Vaakkoin teerireissu ja tutkimusretki 22-23.4.2016, aamu

Tämä on retkikertomuksen toinen osa. Tästä linkistä illan juttuihin.

Näkymä viltin alta aamulla. Suhina ja pulina kuuluu, mutta teeriä ei näy.

Yöllä oli pari astetta pakkasta ja nukuin vilttini alla mainiosti ensimmäisiin kujerruksiin asti. Teeret olivatkin tällä kertaa aamuvirkulla tuulella. Ensimmäiset pulinat kaikuivat ilmoille siinä 4.30 eli noin tunti ennen auringonnousua. Vähän myöhemmin aloittivat pikkulinnut ja kyyhkyset. Korpit säestivät ajoittain raakunnoillaan. Pikkuhiljaa valoistui ja alkoi näkemäänkin jotain. Havaitsin kaiken olevan harmaan kuuran peitossa, mukaan lukien taivasalla yöpyneet henkilöt varusteineen ja edellisiltana sateen jälkeen neulasiin roikkumaan jääneet pisarat olivat jäässä. Mikäs siinä. Taivasalla yöpyminen oli hieno kokemus taas pitkästä aikaa.

Kuulostelin huumaavaa konserttia melkein seitsemään asti ennen kuin lapsikin vieressä havahtui. Siinä vaiheessa alkoi jo teerien soidinmenot hiljentyä ja saatoimme alkaa hetken kuulostelun jälkeen aamutoimiin, eli käytännössä kahvinkeittoon ja sen jälkeen varusteiden pakkailuun. Pääsin aamun aikana näkemään kolme ukkoteertä, mutta suhinoista päätellen varsinainen soidintanner onkin toisella lähialueen suolla. Toisella kerralla sitten sinne. Äänimaisema ja aamu oli kuitenkin niin upea, että enemmän kuin onnistuneena tätä teerireissua saattoi pitää jo tässä vaiheessa.

Kaksi huurteista.

Huomenta.

Yksinäinen teeri suhisemassa.

Aamupalaksi kahvia ja itse leivottua sämpylää.

 

Aloittelimme paluumarssin pienellä kierroksella ja kävelimme katsomaan Vaakkoin ulkoilualueen ainoaa laavua Kämmenlammelle (karttalinkki). Tulimme paikalle ennen kahdeksaa ja laavussa nukkumassa ollut kaksikko oli jäänyt mitä ilmeisimmin täysin paitsi aamuyön konsertista. Mitään liikettä ei siellä ollut havaittavissa, joten poikkesimme hissukseen vain laavun edustalla olevalla laiturilla katsomassa lampea ennen kuin lähdimme takaisin auton suuntaan, jonne laavulta oli matkaa noin 2,5 kilometriä.

Telkkäpariskunta ja laituri.

Tavi zoomattuna vastarannalta.

Pelastusrengas.

Laavu ja metka nuotiopaikka.

Jostain syystä kansalaisen kartassa ei näy Reitti 2000:n selkeä polku, joka menee aivan Kämmenlammen eteläpuolella kalliojyrkänteen päällä. Yleensäkin koko Vaakkoin alueella menee todella runsaasti valmiita polkuja, mutta vain harvat näkyvät kartassa. Ihmettelin myös, että useilta (ilmeisesti) epävirallisilta polku-urilta oli moottorisahalla napattu pätkä kaatuneista rungoista pois polun kohdalta niin kuin hoidetuilla reiteillä. Maaston kulumisen vähentämiseksi olisi hyvä, että reitit näkyisivät myös karttapohjassa. Ylitimme reitti kakstonnisen (karttalinkki) ja jatkoimme etelään Iso Lehmälammelle.

Reitti 2000.

Viihtyisä polku.

Lehmälammen lokki.

Näkymä epäviralliselta tulipaikalta Lehmälammen pohjoisrannalta.

Heijastuksia.

Iso Lehmälammilta matka jatkui Saaren Mustan länsipuolelle ja ylämaita kuljeskelimme Vaakkoin rantaan. Tuli nuo alueen järvet käytyä sitten katsomassa. Saaren Mustalla sain napattua kaakkuripariskunnasta kuvan edellistä iltaa lähempää. Vaakkoin vastarannalla näkyi joku eräkämppä mistä kaikui ihmisten ääniä tyynelle järvelle. Välillä puolukanvarvuista löytyi vielä viime syksyn marjoja ja niitä maistelimme muutaman. Olipas makeiksi muuttuneet talven pakastuksissa.

Kaakkurit.

Tähyilyä Saaren Mustalle.

Vaakkoin eräkämppä (karttalinkki)

Jyrkänne Vaakkoin eteläpäässä.

Vaihtelevaa metsäosuutta mahtui vielä viimeiselle puolelle kilometrille. Osittain oli hyvin kosteaa rämettä ja ennen parkkipaikan läheltä löytyvää männikköä kuljimme mahtavan kuusikon halki. Linnunlaulua riitti. Yhdestä lapsi sanoi, että "hei isi kuuntele... Toi on laulurastas!" En itse sitä luritusta tunnistanut, mutta kotona soivasta lintukirjasta tarkistin, että niinhän se tosiaan oli... Melkoinen lintutietäjä.

Mahtava kuusimetsä. Luulisi suppilovahveroita löytyvän.

Tällä reissulla oli karttana juuri kokeeksi ostamani Nuuksion kansallispuiston tyvekille tulostettu ulkoilukartta. Siinä näkyy Vaakkoin, Luukin ja Tremanskärrin alueetkin, joten kyseessä on sopivan kattava karttalehti niiltä nurkilta. Tyvek ei mene vesisateessakaan muhjuksi ja taitoksia luvataan kestävän vähintään 20000. Ensivaikutelma karttamateriaalista on mainio. Vissiin tyvekille voisi mahdollisesti itsekin tulostaa jonkintyyppisellä tulostimella, mutta täytyy hieman perehtyä aiheeseen, josko se olisi kokeilemisen arvoista... Alla kuva kartasta ja sitten Oruxmapsin taskussa tallentama reitti. Tarkoituksella reitin pohjoisosa katkaistu pois. Kokonaismatkaa tuli kävellen tällä reissulla noin 7 kilometriä.

Nuuksion kartta.

Reitti.