Vuosi anorakin käyttöä

Anorakki valmis! -postauksen julkaisemisesta tuli näköjään vuosi pari päivää sitten. Ajattelin, että voisinpa siis kirjoitella jotain tuosta takista nyt, kun kokemusta on täyden vuoden kierron verran monenlaisissa keleissä.

Aamukahvia ryystämässä anorakki päällä Sollomusjärven kämpällä Vätsärin erämaassa heinäkuussa 2015.

Muita takkejani kohtaan tämä takki on ollut aika julma. Joutaisivat melkein kierrätykseen. En ole nimittäin halunnut enää käyttää mitään muuta takkia sen jälkeen, kun tämä valmistui. Käyttövuorokausia onkin tullut noin 300 kappaletta. Kesäaikana ei tietenkään takkia myöskään aina tarvitse. Talvitakkia en ole käyttänyt kertaakaan ja Deerhunter Montana -metsästystakkinikin on ollut päällä maastokuvionsa vuoksi vain Ylä-Lapin hirvireissulla. Muutaman kerran on ollut niin kylmä ilma, että (Hossassa ja Muotkalla viime maaliskuussa) lisäksi on ollut samaisen Montana -puvun fleecetakki päällä anorakin alla, kun on tullut oltua enemmän paikallaan eli leirissä. Muuten on ainoana takkina ollut pelkkä anorakki.

Paitsi hirvikolarissa. "Sattumalta" silloin minulla oli päällä vanha musta takki. Onneksi olikin. Vaikka asia olisikin ollut kaiken muun rinnalla vähäpätöistä, niin olisi se jälkikäteen hieman harmittanut, jos itse tehty anorakki olisi ollut entinen. Minultahan leikattiin ambulanssissa vaatteet pois päältä, kun ambulanssihenkilökunta vaihtoi firman vaatteet päälle. Vaikka muistikuvat tapahtumista ovat olemattomat tai vähissä muutama sata metriä ennen kolaria ja koko illalta siitä eteenpäin niin tuon leikkelyn jotenkin muistan. Ilmeisesti olin aika levottomasti paareilla, kun muistan jonkun tiuskaisseen, että "koita nyt olla hetki paikallaan, ku me tässä yritetään auttaa sua!". Normaali vaatteiden riisuminen ei olisi ollut mahdollista, koska ei ollut vielä tiedossa onko tullut niskavammoja tms.

Aika vaihtelevissakin keleissä on takki ollut käytössä. Kylmimmillään pakkasta on ollut -31,5 tammikuussa 2016, kun takin kanssa olin ulkona Hartolassa. Silloin alla piti olla pitkähihaisen lisäksi villapaita, että tarkeni. Tuulisin keli sattui Muotkalla viime maaliskuussa, kun huiputin Avzegasoaivin tunturin, vaikka keli oli niin sakeana sumua ja lunta, ettei sieltä mitään nähnyt. Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja tuuli varmasti 20 m/s paikkeilla. Tuulenpitävyys käyttämälläni ohuella Supplex nailon kankaalla on erinomaisen mainio ja se onkin takin tärkein ominaisuus.

Anorakki päällä Avzegasoaivin huipulla. Joskus tuoltakin voisi nähdä pitkälle. Tuolla kerralla kaikki oli yhtä ja samaa valkoista.

Kuivumisaikakin tuolla kankaalla on hämmentävän nopea. Viime syksynä ramppasin koulun ja työpaikan väliä joskus useammankin kerran päivässä. Parhaana sadepäivänä kastuin pyöräillessä neljä kertaa. Joka kerta parin tunnin paussi sisätiloissa riitti kuivattamaan kankaan siten, että lähtiessä takki oli taas kuiva.

Pisin urheilusuoritus takki päällä on ollut Pirkan kymmentuntinen hiihto viime vuonna. Kirjoittelinkin siitä jo aiemmin postaukseen "Pari viikkoa anorakin käyttöä". Pientä kulutusvauriota tuli silloin hihansuihin, kun sauvojen tarranauhat hankasivat reunan nukkaiseksi sivakoidessani 90 kilometriä. Toinen pieni pintanaarmu tuli, kun kaaduin syksyllä pyörällä (Postaus: Polkupyörän renkaiden vaihtaminen on nyt ajankohtaista) asfaltilla. Vasemman käden hihaan tuli alla olevan kuvan mukainen reikä. Eipä se kuitenkaan siitä ole lähtenyt purkumaan. Jätin sen ompelematta takaisin kiinni, jotta näen kuinka tuo kangas purkuu. Ei näköjään mitenkään tuollaisesta pienestä ratkeamasta.

Pieni reikä oikean käden hihassa.

Eiköhän tällä takilla mene toisenkin vuoden... :-) Pitäisi joskus tehdä vielä housutkin tähän samaan sarjaan.