Helvetinjärven tuntemattomampia kolkkia 18-20.8.2017, 1. osa

Palanutta Helvetinjärven metsää.

Moni lukija on varmaan ääneen äimistellyt näyttöpäätteidensä edustalla, että eikö se akpoika saa enää ollenkaan juttuja aikaiseksi, kun postaustaajuus on harventunut totutusta lähes olemattomiin. Hyvä, jos kerran viikossa on joku jutunpätkä ilmestynyt lukijoiden verkkokalvoille. Ei tässä kummemmin jaksa selitellä, mutta onhan tässä ollut asuntoasiaa, yli 50 tuntista työviikkoa, yms, jolloin retkeilyyn liittyvät toimet ovat jääneet vähemmälle ja/tai en ole jaksanut vääntää tikusta asiaa esimerkiksi sieni- ja/tai marjareissuilta. 

Nyt tätä postauksien puutosta korjaan ehkä kahden tai kolmen osan mittaisella jorinalla, jonka tapahtumat sijoittuvat elokuiseen viikonloppuun Helvetinjärven kansallispuistossa tamperelaiskaverien kanssa.

Sanoisinko, että pitkästä aikaa!

Viimeksi oltiin tällä porukalla Utössä jokseenkin tarkalleen puoli vuotta takaperin. Kuten tiedät, kesä on hulinaa ja tämä viikonloppu varattiin yhteisretkelle jo aikoja sitten, jotta aikataulut saatiin yksiin. Kalenterilla on taipumus varautua varsinkin viikonloppujen osalta ja erityisesti kesäajan vallitessa viikoiksi eteenpäin. 

Mutta mennäänpä katsomaan missä sitä tuli tällä kertaa pyörittyä... Kaikki kuvat on muuten otettu Sonyn Xperia XA1-älypuhelimen 23 pikselin kameralla, jonka soveltuvuuden voitte arvioida sillä aikaansaaduista pikselimössöistä, joita näissä jutuissa tekstiosuuksien väleissä näkyy. Akunkestoa arvioin jutun lopussa, jos muistan.

...

Aloitin tämän reissun pakkaamalla kamat torstaina illalla tultuani Porista tehtaalta työkeikalta. Pakkaaminen oli niin vauhdikas suoritus, että täyttä varmuutta ei ollut tuliko kaikki mukaan, mutta eipä tuolla niin väliä parin yön reissulla olekaan. Perjantaina olin töissä ja iltapäivällä kahden maissa alkoi varsinainen matkanteko kiskoilla alkaen Vantaankoskelta ja päättyen Tampereen asemalle. Junamatkan hinta, 21-25 euroa, ja kesto, 1h 45min, ei kannusta oman auton käyttöön tuolla pätkällä ainakaan yksin matkustaessa. Minusta se on hintapolitiikaltaan kohtuullista. Nähtäväksi jää mitä rautatieliikenteen avaaminen kilpailulle vaikuttaa. Toivottavasti muuttuu vieläkin edullisemmaksi. 

Juna-asemalta kävelin Tammelan torille ja olisin ostanut mustaa mukaan, jos Tapola olisi ollut auki. Vaan ei ollut, joten oli lähdettävä ilman. Tää on niin tätä. Pian olimme jo kuitenkin matkalla kohti Ruovettä ja Helvetinjärven eteläisempiä ja vähemmän koluttuja alueita. Koluhan se vasta onkin koluttu noilla tienoilla. Siellä olen itsekin käynyt useita kertoja ja kierrellyt sen puoleisen puiston alueen polut ja poluttomatkin taipaleet, joten nyt oli luvassa jotain aivan uutta ja tuskin montaakaan vastaantulijaa.

Joku epäili, että olisi muka riski poiketa Ruoveden kiinalaisessa ennen metsään menoa. Rohkea rokan syö. Käytiin siis kuitenkin ja todettiin ruoka ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Ihan peruskiinalaista. 

