Aika hieno peli.
Meinasin hairahtua jo sähköpyöräilijäksikin, mutta maltoin mieleni ja päätin jatkaa matkantekoa silkalla lihasvoimalla.
Kahden käyräsarvisen jälkeen paluu suoratankoiseen ohjaamoon ja vähän pystympään ajoasentoon tuntuu äkkiseltään ihan mukavalta. Pyörä rullaa kevyesti ja hydraulisissa levyjarruissa pito on tautinen.
Uusia pyörälaukkusysteemeitä täytynee alkaa pohtimaan pikkuhiljaa talven mittaan, kun edellisen itse tekemäni laukun otti vääryydellä omistukseensa joku tuntematon pitkäkyntinen. Juippi sai käyttöönsä uniikin kappaleen mitoilleen ommeltuna pyörääni, jota nyt joku muu käyttää. Laukulla oli arvoa minulle enemmän kuin vakuutusyhtiö siitä koskaan tulee korvaamaan.
Ensimmäinen pyöräretki tällä pyörällä pitäisi yrittää vielä ehtiä ennen talven tuloa, sillä jo kolmas lapsistani oppi pyöräilemään hiljattain kolmevuotiaana, ja silloinhan on perinteisesti sitten yön yli pyöräretki tehty yhdessä. Sitä perinnettä ei sovi katkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!
Feel free to leave a comment or two in the comment box!