Viltin lämpökamerakuvat

Otin viime viikonlopuksi koulun labrasta lainaan lämpökameran Kaukaloisten metsäretkelle. Tässä postauksessa julkaisen joitakin tuolla kameralla ottamiani kuvia. Kyseessä on pieni ja näppärä, jotakuinkin älypuhelimen kokoinen lämpökamera. Hinnat noissa on tullutkin rutkasti alas, kun tämä maksaa "vain" reilut 700 euroa. Toki käyttämäni lämpökamera häviää resoluutiossa arvokkaammille yksilöille ollen kuitenkin moneen asiaan riittävä. Minua ilahdutti havainto siitä, että tuo kapiste on valmistettu eteläsuomessa, eli Virossa. Ei missään Kiinassa tai Taiwanissa.

Kaverit tulilla. Halvan lämpökameran heikkous näkyy. Lämpötila ei ollut pakkasella, mutta kamera näyttää kylmimmissä kohdissa lukemia alle nollan. Tässä tutkimuksessa muutaman asteen virhe ei kuitenkaan ollut merkittävä.

Varusmiespalveluksen ajoilta minulla on kokemuksia todella tarkasta useiden kymmenien tuhansien eurojen hintaisesta lämpökamerasta, jolla tähtäilimme pääasiassa lentäviä esineitä taivaalta. Usein sitä hyödynnettiin myös pintavihollisen etsimiseen metsästä sotaharjoituksissa. Olihan se koomista, kun joku luuli hiipivänsä hämärissä näkymättömänä asemiin ja hänet oli havaittu metsästä hehkuvana hahmona jo aikoja aiemmin. Ei tarvinnut kuin ampua räkäpäällä tai poskilaukauksella.

Et enää nykypäivänä pääse piiloon, ellet satu olemaan vaihtolämpöinen.

Tämän näköinen härveli.

Siviilipuolella lämpökameraa käytetään usein rakennusten kuvaamisessa. Lämpökameralla voidaan kätevästi tutkia varsinkin lämpövuotoja, mutta myös kosteusvahinkoja ja esimerkiksi sähkövikoja. Kosteusvahingon kohtaan muodostuu ns. märkälämpötila haihtumisen vuoksi ja siksi märkä kohta esimerkiksi seinässä näkyy lämpökamerakuvissa viileämpänä alueena. Toki kosteusongelmien tutkimiseen on olemassa omat laitteensakin. Lämpökamerakuvatessa olennaista on tietää mitä kuvista yritetään löytää. Esimerkiksi, jos kuvataan seiniä rakennuksen sisäpuolelta, kuvista etsitään kylmempiä kohtia. Ulkoseinän puolella vastaava asia taas näkyy muuta osaa lämpimämpänä kohtana. Nuo paikat vaatisivat mahdollisesti tiivistystä tai lisäeristystä.

Mennäänpä sitten niihin varsinaisiin kuviin. Olin kiinnostunut näkemään mistä viltistäni tulee eniten lämpöä harakoille ja tällä tavalla asia olikin helppoa selvittää. Kota on valitettavasti sen verran pieni, että yhteen kuvaan ei nukkujaa kerralla saanut mahtumaan, mutta ei anneta sen häiritä. Kuvia analysoidaan vastaavaan tapaan kuin rakennusta kuvatessa ulkopuolelta. Mitä lämpimämmäksi kohta kuvassa piirtyy, sitä heikompi eristys kyseisessä kohdassa on. Värien/pintalämpötilan vertailupalkki on lämpökamerakuvan oikeassa reunassa.

Jalkopäädystä otetusta kuvasta näkee selvästi  pohjakappaleen sauman, joka piirtyy kuvaan vihreänä muun osan jalkopäädystä ollessa sininen. Sauma on mahdotonta tehdä siten, ettei se ollenkaan näkyisi lämpökamerakuvassa. Se on aina heikoin kohta. Mutta kuten oikean reunan väripalkista on nähtävissä, vihreä ei merkitse vielä kovin lämmintä eli sauma on toteutettu ihan hyvin.  Tilannetta voisi parantaa pienellä eristetyllä kaistaleella, jonka ompelisi sauman väliin sisäpuolelle.

Makaan kuvassa selälläni, jolloin varpaat ovat pystyssä ylös päin. En normaalisti nuku selälläni. Viltti painuu varpaita vasten ja eriste menee siltä kohdalta kasaan. Se tietenkin lisää lämpöhäviötä varpaiden kohdalla ja se on helposti tunnettavissakin viileänä "suihkuna" varpaille. Sama toistuu sekä tällä viltillä että kuvatuilla kahdella makuupussilla. Myös ne kohdat piirtyvät kuvaan lämpimämpinä alueina, joihin tulee jyrkkä taitos. Siitä voi vetää johtopäätöksen, että jalkopääty pysyy paremmin lämpimänä kyljellään nukkuessa, jolloin taitoksilta vältytään eikä varpaat paina eristeitä kasaan.

Noin polven kohdalla on nähtävissä punainen piste. Siitä kohdalta viltin reuna ei ole kunnolla laitettu jalkojen alle ja se aiheuttaa heti suuremman lämpöhäviön.

Yksi mielenkiintoinen havainto on lisäksi se, että väri muuttuu lämpimämpään suuntaan päätä kohti mennessä. Oletan tämän johtuvan siitä, että niissä kohdissa peiton alla on lämmittävää aluetta(ihon pinta-ala)/lämpötehoa on enemmän, koska teoriassa untuvaa on saman verran joka kohdassa.

Kuva viltin jalkopäädystä:

Viltin jalkopääty.

Sama kuva normaalina valokuvana.

Kuva viltin pään puoleisesta päädystä:

Sama kuva kuin yläpuolella normaalina valokuvana.

Loppuun parit kuvat kaverien makuupusseista. Toinen on Cumuluksen Panyam 600 (limit -13 astetta, paino 1000 g) ja toinen Marmot Never Winter Long (limit 0 astetta, paino 1100 g). Molemmissa on untuvatäyte. Melkoisen selkeä ero eristävyydessä nähtävissä niiden jalkopäädyistä otetuista kuvista. Toki Panyam on huomattavasti vilpoisampiin keleihin tehty, mutta silti.

Cumulus Panyam 600

Jalkopäädyt. Alempi makuupussi Cumulus Panyam 600 ja ylempi Marmot Never Winter Long. Molemmat untuvamakuupusseja. Onkohan tuossa jotain vikaa Marmotin jalkopäädyn eristyksissä? Untuvat valuneet reunoihin tms?

Sama kuva kuin yläpuolella tavallisena valokuvana.

Marmot Never Winter.

Sama kuva kuin yläpuolella.