Toinen retki sorsajärville, 1.9.2020

Piti käydä Hartolassa ja hakea yksi pakastin, että saa isomman 300 litraisen vapautettua hirvijahtireissulle. Samaan syssyyn poikkesin lähijärvet soutamassa ympäri.

 

Tulin kohteeseen kolmen maissa ja kävin ensimmäisenä kiertämässä pienemmän järven. Tilanteita ei tullut enää samaan tahtiin kuin aloituspäivänä tietenkään, mutta tehokkuus oli jäätävä. Tältä järveltä yksi pomppu kaislikosta ja helpon tuntuinen pudotus rauhallisella suorituksella. Kävin viikkoa aiemmin Sipoon radalla ampumassa työkavereiden kanssa skeetiä ja sportingia noin 100 laukauksen verran ja varsinkin jälkimmäisen harjoittelusta huomasin olleen paljon hyötyä. Vaikka kohde lentää kovaa, on rauhallinen haulikkomies kuitenkin vahvemmilla kuin hätäinen. Nyt tuntui, että otin tilanteen rennommin ja tuloksena oli tähdätty laukaus, jonka tiesin päätyvän pudotukseen jo ennen liipaisimen puristamista. Tällä heinäsorsalla ei ollut mitään mahdollisuutta. 

 

 

Ensimmäisen järven kiertämisen jälkeen oli vuorossa kahvitauko ja sitten toisen järven kierto ja iltalennon odottelu. Järven takakaarteesta hyppäsi ensin yksi lähes juhlapukuun jo sonnustautunut iso urosheinuri ja se tuli alas. Laukauksesta lähti 3-4 sorsaa lisää ja pudotin niistä yhden. Kolmatta tähtäilin, mutta en ampunut. Harvoin itse soutaessa ehtii tuplia ampumaan. Samaan aikaan kaislikosta puski 6 kappaletta joutsenia ja näille ei terästä tarjottu.

Joutsenet ja pari myttyä vedessä.

Iltalentoa ei juuri tullut, mutta kolmen tunnin odotus palkittiin yhdellä kolmen sorsan ylilennolla. Jälleen yksi laukaus ja sorsa alas, tosin tätä piti lasauttaa vielä kerran veteenkin, kun yritti ryökäle sukeltaa karkuun. 

Osumaprosentti 100 ja lopputuloksena neljä heinäsorsaa. Erinomainen reissu ja hieno ilta järvillä muutenkin. Nyt saa paikalliset sorsat olla puolestani rauhassa ja valmistaudun seuraavaksi Ylä-Lapin hirvenmetsästykseen, jonka tiimoilta kävinkin lauantaina karhukokeen suorittamassa.