keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 6. päivä

  


Puoli miljoonaa katselua tuli eilen täyteen. Reilut kuusi vuotta, 626 julkaistua postausta, rapiat 1620 kommenttia. Keskimäärin 230 sivua tässä blogissa on käyty ihmettelemässä päivittäin tähän mennessä. Jatkanpa nyt vielä, kun ei kirjoitusinto ole täysin loppunut. 

Sitten takaisin Vätsäriin...


Hiihtoreitti kurun pohjalla.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan. 

Niin se alkoi viikko kääntyä loppupuolelleen, että oli aloitettava paluumatka Routasenkurulta kohti Semekurttaa. Tuulinen keli jatkui jatkumistaan, ties monettako päivää mahdoton puhuri. Onneksi pakkasta ei ollut kovin paljon ja hiihtäessä 35kg taakka perässään tietysti tarkenee hyvin oli keli melkein mikä hyvänsä.


Matkustimme nyt alempia järviä pitkin Rovijärviä kohti ja kalastelimme lähes kaikissa matkan varrelle sattuneissa jorpakoissa. Kalantulo ei ollut erityisen runsasta hiihtomatkalla, mutta reissun isoin taimen sentään nousi veljen pilkillä eräästä lammesta. Minulla taisi olla vain joku tärppi ja karkuutus. Jonkun kerran pystytimme teltan suojaksi keittelyiden ja taukojen ajaksi, koska tuuli oli edelleen voimakas ja kulkusuunnassamme vastainen.

Jäimme lopulta illansuussa leiriin Pikku Rovijärven länsireunaan. Pitkästä aikaa näkyi muitakin ihmisiä. Ensin neljä moottorikelkkaa paineli ohi ja kohta perässä kaksi hiihtäjää yhden ahkion kanssa. Olivat matkalla sinne päin mistä me olimme tulossa. 

Hiihtomatkaa päivälle tuli noin 7 kilometriä.

Uhosin nappaavani reissun ensimmäisen harjuksen lahdekkeesta leirin edustalta. Paikka näytti harjusapajalta. Sen verran on kokemusta harjuksen pyynnistä, että apajat vaistoaa jo aika hyvin. Ei se lopulta ihan siitä tullut, mutta 100 metriä eri paikasta läheltä Rovipään jyrkkää rantapenkkaa. Vaan tuli kumminkin. Sain samasta reiästä peräti 3 harjusta! Hämmästyttävää siihen nähden, että 6 päivää olin pilkkinyt saamatta yhtään harria. Tämäkin laji oli ensimmäinen pilkillä saamani, kuten kaikki muutkin reissun kalalajit.

Sitten nappasi joku iso, joka katkoi siiman ja vei koko pilkin väsytyksen tuoksinassa. Pystypilkille ei enää korviketta löytynyt ja tuo avanto hiljeni sen jälkeen. Molemmat aika samanlaiset pystypilkit joutuivat siten ison kalan kitaan tällä reissulla, vaikka siimana oli 7,9 kg 0,20 monofiili kyseisessä vavassa. Saattoi olla kalan hampaatkin mitkä sen katkaisi, jos se oli vaikka jänkäkoira. Täytyy hommata uusia ja ehkä joku vahvempi osa lähellä pilkkiä voisi auttaa kalan ylössaamisessa.

Iltapalaksi paistelin lettuja. Muitakin eväitä koitettiin tuhota, mutta ei niille oikein mitään mahtanut. Sen verran paljon oli kalaa syöty, että evästä oli jäämässä yli kohtalaisen runsaasti. Jopa useammaksi päiväksi olisi niistä vielä riittänyt. En eväitä hommatessa varautunut kalantuloon ollenkaan, vaan otin mieluummin reilusti, kun se paino ei ahkiossa juuri tunnu.

 

Pilkkitauko jollain järvellä.

Pilkkitauko jollain toisella järvellä.

 
Iso taimen.

 


 

Haapavaltainen etelärinne.


 

 

Makkaraa kaasukeittimellä lämpimäksi pahimpaan nälkään.

 

Harjus.


 

 


  Tästä linkistä reissun viimeiseen osaan.

3 kommenttia:

  1. Onnittelut pyöreästä lukemasta! Kolmea retkiaiheista blogia seuraan aktiivisesti ja tää on yksi niistä (Avisuora, Tervastulia ja Akpoika). Kolmen kärkeä siis omasta mielestäni. Toivottavasti saadaan lueskella kertomuksia vielä pitkään.

    VastaaPoista
  2. On kyllä ollut varmasti hieno reissu, ja kuvat ovat upeita myös! Vaikka olenkin kalassa käynyt koko ikäni, pilkkiminen on jäänyt suhteellisen vieraaksi lajiksi. Nyt olen miettinyt, että hommaisin omat pilkit ja jääsahan täksi talveksi mökille, ja ottaisin pilkkimisen opettelusta oikein projektin.

    https://www.laxstrom.com/tuotteet/jaeaesahat-ja-jaeaekairat

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!