraa Träskendan puiston halki virtaavalta Glimsjoelta (karttalinkki). Tänään tärppäsi, viidennellä yrityksellä.

Lintukuvia Ukista, 8.1.2018

Mustarastas on usein aika suopea asettumaan kuvattavaksi. 

Tulin hankkineeksi ensimmäisen 400 milliseni, zoomina tosin. Kyseessä on Sigman käytetty lasi, jonka sain edullisesti. Muutaman kyseisellä objektiivilla otetun kuvan laitoin jo edelliseen postaukseen, mutta tässä on ensimmäisiä lintuihin kohdistuneita laukaisuja.