Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia 18-20.8.2017, 3. osa

Tästä linkistä retkikertomuksen alkuun.


Varmaan lähemmäs parin tunnin evästely- ja kahvittelutauon jälkeen jalkapatikka jatkui muutama sata metriä samoja jälkiä takaisin päin, kunnes poistuimme polulta. Suunta oli jälleen Helvetinjärven syrjäseuduille, jossa saisimme selvitä omillamme. Yksi valitti jo raskaan viikonloppuretken runtelemana muun muassa hypotermiaa, mutta kyllä hänet saatiin kylmän rauhalliseksi vakuuttelemalla, että nyt on pakko vaan totutella elämään sen hypotermian kanssa ja lopussa kyllä tulee hyvänolontunne. 

Käyn ahon laitaa.

Matkalla oli merkillinen mittauspiste. En odottanut näkeväni aurinkopaneelia keskellä metsää. Mikä lie tutkimus käynnissä suolta liruvassa pikkupurossa.

Järvelle oli kiva näkymä, kuten näkyy.

Jälleen löytyi kansallispuiston alueella oleva lukittu mökki järven rannasta. Pihassa on ilmeisesti (ovessa olevan kirjoituksen perusteella) -58 rakennettu savusauna, niin ikään lukittu. Huussikin löytyy ja ainakaan meidän käydessä ei ollut vielä kaatunut suohon. Vinossa kylläkin. Missä käytössä lienee tuo tupa. Piha näytti siltä, että siinä ei paljon ole rampattu, mutta rakennusten kunto oli huolletun oloinen. Mistään siihen paikalle ei tule selkeää polkua.

Kävelimme pistona järven pohjoispäähän. Noukin mustikoita kävellessämme pitkin vanhaa metsää rantoja myöten. Kunnon aarnialueen tyyppistä tuntui olevan ainakin järven länsiranta eikä juuri. mitään merkkejä ihmisistä. Yllättäen oli vain yksi epävirallinen nuotiorinki, komeimman kalliojyrkänteen läheisyydessä. Ihmiset ovat mitä ilmeisimmin ymmärtäneet, ettei tällaisiin paikkoihin kannata vaivautua polkujen ulkopuolelle rämpimään. Yhdeltä suolta löytyi muutama kourallinen lakkaa. Kävimme ihan järven päässä asti. Puron yli oli hutera silta, mutta vain yksi meistä kävi toisella puolella. 

Hyödynsimme sen verran tuvan nuotiopaikkaa, että käristimme letut ja ahventa nuotiolla. Sain itseasiassa illansuussa aika komeankin körmyniskan. Sen jälkeen tuli jänkäkoira ja jätin homman sikseen. Päästin takaisin mokoman luupään, kun ei ollut enää mahassa tilaa syödä reilun kilon kokoista kalaa kaiken sen syömingin jälkeen. 

Mökin pihapiiriä.

Savusauna.

Mökki.

Iso Saarijärven rantoja.

Palokärjen pesäkolo.

akpoika edellisessäkin kuvassa näkyvän kalliojyrkänteen päällä.

Lakka.

Sekoitus.

Yksi saaliiksi saamistani ahvenista riiputuksessa. 

Ahvenpaisti. 

Jänkäkoira.

Riippari.

Illat jo ihmeesti hämärtää näin elokuussa.

Sunnuntaille jäikin sitten enää muutaman kilometrin paluu leiripaikalta takaisin autolle. Edellisen päivän pilvisyys oli vaihtunut auringonpaisteeseen, jonka valoon heräsin kodassa aamulla. Upea ja lämmin aamu! 

Kotaa.

Leiripaikka.

Aamuinen saalis. Huono-onninen ahven koukuttunut leuastaan ulkopuolelta.

Ilmanvaihdon tehostus täysillä.

Paluukävelyllä muistin taas miksi nuo saappaat ovat kurjat jalassa. Saappaisiin tulee inhottava taitos alla olevan kuvan mukaan säären kohdalle ja se oli rikkonut sääreen jo nahattoman naarmun. Jokainen askel tuntui kirvelynä sääriluun päällä. Nyt saisi ilmaiseksi koon 44 vikingin vaelluskumpparit, jos joku haluaa kokeilla sopisiko ne omaan jalkaan. Täytyy itselle hankkia uudet.

Inhottava taitos. 

Tehokkaasti tukittu metsäautoura. Kiviä oli ainakin parin sadan metrin matkalla. 

Huonokuntoista tietä pois päin. 

Sellainen reissu. Mukava oli ottaa haltuun Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia ja ehkäpä palaan vielä. Kiitos lukemisesta ja kiitos myös retkiseuralaisille. Katsotaan missä päin sitten seuraavaksi katoamme metsän puolelle yhteisretkelle.

Tästä linkistä toinen näkemys samasta reissusta. 

...

Kaikki kuvat tuli siis otettua Sonyn älypuhelimella. Selkeän eron huomaa auringonvalossa ja pilvisessä säässä otettujen kuvien välillä. Melkein on eroa kuin yöllä ja päivällä. Silti keskimäärin yllättävän laadukkaita kuvia luurilla ottaa. Rajoituksena on lähinnä zoomin huonous, vaikka muuten blogin vaelluskertomuksen havainnollistajina kännykkäkuvat asiansa jo ajaisivatkin. Akkua kului lauantaina noin 40% valokuvaamiseen ja riitti koko viikonloppureissulle. Puhelin oli lentokonetilassa pääosan ajasta.

Varmaan tulee jatkossa otettua kuitenkin kameraksi yleensä taas tuo Sonyn pokkari tai Canuunan järkkäri. Jää sitten paremmin myös virtasta siihen kännykän päätarkoitukseen eli yhteydenpitoon kotijoukkojen kanssa.