Linturetki pyörällä Bodominjärven ympäri 15.4.2018

Oittaan näkymä aamuyöllä.

Sunnuntaiaamun ulkoiluna lähdin polkupyörällä kiertämään Bodominjärven (karttalinkki) eväiden, kiikareiden ja kameran kanssa. Herätyskello soi viideltä. Olin kyllä jo ainakin tunnin sitä ennen hereillä ja harkitsin olenko pyöräilykunnossa, kun mitä ilmeisimmin perheen pienimmän flunssa oli tarttunut minuunkin ja olo sen mukainen, vaikka aika usein lasten taudeilta vältynkin.

Porissa aamukävelyllä 12.4.2018

Auringonnousu Kokemäenjoella. 

Pari päivää tuli vietettyä Porissa työmatkalla. Vaihteeksi yövyin ihan hotellissa enkä metsässä, kuten edellisellä yön yli -työreissulla. Ulkoilua sain silti noin kuuden ja puolen kilometrin edestä, kun aamuisen hotelliaamiaisen jälkeen nappasin kimpsut ja kampsut ja lähdin kävellen kohti Pöyryn Porin toimistoa. 

Huppulaavun mittapiirros

Mittapiirros.

Huppulaavu herätti heti lokakuussa suunnitelmistani mainittuani kohtalaisesti mielenkiintoa. Kirjoitin, että teen sellaisen syksyn ratoksi, mutta se juna meni ajat sitten ainakin edellisen syksyn osalta, kun nyt kaiketi on kevät. 

Västäräkistä vähäsen

Västäräkki Hartolassa 8.4.2018

Linkki lintulistalle.

Hartolan kevään viimeinen pöllöretki, 7.4.2018

Tein tänään järjestyksessään kolmannen ja tämän kevään osalta viimeisen pöllöretkeni Hartolassa kotipaikan nurkissa. Lähdin matkaan kahdeksan jälkeen ja palailin kymmenen jälkeen takaisin. Kävin kuulostelemassa edellisvuoden helmipöllöpaikoilla. Vaan kovin hiljaiselta vaikutti tienoo, jos ei huomioi Pohjolan pelloilla kailottaneita joutsenia ja naapurien haukkuvia koiria.

Tonnikalan lämmittäminen ilman keitintä eli "sissituna"

Mitä tekee vessapaperi tonnikalapurkissa?

Viime yöretkellä lämmittelin kodassa kokeeksi tölkillisen tonnikalaa iltapalaksi ilman retkikeitintä sen jälkeen, kun lapset oli nukahtanut. Homma on yksinkertainen. 

Tarvitaan nenäliina tai vessapaperia, tulitikut ja tonnikalaa öljyssä. Nenäliina laitetaan tölkin päälle ja painetaan öljyyn tai sitten paperi rullataan ja tökätään purkin keskelle. Ensimmäinen taitaa toimia paremmin, vaikka kuvissa onkin tehty jälkimmäisellä tavalla. Annetaan hetki öljyn imeytyä paperiin ja sytyteään paperi palamaan. Nenäliina toimii ulkotulen sydänlankana ja tuli lämmittää tonnikalat suoraan tölkissä. Ennen nautiskelua enimmät paperinpalat ja tuhkat otetaan tunan pinnalta pois.

Sissi lämmittää samalla liekillä kätensä ja desin-pari vettä nuudeleita tai iltateetä varten. 

En minä itse tätä keksinyt, vaan sain vinkin eräältä nimeltä mainitsemattomalta selviytymiskurssilaiselta ja tuli kokeiltua. Verkosta näkyy löytyvän aiheesta lisääkin kuvia.

Sissitunat kuumenemassa.

Palokosken ulkoilualueelta teeriä etsimässä 31.3-1.4.2018

Isoniitulla linturetkeilemisen jälkeen katselin sääennusteesta, että maanantaille oli luvattu reipasta kymmentä senttiä lunta, joten pääsiäisen aikaan suunniteltu ensimmäinen teerireissu oli parempi suorittaa jo lauantain ja sunnuntain aikana. Parempi mennä soitimelle kirkkaana kuin sateisena aamuna. Unohtamatta pöllöjä, jotka tavanomaisen vilpoisen, mutta huhuilun saralla hiljaisen maaliskuun lopussa lauhtuneilla keleillä kenties olisivat äänekkäämpiä.

Isoniitulla lintuja katselemassa 31.3.2018

Vaimo kävi ratsastelemassa islanninhevosilla ja minä suuntasin lapsukaisten kanssa läheisille pelloille Vantaan Seutulan Isoniitulle katselemaan lintuja. Siellä oli Tiiran mukaan pulmusiakin nähty, mutta ne jäi meiltä tällä kertaa näkemättä. Uusina lajeina tuli sen sijaan kiuru, joka lenteli ja viserteli yläpuolella heti autosta noustessa, uuttukyyhky sekä hemppo, jota en tietääkseni aiemmin ole tunnistanutkaan, vaikka sirkutus kuulosti tutulta, kun niitä kymmenittäin tai jopa sadoittain olikin pensaissa luomassa äänimaisemaa. 

