Sattuipa niin, että yhtenä viikonloppuna tuli kaksi uutta lajia, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
torstai 21. maaliskuuta 2019
Mökkiviikonloppu Pirkanmaalla, 15-17.3.2019
| Tuli kaminassa. |
Viime viikonloppu kului jälkikasvun, appiukon ja Tampereen porukan kanssa Juupajoen suunnalla mökkihommissa. Pelattiin lautapelejä, seurattiin lintulaudan elämää, putsattiin ja laiteltiin linnunpönttöjä, saunottiin kynttilän valossa, pöllöretkeiltiin, lapset rakenteli lumieläintä ja sen semmoista. Tuollaisella sähköttömällä tuvalla saisi kyllä aikansa kulumaan pitempäänkin. Ei ole liikaa mukavuuksia ja härpäkkeitä häiritsemässä pienempien eikä isompienkaan tekemisenkeksimisluovuutta.
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Liesluoto, 9.3.2019
Poikettiin tänään Liesluodolla koko porukalla. Lunta oli sen verran vähän, että kulkeminen jalan oli jo helppoa, muutamaa runsaslumisempaa kohtaa lukuun ottamatta. Lumi ei ainakaan minua kantanut, kun selässä oli 15 kiloa lisäpainoa kantorepussa. Olosuhteet oli siis oikeastaan samat kuin edellisellä päiväretkellä paikalle pari vuotta sitten, josta myös tarina blogista löytyy.
Ikäväkseni huomasin metsässä, että kamerasta unohtui muistikortti kotiin. Nappasin sitten puhelimella muutaman kuvan.
Ikäväkseni huomasin metsässä, että kamerasta unohtui muistikortti kotiin. Nappasin sitten puhelimella muutaman kuvan.
tiistai 26. helmikuuta 2019
Hirvien jäljillä
| Jokivartta hiihtelemässä. |
Hartolassa kotitalon nurkista on tullut hirvien
talvehtimisalue. Kilometrin säteellä kotitalostani metsissä näkyy
runsaasti lumessa ja puissa jälkiä merkkinä hirvien oleilusta. Joku vanha talvehtimisalue lienee muuttunut tai nämä seudut muuttuneet jostain muusta syystä nyt sopivimmaksi alueeksi oleilla talvikaudella.
Viime perjantaina kävin keskimmäisen kanssa hiihtoretkellä ilahduttavasti jo näin helmikuussa kantavaksi muuttuneilla hangilla ja törmäisimme ensimmäisen kerran tuoreille hirven jäljille pienen joen varressa järven rannassa.
Viime perjantaina kävin keskimmäisen kanssa hiihtoretkellä ilahduttavasti jo näin helmikuussa kantavaksi muuttuneilla hangilla ja törmäisimme ensimmäisen kerran tuoreille hirven jäljille pienen joen varressa järven rannassa.
maanantai 18. helmikuuta 2019
Pöllöretki kuutamossa Kingon kivikovilla hangilla, 17.2.2019
Sunnuntai-illan ratoksi lähdin kuuden maissa käymään hiihtelemässä Kingon peltoaukeilla pysähdellen samalla pöllöjen kuulemisen toivossa (karttalinkki). Liikkeellä ollessa ei mitään olisi kuullutkaan johtuen kovan lumen pinnan aiheuttamasta rapinasta. Pinta oli jäätynyt kivikovaksi lämpötilan pudottua nopeasti päivän suojakelistä viiden pakkasasteen tienoille.
Mikäpä oli siinä lykkiessä eteenpäin. Juuri minkäänlaista liikettä vastustavaa voimaa ei ollut suksen ja lumen rajapinnassa havaittavissa ja tasatyönnöllä pistelin suurimman osan reilun neljän kilometrin kierroksestani. Pellon pintaa olisi hätäisempi voinut liitää vaikka luistelusuksilla, mutta minulla oli Peltosen mehtäsukset. Otsalamppua ei missään vaiheessa tarvinnut laittaa päälle, kun lähes täydeksi kasvanut "oikea uusi enenevä" kuu loisti taivaalla.
