Tästä alkaa seitsemän päivän mittaisen Vätsärin vaelluksen retkikertomus. Julkaisen jokaisen päivän kertomusosuuden omassa postauksessaan, jonkun ehkä kahdessakin. Lisäksi jaan ruoka-, kalapaikka- ja viehevinkkejä sekä kokemuksia varusteista omissa osuuksissaan reissun kulun kertomisen jälkeen. Myös valokuvia suuren erämaan pienistä yksityiskohdista on luvassa.
|
Routasenkuru. |
Jo useita vuosia oli ollut mielessä, että pitäisi toteuttaa vaellus
Vätsäriin, tuohon hiljaisten erämaalampien ja -järvien pirstaloimaan
karun kivikkoiseen ja poluttomaan kairaan Inarijärven takana. Odotin tuolta erämaa-alueelta paljon, mutta sainkin moninverroin enemmän.
Alueen läntisiin osiin liittyy voimakkaita muistoja ensimmäisiltä
Lapinreissuilta lapsuudestani. (Siis ensimmäisistä, joista jotain jo itse muistan. Ihan ensimmäisellä olin
nimittäin vasta pari kuukautta vanha ja muistikuvat siitä ovat vähäiset, kuten arvaat...) Tuolloin
tuntemamme vanha naapurin mies omisti Sevettijärvellä mökin. Kävimme
hänen kanssaan parina kesänä muun muassa Vainospään rinteillä ja se teki pieneen lapinkävijän alkuun
lähtemättömän vaikutuksen. Joskus kuivunut männyn alaoksa katkesi
kiipeillessäni ja tipahdin parista metristä selälleni mättäälle. Eikä
sattunut yhtään! Olisi siinä kai, kun kerran Vätsärin kulmilla oltiin, voinut
olla kivikin... Joskus vieritettiin kiviä Ukonpään rinteeltä alas
Sevettijärveen niin, että rytinä kävi ja vesi loiskui. Sitten
tehtiin seitsemän kalalajin kalakeitto. Hienoja muistoja. Sitten kävikin niin, että mies
kuoli yllättäen, kun minä olin hädin tuskin kymmenen vanha. Varmaan siksi
reissut tuonne seuduille jäivät tekemättä luvattoman pitkäksi ajaksi,
liki 20 vuodeksi.
Olen nähnyt alueelta paljon valokuvia, todella hienojakin, mutta
kukaan ei ole onnistunut vangitsemaan sieltä sitä mitä siellä itse paikan päällä kulkiessa näin,
koin ja mikä vetää minut sinne uudestaan vielä moneen kertaan, jos Luoja
suo. Yritin itsekin kuvata paljon ja sain ehkä murto-osan talteen. Tämä
johdantona, siirryn nyt tehdyn vaelluksen päiväkohtaisiin tapahtumiin.
|
Kolmen miehen kopla lähdössä retkelle. |
Matkaseurakseni reissuun tulivat isäni ja appi. Perjantaina lähdin apen
kanssa iltapäivällä herroiksi taksilla kotoani Tampereen
rautatieasemalle, josta kolkuttelimme junalla Jyväskylään ja nostimme
rinkat isäni qasqaihin. Kuuden maissa olimme tien päällä. Ajoimme läpi
yön sen kummemmin turhia pysähtelemättä. Muutama pieni kävely- ja evästauko toki
pidettiin ja vaihdoin isän kanssa ajovuoroa tarpeen mukaan. Viimeisellä
pätkällä ajaessani Inarista Sevettijärvelle näin neljä hirveä. Se pakotti
pysymään virkeänä aamun aikaisinakin tunteina.
Muitakin eläimiä oli runsaasti liikenteessä; kettuja ainakin seitsemän, poroja
viitisenkymmentä, oravia, joku pöllö, ynnä muita. Kahdeksan aikaan
olimme perillä Semekurtantien päässä olevalla poroerotuspaikalla (
karttalinkki).
Muutama muukin auto siellä oli parkissa ja neljän mieshenkilön porukka
saapui juuri pois maastosta Sollomusjärveltä päin. Puhuivat, että joku oli
nähnyt hieman aiemmin pari karhua järven tienoilla. Tokihan Vätsärissä karhuja on.
Hyttysiä oli enemmän. Onneksi olin tehnyt pari päivää ennen lähtöä
lierihattuni päälle hyttysverkon (Postaus:
Irroitettava hyttysverkko lierihattuun), koska sille tuli heti tarvetta.
Tuntui, että mitenhän näiden kanssa pärjää, jos niin sakeana on pieniä
lentäviä ilmassa. Nopeasti niihin kuitenkin tottui ja etelänmiehelle tyypillinen huitominen
lakkasi. Offia tai muita myrkkyjä ei ollut minulla edes mukana. Verkkoa saattoi kohta raottaa tai ottaa kokonaan pois.
Puoli yhdeksältä olivat varusteet tarkistettu ja oli aika nostaa
rinkat selkään ja lähteä taipaleelle. Vähille unille jäänyt yökään ei
nyt haitannut, kun into päästä maastoon oli kova. Lähdimme etsimään
Sollomusjärven (paremminkin Kurttejärven) tuvalle johtavaa karttaan
merkittyä polkua. Ensimmäiselle päivälle suunnittelimme vain lyhyen
siirtymän tuvalle.