Kuvia valmiista irtoabsidista

Tänään pystyteltiin vielä asiakkaan kanssa malliksi valmis irtoabsidi lähipuistossa pystyyn ennen kuin tuote lähti maailmalle. Kuulemma tuli sellainen kuin pitikin.

Irtoabsidin viimeistelypuuhia

Vetoketju asettuna kankaan päälle ja sakset odottelemassa, että pääsevät töihinsä.

Alkaa tämä irtoabsidihomma olla loppusuoralla. Ompelin majoitteen päähän tulevan vetoketjun. Käytin tässä vedenpitävää vetoketjua, vaikka se ei tällä tavalla tehtynä olisikaan ihan välttämätöntä, koska vetoketjun peittää läppä, jonka saumat jäävät siten, ettei vesi pääse niistä sisään. Läppä on kaksin kerroin ommeltu silnylon-soiro. Alla muutama kuva vetoketjun ompeluvaiheista.

Vetoketju ja läppä nuppuneuloilla kiinnitettynä.

Vetoketju ommeltuna ja läpän alle piilotettuna.

Tältä näyttää läpän alla.

Läppään ompelin kiinni TMI A.IHANAJÄRVI -lärpykkeen, että sen näkee siitä joka kerta, kun vetoketjua käyttää.

Vetoketjun alapäähän on ommeltu stopparit, jotta kelkka ei luisu irti.

Vetoketjun kiinnittämisen jälkeen viimeistelin huipun vahvikkeen ja ulkopuolelle jäävän lenkin.

Huipulla ulkopuolella oleva lenkki.

Sitten olikin jo vuorossa saumojen tiivistys. Käyttelin Silnettiä ja noin 10 metriin tiivistettävää saumaa sain ainetta kulumaan noin yhden pikku tuubillisen.

Nurkkanarut vielä kiinni ja alkaa olla valmista.

Eräs tapa toteuttaa kiinnityspiste keskelle katetta

Asiakkaan toive oli irtoabsidiprojektissa saada pari lisäkiinnikettä navakkaa sivutuulta vastaan, yksi molemmille lappeille. Kiinnikkeen toteuttaminen keskelle kangasta vaatii aina hieman enemmän pohdintaa kuin reunaan tai saumaan toteutettuna. Olen näitä harrastanut aiemminkin, mutta lisännyt vahvikkeen aina kankaan alapuolelle. 

Helpommin sen saa kuitenkin tehtyä ulkopuolelle.

Hiihtoretki Putsaareen 10-11.3.2018

Jäille lähdössä sumuisena maaliskuun aamuna.

Hiihtoretket saaristossa ovat kieltämättä mukavia kokemuksia, mutta kohtalaisen harvinaista herkkua. Maisemassa on samaa avaruutta kuin on avotunturissakin liikkuessa, mutta retken onnistuminen on muutaman tekijän summa. Olosuhteet asettavat sellaisten toteuttamiselle ehtoja ja varmojen jääkelien pitäisi osua vielä ajankohtaan, jolloin itsellä on mahdollisuus lähteä.

Pöllöretkiä kuutamossa hiihtäen 2. ja 3.3.2018

Viikonlopun Hartolan reissulla kävin vaimon kanssa molempina kuutamoiltoina hiihtelemässä alkuyön valoisassa pimeydessä umpihankea. Yksi matkusti mukana myös kantorepussa. Ajankohta oli sattumoisin sama kuin vuosi takaperin, jolloin tein pari reissua otsikolla Parin tunnin pöllöretki. Edellistä linkkiä klikkaamalla pääset ensimmäiseen niistä. Vuodentakaiselta reissulta jäi pöllöhavaintoina helmipöllöt molemmilta illoilta ja toiselta illalta lisäksi sekä koiras- että naaraslehtopöllön äänihavainnot aivan kotinurkissa takapihan laavussa yöpyessä. Vanhemmat olivat nyt kuluvalla viikolla myös nähneet pöllön, joten sekin osaltaan nosti odotuksia, että jotain kuuluisikin.

Tainionvirran yläjuoksulla ja Jääsjärven jäätiellä 3.3.2018

Unohtui tänään päivällä kantoreppu matkasta Hartolan sorikselle hiihtämään mennessä, joten vauvan nappaaminen selkään ja hiihtäminen ei siis osaltani onnistunut. Lähdin sitten monot jalassa pienelle kävelylle tutkimaan Tainionvirran yläjuoksua ja katsomaan onko koskikara kotona, sillä aikaa, kun muut hiihtivät.

Pöyrytalon tikkapuu

Pöyrytalon vieressä, 50 metriä F-siiven nurkasta sijaitsee mainio tikkapuu pienessä metsikössä. Samassa puussa on tavattu viisi eri lajin nokankoputtajaa.