Pari tuntia käytin hiihtokierrokseeni.
sunnuntai 17. helmikuuta 2019
Päiväretki Pamprinniemessä, 16.2.2019
Aurinkoisena helmikuun päivänä käytiin poikkeamassa Pamprinniemessä. Kolme vuotta sitten olen käynyt siellä aiemminkin. Tällä kertaa menimme koko perheen voimin.
perjantai 15. helmikuuta 2019
Vuoden ensimmäinen pöllöhavainto, 15.2.2019
Huomasin Tiirasta, että Kalannin Rohijärven luona oli kuultu lehtopöllö, kuten usein aikaisempinakin vuosina. Käytiin äsken koko perheen voimin kuulostelemassa ja jo vain, siellähän se harvakseltaan äänteli jossain järven takana noin kello 20.30-20.40.
Mukava alku pöllöretkeilykaudelle, kun heti onnistuu kuulemaan. Työkaverilta sain myös vinkin, että toisaalla on kuultu huuhkaja.. Toisena iltana sitten sinne.
Mukava alku pöllöretkeilykaudelle, kun heti onnistuu kuulemaan. Työkaverilta sain myös vinkin, että toisaalla on kuultu huuhkaja.. Toisena iltana sitten sinne.
Tunnisteet:
Pöllöretki,
Tiira
torstai 7. helmikuuta 2019
Onko nyt paljon lunta?
Latasin huvikseni ilmatieteenlaitokselta vapaasti ladattavissa olevasta aineistosta Uudenkaupungin Itätullin mittauspisteen lumensyvyysarvojen koko historian ja uppouduin pieneksi hetkeksi taulukkolaskennan ihmeelliseen maailmaan.
sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Yö lumikiepissä, 2-3.2.2019
Lumitalvi on äitynyt Ukissa liki poikkeuksellisen upeaksi. Taitaa olla jo ainakin lähemmäs 50 senttiä valkoista, paikoin enemmänkin. Kaiken otan ilomielin vastaan mitä tarjotaan, vaikka vähän matkan päässä naapuri osoittikin jo höynähtämisen merkkejä, kun näin hänen eilen kuljettavan pienellä auton peräkärryllä lunta pois pihaltaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan.
Tällaisena talvena on mukava, kun voi myös kokeilla lumimajoitteessa nukkumista vähemmälläkin lapioimisella tai kolaamisella, kun ei tarvitse kaikkia lumia hehtaarilta hakea läjään. Lauantai-iltana menin yöretkelle jo kolmantena viikonloppuna peräkkäin.
Halusin rakentaa itselleni yöksi lumikiepin.
Muutakin oli mielessä. Ajattelin kokeilla uuden mahdollisen madeapajan ennen kieppiin vetäytymistä.
lauantai 2. helmikuuta 2019
Teltan saumateippauksen uusiminen
Sain huollettavakseni Jaska Sudennahan Tundra III -teltan. Teltta on ollut aktiivipalveluksessa vuodesta 2001 ja saumateippaukset olivat sen näköiset. Kangas teltassa on PU-pinnoitettu.
maanantai 28. tammikuuta 2019
Umpihankihiihtoa Vaskijärvellä 25-27.1.2019
| Kätevä pakata ahkiota kunnon lumivallin päällä. |
Tammikuun viimeisen viikonlopun ulkoilmaelämää lähdin viettämään Tampereen kavereiden kanssa Vaskijärven luonnonpuistoon. Kohteeksi oltiin kenties jo päätettykin Liesluoto Ukissa, mutta tulimme päivää ennen reissua siihen tulokseen, että mennään kuitenkin suolle hiihtelemään, ettei jää hiihtokilometrit liian vähäisiksi. Olinhan juuri muutama päivä aiemmin saanut itsellenikin oikeat mehtäsukset, Peltosen sellaiset. Liesluoto on viikonloppureissulle pienehkö, kun meren puolella jäätilannekin oli vielä sellainen, ettei reissua sinne olisi ollut mahdollista laajentaa.
