Hirvien kiima-ajan jälkiä vuoden 2016 jahdista

Tästä linkistä hirviretken ensimmäiseen osaan, jos se on vielä lukematta.

Katajat saaneet kyytiä hirvisonnin käsittelyssä. Tässä kohdin uroshirvi vastaili koivikosta, mutta ei tullut näytille. Olimme juuri kävelemässä leiriin ensimmäisen päivän kaadoltani.

Hirvien kiima-aika näkyy maastossa monin eri tavoin. Vietin taas noin viikon Laplandissa hirvimetsällä ja dokumentoin kameraani matkan varrelta jokusen otoksen, joista hirvisonnien jättämiä jälkiä on havaittavissa. Hirven houkuttelu on tehokkaimmillaan kiima-aikana jotakuinkin syys-lokakuun vaihteen paikkeilla, mutta se aika on nykyisin Lapissa rauhoitettu, joten metsästystilanteessa siitä ei juuri houkuttelija etua saa. Toki houkutteluäänet toimivat muulloinkin ja önähtelemällä kutsuääniä taitava ääntelijä saattaa onnistua huijaamaan eläintä ainakin sen verran, että se ei pakene pois ja pakenevakin hirvi saattaa pysähtyä riittävän pitkäksi ajaksi liikkuvaa kohdetta varmemman riistalaukauksen suorittamista varten, jos eläintä hieman yrittää kutsua. Taitava houkuttelija varmaan onnistuu hirven kutsumaan luokseen mihin vuoden aikaan vain, mutta lähestyminen ei todennäköisesti ole yhtä näyttävä ja vauhdikas kuin kiima-aikana. Jopa omaan turvallisuuteen on tuona aikana houkuttelevan syytä kiinnittää huomiota.

Tähän postaukseen kokosin muutaman kuvan löytämistäni hirven jättämistä jäljistä vuoden 2016 reissulta.

Varma kiima-ajan alkamisen merkki on etäälle ihmisnenäänkin haisevat kiimakuopat. Tässä ainoa löytynyt sellainen. Selvä merkki, että kiima on alkamassa, mutta ei vielä täysillä käynnissä. Kiima-aikaan näitä pitäisi löytyä enemmänkin. Tämä kuva myös otettu matkalla ensimmäisen päivän kaadoltani leiriin. Saattaa olla saman hirven aikaansaannoksia kuin edellisen kuvan katkotut katajat.

Tuoreita hankausjälkiä kolme-neljämetrisen männyn kyljessä.

Vanhempaa tuotantoa. Sarvien hankaaminen on vahingoittanut mäntyä niin paljon, että se kuivuu pystyyn.

Hirvien tavaramerkki: katkaistu koivun latva.

Joillain hirvillä tuntuu olevan silkka pakkomielle katkoa kaikkien koivujen latvat parista metristä sarvipiikeillään. Samalta paikalta voi löytyä vaikka kymmenen tällaista. Ihme touhua.