Radiosta kuului ruokaillessamme kummia puukotusuutishuhuja Turusta ja se vähän hämmensi tunnelmaa ennen maastoon siirtymistä. Ihan hyvä matkata lomamatkoille metsään niin tuskin kukaan ainakaan ajaa autolla päälle, kuten vain päivää aiemmin Barcelonassa. En näe puukotetuksi tulemistakaan maasto-olosuhteissa kovin todennäköiseksi vaihtoehdoksi ellei itse sählää... Mutta onhan kyllä se sairasta menoa suuressa maailmassa ja onni oli olla itse vain jossain Helvetinjärvellä, eikä Turussa.

Hot Pot.

Skoda Lumimiehen parkkeerasimme Ruokejärven ja Valkoisen väliselle levikkeelle (karttalinkki). Olimme vähän kahden vaiheilla kumpaan suuntaan lähdemme leiriytymään, mutta pian samaan paikkaan saapui pariskunta, jotka oli menossa marjaan Valkoiselle. Oli siis helppo päätös lähteä päinvastaiseen suuntaan (karttalinkki), kun eihän tänne oltu ihmisiä tultu katsomaan. Ne olivatkin sitten ainoat näkemämme muut ihmiset koko viikonloppuretkellä ja hyvä niin. 

Pitkää matkaa ei seitsemän jälkeen tarvinnut kävellä. Ilma oli niin tyyni ja lämmin, että se laittoi epäilemään onko tulossa jokin myrsky, syksy, syöksyvirtaus tai muu äärimmäinen luonnonilmiö. Hyttysiä ei nimeksikään ollut, eikä edes hirvikärpäsiä. Usko tai älä, mutta sellaistakin voi siis olla Suomen kesässä!

Varsin rauhallinen ilta saatiin viettää olosuhteiden puolesta ja muutenkin. Leiripaikka Ruokejärvellä oli erinomaisesti tarkoitukseensa soveltuva. Virittelin kodan narulla puiden väliin ilman keskitolppaa ja kävin vähän heittämässä lippaa järveen. Saalista ei tullut ja ainoa kalahavainto oli rantahauki, joka syöksyi matalasta vedestä etäämmälle piirtäen metrien mittaisen vanan pintaveteen. Iltapalaksi bratwurstia, giflarpullia, ruisleipää jne. Eli ihan normi iltapala, ei sen kummempaa.

Lähtökuopissa.

Ruokejärven tulipaikka.

Kodan pystytys käynnissä.

Kota pystyssä puiden väliin viritetyllä narulla.

Olin aika naatti työviikosta ja nukahdin varmaan jo melkein ennen kuin kaveri ehti kotaan. Toinen kaveri oli riipparissa. Yöllisen konsertin järjesti viirupöllö, ja kuulemma laulujoutsen. Itse en joutsenta kuullut ollessani unessa, mutta viirupöllö aloitti kuuleman mukaan heti joutsenten kailotuksien jälkeen noin tunnin kestävän huutelunsa vain parin sadan metrin päästä Ruokejärven toiselta puolelta ja sen kuulin minäkin. Kello oli aluksi noin kolme yöllä. Laji puuttui tämän vuoden havainnoista talvisista pöllöretkistä huolimatta ja kelpasi tätä syksyisempääkin huhuilua kuulostella. Tosi hienoa! Jossain vaiheessa kodan katto ropisi sateessa,  mutta hyvin nukutti kahdeksaan asti. Kaakkuri ui ja äänteli järvellä ja siitä tuli sadan linnun listalleni 135. laji tänä vuonna. Myös palokärjen lentoääni kaikui ensin metsikössä ja hetken päästä kuului tuttuja kjiääh -huutoja. 

Aamupalaksi oli puuroa, jonka kaveri on kyllä vienyt melkolailla tappiin herkullisuudessaan. Puuroa kuivatuilla omenoilla, kunnolla kiisseliä ja vielä kourallinen kahdesti poimituja mustikoita (ämpäri kaatui matkalla). Slurp.

Päivän kävelyistä tulossa seuraavassa osassa!

Hämäräkuvausta.

Huomenta.

Yksi narussa roikkumassa.

Kota.

Kasteisia seittejä.

Aamupalakeitokset kahdella keittimellä.

Aamupuuro.

Toinen osa tästä.