Sorsastuksen aloitus

Syksy on tulossa ja ensimmäiset kurkiporukat jo lentelivät viikonloppuna taivaalla.

Pääsin viimein viikonloppuna aloittamaan sorsastuskauden. Kävin kolme kertaa järvellä. Ensimmäisen kerran heti perjantai-iltana, sitten lauantaina aamulla ja vielä illansuussakin. Ostin tälle kaudelle kokeeksi asekauppaan uutena tuotteena tulleita kuparihauleja. Lyijyhaulithan ovat olleet kielletty jo 20 vuotta, mutta tuntuu, että korvaavien valikoimat ovat silti edelleen aseliikkeissä suppeita. Kupari oli hinnaltaan kipurajalla (pari euroa laaki), mutta haulimateriaalina tähän saakka käyttämääni terästä korkeamman painon vuoksi päätin ostaa. Paino sijoittuu teräksen ja lyijyn väliin ollen jotakuinkin volframin painoinen, mutta jälkimmäisenä mainittuun verrattuna vähemmän hauras. Patruuna osoittautui käyvän hyvin Mossberg 835 -pumppuhaulikossani puolisuppealla supistusholkilla ja toimi vakuuttavasti myös tositilanteissa. Ensivaikutelma tuohon haulimateriaaliin on siis hyvä.

Kausi alkoi mainiosti, kun heti venerantaan saavuttuamme näin sinisorsan uivan 40 metrin päässä. Töräytin pilliin muutaman kerran ja sorsa vastasi heti. Sitten annoin pillin lapselle ja annoin hänenkin kokeilla töräyttelyä. Sorsa ui ampumaetäisyydelle ja saimme siitä ensimmäisen saaliin. Tuon jälkeen otimme veneen ja lähdimme kiertämään lammen ympäri kaislikon reunoja pitkin. Pääsin toisen sinisorsan tipauttamaan ilmasta noin 30 metrin päästä, kun sorsa hyppäsi kaislikosta. Oli haastavaa ehtiä ampumaan, kun itse olin myös airoissa, mutta kertalaakilla lintu kuitenkin tipahti.

Lampea kiertäessä oli hauska tilanne, kun joutsenperhe puski kaislikon kätköistä vain noin 15 metrin päästä veneestämme ohi. Ihmettelin, että mikä sieltä tulee, kun koko kaislikko heilui ja rapisi. Pian kaksi valkoista vanhempaa ja neljä harmaata poikasta ilmestyivät ruovikosta ja lensivät etäämmälle.

Ensimmäisen sorsastusreissun saalis ja varusteita. Pelastusliivit ja kuulosuojaimet ovat tärkeitä varusteita sorsastaessa. Paukkuliivit eivät häiritse ampumatilanteessa ja niitä on saatavilla myös maastokuvioidulla kankaalla. Lapsi viihtyy veneessä hyvin radiokuulosuojaimien kanssa. Itse pidän aktiiveja, jotta kuulen kaislikosta pomppaavat sorsat voiden kuitenkin pitää kuulon jatkuvasti suojattuna pamausten varalta.

Lauantaiaamuna olin venerannassa heti aamuhämärässä vähän viiden jälkeen. Itse en päässyt tuolla enkä illansuun reissulla enää ampumaan, mutta aamulla sorsastuskaverini tipautti minun soutuvuorollani ainoan kaislikosta sillä kertaa pompanneen sinikon varmasti alas. Otin muutamia kuvia järviltä ja niitä tässä alla.

Sunnuntai-iltana valmistin perheelle päivälliseksi kermaisen sinisorsakastikkeen kantarelleilla, sipulilla ja kaalilla höystettynä. Lisäksi keitin oman palstaviljelmän perunoita. Syksy on mainiota aikaa, kun voi itse hakea tuoretta syötävää luonnosta ja palstallakin alkavat jo viljelykset kypsyä. Sen verran maukasta oli, että kuulemma pitäisi taas joku kerta käydä sorsastelemassa... Seuraava metsästysretki kuitenkin suuntautuu vajaan viikon päästä Ylä-Lapin hirvijahtiin.

Sorsalammen veneranta lauantaiaamun hämärässä.

Haaleita ruskan värejä jo havaittavissa vastarannan lehtipuissa.

Luulisi heinäsorsien tuolla viihtyvän.

Tippoja sateen jälkeen.