lauantai 20. lokakuuta 2018

Koskeljärven Latosaaressa 19.10.2018



Koskeljärvi on kiinnostanut minua kohteena jo pitkään ja olenkin kartalta sitä katsellut. Alue soveltuu erinomaisesti mantereen puolella tapahtuvan päiväretkeilyn ohella yön-parin melontaretkelle. Läheltä saa kanootit vuokrattuakin. Ympäristössä on myös isoja soita sellaisella etäisyydellä toisistaan, että keväthangilla voisi mukavasti jonkun viikonlopun hiihdellä. Mainitsinkin paikasta jo aiemmin tänä vuonna, kun kävin läheisellä Hirvilamminsuolla lapsen kanssa pöllöretkellä kevätpuolella hiihtelemässä. 

Nyt oli päiväretken vuoro.

Lounaan jälkeen lähdimme perheen kanssa Ukista ajelemaan kohti kohdetta, joksi valitsin Latosaaren laavun ja lintutornin (karttalinkki). Pakkahuoneelta poikkesimme munkit mukaan ja termari oli täytetty sumpilla. Sen sorttiset eväät tuli sen vuoksi, että olin aamupäivällä käynyt allekirjoittamassa uuden työsopimuksen ja mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa sellaista asiaa kuin munkkikahvit lintutornilla. Aihetta tullaan varmaan sivuamaan myöhemmin blogissa lisää, joten jääköön nyt vielä epäselväksi mikä on homman nimi. 

Vajaa tunti meni ajamiseen ja perillä odotti tyhjä parkkipaikka. Ranta näytti kartalla siltä, että ohessa voisi karpaloita poimia, joten pienet jugurttiämpärit tuli napatuksi auton takakontista mukaan. Vaihdoin myös saappaat jalkaani.

Keli oli fantastinen syyssää, kirkas auringonpaiste ja mukavan raikas lämpötila. Eipä turhaan tuullutkaan, joten auringossa varsinkin oli jopa lämmin. Laavulle ja pienelle näköalatasanteelle oli sopiva 1 vuotiaan patikointimatka, kolmisen sataa metriä. Hassua, että hänkin jo ymmärtää, että polun vieressä kulkeminen on paljon hauskempaa kuin polulla.








Evästauolle menimme muutaman sata metriä edemmäs lintutornille, jonne johti pitkospuut ja ehkä jossain kohdassa jopa siltamainen rakenne. Lienee korkeamman veden aikaan veden ympäröimä tuo Latosaari, jossa lintutorni sijaitsee.

Hämmästelin, että eihän täällä ole lintuja nimeksikään. Kolme joutsenta vain eikä muita vesilintuja. Joko ne meni?

Komea paikka silti. 

Paluumatkalla noukimme noin litran niitä jo mainittuja karpaloita sillan vierestä ja jo tuli paluumatkalla muutama muukin ulkoilija vastaan. 

Jokohan keväällä painelen paikalle uudestaan kanootin tai muun vesikulkupelin kanssa?

Pudonneita haavan lehtiä. 

Silta Latosaaren. 

Lintutorni. 


Munkkikahvit tornilla. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!