tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pesunkestävä kartta, 2. painos

Kuukausi sitten kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä puuvillakankaiden painatuksiin tarkoitetulla siirtopaperilla kartan (linkki tuohon aiempaan postaukseen). Tuolloin käytin vaalealle kankaalle tarkoitettua siirtopaperia ja jouduin kikkailemaan karttakuvat ensin peilikuvaksi tulostukseen ja lopputuloskin jätti hieman toivomisen varaa. Viime viikonloppuna hankin uudet siirtopaperit ja aloitin koko homman alusta toiveena helpompi toteutus ja tarkempi lopputulos.

Kokeilin tällä kerralla tummalle kankaalle tarkoitettua paperia. Tällä siirtopaperilla tulostetta ei tarvitse kääntää peilikuvaksi. Karttalehdet nappasin pikakartta.fi -palvelusta. Pikakartasta tulosteiden ottaminen on mielestäni paljon helpompaa kuin muilta karttasivustoilta (olen kokeillut kansalaisen karttapaikkaa, retkikarttaa ja paikkatietoikkunaa).

Olen menossa heinäkuun loppupuolella Vätsäriin viikon vaellukselle ja tarvitsin tästä alueesta kartan. Valitsin suunnitellun alueen keskeltä tietyn pisteen (tässä tapauksessa pieni lampi Tuulipään laella), johon osasin sijoittaa pikakartan päällä näkyvän tulostettavan alueen punaisen rajan kulman. Tärkeintä on valita kohdistusta varten riittävän pieni piste, jonka kuitenkin löytää helposti kartalta. Otin tulosteen tuon valitsemani lammen ympäriltä joka puolelta, eli neljä kappaletta karttalehtiä. Paperikokona pikakartassa oli A3 ja mittakaava 1:25000. Tulostusvaiheessa sovitin sivun A4-paperille, jolloin mittakaava pienenee ja on siirtopaperilla liki pitäen 1:50000.

Tulostamisen jälkeen siirryin silityslaudan ääreen ja silitin siirtopaperin vanhaan lakanaan kiinni. Lopputuloksena tuli huomattavasti tarkempi kartta kuin ensimmäisellä yrityksellä. Ainoastaan pieni osa järvien korkeustiedoista on hieman epäselviä, mutta jopa pienimmällä fontilla kirjoitetut järvien nimet ovat luettavissa ja korkeuskäyrät ovat selviä. Suosittelen siis käyttämään näissä tummalle kankaalle tarkoitettua siirtopaperia... Ja sen voi aivan hyvin silittää vaaleaankin kankaaseen kiinni, niin kuin tässä on tehty. Tällä kartalla nyt sitten lähdetään muutaman viikon päästä reissuun, eikä ole väliä vaikka kartta jossain vaiheessa kastuisikin!





Viikon kuva: Viikko 26

Viikon kuva: Viikko 26
Liittyy postaukseen: Pyörällä Tampereelta Uuteenkaupunkiin 25-26.6.2015

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Pyörällä Tampereelta Uuteenkaupunkiin 25-26.6.2015

Evästä hakemassa Pispalan harjulla.
Tein alkuviikon aikana yhden päivän työtunnit sisään ja pyysin perjantain vapaaksi. Olin jo pitkään pohtinut pyöräileväni Tampereelta Uuteenkaupunkiin ja nyt retkelle järjestyi aikaa (linkki mapsilla suunnittelemaani reittiin). Keskiviikkoiltana pakkasin pyörälaukut valmiiksi ja torstaina aamulla polkaisin kuuden kilometrin matkan töihin laukut tarakalla. Lähdin liikkeelle aika pienellä varustemäärällä ja jätin jopa keittimen pois ja ajattelin hakea eväät matkan varrelta kaupoista ja huoltoasemilta. Leiriytymistä varten otin cuben fiber -kankaasta teippaamani Paulitarpin (222 g), vaarnat (100g/10 kpl), kaksi ohuinta makuupussia (yht. noin kilo), narua, minirankisen (80 grammaa) ja Thermarestin ilma-alustan (noin. 600 grammaa). Niistä ei paljon painoa kertynyt. Suurin osa painosta tulikin kameravarusteista, vesipulloista ja varavaatteista. Myös aurinkopaneelin otin mukaan. Lisäksi etulaukun virkaa hoitavassa Bundeswehrin tetsarin takalaukussa oli pyörän korjausta varten työkaluja ja muita tarvikkeita.

