Selkämeren kansallispuisto, Liesluoto

akpoika pötköllään rantakallioilla.

Selkämeren kansallispuisto on melko hankalasti ilman paattia saavutettavissa. Jäätalvikin on niin surkea, että tällä hetkellä meri velloo ulkomeren puolella täysin vapaana, joten suksilla lähestyminen on unohdettava ja odotettava kylmän viileästi kunnollista pakkastalvea. Uudenkaupungin Pyhämaasta löytyy kuitenkin mantereen puolella yksi mainio huijauksen vuoksi luodoksi nimetty kansallispuistoon kuuluva niemi, jossa on mukavaa metsikköä, vähän suotakin ja kallioisilla lännen puoleisilla rannoilla ulkomeren tuntua. Paikan nimi on Liesluoto (karttalinkki).

 

Poikkesin "luodolla" tänään iltapäivällä päiväretkellä käppäilemässä noin neljän kilometrin lenkin. Varsinaista parkkipaikkaa en löytänyt, mutta sen verran levikettä oli tien laidassa, että kulkineen saattoi siihen tuupata matalan aurauksesta syntyneen lumikinoksen yli. Kiertelin sellaisen lenkin, että pääosan kiinnostavimmista kohteista näin yhdellä reissulla, vaikka ei tämä viimeiseksi vierailuksi varmasti jäänyt. Polkuja alueella ei ole, joten reitin saa täysin vapaasti suunnitella mieleisekseen. Suuntasin ensin Liesluodonlahdelle ja siitä katselemaan ulkomerta. Muutama luoto näkyy lähimmillään 4-6 kilometrin päässä ja muuten merta riittää silmän kantamattomiin. Luotojen takana seuraava maankamara onkin Ruotsi. 

Saappaat jalkaan. Huvikseni kannoin myös kahden hengen retkivarusteilla lastattua reppua.

Käpypolku.

Peurojen jälkiä oli runsaasti.

Liesluodonlahti.

Havuja ja kaislikkoa.

Korkea kanto.

Pakastettuja kasveja.

Ulkomeri.

Rannalla keittelin kahvit ja söin palan suklaata. Mielelläni olisin kahvikattilan huuhtaissut meressä puhtaaksi, mutta vesi oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Tuskin olisin päässyt takaisin kuiville jäistä kalliorinnettä, jos olisin liukunut alas nopeasti syvenevään veteen.

Kahvit kaasuliekillä.

Vähän kaikkea ylimääräistä mukana, kun en nyt (valitettavasti) leiriytynyt. Repun avausmekanismi vetoketjulla on kyllä erinomaisen näppärä!

Välipala. Pari kuppia kahvia ja pala suklaata.

Semmosta.

Vesiraja niin lähellä, mutta niin kaukana. Kalliolla oleva jää on liukasta kuin rasvattu saippua.

Takaisin kiertelin mutkien kautta ja kävin tarkistamassa pienen karttaan merkityn avosuon.  Ilahduttavan monipuolisesti erilaista rannikkoseudun luontoa tuolta niemestä löytyi ja harvinaisen pitkälti mökitöntä rantaviivaa. Loistava kohde päiväretkelle ja saisi tuolla helposti yön tai parikin kulumaan!

Merta silmän kantamiin. Harmaaletto 6,5 kilometrin päässä Liesluodosta.

Loukeenletto.

Vihreä rantakallio.

Piikikästä kasvillisuutta.

Ruohonjuuritasolla.

Luola.

Kuorrutettu kivi.

Osmankäämiä.

Patikointia.

Rannikon tyypillistä kallioista kitukasvumännikköä.

Avosuo.

Paluumatkan viihtyisää kuusimetsää.

Oruxmapsiin tallentunut punainen viiva.