sunnuntai 1. helmikuuta 2015

7 yötä lähiretkillä

Aikainen lintu madon nappaa... Lakkasi nukuttamasta. Kirjoittelenpa lähiretkeilystä, koska lähiretkeily on hauskaa! :-)


Tulisiko mieleen viettää yö tai jopa öitä metsässä keskellä työ- tai kouluviikkoa? Kenties olet niin tehnytkin, oletko? :-) Miten meni?

Minäkin olen. Ja voin suositella muitakin retkeilystä innostuneita kokeilemaan! Meinasin kirjoittaa "kiinnostuneita", mutta epäilen, että tässä tapauksessa tarvitaan jo "innostusta". Piristävää puuhaa kaiken kaikkiaan, toki se saattaa edellyttää liukuvaa työaikaa tai muuten kykyä selviytyä hieman aikaisemmasta aamuherätyksestä. Opiskellessa onnistuu melko helposti, kun koulu harvoin alkaa (ainakaan minulla) ennen kahdeksaa. Liikkuessaan polkupyörällä tai bussilla ehtii mainiosti päivän velvollisuuksiin vielä viiden-kymmenen kilometrin päästä. Silloin riittää, että herätys on kuuden maissa, niin ehtii kahdeksaksi opinahjoon. Oma auto kannattaa jättää kotiin (tai ylipäätään ostamatta kokonaan, jos mahdollista) ja liikkua lihaksillaan, kuten koulu-, työ-, yms matkat muutenkin on hyvä tehdä. Siinä jää nimittäin yksi luontoelämys saamatta, jos liikkuu autolla. Ei kuule eikä näe mitään. Enkä tietenkään toivo hirvikolaria kenellekään. Ja jollakin saattaa toki olla melkein perusteltavakin syy liikkua työmatkansa autolla, mutta ei takerruta nyt siihen.. Minun ei ollut tarkoitus paasata autoilusta vaan kertoilla leppoisasti jotain aivan muuta...

Olen harrastanut yksittäisten öiden viettämistä metsässä keskellä viikkoa aiemminkin, mutta nyt kokeilin viettää useamman peräkkäin... Marras-joulukuun vaihteessa minulle tarjoutui mahdollisuus viettää peräkkäisiä arkiöitä lähiretkillä Tampereen lähimetsissä. Käytin sen toki hyväkseni. Viikonlopun olin siis aivan muualla, mutta peräkkäisiä arkiöitä kertyi sen seitsemän kappaletta. Katsoin illalla kartalta summittaisen paikan ja pyöräilin alkuyön tunteina otsalampun valossa etsimään leiripaikkaa. 

Eräänä iltana sain kännykkääni viestin maatessani Aitolahdessa Soukonvuorelta pohjoiseen. "Onks näkyny laitapuolenkulkijoita?" :-D Nauroin itsekseni ääneen metsässä ja varmaan karkoitin sen ainoankin. 

Yhtenäkään yönä en siis nähnyt ketään muita liikkeellä, vaikka olin usein hyvinkin lähellä asutusta ja olen kuullut, että Kaupissa saattaisi joskus liikuskella epäilyttäviä henkilöitä. Esitin itse vieläkin epäilyttävämpää kommandopipoineni, joten varmaan siksi sain olla rauhassa ;-) Varmasti vuodenaikakin vaikutti. Osa leiripaikoistani lienee kaljapullojen sirpaleista ja lähialueen kivistä kasatuista nuotioringeistä päätellen hyvinkin aktiivisessa käytössä lämpimämpänä vuodenaikana... 

Tässä vähän kuvia ja karttalinkkejä missä päin tuli yövyttyä.


24.11.2014: 1. Yö, Pirunvuori



Karttalinkki leiripaikalle.






























25.11.2014: 2. Yö, Tapatora



Karttalinkki leiripaikalle


Tarppi kalliolla.


Kulmakiviä.



Lautasella ja kenttäpullolla tasoitettu kallionkolo.




Pyörälaukut pakattuna.

Alkumatka pois oli taluteltava.




26.11.2014: 3. Yö, Soukko



 Karttalinkki leiripaikalle.


Iltakaakaot tulilla.

Iltapala.


Aamuinen näkymä Näsijärvelle.

Pystytys ilman tolppia.




Nukkumispaikka ilman kattoa.





27.11.2014: 4. Yö, Hervantajärvi



Karttalinkki leiripaikalle.











30.11.2014: 5. Yö, Alasjärvi






Valosaastetta Lahnakalliolla.

Alasjärvi ja piiiitkä valotusaika.




Englannin tentti seuraavana aamuna.. Luinko? En.

Mammutti.





1.12.2014: 6. Yö, Hikivuori






Käyrä keskitolppa.

Öinen Kaukajärvi.

Mukavat maisemat Hikivuoren jyrkänteen reunalla.


Käyräsarvi ja perälauta.

Leiri.

Jyrkänne.

Selän levyinen kallionkolo.




2.12.2014: 7. Yö, Kauppi

 




Tuuli 14 m/s.







Aamupala.




Vielä karttakuva leiripaikoista loppuun:

Leiripaikat ympyröitynä.



Mitäs sanot?


2 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoinen blogi sinulla! Vastaavat arkilähiretket kävivät itselläni mielessä, kun olin kesätöissä Nuuksion lähistöllä, mutta jäivät tekosyiden varjolla toteuttamatta. Eipä Suomen kaupungeista tosiaan tarvitse kauas mennä päästäkseen jo vähän erätunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-)

      On siinä jotain aika hienoa heittää rinkka kotona selkään ja talsia leiriin, tai vastaavasti pakata pyörälaukut ja siitä vaan lähteä metsään :-) Ei tosiaan aina tarvitse matkustaa kauas päästäkseen tunnelmaan! Siitä vaan joku sopiva päivä kokeilemaan! :-)

      Nuuksio on minulle vielä retkeilemätön paikka. Muutama vuosi sitten olin tosin Solvallan urheiluhallin rakennustöissä mukana yhden syksyn ja siitä liepeiltä muistan jotain polkuja lähteneen. Pitäisi joskus suunnata joku reissu sinnekin päin ja käydä tutustumassa alueen metsiin paremmin :-)

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!