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
Peltosen mehtäsukset
| Peltosen 250 cm pitkät Metsä Stepit. |
Vietin ensimmäiseni yön ulkosalla talviaikaan talvella 2007-08 Vaskijärven luonnonpuiston reunalla laavussa silloisen tulevan apen kanssa häneltä lainaamassani makuupussissa. Sitä ennen olin vain sulan maan ajan retkeilijä. Silloin ei mikään varsinainen lumitalvi ollut ja liikuskelimme jalan vain ohuen lumikerroksen peittämillä tantereilla. Joka tapauksessa siitä voi ajatella alkaneen minun talviretkeilyinnostukseni ja yöretkiä olen harrastanut siitä lähtien ympärivuotisesti ja välttelemisen sijaan pyrkien hakeutumaan ulos myös niinä talven kylmimpinä hetkinä.
Suuri rikkaus on kulkijalle nämä Suomen neljä selvästi toisistaan erottuvaa vuodenaikaa.
Suuri rikkaus on kulkijalle nämä Suomen neljä selvästi toisistaan erottuvaa vuodenaikaa.
Oman ladun aukaisu oli jo lapsuudessani normaalia, kun lähimmille koneladuille Hartolan sorikselle oli matkaa. Yleensä hiihtelin latusuksilla peltojen poikki järvelle ja metsien tai metsäteiden kautta takaisin. Myös mehtäsuksiin sain kontaktia hiihtelemällä välillä isän vanhoilla Peltosen puusuksilla. Nuo sukset olivat ajoilta, kun hän vielä työskenteli joskus aikojen alussa tuolla jokunen vuosi sitten Hartolasta suljetulla alkuperäisellä Peltosen suksitehtaalla. Nykyinen tehdas toimii naapurikunnassa Heinolassa.
Minulla sisäänrakennettuna on ajatus, että jos ihmisellä on sukset, ovat ne Peltoset. Vain joissain harvoissa tapauksista tästä voidaan lipsua(, jos nyt näin hiihtotermein asian ilmaisen).
Armeijassa hiihdin valtion lainavehkeillä. Voitinpa jopa 30 kilometrin hiihtokilpailunkin noilla monien haukkumilla, mutta oikeanlaisella voitelulla hoidettuna varsin pätevästi toimivilla lankuilla. Se voitto maistui makealta sen vuoksi, että siitä napsahti kölli ja lomille pääsi perjantain palveluksen suorittamisen sijaan heti aamusta.
Sen jälkeen siviilissä olen tarvittaessa vuokrannut sukset / lumikenkäsukset hiihtovaelluksille, tai kärsinyt latusuksilla ja -monoilla umpihankea, kuten vaikkapa Laipanmaan viikonloppureissulla jokunen vuosi takaperin. Harvoin on ollut varpaat niin jäässä hiihtäessä kuin oli silloin. Lämpömittari valahti retken molempina öinä -23 asteeseen. Saappailla tai muilla kengillä hiihdettävät sukset ovat olleet usein mielessä.
-
Sen jälkeen siviilissä olen tarvittaessa vuokrannut sukset / lumikenkäsukset hiihtovaelluksille, tai kärsinyt latusuksilla ja -monoilla umpihankea, kuten vaikkapa Laipanmaan viikonloppureissulla jokunen vuosi takaperin. Harvoin on ollut varpaat niin jäässä hiihtäessä kuin oli silloin. Lämpömittari valahti retken molempina öinä -23 asteeseen. Saappailla tai muilla kengillä hiihdettävät sukset ovat olleet usein mielessä.
-
Nyt on mukavasti lunta länsirannikolla ja sattuipa Torissa olemaan sopivasti Peltosen Metsä Stepit 250 senttisenä ja vähän ajettuna kaupan. Suomupohjalla. Laitoin tilaukseen ja Matkahuolto kuljetti tuotteen Ukiin noin 15 tunnissa. Nopeaa oli toiminta ja eilen pääsin ensimmäisen kerran koeajamaan ensimmäiset omat oikeat mehtäsukset. Meren jäällä sivakoin.
