Trofeen tekoa: kallon sahaus ja puhdistus

Sarvia.

Aloittelin trofeen tekemistä.

Sarvista ylimmän aion toimittaa Hollantiin kaverille ja keskimmäiset lahjoitan vanhempien mökille kotaan, jossa 10-piikkiset pääsevät muutamien aiemmin kaadettujen kaveriksi kattoon. Niitä ei tarvitse valkaista, koska ne tummuvat siellä joka tapauksessa ja sahauksenkaan ei tarvitse olla virallinen. Tärkeintä on, että sarvet pysyvät kiinni. Kyseisen hirven kaatotilanteesta voit lukea kuvauksen täältä.

Alimpana olevista ja isoimmista, 14-piikkisistä sarvista teen trofeen itselle olohuoneen seinälle laitettavaksi ja tuon projektin vaiheet aion kuvata täällä blogissakin. Kaatoon johtaneesta tilanteesta voit lukea klikkaamalla tästä. Isä oli jo kallot keitellyt omatoimisesti etukäteen ja jatkoin sahaamalla kallon taustan oikeaan kulmaan. Keittely tehdään siis sitä varten, että lihat, aivot ynnä muut skrämmäleet saa irti helpommin.

Sahaamisen jälkeen pesin luut painepesurilla. Seuraavaksi päästä pitää hangata loput mitkä ei pesurilla lähtenyt ja sen jälkeen valkaistaan hirven kuuppa vetyperoksidilla. Kaikki menee vaikeaksi, jopa trofeen valkaisu. 2011 tehdessäni ensimmäisen kaatamani kymppihirven kalloa valkeaksi, 30% vetyperoksidia sai vielä apteekista mukisematta. Nykyään yli 12% aine vaatii poliisin luvan. Eli mennään siis sillä oletuksella, että keskimäärin kaikki ostajat käyttävät litkua pommin rakennusaineena ja loput perustelkoot jonkun muun tarpeen hankkiessaan kirjallisen luvan.

Lisäksi piirtelin pahviin taustalevyn muodon ja sattuipa liiteristä löytymään kodan penkkilankun pätkä, jonka isä sitten moottoripyöräsahalla veisteli sopivan ohueksi ja oikeaan muotoon. Olisi höylän kanssa mennyt ohentamiseen ikä ja terveys.

Sama kuvina:

Sahausta valmistelemassa. 

"Onko tämän homman nimi migreeni?"

Huvud. 

Vesi lentää.

Painepesu. 

Taustalevyn hahmotus. 

Lankun ohennus. 

Taustalevy muotoutuu.

Vähän vielä viimeistelyhommia olisi tekemättä.