Toivoin pääseväni matkaan viimeistään kolmelta torstaina iltapäivällä, mutta työmaakäynti venyi sen verran, että nousin satulalle vasta puoli neljältä. Keskustorin nurkalta suuntasin Pispalan harjulle ruokakauppaan hakemaan eväitä sen verran, että selviäisin niillä Huittisiin asti. Neljän maissa pääsin vihdoin laskettelemaan Pispalan harjulta alas ja pyöräretki saattoi kunnolla alkaa.

Laskettelin pitkää alamäkeä ja suuntasin Nokian suuntaan. Parin kilometrin jälkeen takarengas alkoi muljahtelemaan kummallisesti ja ajattelin, että "ei voi olla totta, joko nyt pitää alkaa korjaushommiin?" Pumppasin kokeeksi lisää ilmaa renkaaseen ja puolen kilometrin päässä paine oli kumin sisältä jälleen poissa. Pysäytys kuralammikon viereen, laukut irti, pyörä katolleen ja rengasta paikkaamaan. Joku toinen avulias pyöräilijä pysähtyi kysymään tarvitsenko apua, kun hänelläkin olisi kuulemma ollut korjausvehkeitä matkassa. Kiitin, mutta sanoin selviytyväni puhjenneesta renkaasta omilla tarvikkeillani.

Reikä löytyi nopeasti vesilammikon avulla, kun pumppasi sisäkumiin vähän ilmaa ja katsoi miltä kohdalta kuplii. Noin 20 minuutissa pääsin jatkamaan matkaani. Vastatuuli pisti vastaan niin kuin Pirkan pyöräilyssäkin ja valitettavasti reittini kulki koko matkan käytännössä samaan suuntaan eli sitä vasten oletin joutuvani puskemaan koko illan.

Pyörä huollossa.

Reikä paikattu aivan venttiilin vierestä.
Matka Siuroon sujui nopeasti ja reittivalinta tuntui osuvalta. Poljin alkumatkan pyörätietä Nokian ohi ja sen jälkeen jatkui pieni asfaltoitu tie, jossa ei juuri ollut muuta liikennettä. Kulovesi välkkyi välillä tien vasemmalla puolella. Sää oli pilvipoutainen, mutta mukavan vaihteleva maisema, laulavat linnut ja kukkivat kukat tien varressa piristivät pyörämatkaajaa. Kuljin tietä numero 2505 Karkkuun asti.

Siuron siltoja.

Pato Siurossa.
Salmista eteenpäin oli pätkä soratietä, ehkä seitsemisen kilometriä. Matkalle osui myös pari talutettavan kokoista mäkeä. Vastaavasti oli myös muutama alamäki, joissa vauhti nousi Oruxmapsin gps-seurannan mukaan lähelle 50 kilometriä tunnissa. Aurinkopaneeli oli etulaukun päällä roikkumassa ja latasi puhelinta. Pilviselläkin säällä virtaa tuli sen verran, että akun varaus ei näyttänyt vähenevän.

Näkymä Salmista Piikkilänjärvelle.
Karkusta kurvasin tielle numero 249. En tajunnut, että olisin voinut jatkaa Riippiläntietä suoraan ja kulkea pienemmällä tiellä. Onneksi tuolla isommallakin ajouralla oli leveästi päällystettä valkoisen viivan oikealla puolella, jossa mahtui laukkuineen etenemään, mutta epäilen, että hävisin maisemissa hieman. Välillä popsin ajon aikana leipää ja joskus suklaapatukkaa. Noin parinkymmenen kilometrin välein pysähdyin pariksi minuutiksi jaloittelemaan, jotta satula ei alkaisi niin paljon puuduttamaan. Alkoihan se kuitenkin joka tapauksessa ennen pitkää...

