Pirunvuoren luola ja Kivilinna

Automatka Uudestakaupungista Tampereelle on niin tolkuttoman pitkä ja tylsä, että sen haluaa katkaista jotenkin. Tällä kertaa koukkasimme automme paluumatkalla noin 8 kilometrin matkan 12-tieltä Ellivuoreen ja kävimme Pirunvuorella pienellä päiväkävelyllä. Sen verran tutkailimme etukäteen, että tiesimme sieltä löytyvän näköalapaikan lisäksi luolan ja Kivilinnan.

Seurailimme sumuisessa säässä Kivilinnan opasteita ja jätimme auton jonkun camping-alueen portin viereen, jossa ei varsinaisesti ollut parkkipaikkaa, mutta eipä toisaalta sen paremmin parkkeeraamista kieltäviä liikennemerkkejäkään. Polku, tai oikeastaan pururata, lähti vuorelle parkkipaikkamme vierestä (karttalinkki lähtöpaikalle).

Pari sataa metriä lähtöpaikalta tulimme vanhaan kuusivaltaiseen metsään ja rinne nousi hetken jyrkähkösti ylös. Oli hämmentävän pikainen muutos maisemissa, kun pääsimme tylsältä rakennetulta alueelta metsän puolelle. 

Jännä kuusista kyhätty tunneli peikkometsään.

Reitti nähtävyyksille on selkeä ja hyvin merkitty.

Kastetta.

Kuljettuamme vajaan kilometrin tulimme Kivilinnalle, joka on eriskummallinen kivistä koottu pärekattoinen rakennus. Valitettavasti kivikämpän ovi oli munalukolla suljettu eikä sisälle päässyt kurkistamaan. Kesäaikana paikka on aukikin ja siellä pidetään taidenäyttelyitä. Kivilinnan esitteeseen voit tutustua tästä linkistä (lataa pdf-esitteen. Lähde: ellivuori.fi -sivusto).

Kivilinna.

Kivilinnalta eteenpäin polku kävi kiviseksi ja kallioiseksi.

Näköalapaikalta (karttalinkki) ei tällä kerralla pitkälle nähnyt, kun oli sakea sumu maiseman yllä.

Tästä olisi varmasti mainiot näkymät Rautavedelle.

Korkeita kalliojyrkänteitä.

Näköalapaikalta jatkoimme pian tutkimaan luolaa (karttalinkki). Harmiksi luolan suuaukko oli tekstin mukaan jossain vaiheessa sortunut ja puuhun oli kiinnitetty lappu, jossa kiellettiin luolaan meneminen. Piti siinä suuaukon liepeillä silti hieman käydä kurkkaamassa... Luolan ympäristö olikin harvinaisen vaikuttava paikka! Korkeita kallioita ja isoja lohkareita kuin tipahtamaisillaan hetkenä minä hyvänsä.

Puussa oli lappu kieltämässä menemästä luolaan.

Luolan suuaukko.

Pihlaja.

Näinköhän tuo kivi tuosta vielä tipahtaa...

Sama kivi toiselta puolelta.

Luolan luona söimme sämpyläeväät ja palasimme sitten samoja jälkiä takaisin päin. Paluumatkalla poikkesimme vielä Liskolammella (karttalinkki) ja laavulla (karttalinkki) katsomassa miltä ne näyttävät, kun sellaisiin paikkoihimme huomasimme reitiltä myös opasteet. Sää selkeni ja muuttui peräti aurinkoiseksi käppäillessä takaisin autolle, mutta jäipähän se maisema huipulta vielä näkemättä, jos paikalla piipahtaisi joskus toistekin...

Kivilinna naavaa roikkuvien oksien takana.

Sumu hälveni ja aurinko alkoi paistamaan.

Liskolampi.. Ei nyt mikään ihan ihmeellinen paikka.

Kiemuraiset pitkokset.

Ellivuoren laavu on suojaisan oloinen, mutta lavereita nukkumiseen ja polttopuita siellä ei ole.