Muotka 18-23.3.2016, Peltojärvi

Onko kertomuksen alku lukematta? Tästä linkistä alkuun.

Aaggasjärven aamuaurinko.

Menimme nukkumaan jo kahdeksan aikaan ja herätyskellona toiminut riekon päkätys tuli oikein oivalliseen aikaan viiden maissa, kun aamu alkoi vähän hämärtää. Keiteltiin absidissa kahvit ja lähdettiin 7:30 jatkamaan Littmuoruaivin ja Miäskuaivin välistä (reittipiste) Peltojärven suuntaan. Alkuperäinen suunnitelma oli huiputtaa Muotkan korkein huippu Kuarvikozza, mutta veljen suksista puuttui pito täysin niin jätettiin se toiseen kertaan. Vissiin vuokraaja oli sutaissut luistot koko matkalle pohjaan, kun Hagan X-Tracen suomu ei pitänyt lainkaan. Onneksi voiteet kuluivat toisena hiihtopäivänä pois eikä tarvinnut sitten kaverinkaan enää mennä pelkillä hartiavoimillaan. Se on kovaa touhua ahkion kanssa, jos ei suksi pidä. Omat OAC KARit toimivat ihan hyvin. Paremmin kuin viime vuonna käytössä olleet lyhyemmät WAPit. Pisimmän lumikenkäsuksimallin testaaminen kiinnostaisi. Luulen, että ne olisivat minulle parhaat. KAReissa on kyllä teräskantit, mutta leveytensä vuoksi niillä on vaikea kantata jäisellä pinnalla.

Valmiina päivän hiihtomarssille.

Littmuoruaivi ja Muotkalle tyypillinen koivikko keskellä suota puron varressa.

Aurinko huurteisissa oksissa.

Korkealta penkalta on kätevä ottaa juomavedet sulasta purosta sauvan avulla. Tuossakin metrinen kinos sulan vieressä ja koukkaaminen reunalta olisi sekä vaikeaa että vaarallista.

Littmuoruaivin itärinteessä keittelimme bensakeittimellä Real Turmatin minestronekeitot, jota höystimme krakovanmakkaroilla. Turmatit oli saanut 2€/pussi, kun parasta ennen -päiväys alkoi olemaan lähellä. Makkarat lämpenivät mukavasti ruokapussissa kuumassa vedessä ennallistumista odotellessa. Oikein hyvä lounas siitä tuli. Ja kahvia päälle. Tietty. Bensakeittimen kulutus reissulla oli polttoainetta säästelemättä noin 2-2,5 dl/hlö/päivä.

Keitoksia Littmuoruaivin rinteessä.

Liu'uteltiin siitä alas Peltojärvelle (karttalinkki). Menin kairailemaan pilkkireikiä ja veli lähti riekkojahtiin tunturiin. Lämmintä puuhaa lapioida ensin auringonpaahteessa puoli metriä lunta jään päältä ja sitten kairata kairallinen, noin metri jäätä läpi asti. Muutaman reiän kokeilin rautulätkällä ja mutuleechillä, mutta ei napannut ja jatkoimme matkaa pohjoiseen.

Riekon jälkiä ja jätöksiä.

Peltotunturi vasemmanpuoleisena valkoisena huippuna.

Puoli metriä lunta lapioitavana, sitten metri jäätä kairattavana. Jos sen alla on kymmenen senttiä vettä niin kyllä se vähän syö miestä. Ei muuta kuin kauemmas rannasta. Ei huomattu koko Peltojärvellä yhtään muuta pilkkiavantoa ja se vaikeutti apajien etsintää.

 
Isomman Kotalahden (Kotalahtia on nimittäin kaksi lähekkäin) ja Peltojärvennjargan paikkeilla sattui päiväkahvin aika (karttalinkki) ja tyynellä järven selällä oli mukavaa paistatella makuualustalla ja kuivatella jalkoja ja sukkia. Kylläpäs sattuikin hyvä keli!

Joskus ihminen joutuu rankaisemaan itseään... Välipalaksi kahvit, muutama jiflari, persikan puolikkaita ja pekonia ruisleivän välissä.

Peltotunturi.

Vuomalahti taustallaan Muotkan korkein piste.

Upea Peltojärvi!

Kotalahdesta koukkasimme hieman ylemmäs koivikkoon ja myöhemmin laskimme takaisin jäälle. Koivikossa törmäsimme hauskasti loikkiviin suurpedon jälkiin. Eikö vain, että kyseessä on ahma? Kuvat ovat tässä alla. Jäljissä oli selkeästi viisi varvasta. Törmäsimme vastaaviin jälkiin useaan otteeseen vielä myöhemmin Peltojoellakin.

Jäljissä toistuu tällainen loikkiva meininki.

Oli se vaan taas melkoinen möhkäle nähdä läheltä tuo Peltotunturi. Muutama vuosi sitten kävin kesällä sen huipulla Alemman Honkavuoman puolelta, mutta itäreunan jyrkkä ranta jäi sieltä käsin näkemättä. Nyt hiihdin tunturin puolelle järveä katsomaan rinteen sivuprofiilia (karttalinkki). Taitaa olla aika kulkukelvoton paikka. Kannattaa siis kiertää se jotain muuta kautta kesällä. Talvella pääsee jäitä myöten hienosti.

Peltotunturi.

Peltotunturin jyrkkää rantaa hiihtelemässä.

Jälkijono.

Etsi kuvasta hiihtokaveri toiselta puolelta jorpakkoa.

Jyrkkä Peltotunturin ranta.

Leiriydyimme Peltojoen niskalle järven pohjoispäähän (karttalinkki) viiden maissa, kun kilometrejä oli takana noin 14. Kertakaikkiaan fantastinen leiripaikka! Sulaa virtaavaa vettä lähellä, tasainen ja kova lumen pinta teltalle tamppaamattakin ja ensiluokkaiset näkymät vuonomaiselle järvelle. Keiteltiin päivälliseksi hernekeittoa, johon turautettiin rohkeasti puolikas tuubi Turun mietoa sinappia. Resepti yksinkertaisuudessaan:

- Yksi tölkki hernekeittoa ohjeen mukaan ja
- Puoli tuubia Turun mietoa sinappia.

Maukasta. Heti hernarin perään alkoi letunpaisto iltapalaksi. Eipä tarvinnut nälkäisenä mennä nukkumaan ja keitin absidissa piti telttaa mukavan lämpimänä ruokailun ajan. Hilloja tai sokereita ei ollut mukana, joten korvasimme ne tölkkipäärynöillä lettujen päällä.

Peltojärveä pohjoisesta etelään.

Outo satasen iv-kanavan pätkä.

Ehkä saman otuksen jälki kuin aiemminkin. Tai sitten ei.

Peltojoki.

Aiemmin mainitut teltan talvikiilat alumiinisesta kulmaprofiilista.

Metri jäätä.

Telttapaikka Peltojärven pohjoispäässä.

Jostain syystä puhelin ei lataudu lumihangesta. Laturi oli itseasiassa mukana paluumatkaa varten, mutta alkoi vähän huvittamaan, kun tuollainen löytyi repusta keskellä ei mitään. ;-)

Kuu ja valaistu Helsportin teltta.

Toisena päivänä ahkiolla aurattu ura punaisella viivalla.

Seuraavan päivän juttu: Muotka 18-23.3.2016, Peltojokea alavirtaan