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko Sastamalantieltä kuvattuna.
Kokemäenjokea ylittäessä havaitsin siilin kulkemassa joen yli kanssani samaa siltaa pitkin. Useampi vuosi varmaan edellisestä siilihavainnostani. Nappasin siitä kännykällä kuvan ja ohitin otuksen jatkaen matkaani. Tarkoitukseni oli kurvata joen ylityksen jälkeen oikealle Turuntielle, mutta ajatuksissani menin ohi. Tästä aiheutui se, että jouduin vilkkaalle 12-tielle turhan aikaisin ja jouduin ajamaan sen vartta useamman kilometrin ennen pääsyä alikulun kautta Huittisten pyöräteille. Oletin etukäteen, että olisin Huittisten Härkäpakarissa ruokailemassa jo seitsemän maissa, mutta viivästyneestä lähdöstä työpaikalta ja puhjenneen renkaan paikkailusta johtuen olin siellä vasta yhdeksältä. Ostin sisältä salaattiaterian ja söin sen pihalla leikkipaikan viereisellä pöydällä.

Siili Kokemäenjokea ylittämässä.


Kokemäenjoki.
Karhu Härkäpakarin pihalla.

Hain syömisen jälkeen vielä sämpylän aamupalaa varten sisältä ja lähdin sitten jatkamaan matkaani Euraa kohti. 2-tielle ei tarvinnut onneksi mennä, vaan pienempi tie kurvailee metsän poikki kakkostien lähettyviltä tuon lyhyen muutaman kilometrin pätkän, josta jälleen palataan 12-tielle. Tien alussa jouduin pumppaamaan takarenkaaseen lisää ilmaa, kun pyörä tuntui raskaalta polkea. Pelotti, että joko taas pitää alkaa paikkailemaan kumia. Onneksi rengas ei heti tyhjentynyt uudelleen.

Pohdiskelin ajaessa jaksaisinko ajaa suunnitelmani mukaisesti Ilmiinjärvelle asti vielä illalla, kun matkaa sinne oli jäljellä 25 kilometriä. Syömisen jälkeen voimia tuntui kuitenkin piisaavan hyvin ja liikenne oli hiljainen, ilta valoisa ja tuulikin kevyempi kuin päivällä, joten päätin jatkaa. Pyhän Henrikin tiellä näin ketun, mutta enhän minä siitä kuvaa ehtinyt nappaamaan...

Saavuin Ilmiinjärven uimarannalle yhdentoista maissa. Matkaa oli takana päivän aikana noin 117 kilometriä polkupyörällä (Oruxmapsin keräämä data matkasta) ja tuntui hyvältä olla perillä. Keskinopeus oli parinkympin paikkeilla liikkumisen aikana. Olin katsonut kartasta, että Ilmiinjärven lähettyvillä sijaitsee Kuninkaanmänty, joka vaikutti historialtaan sen verran mielenkiintoiselta, että talutin pyöräni sinne ja menin katsomaan.

Perimätiedon mukaan päivän ja 240 vuotta minua aiemmin paikalla kävi itse kuningas Kustaa kolmas seurueineen reissullaan valtakuntansa itäisempiin kolkkiin ja pysähtyi petäjän juurella sen verran, että haukkasi evästä ja saattoipa lorauttaa ajan tavan mukaan kulauksen oluttakin kurkustaan alas. Kaltaiselleni lurjukselle oli nyt evästämistarkoitukseen vain vettä ja Hesen salaattiannoksen mukana tullut kuiva leipä. Aikaa oli jo sen verran kunkun poikkeamisesta vierähtänyt, että paikalla oli nyt pystyssä 4-5 metristä katkaistu kuivahtanut ja kelottunut männynpökkelö, jonka kylkeen oli kiinnitetty muistolaatta. Jos tuo kiireinen maan päämies pysähtyi tuossa vain evästämässä, niin minä puolestani ajattelin, että joutaisin jopa leiriytymään ja katselin sillä ajatuksella selälleni tasaista paikkaa sammalpeitteisestä maasta.

Iltatoimet olivat nopeat. Pystytin tarpin naruilla puiden väliin Kuninkaanmännyn viereen ilman keskitolppaa, puhkuin ja puhisin thermarestin ilmapatjan täyteen, kiinnitin minirankisen, hoidin henkilökohtaisen huollon ja puoli kahdeltatoista heittäydyin patjalle pitkäkseni makuupusseihin. Tunsin oloni naatiksi, mutta uni ei silti meinannut tulla. Varmaan oli vieläkin hieman vauhti päällä ja adrenaliinitasot korkealla, kun olin koko illan polkenut. Lehtokurpan soidinääni kuului iltamyöhällä useampaan kertaan.

