Ensimmäinen retki Erämerellä, 12.7.2020

Olin etukäteen tutkinut Inarijärven kartan läpikotaisin ja haaveilin reissusta johonkin kauemmas; milloin jääluolalle, milloin Nellimiin tai Suolistaipaleeseen tai jotain muuta. Ensimmäisen reissuun lähdettiin kuitenkin Väylästä Paloniemen veneenlaskupaikalta ilman tarkempaa suunnitelmaa tai matkatavoitetta. Karkea ajatus oli kiertää Viimassaari, joskin sen ympäristö vaikutti paikoin kovin kiviseltä (kuten koko Inarijärvi on) ja jännitin moottorin puolesta, kun jo yhden koneen olin ajanut kiville aiemmin Uudessakaupungissa. Inari ei ole mikään pikkujärvi, josta tarvittaessa soudellaan kotisatamaan. Selät ovat isompia kuin saaristossa merellä. Tämäkin melko pieneltä kartalla näyttävä kierros on kuitenkin 40 kilometriä. Reittikartasta on kuva jutun lopussa.

Olin odottanut hetkeä, kun paatti on vesillä, kone starttaa ja edessä siintää jo kartalla mahtavalta näyttänyt Kasariselkä. Kaasukahva suoraksi ja enimmät höyryt pihalle ensimmäisillä kilometreillä.

Aijaijaijai!

Vaan eipä siellä pitkälle päästy. Melkein ensimmäisen saaren kohdalla himmailin ja matkaseurue oli sitä mieltä, että pitäisi rantautua, kun on niin hieno saari. Eipä siinä, kun vaan sitten rantauduttiin. Tosin noin voisi sanoa minkä tahansa saaren kohdalla, kun kaikki Inarin saaret näytti toinen toistaan hienommalta.

Kalasteltiin saarella ja pian jo oli ensimmäinen mittaharjus rannalla. Hetken päästä oli siiman päässä mahtava taimen, mutta seisoin korkealla kivellä muutaman kahluuaskeleen päässä rannasta eikä haavi ollut lähellä, vaan veneessä. Sain kalan väsytettyä ja jopa rantaankin, mutta vielä siitä rantakiveltä kala irtosi ja ui äkkiä tavoittamattomiin ja karkuun. Sekunti siinä oli aikaa syöksyä kimppuun, mutta hämäläinen ei ehtinyt. Harmin paikka.

Reissun ensimmäinen mittaharjus, 32cm.

Seuraavalta saarelta tuli kuitenkin se mittataimen, ja oikein kaksin kappalein. Vielä kolmannen nappasi toiseksi vanhin lapsistani. Oltiin aika ylpeitä noista saaliista. Päivän kalasaalis oli siten kolme taimenta ja yksi harjus. Oletin kyllä, että olisi ollut toisin päin, mutta kelpaa noinkin. Enemmän punaista lihaa. Tässä käytiin myös uimassa ja keiteltiin lounas.

Vielä ennen iltaa ehdimme poikkeamaan Kahkusaaren autiotuvalla, jonka edustalla kypsensin halsterissa kaksi taimenta. Oli aika herkkua.

Kasariselkä tyyntyi rasvatyyneksi meidän lähtiessä paluumatkalle ja sammutin koneen toviksi keskellä selkää. Häkellyttävän hieno maisema ja se hiljaisuus. Huikea paikka on tuo Inarijärvi.

Kasariselkä.

Reitti kartalla.