En ole muistaakseni nähnyt rantakäärmeitä koskaan, tai ainakaan vuosikausiin, mutta tänään sattumalta löysin oikein kunnon pallon tai solmun meren rannasta kodin läheltä kivikasan tuntumasta auringossa lämmittelemästä.
Kärmessolmusta purkaantui 20-30 rantakäärmettä ja suurin osa katosi kivenkoloihin silmänräpäyksessä, kun tulimme viereen. Pikkuhiljaa kärmeksiä palaili taas samaan paikkaan ja osa luikerteli muuallakin rinteessä.
Hämmentävän paljon niitä tuossa yhdessä paikassa oli.
Oho, hieno löytö! Varmaan juuri kömpineet ulos yhteisestä talvipaikasta lämmittelemään.
VastaaPoistaKiva kokoontumisajo!
VastaaPoistaMeillä on mökillä yksi komea rantakäärme asunut jo vuosia rannan metrin korkuisessa kivikasassa, jonka joskus tein puolihuolimattomasti peratessani venerantaa. Koetamme olla häiritsemättä, jottei katoa minnekään.
Noitahan vanha kansa arvosti kovasti. Ja nykyinen mökkinasakin -- ainakin jos yhden mökin otoksesta voi jotain päätellä.
Ei sillä, ei me ihmiselle rantakäärmeestä poiketen vaarallisia kyitäkään mökkipihasta tapeta, vaikka laki antaisi luvankin. Mutta ne eivät olekaan paikkauskollisia. Töminä karkoittaa nopeasti.
Tykkään tappaa elukoita vain, jos syön ne.
Mökkinasa = mökkikansa.
VastaaPoistaPitäisi keksiä omalle tarhakärmehelle erisnimi. Sukupuolta en tiedä, joten ehkä Rauni olisi hyvä.
Mökkinasa tekee nykyään vain vähän interstellaarisia havaintoja, sillä Tampereen valosaaste etenee vuosi vuodelta ylemmäs taivaanlakea. jo puoli taivasta syysöinä vaaleanpunaisena. Saatana.
VastaaPoista