Vettä ja leipää kuninkaanmännyn juurella.

Minirankinen ja nappaskengät. Poljin noilla, kun lenkkarit jäivät matkasta kotiin. Eipä tuolla kylläkään ole mitään väliä tällaiselle amatööripyöräilijälle, mitkä kengät on jalassa polkiessa.

Kuninkaanmännyssä on katto.
Aamulla nousin kymmentä vaille kuusi. Otin pari kuvaa ja laitoin leirin pakettiin. Liikkeelle pääsin jo kello 6.20. Taivaalta tuli pientä tihkua alas, mutta välillä paistoi aurinkokin. Kovempaa sadetta ei koko matkan aikana sattunut kohdalle. Yön aikana takarengas oli tyhjentynyt melko paljon, mutta päätin yrittää jatkaa matkaa korjaamatta rengasta, pumppailin vain. Aamupalaksi söin kinkkusämpylän ajon aikana. Olin kysellyt frezzamokkaa Huittisista aamupalan kylmäksi kahviksi, mutta sellaista ei ollut kaupan. Olin kuitenkin varma, että Eurasta saan jostain aamukaffet. Koukkasin Tuiskulan kautta soratietä pitkin Euraa kohti, jotta vältyin pitkältä ajamiselta 12-tien aamuliikenteessä. Tuiskulan tiellä juoksenteli 3 rusakkoa jonkun matkaa pyöräni edellä.
 
Leiri vielä purkamattomana.






Muistolaatta männyn kyljessä.

Noh, kuinkas sitten kävikään. Saavutin Euran seitsemältä ja kiertelin kylää etsien avointa kahvilaa. Kahdeksaltahan nuo reitilleni osuneet vasta aikoivat aukaista ovensa. On kyllä Suomen turhin paikkakunta tuo Eura! En olisi paljon vaatinut, kupponen kahvia vain ja olisin jo ollut jälleen tien päällä. Edes R-kioski ei aukea tuossa kylässä ennen virka-aikaa. Tömistin mudat kengistäni ja jatkoin pyörätietä 43-tien vierellä Uudenkaupungin suuntaan. Eurasta on 59 kilometriä Ukiin ja väliin osuu Hinnerjoki ja Laitila.

Pyhäjärven rannassa pysähdyin pitämään pienen tauon hienon järvimaiseman äärellä. Jälleen pumppasin takarenkaaseen lisää ilmaa. Matka Hinnerjoen läpi Laitilaan saakka tuntui melko pitkältä, kun pääosin tiellä on vain pitkiä suoria. Sää alkoi onneksi hieman kirkastumaan matkan edetessä. Huomasin aurinkopaneelia viritellessä, että Oruxmapsiin reitin tallennus meni mönkään, kun kännykkä oli jostain syystä sammunut ajon aikana. Vähän ennen Laitilaa näkyi muutama peuran oloinen elukka kaukana pellon toisessa laidassa. Töyhtöhyyppiäkin oli runsaasti pelloilla.

Pyhäjärvi perjantaiaamuna.
Viimein kahvia!

Hinnerjoella.
Laitilasta lisää kahvia.
Laitilasta oli enää 17 km matka Uuteenkaupunkiin ja olo oli toisen kahvikupin jälkeen erinomainen. Vajaa tunnin ajomatka perille. Kelikin muuttui kokoajan vain aurinkoisemmaksi meren rantaa lähestyessäni. Kalannissa poikkesin kaupassa ja ostin kolme omenaa, jotka rouskutin Sirppujoen sillalla.

Uudenkaupungin vaakuna. Kaksi haukea.

Sirppujoki.
Kalannista loppumatka oli pyörätietä. Puoli yhdentoista aikaan saavuin Uuteenkaupunkiin ja ohjasin käyräsarviseni rantakadulle ja poljin viimeiset sadat metrit kaupunginlahden reunaa Pakkahuoneelle. Vierasvenesataman kuppilasta ostin mansikkajäätelön ja menin syömään sen aurinkoisessa säässä terassille. Tosi hyvä meininki! Yhteensä noin 195 kilometriä takana pyöräillen. Mukava huomata, että pystyy tuollaisia päivämatkoja suhteellisen kevyesti vetämään pyörälaukkujen kanssa... Jäätelön jälkeen hain vielä säkillisen kuuluisia munkkeja mukaan ja siirryin kotijoukkojen luokse kahville.