Hyvinhän nuo parin kilometrin lenkillä tuntui hoitavan suksien virkaa. Mukava oli myös, että tuntuva pakkanen oli jäädyttänyt jäälle nousseen veden ainakin tällaista leveämpää suksea kantavaksi kuoreksi.
Viikonlopuksi sitten hiihtelemään ja talviretkeilemään alueella, joka onkin itse asiassa sattumoisin aika passeli kohde ottaen huomioon tämän reilun kymmenen vuoden talviretkeilyn alkutaipaleeni.
Palaan siis aiheeseen kokemuksineni myöhemmin...
Palaan siis aiheeseen kokemuksineni myöhemmin...
| Polar Ski Arctic -siteet. |
| Tänään auraamassa omaa latua koneladun viereen. |
maanantai 21. tammikuuta 2019
Kuunpimennyskuva, 21.1.2019
sunnuntai 20. tammikuuta 2019
Jäätön ulkomeri 20.1.2019
Vaikka Ukin edustalla rällätään jo moottorikelkoilla jäällä ja itsekin olen muutaman kerran käynyt meren jäillä pilkillä, niin ulkomeri 10 km päässä velloo vielä jäistä vapaana. Ainakin sen aikaa, että tuuli malttaisi hetkeksi rauhoittua.
Kuva tältä päivältä Aaholmista.
lauantai 19. tammikuuta 2019
Sirppujoen suistolla 18-19.1.2019
Muuton parhaimpiin puoliin kuuluu se, että se avaa mukavasti uudet retkeilymahdollisuudet ja vallitseva hieno talvisää houkuttelee kahlaamaan lumessa tauotta. Työt uudessa paikassa on nyt jatkunut
kolmisen viikkoa ja siitäkin touhusta alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle. Pari viikonloppua meni melkeinpä huilatessa, mutta nyt
jo jaksoi alkaa suunnittelemaan pikaista talviretkeä. Samalla oli ajatus
kartoittaa hieman mahdollisia madeapajia.
Tavoitteena kun olisi saada edes yksi madesoppa tänä talvena. Mieluiten itse kalastetusta matikasta.
Sirppujoen
suistolla (karttalinkki) sijaitsee luonnonsuojelualue ja epäilin, että tällainen
virtapaikan läheisyys saattaisi olla mateidenkin kannalta optimaalinen.
Valitsin sen retkikohteeksi siitäkin huolimatta, että luin tutkimuksen,
jossa mainittiin, että makeanvedenaltaalla mateet joutuvat koville
johtuen ajoittain kovinkin happamasta vedestä, jota Sirppujoki
jorpakkoon laskee. Mutta ei se saalis, vaan se pyynti. Ei silti käy
kiistäminen, etteikö mielekkäämpää olisi pyytää mateita vedestä, jossa
tietää niitä olevan. Onneksi aina voi suunnata toisen reissun toiseen
paikkaan.
Keskiviikon ja
torstain aikana sateli Ukiin viitisentoista senttiä uutta lunta nostaen
virallisen lukeman 29 senttiin Itätullin mittauspisteellä. Se on kelpo
määrä. Perjantain iltapäivä oli töissä pitkähkön tuntuinen, kun
odottelin, että pääsen lumisiin olosuhteisiin retkeilemään. Olihan
edellisestä yöretkestä vierähtänyt muuttohässäkän vuoksi jo pari-kolme
kuukautta, joten osavaikutuksensa oli silläkin.
