Pyöräretki Petikkoon, 13.4.2016

Viime päivinä olen tutustunut melko runsaasti lähialueen karttoihin ja käynyt kiertelemässä joko pyörällä tai kävellen yleensä mahdollisimman metsäisiä reittejä. Olen nyt lasten kanssa muutaman päivän viikossa kotona ja mikäs sen mukavampaa kuin se, että on runsaasti aikaa ulkoilla jälkikasvun kanssa, kun on vielä kevätkin! Tänään nappasin pienemmän tarakalle ja isompi pyöräili tietenkin itse, kun lähdimme kiertämään lenkin ja lounaalle kehäkolmosen ulkopuolelle Petikon luonnonsuojelualueelle (karttalinkki). Alueella menee runsaasti ulkoilureittejä ja luonnonsuojelualueen plänttejä tuntuu olevan siellä sun täällä. 

Vantaan Energia.

Petikon puolella tuli valittua surkea reitti, kun en tajunnut, että Pitkäsuon täytemaa-alueelle johtavalla tiellä (karttalinkki) on järkyttävä kuorma-auto- ja rekkaliikenne eikä tien vieressä ole pyörätietä. Onneksi tuosta ei kuitenkaan aiheutunut kuin muutaman sadan metrin talutus pientareen, tai melkein paremminkin ojan, puolella. Pätkän olisi hyvin voinut kiertää ulkoilureittejä pitkin, kun olisi tuon hoksannut etukäteen.

Kolmisen kilometriä pitää polkea, että näkee taajaman päättymisestä kertovan kyltin.

Ilman raskasta liikennettä tämä tie olisi ihan mukava pyöräiltävä.

Taluttelun jälkeen pääsimme varsinaisesti asiaan, kun tulimme Petikon luonnonsuojelualueen reunaa kiertävälle polulle. Näin keväällä polku oli osin aika pehmeä, mutta suurimmilta osiltaan nytkin pyöräiltävissä. Länsipuolella näkyi peltomaisemia ja idässä suojelualueen metsät ja kalliojyrkänteet. Osittain polku kiersi myös metsän puolelta. 

Pajunkissat polun alkupäässä.

Suojelualueen kalliojyrkänteet olivat männiköineen houkuttelevan näköisiä ja katselin kohtaa, josta saattaisi kiivetä ylemmäs. Melko pian sellainen tulikin vastaan ja jätimme pyörät polun varteen ja kiipesimme mäelle (karttalinkki). Keittelin lounaan ja päälle haukkasimme pätkät lakua.

Lounas tulilla.

Näkymä pelloille.

Männikköä.

Pyörät jemmassa polun varressa.

 

Kevät muuttanut polun puroksi.

Kohta vihertää!

Suojelualue sijaitsee hyvin lähellä Vihdin tietä ja kehäkolmosta, joten autojen äänet sinne kuuluu melko voimakkaasti. Onneksi linnut parhaansa mukaan näin kevään mittaan pyrkivät omilla visertelyillään koneiden möykkää peittämään ja ainakin pyyn, peipon ja talitiaisten ääniä tunnistin ennen kuin poistuimme metsästä ylikulun kautta Variston ja Raappavuoren puolelle. 

Ylikulku.

Loppumatkalle sattui vielä pari uutta kevään merkkiä: ensimmäinen havainto västäräkistä ja valkovuokoista! Leskenlehtiä tuntuu olevan jo joka puolella.

Västäräkistä vähäsen. Pääskysiä odottellessa.

Valkovuokkoja.

Raappavuoren viihtyisää pyörätietä.

Kokonaisuudessaan tästä tuli noin 11-12 kilometrinen kierros, joka taitaa olla nelivuotiaalle pisin yhtämittainen pyöräily tähän mennessä. Kolmisen tuntia meni aikaa ruokailuineen. Petikonmäelle täytyy suunnata uudestaan joku kerta jalan ja tunkea syvemmälle metsikköön. Monentyyppistä maastoa sieltä näkyy löytyvän lehdoista kuiviin kallioihin... Alla osa Oruxmapsin piirtämässä reitistä.

Reittikartta.