Olin kuullut tai lukenut, että polun alun löytäminen on hankalaa
erotuspaikalta, mutta osuimme kerralla oikeaan paikkaan. Kiersimme
veräjästä erotusringin ulkopuolelle ja vähän ylempänä rinteessä palasimme aidan ali itäpuolelta
aitojen väliin. Pieni poluntapainenkin oli havaittavissa ja oli sitä verkkoa jo joku muu aiemminkin alareunastaan venyttänyt ali mennessään. Siitä seurasimme mönkijäuraa Pänttärinlammelle (
karttalinkki) ja jäimme toviksi ensimmäiselle tauolle. Sää oli sumuinen ja avonaisesta
maastosta huolimatta ei nähnyt juuri mihinkään. Pohjoistuuli oli
työntänyt Jäämereltä sumun, joka ei näyttänyt ihan heti hälvenevän.
|
Poroerotuspaikka. |
|
Juomavettä koukkaamassa utuisella Pänttärinlammella. |
|
Lampi. |
|
Tupasvillatupsuja. |
Polkureittiä seuraili myös mönkijäura ja sitä oli helppo kulkea,
vaikka merkitty reitti ei olekaan. Kävelyaika tuvalle oli reilut kaksi tuntia.
|
Tyypillistä Vätsärin metsää. Ei vielä niin kivikkoista. |
|
Polkureitti ja mönkijäura. |
|
Hutera puronylitys. Parempi loikkia alempaa kiviä myöten. |
Tuvan pihalle pistin majoitteeni pystyyn ja menin testaamaan
ensimmäisen kerran oviaukkoon suunnittelemaani hyttysverkkoa (postaus:
Ötökkäverkko Paulitarppiin) ja
untuvavilttiä (
linkki Quilt-projektiin). Nukuimme parin tunnin unet keskellä päivää, univelat
pois. Minä cubenista tehdyssä parin sadan gramman tarpissa ja muut
tuvassa. Hyvin tuntui viltti ja hyttysverkkokin pelittävän. Pari inisijää
pääsi sisään, kun en ollut jotain nurkkaa kiinnittänyt kunnolla
tiiviisti, mutta korjasin tilanteen yötä varten.
|
Valmiiksi kalustettu tilava yksiö. |
|
Näkymä Kurttejärvelle. Mainio hiekkaranta! |
|
Kurttejärveä. |
Isä oli ottanut liki kolme kiloa perunoita mukaan ja päiväunien
jälkeen keittelimme niistä osasta ja tölkkilihapullista lounaan.
Herkullista. Loppuillaksi lähdin kalaan ja samalla tutustumaan
lähiympäristöön.
Kurttejärvelle työntyy eteläpäästä erikoinen pitkä harju, joka häviää
hetkeksi veden alle ennen kuin nousee takaisin pintaan vastarannalla.
Kävelin harjun päähän vesirajaan saakka ja heittelin lippoja molemmin puolin,
laihoin tuloksin. Siirryin kokeilemaan Sollomusjärven puolelle.
Sollomusjärvellä paistoi jo ilta-aurinko. Oli mukava paistatella
auringonpaisteen puoleisella rannalla ja viskata viehettä harjuksille,
jotka juuri parahiksi kelin tyyntyessä alkoivat hyppimään hyönteisten
perään. Onnistuin saamaan pari harria iltapalaksi. Pienellä lammella
Sollomusjärven itäpuolella (
karttalinkki) oli keskipannun ahvenkin kiinni, mutta se pääsi livahtamaan karkuun.
|
Kuukkeli kävi moikkaamassa. |
|
Lentotaksilla pääsisi helposti erämaahan... Ei taida olla minun juttu. |
|
Ensimmäinen 40 senttinen harri tuli kuparin värisellä pikkumepsillä. |
|
Kalamies ja reissun ensimmäinen mittaharjus rannalla. |
|
Synkät pilvet seilailivat taivaalla, mutta eivät montaa tippaa päällemme illan aikana sataneet. Sollomusjärvi. |
|
Ensimmäisen illan harjussaalis tuvan edustan puusta löytyneessä halsterissa. |
Tuvan edustalle oli leiriytynyt poissaollessani myös muuan
mynämäkeläinen mies joka kävi juttusilla ja katsomassa kalasaalistani. Näytin
hänelle kangaskarttaani (Postaus:
Pesunkestävä kartta, 2. painos) ja hän vaikutti pitävän ajatuksesta toteuttaa
kartta niin. Tosi näppärä se olikin, kun sen pystyi taittamaan helposti
mistä tykkäsi ja sullomaan taskuunsa miten vain. Kahlauksien jälkeen pystyi kuivaamaan siihen jalkansa ennen sukkien ja kenkien pukemista. Mitä ilmeisimmin tuo
pihalle kanssamme leiriytynyt oli paremminkin haukimiehiä. Näin hänellä nimittäin
pitkän perukkeen käytössä vaelluksen toisena päivänä samaan aikaan, kun hän
tiedusteli minkä värisellä lipalla sain eiliset kalat.
Iltauinti 14 asteisessa vedessä Kurttojärven hiekkarannalla päätti
ensimmäisen vaelluspäivän ja painuin pehkuihin sen jälkeen. Jännittävä
ensimmäinen yö uusien varusteiden kanssa oli tulossa.
Nyt on mukavaa, kun on moneksi päiväksi hyvää luettavaa tiedossa! Mielenkiinnolla odotan uusien varusteittesi käyttökokemuksia.
VastaaPoistaNyt on tosiaan paljon tarinaa mielessä pistettäväksi tekstimuotoon tänne, joten kannattaa pysyä kanavalla ;-) Hyvä testi varusteillekin oli tuollainen kuuden yön reissu!
Poista