Lopulta
lähdin reissuun vain vanhimman lapsen kanssa, kun keskimmäiselle iski
lenssu. Ajomatkalla totesin, että ei välttämättä olisi kolmestaan
yöpyminen edes onnistunutkaan, koska auton lämpömittarin pakkaslukema
tippui hämmästyttävällä vauhdilla kylmempää kohti. Muutaman kilometrin
matkalla kaupungista pois ajellessa lämpötila laski jo yhdeksästä
viiteentoista pakkasasteeseen. Lopulta Velhoveden rannassa (karttalinkki) lämpötila
näytti -16. Kuu loisti taivaalla sillä tavalla, että otsalampun
pitäminen päällä ei olisi ollut välttämätöntä.
Tavaraa
oli reilusti ja osaa niistä vedin pulkassa. Rinkassa oli loput, ja
kaira parin muovikassin kanssa roikkui kädestä. Lunta oli jäälläkin sen
verran, että totesin jo alkumatkasta, että Hepokariin asti en romppeita
hinaa. Päätimme katsoa leirin ensimmäiseltä pikku saarelta. Jätin siihen
tavarat ja virittelin muutamia koukkuja mateille pohjaan muutaman sadan
metrin sisällä. Yhtä laittaessa tuntui kuin joku olisi nykäissyt
siimaa, mutta ei jäänyt kiinni. Jäätä oli noin 20-25 senttiä ja paikoin
jäälle oli noussut hieman vettä.
Pystytin
tarpin vesirajaan (karttalinkki) lapioituani lumet pois makuupaikoilta. Kynsitulet
värkkäsin mukana tuomistani klapeista jään puolelle, jotta maahan ei
jäisi jälkeä ja paistoin siinä molemmille yhden letun. Aineksia kului
kokonainen lettujauhopussi eli noin neljän letun verran per yksi.
Totesin vain lapselle, että tällä kertaa et tule pyytämään lisää.
Kyselin
innokkuutta madepilkille menemiseen, mutta nukkuminen vei lapsesta
voiton. Itse menin kuitenkin kairaamaan pari reikää ja kokeilemaan itse
tekemääni madekoukkua. Syötti oli vaikea kiinnittää, kun silakat oli jo
ehtineet jäätyä umpijäähän. Saaliitta jäin ja pakkanen alkoi
seisoskellessa pian menemään luihin ja ytimiin asti. Kömmin itsekin
makuupussiin.
Aamuyöllä
paleli varpaat, mutta lapsi sai kuulemma hyvin nukuttua. Hänellä olikin
pari untuvavilttiä makuupussin päällä. Olisin kuulemma voinut yöllä
toisen ottaa itsellenikin, kun hänellä oli ollut suorastaan kuuma. En
sitä tiennyt enkä viitsinyt yöllä herättää häntä asiaa kysymällä, jos
tarkenemisensa olisi ollut juuri siitä viltistä kiinni.
Lämmitin
muutaman sämpylän aamupalaksi ja haimme koukut pois. Mitään merkkejä
kaloista ei tullut. Pari senttiä oli ehtinyt yöllä jäätymään avannot,
vaikka aamun lukema autolla oli lauhtunut viiteen pakkasasteeseen.
Vielä
tutustuimme pieneen viiden sadan neliön saareemme ja sitten pakkasin
tavarat lähteäksemme kotiin päin. Seuraava madereissu sitten johonkin
muualle... Ehkä voisi mennä meren puolelle.
Kuvat:
| Luminen pikkutie. |
| Madepilkki. |
| Kairamiehen varjo. |
| Ruopattu reitti Hepokarin selustaan. |
| Hei haloo! |
| Kunnon valotusajalla. |
| Kuutamo. |
| Paksu ohukainen. |
| akpoika letunpaistossa. |
| Valoilmiö. |
| Plätty. |
| Muodostunut jo pieni polku meidän reitille. |
| Mikäs jälki tämä nyt oikeastaan on? Lähinnä ihmetyttää, kun on laahannut niin paljon. Oma jälkiopas on jossain muuttokuorman syövereissä... |
| 500 m2 leirisaari. |
| Tarppi. |
| Kääpiöitä. |
| Auringonnousu yhdeksän jälkeen. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
