Punarinnankierros, Nuuksio 2.12.2016

Punarinnan polku.

Tänään ajettiin yllättävästä olosuhteiden pakosta johtuen konttorilta kotiin jo puolilta päivin pitkän viikonlopun viettoon. Vapaata riittää nyt sitten niinkin pitkään, että keskiviikkona vasta on seuraava työpäivä. Kelpaa. Maanantai oli sovittu juttu, mutta tämän päivän lyheneminen oli suoranainen yllätys, mutta eipä siitä nyt kuitenkaan sen enempää...

Hain lapset hoidosta ja jo matkalla pohdimme, että nyt olisi kertakaikkisen hyvä sauma sohvalla pötköttämisen sijaan poiketa arkenakin valoisan aikaan metsässä, kun pääsin niinkin aikaisin. Kaivoin kotona kartat esille ja Nuuksio tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Elokuun sieniretkellä olimme jo aikeissa käydä Haukkalammen suunnalla, mutta ahdistuin jo autojen määrästä parkkipaikalla (karttalinkki) ja menimmekin sivummalle noukkimaan omat sienemme. 

Nyt joulukuussa saattoi olettaa, että arki-iltapäivänä ei ehkä olisi niin tunkua Haukkalammellakaan ja polkureitiksi valikoitui reilun parin kilometrin mittainen Punarinnankierros. Olimme perillä vähän ennen kolmea ja vaikka aurinko laskikin jo vartin yli kolme niin ehdittiinpä silti vielä hämärän turvin takaisin, vaikka olimme toki otsalampuillakin varustautuneet. Tämän kierroksen jaksoi parivuotiaskin kävellä... Melkein ainakin. Muutaman pätkän kannoin sylissä pikkuihmistä.

Parkkipaikka. Tällä kertaa on väljää, kun elokuussa ei olisi meinannut saada mahtumaan menopeliään tuonne.

Polun alkupää.

Vähän luntakin taas maassa...

Haukkalampi.

Polku seurailee puroa Mustalammelle asti.

Mustalammen laavu tuolla vastapuolen kalliolla. Savu näkyi sieltä nousevan.

Joku pystyttänyt telttansa myös toiselle Mustalammen tulipaikalle.

Puikkoja.

Valklampi.

Valklammen kallioita 1/2.

2/2.

Puu.