lauantai 17. syyskuuta 2016

Hirvimetsällä pohjoisessa 9-15.9.2016: 2. päivä

Tästä linkistä hirviretken ensimmäiseen osaan, jos se on vielä lukematta.

Pihlaja oli hieno väriläiskä tunturissa, vaikka koivut olivatkin jo tiputtaneet lehtensä.



Nukahdettuani ensimmäisen jahtipäivän iltana yhdeksältä nukuin 11 tuntia putkeen heräämättä. Kohtalainen suoritus 2 sentin solumuovilla. Kaverit ihmettelivät, että en herännyt edes riekkoihin, jotka päkättivät auringonnousun aikaan leirissä. Mukavasti niitäkin lintuja taas näkyi, kuten edellisenäkin vuotena. Yölämpötila oli hurjan korkea ollakseen syyskuu, alimmillaan 9 astetta.

Aamukahvin jälkeen lähdin toisen jahtikaverin kanssa kaadolle mönkijällä hakemaan lihat kärryyn. Muut lähtivät metsästämään. Istuin kyydissä ja aika kovaa sai pidellä kiinni möykkyisessä maastossa, mutta uskomattoman hyvin se mönkijä siellä jaksoi mennä. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen tehot yhtäkkiä hävisivät ja mönkijä kävi yhdellä pytyllä loppumatkan. Saimme kuitenkin lihat vietyä ja kaveri sai sen vielä korjattuakin seuraavana päivänä. Hirviä ei tuona päivänä saatu kaadettua, vaikka tilanteita ja suurisarvisiakin kuulemma näkyi. Osaltani päivä kului lihoja leikatessa pakastuskuntoon. Lämpötila oli päivällä +15, joten pitkää riiputusta ei voinut nyt suorittaa. Illalla tuli käytyä vielä saunassakin ja kyllä teki hyvää. 

Lihoja leikatessa paikallinen metsämies kävi puhumassa, että eilen siellä jahtimailla oli ollut hänellä karhu haukussa ja 30 metrin päästä oli päässyt katselemaan, mutta ei kaatamaan. Olimme kuulleetkin sen haukun melko läheltä kävellessämme leiriä kohti. Siinä etelänmiestä koijattiin oikein urakalla, kun silmät pyöreinä tuijotin kaverin kertoessa näkymää kiikarissa karhun tuijottaessa pensaan takaa silmästä silmään. Vasta iltapalalla repesin nauramaan, kun yhtäkkiä tajusin, että ei kai nyt sentään oikeasti karhulla ollut 200 litran tynnyrin kokoinen pää. Täydestä meni juttua kuunnellessa. Hauska juttu siitä tuli porukan keskuudessa ja useita saman kokoisella päällä varustettuja hirviäkin sen jälkeen väitimme nähneemme. 

Tässä kuvia ja videoita mönkijäretkeltä. Seuraavassa osassa taas sitten hirvijahtia.



Kuukkelit ilmestyvät aina välittömästi kaadolle. Korpitkin löytävät parissa minuutissa paikalle, mutta jäävät kiertelemään taivaalle kunnes ihmiset poistuvat.

akpoika roikotuspuussa.

Hirvi paketissa.

Loppumatkaksi löytyi oikea mönkijäurakin.

Menopeli.

Mönkkäri autoon ja huollettavaksi.


Kolmannen päivän tarinaan tästä linkistä.

4 kommenttia:

  1. Mukavaa tarinaa.
    Veikeä tuo riekkojen määrä, kun osa sanoi nähneensä paljon tänä vuonna, ja osa (niinkuin minäkin), ettei ole juuri yhtään :)
    Marjoja oli paljon minun käydessäni, puskat notkuivat suorastaan. Kävely keskeytyi monesti, kun oli pysähdyttävä herkuttelemaan jatkuvasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista :-)

      Aika paikallisesti tuntui noita riekkoja olevan, mutta havaintoja kertyi ilahduttavasti. Keskimääräistä enemmän. Nyt olin seitsemättä kertaa samoilla seuduilla hirvijahdissa ja muutenkin on tullut käytyä sekä talvella että kesällä. Riekkopaikatkin on tuolta jo kohtuullisesti hanskassa.. Tuntuivat nyt noilta koivikkoisilta vaaroilta löytyvän.

      Etelässähän on ollut oikein hyvä marjavuosi, mutta meidän hirvimailla oli nyt heikompi verrattuna kahteen edelliseen syksyyn, jolloin melkein teki pahaa, kun ei voinut astua litistämättä marjoja saappaansa alle :-D Usein sitä sitten kahmaisi kourallisen jos toisenkin suuhunsa puolukoita ja variksenmarjoja ohimennen..

      Poista
  2. Minulla on vasta kahden vuoden kokemus Muotkalta :)
    Viime vuonna pyörin lähestulkoon Peltojoen ympäristössä, silloin tuntui että riekkoja lähti jatkuvasti jaloista. Myös poikueet oli isoja silloin. Marjoja huonosti.
    Tänä vuonna Hans heitti minut autollani suurinpiirtein Kaamasmukan kohdille, josta Stuorraäytsille ja sieltä peltojoelle noin niin kuin lyhyesti. Ainoat riekot (3kpl) näin toisena päivänä, kun seurailin uuden poroaidan viertä äytsille päin. Mustikoita, juolukoita, variksenmarjoja(tai kaarnikka pohjoisessa siis)todella paljon pitkin matkaa:) Lakoillakin pääsin herkuttelemaan Ylemmän Harrijärven yläpään pienellä suomaisella kohdalla. Siinä oli maasto keltaisenaan, muualla ei sitten niinkään :)
    Eli lähes päinvastaiset reissut meillä. Aika hauskaa, vaikka on mukamas "samalla seudulla" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Muotka on mukavaa aluetta kuljeskella. Alue kun tosiaan käsittää sen liki 60*60 km alueen niin vaihtelua on sekä marjasadossa että lintujen ym määrissä :-) Stuorraäytsi on hieno paikka ja siellä tuvalla olen viettänyt muutaman yön. Ylemmällä Harrijärvellä en ole käynyt, mutta keväällä kävin siinä Alemmalla Harrijärvellä hiihtäen ja samalla poikettiin Lahtisen kämpällä. Tuosta reissusta löytyy juttu täältä blogista, jos sattuu olemaan vielä lukematta :-) Kurtojoen suunta on itselle vielä tuntematonta aluetta ja sinne täytyisi joku tuleva retki suunnata...

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!