Ugissa paistaa sama aurinko kuin Naantalissakin.

Muitakin ulkomaalaisia kuin vain tamperelaisia harhaantunut Pakkahuoneelle...
Valitettavasti toiselta päivältä ei ole Oruxmapsin dataa tarjolla, kun puhelin oli sammunut kesken. Kaikenkaikkiaan reittivalinta oli kelvollinen, mutta ehkä toisella kerralla voisi miettiä tuon Huittisten eteläpuolisen osan tarkemmin ja ajella esimerkiksi Säkylän kautta Pyhäjärven eteläpuolelta pienempiä teitä kuin 12 ja 43. Silloin voisi poiketa samalla vaikkapa Vaskijärvellä tai Kurjenrahkalla yöpymässä. Matkaa tulisi vähän enemmän, mutta vastaavasti saisi ajaa rauhallisempia ja ehkä maisemallisestikin hienompia teitä.



Aiemmat #twonights-haasteen jutut:

Kesäkuu:
Toukokuu:
Yö laavussa perheen kanssa 23-24.5.2015
Kaulamoinen 3-4.5.2015
Huhtikuu:
Aarniometsässä ja teerisuolla 24-26.4.2015
Maaliskuu:
Maaliskuun #twonights -yöt
Muotkalla maaliskuussa 2015
Pöllöretki Siikanevalla 13-14.3.2015
Helmikuu:
Yö laavussa 21-22.2.2015
Pakkasyö Ammejärvellä 14-15.2.2015
Tammikuu:
Seitseminen 9-11.1.2015

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kutemajärvellä patikoimassa 23.6.2015

Kutemajärven maisemapolku.
Patikointi kesäisenä arki-iltana on aivan mahtava tapa katkaista työviikko keskeltä kahtia ja unohtaa kiireet! 

Sovittiin kaverin kanssa, että menemme tutkimaan Oriveden kunnan puolella 9-tien varressa sijaitsevia Kutemajärven seutuja (karttalinkki lähtöpaikalle) tiistaina työpäivän jälkeen. Alunperin oli tarkoitus viettää paikassa jopa yksi yö, mutta ajatus täytyi seuraavan aamun liian aikaisten velvollisuuksien vuoksi hylätä. Ehdimme maastoon vähän ennen kuutta illalla ja kävelimme suoraan Kutemajärven rantakallioille päivälliselle.

Kaverin itse tekemä spriipoltin. Tunatölkki
Tuulisuojakin on mallia TSI.












Kutemajärvi ja tämän kirjoittaja.
Yllätykseksi rantaviivaa seuraili viitoitettu polku, jota ei oltu karttaan merkitty kuin vain alkuosastaan. Polun kohdalle osui muutamia ojitusojien ylityksiä ja siltojen kunto huononi matkan edetessä siihen malliin, että viimeisestä ojasta piti mennä hyppäämällä yli.

Ensimmäinen puronylitys Kutemajärven eteläpäässä.

Poikkeuksellisen alkuperäisenä säilynyt järvi.
Kutemajärvellä on kyllä runsaasti mökkejä, mutta ne sijaitsevat järven itäpuolella, jolloin koko länsireuna jää retkeilijän vapaasti tallattavaksi. Lounaispuolella on myös pieni luonnonsuojelualue, joka ei ole Pirkanmaan sykähdyttävin vanha metsä, mutta mukavaa maastoa sekä katseelle että kulkijalle kuitenkin.



Noilla rantakallioilla hetkeä aiemmin keiteltiin.

Reittimerkintöjä oli siellä täällä, mutta polku oli ajoittain epäselvä.


Tästä purosta piti loikata yli, kun silta oli sen verran hatara. Lähellä Saukonlahtea.

Saukonlahden jyrkänne.
Kutemajärveltä jatkoimme metsäautotietä katsomaan muutamaa läheistä pientä lampea. Aluksi suuntasimme Moikerolammille, joka osoittautuikin varsin viihtyisäksi pieneksi suolammeksi, vaikka lähestyminen tapahtui tiheän taimikon läpi. Moikerolammelta palailimme Mustalammen kautta lähtöpaikalle rauhoitetun puun kautta.

