maanantai 12. huhtikuuta 2021

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 4. päivä

 

Kalatonjärvi.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Aloitimme päivän kalastelut tutustumalla Kalatonjärven kalatilanteeseen. Nimestä voisi äkkinäinen päätellä, ettei sellaisessa paikassa kannata koukkujaan kastella, koska kalaa ei ole. Toisaalta nimestä voisi ehkä päätellä myös toisena mahdollisuutena, että joku ei ole siitä saanut haluamaansa kalalajia. Usein Lapin pikkujärvien kalansaalis tuntuu painottuvan tiettyyn lajiin. Yhteydessä se on Routasenjokeen, tosin muutaman ison putouksen kautta, joten täysin kalaton se ei voinut olla. 

Kairasimme lähinnä laskujoen lähettyvillä olevaan yllättävän syvään monttuun ja jyrkänteen vierustalle reikiä. Yhdestä kairaamastani reiästä nousi Fjällrävenin Ruotsin lippu jäälle sohjoa pumpatessa avannosta. Hämmentävä juttu. Kovin vähissä oli tärpit ennen kuin veli kiskaisi yli 200 grammaisen ahvenen jäälle. Hetkeä myöhemmin löytyi vielä parempi ahvenreikä ja siitä tuli yli kilo raitapaitoja. Itsellä tosin vain nyki enkä saanut mitään ylös. Arvelin, että eihän täältä ahventa hakemaan tultu, joten ehdotin, että siirtyisimme purkamaan leiriä ja jatkomme matkaa kohti Ristijärveä ja muita pieniä lampia/järviä hieman alempana. 

Tuulinen keli ja ajoittaiset räntäkuurot verottivat intoa kyhjöttää jäällä, joten välissä kävimme vielä kävelyllä suurelta osin sulaneita plänttejä pitkin Routasen katedraalilla ja putouksella. Mahtava paikka talvikelissäkin.

Siirtymä Ristijärvelle ylämaita pitkin oli helppo. Eihän toki matkaakaan ollutkaan kuin kolmisen kilometriä tasaisempia maita ja sulaneita alueita kierrellen. Ristijärvellä oli jo aiemminkin mainittu Otso productionin porukka leirissään, joten valitsimme itsellemme eri lammen lähistöltä, jonne pystytimme tarppileirin omaan rauhaan. Ketään muita ei tuntunut alueella olevankaan. 

Olo oli aika märkä siirtymän jälkeen ja tarpin alla oli mukava kuivatella kamppeita nuotion lämmössä. Kiinnitin oviaukon sen verran ylös, että tulet sai lipan alle ja tuore puu paloi, kun sen palamaan laittoi. Paitahihasillaan tarkeni vastaanottaa nuotion kuivattavaa lämpöä ja myös nukuimme tarpissa seuraavan yön.

Iltasella hämärissä tuli vielä pari mukavan kokoista taimenta lammesta.

 

Kapea kannas kahden järven välissä.

 

220g ahven.

 

Ruotsin lippu jäällä. Sairasta.

 

Ötökkä ahvenen vatsalaukusta.

 

Routasenkurun alkupää.

 


 


Graavirautua ruisleivällä.

 

 

Pätkä sulaneella varvikolla.

 

Routasen katedraali.

 

Nokipannukahvit.

 


 


 


 Linkki seuraavaan osaan tässä.

 

4 kommenttia:

  1. Hienoa reissua! Pienesti pitää nillittää siitä, että tulia tehdään tuoreesta puusta. Kasvavan puun kaatoon ei kai ole lupaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutussa ei mainita puun kaatamisesta, että mikä sen kaatoi tai oli kaatanut. On olemassa muutakin tuoretta/märkää puuta kuin itse kaadettua.

      Poista
    2. Kokemus kertoo, että kuvassa näkyvää kuorellista pientä mäntyä ei alueella loju kaatuneena. Tekstissä ei myöskään mainita, että olisitte sitä mukana raahanneet.

      Poista
    3. Kiitos näkemyksistä anonyymille kommentoijalle ja hyviä reissuja, varsinkin Vätsäriin. Löytää sieltä välillä myös tuulenkaatoja nuotiopuiksi, vaikka useasti pääsee tervastuletkin tekemään.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!