Saappaan huopavuoret

Talvisaappaat ovat kaupasta ostettuna melko arvokkaita. Pohdin siis ratkaisua toteuttaa talvikumpparit tekemällä itse huopavuoret ja ostamalla niille saappaat, jotka siis olisivat tavalliset kesäsaappaat, mutta kokoa tai paria isommat. Siten, että huopavuoret mahtuisivat väljästi saappaaseen ja lisäksi vielä mahdollisesti villasukka. Eikö se yhdistelmä kuulostaisikin silloin talvisaappaalta?

Oikeita talvisaappaita minulla ei ole ollut, paitsi joskus lapsena. Ennen nykyisiä Vikingin vaellussaappaita käyttelin Muckboot Avon -neopreenivartisia. Muckbootit olivat noista ne lämpimämmät ja niillä kyllä jokseenkin tarkeni talvikelissäkin mikäli reissu ei sisältänyt runsaasti paikoillaan norkoilua. Vikingit minulla on ollut nyt tämän talven jalassa ja yritin parantaa niiden lämpötaloutta Toasty Feet -pohjallisilla, erittäin laihoin tuloksin. Tuntuu täysin virattomilta ne pohjalliset, mutta toki on sanottava, että eihän nämä saappaatkaan ole missään nimessä talvikäyttöön tehty.

Syylinkihuovan löytäminen osoittautui tässä projektissa haasteellisimmaksi tehtäväksi, mutta viimein tärppäsi. Alhon Huopatehtaan Jämsässä huomasin kauppaavan irtohuopavuoria ja sähköpostilla kysäisin saisiko tuota huopaa tilattua metritavarana. Siinä ei ollut ongelmaa ja tilasin puolen metrin kappaleen tuosta pari metriä leveästä huopakankaasta itselleni. Siitä oletin pystyväni tekemään kaksi tai kolme paria huopavuoria ja hintaa tuli toimituskuluineen 36 euroa.

Huopatehtaan huopavuoret näkyivät olevan ilman tehdyt kahdesta kylkipalasta ilman pohjallista. Tekstissä mainittiin, että se muotoutuu jalkaan käytössä eikä sauma tunnu. Pohdin mikä sauma on sellainen mikä ei tunnu käytössä kantapään alla. Tutkailin -60 -luvulta peräisin olevaa "Tyttöjen Käsityöt" -kirjaa (aivan kuin kirjan nimi olisi aiheuttanut pienen sukupuolistereotyyppisen särähdyksen korvassani) ja löysin sieltä aivisauman. Kyseessä on varmaan helpoin sauma mitä on olemassa. On aivan sama tekeekö sen oikeat vai nurjat puolet vastakkain, koska lanka kierretään aina ulkokautta samalle puolelle mistä edellisenkin kerran neula on tökätty läpi. Kankaat siis asettuvat vierekkäin ompelun jälkeen, kun sauman "avaa". Huovan kanssa olettaisin tapahtuvan käytössä myös huopumisen, jonka pitäisi häivyttää sauma näkyvistä.

Pohjattoman huopavuoren sijaan katsoin mallia Sorelin huopavuorista, joissa on pohjallinen. Leikkasin pohjakappaleen pitämällä villasukkaan tungettua jalkaa huovan päällä ja varpaiden etupuolelle jätin vielä sittenkin sentin-pari tilaa. Sitten hahmottelin vanhasta lakanasta jalkaterälle ja pohkeen kohdalle tulevan osan. Tein sen yhdestä palasta, jolloin saumoja tuli vain pohjallisen ja varren liitokseen sekä jalkaterän päälle.

Nuppineuloilla hahmoteltu huopavuoren muoto.

Vanhasta lakanasta leikattu kaavapala.

Sitten leikkasin huopapalan ja ompelin huovat toisiinsa kiinni. Jätin varren ompelematta jalkaterästä ylöspäin, jotta huopavuori on helppoa pukea. Valmiit huopavuoret näkyvät alla olevassa kuvassa.

Huopavuoret.

Valitettavasti ennen perjantaina starttaavaa Muotkan reissua tuskin ehdin ostamaan reilun kokoisia saappaita, mutta nämä kyllä jotenkin mahtuvat jo omistamiini Viikinkeihin. Lähden siis ensimmäiseen muutaman päivän testiajoon niillä saappailla ja katson ovatko ne lämpimämmät näin vai villasukan kanssa. Sitten varmaan tämä talvi onkin jo ainakin etelässä ohi, mutta ehdinpähän sitten rauhassa katselemaan isommat saappaat huopavuorilleni ja mahdollisesti parantelemaan vahvistuksilla huopavuoria kantapään ja päkiän alueilta, jotka oleensä ovat huopavuorissa ne ensimmäisenä puhki kuluvat kohdat.