Metsäautotietä.

Moikerolammi.

Lakka kukki jossain matkan varrella.

Kuusimetsää lähellä Mustajärveä.

Rauhoitettu puu.
Niin kuin sanoin, iltapatikointi lähiseuduilla on mukavaa varsinkin tällaisina valoisina kesäiltoina. Matkaa kertyi kuutisen kilometriä ja se toimi myös mukavana palautuskäppäilynä eilisen reilun 10 kilometrin maastojuoksun (Tampereen iltarastit) ja 35 kilometrin pyöräilyn jälkeen.

Oruxmapsikin oli taskussa tallentamassa jälkeä ja vaikka puhelin sanoi puolivälin jälkeen, että "jäljen tallennus päättyy nyt, kun akku on ihan loppu", niin silti reitti tallentui muistikortille. Tässä linkki Oruxmapsin tallentamaan dataan. Vain 3,5 tuntia riitti akkussa virtasta pitää etukäteen täydeksi ladatussa älykännykässä seuranta päällä...

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusyö ulkomajoituksessa, 19-20.6.2015

Kuusen vuosikasvut.
 
Vietettiin juhannus Joutsassa mökillä. Vaikka perjantaiaamu  pahaenteisesti tihkusateinen, puolen päivän aikaan keli alkoi selkenemään ja loppuillan oli ajoittain jopa varsin aurinkoista ja lämmintä. Savusauna lämpeni ja kuikat huutelivat järvenselällä. Mukavaa oleskelua. Järvivesi oli viitisentoista astetta lämmintä ja siellä tuli useampaan otteeseen käytyä jäähyllä.

Kielot kukkivat.

Puolukan kukkia ja pienten kuusten vuosikasvuja. Hyvä marjasato taitaa olla tulossa... Toivottavasti ainakin.

Pystytin Vihen kangaslaavun mökin pihamaalle ja yövyimme koko nelihenkisen perheen kanssa siinä, kun hyttysiä oli runsain mitoin ja laavuun on jo olemassa iso rankinen. Lapset ovat vielä sen verran lyhkäisiä, että mahtuvat peräkkäin samalle makuualustalle. Muuten olisi ahdasta. Muutaman vuoden sisällä täytyy varmaankin siirtyä kahden tarpin taktiikkaan. Sitä perhekäyttöä ajatellen Paulitarppiinkin pitäisi tehdä isompi hyttysverkko. Suunnitteilla sellainen jo on ja piirustuksetkin takaraivossa, mutta tulostamatta vielä sieltä paperille...

Laavu pystytettynä.

Muutama viikko sitten ostamani Therm-a-rest NeoAir AllSeason -makuualustat olivat nyt ensimmäistä kertaa yön yli testissä. Kyseisestä alustasta olen kirjoittanut yleisesti jo aiemminkin ja urputtanut muun muassa niiden painosta, mutta mukavuudessa niiden päällä pötkötellessä ei ole valittamista.

Kuuden sentin paksuisella ilmapatjalla ei tarvinnut kertaakaan herätä yöllä siihen, että jotain paikkaa olisi kolottanut tai jalka/käsi olisi puuduksissa. Siihen puutumiseen ja siitä aiheutuviin kyljen kääntämisiin olin jo tottunut ohuilla solumuoveilla aiemmin yöpyessäni, joten kokemus oli täysin uusi retkeilyn saralla. Rapina, joka sisätiloissa testatessa kuulostaa jopa kovalta, ei häirinnyt oikeassa käytössä. Puhkeaminen pelottaa kuitenkin sen verran, että täytyy miettiä käyttö millaisille reissuille otan tuon ilma-alustan mukaan. Kesällä varmaan uskaltaa pelkällä ilmapatjallakin mennä, mutta kylmän maan aikaan ahkioon ainakin lähtee solumuovia kaveriksi varmuuden vuoksi.

Kaksi thermaria vierekkäin.

Kokko saaressa.

Tippojen aikaansaamia täydellisen pyöreitä ympyröitä.

Kuikan tapaa varsin usein tuolla karulla ja kirkasvetisellä järvellä.